"Rinnassa ahdisti niin, että luulin saavani sydänkohtauksen. Rentoutuminen oli mahdotonta, edes kirjan lukeminen tai tv:n katselu ei onnistunut."
"Paniikin tunne ja ahdistuksen pelko häiritsi jokapäiväistä elämääni. Lähteminen kotoa ulos oli vaikeaa. Tunsin fyysistä heikkoutta, vapinaa ja jatkuvaa väsymystä. Olisin vain halunnut nukkua, mutta unenkaan jälkeen en tuntenut levänneeni."
"Nukkuminen oli hyvin pinnallista, kaikki aistit valppaana ja heräsin pienimpäänkin vauvan inahdukseen. Aamulla oli olo raskas ja sumuinen, aivan kuin en olisi nukkunut ollenkaan."
"Nukahtaminen oli työlästä ja pelottavaa ja aamuyön ahdistuneena valvominen oli sietämätöntä."
"Pelkäsin perheelleni tai itselleni sattuvan jotain ikävää, toisinaan pelkäsin itse aiheuttavani vauvalle vahinkoa."
"Tuntui, ettei kukaan todella ymmärrä, miltä minusta tuntuu ja että olen ainoa äiti maailmassa, jolla on tällaisia kokemuksia,"
Olen viime aikoina ollut uupunut ja viime lauantaina sain sitten kaupassa paniikkikohtauksen tai niin ainakin luulin.
Nyt olen vain kotona ja itken ja mietin mikä minua vaivaa,kunnes surffailin tuolle äimän sivuille jossa oli tuo yllä oleva teksti.
Musta tuntuu aika pitkälle juuri tuolta.En kylläkään halua lapsia vahingoittaa mutta kauhean suuri huoli mulla niistä on.
Ja nukkuakin haluaisin mutta.... miksi tää on näin vaikeeta?
Mulla on esikoislapsi kohta 4v ja kuopus on tosiaan 1v 3kk voiko tää vielä olla masennusta?
Eikös sen masennuksenkin voi todeta ihan verokokeesta?
Antakaa neuvoja kiitos.
"Paniikin tunne ja ahdistuksen pelko häiritsi jokapäiväistä elämääni. Lähteminen kotoa ulos oli vaikeaa. Tunsin fyysistä heikkoutta, vapinaa ja jatkuvaa väsymystä. Olisin vain halunnut nukkua, mutta unenkaan jälkeen en tuntenut levänneeni."
"Nukkuminen oli hyvin pinnallista, kaikki aistit valppaana ja heräsin pienimpäänkin vauvan inahdukseen. Aamulla oli olo raskas ja sumuinen, aivan kuin en olisi nukkunut ollenkaan."
"Nukahtaminen oli työlästä ja pelottavaa ja aamuyön ahdistuneena valvominen oli sietämätöntä."
"Pelkäsin perheelleni tai itselleni sattuvan jotain ikävää, toisinaan pelkäsin itse aiheuttavani vauvalle vahinkoa."
"Tuntui, ettei kukaan todella ymmärrä, miltä minusta tuntuu ja että olen ainoa äiti maailmassa, jolla on tällaisia kokemuksia,"
Olen viime aikoina ollut uupunut ja viime lauantaina sain sitten kaupassa paniikkikohtauksen tai niin ainakin luulin.
Nyt olen vain kotona ja itken ja mietin mikä minua vaivaa,kunnes surffailin tuolle äimän sivuille jossa oli tuo yllä oleva teksti.
Musta tuntuu aika pitkälle juuri tuolta.En kylläkään halua lapsia vahingoittaa mutta kauhean suuri huoli mulla niistä on.
Ja nukkuakin haluaisin mutta.... miksi tää on näin vaikeeta?
Mulla on esikoislapsi kohta 4v ja kuopus on tosiaan 1v 3kk voiko tää vielä olla masennusta?
Eikös sen masennuksenkin voi todeta ihan verokokeesta?
Antakaa neuvoja kiitos.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hei
Itse olen kokenut 2 vakavaa masennusta menneisyydessäni, mutta ei sitä kyllä millään verikokeella todennettu.
Soita paikkakuntasi mielenteveystoimistoon ja saat keskusteluajan. Masentuneen voi tuntua oudolta ajatukselta alkaa puhumaan (aina kun ei löydä sanoja ololleen), mutta se kannattaa! Ammattiauttajan kanssa saat apua masennustilaan ja mahdollisesti lääkkeitäkin, jotta paraneminen lähtee nopeasti eteenpäin.
Soita ihmeessä jo tänään ja toivottavasti olosi paranee ja nautit taas äitiydestä ja lapsistasi.
Hyvää kevään jatkoa sinulle.
Eihän se mitään synnytysmasennusta tarkoita! Paniikkikohtauksia voit saada, jos kärsit paniikkihäiriöstä. Ei se synnytykseen mitenkään liity. Samoin ahdistuksesta tai masennuksesta. Tilaa se aika sieltä mielenterveystoimistosta!!!