Jotkut ovat katkeria maataloustukien jakamisesta.
Tässä on virallista tietoa. Lähteenä on eduskunnan hyvksymän EU-liittymislain (HE 135 -1994) teksti.
Opus on nimeltään:
Vuoden 1994
VALTIOPÄIVÄT
Asiakirjat
A4
Hallituksen esitys 135
Niteet I-II
EDUSKUNTA
HELSINKI
Teksti sivuilta 36-37:
5.1.3.1. Maatalous
Maatalouspolitiikan tavoitteet ja periaatteet
EY:n yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteet on määritelty EY:n perustamissopimuksessa. Tavoitteita ovat maatalouden tuottavuuden lisääminen, maatalousväestön kohtuullinen elintaso, markkinoiden vakauttaminen, elintarvikehuollon turvaaminen sekä kohtuulliset kuluttajahinnat.
EY:lle on annettu yksinomainen toimivalta maatalouspolitiikan tavoitteiden toteuttamiseksi. Jäsenvaltiot eivät voi noudattaa kansallista maatalouspolitiikkaa. EY:n noin 60 000 painosivua käsittävästä lainsäädännöstä noin puolet koskee maatalouspolitiikan alaa.
Maatalouspolitiikkaa toteuttaessaan EY noudattaa kolmea perusperiaatetta. Nämä ovat yhteiset sisämarkkinat, yhteisöpreferenssi ja yhteinen rahoitus.
Yhteisillä sisämarkkinoilla tarkoitetaan sitä, että tullit. tuontimaksut, määrälliset rajoitukset ja muut kaupan esteet jäsen valtioiden välillä ovat kiellettyjä. Kaupassa kolmansien maiden kanssa jäsenvaltiot noudattavat yhteisesti sovittu ja sääntöjä. Myös elintarvikkeiden laatua ja turvallisuutta koskevat säännökset ovat yhdenmukaisia koko yhteisön alueella.
Yhteisöpreferenssillä tarkoitetaan yhteisön omien tuotteiden suosimista suhteessa kolmansiin maihin. Suosituimmuus toteutetaan rajasuojan avulla.
Yhteinen maatalouspolitiikka rahoitetaan EY:n budjetista maatalouden tuki- ja ohjausrahaston EMTORin (European Agricultural
Guidance and Guarantee Fund, EAGGF) kautta. EMTORin kokonaiskulut olivat vuonna: 1993 53 prosenttia EY:n kokonaisbudjetista. Rahaston varoista 90 prosenttia käytetään markkinajärjestelmien kustannuksiin, joita ovat viennin, interventiotoiminnan sekä tuki- ja tuotannonohjaustoimien kustannukset(tukiosasto). Tukiosastosta rahoitetaan myös maatalouden ympäristötuki. Loppuosa varoista käytetään rakennepoliittisiin toimenpiteisiin (rakennepolitiikan tavoitteet 5a, 5b ja 6), kuten investointitukeen, käynnistystukeen. epäedullisten alueiden tuotantotukeen ja viljelijöiden yhteistoimintatukeen sekä maaseudun kehittämistoimenpiteisiin (ohjausosasto). Myös elintarviketeollisuuden jalostusta ja markkinointia tuetaan ohjausrahastosta.
Ylituotanto-ongelmien ratkaisemiseksi EY:ssä toteutettiin vuonna 1993 laaja maatalouspolitiikan uudistus. Tuotannon määrään sidottua tukea vähennettiin. Hintojen alennus, jolla pyritään kohottamaan EY:n maataloustuotannon kilpailukykyä maailmanmarkkinoilla, korvataan viljelijöille suoran tulotuen ja rakennepoliittisten toimenpiteiden avulla.
Yhteinen maatalouspolitiikka voidaan periaatteessa jakaa hinta- ja markkinapolitikkaan (maatalouden markkinajärjestelmät) sekä rakennepolitiikkaan (rakennetuet). Lisäksi on annettu säännöksiä muun muassa eläinlääkinnästä ja kasvinsuojelusta, metsätaloudesta sekä järjestelmien hallinnosta. Seuraavassa on lyhyesti selostettu näitä maatalouspolitiikan ei osa-alueita.
Maatalouden markkinajärjestelmät
Yleistä
EY:n maataloustuotteiden markkinajärjestelmä on monitahoinen. Eri tuoteryhmien järjestelmät (19) rakentuvat kuitenkin pääosin samoille perusteille: yhteiseen hintajärjestelmään, rajasuojaan, vientitukeen sekä erilaisiin tuki- ja tuotannonohjausjärjestelmiin.
Yhteinen hintajärjestelmä muodostuu hallinnollisista hinnoista, joita ovat yleensä tavoitehinta, interventiohinta ja kynnyshinta, tai niitä vastaavat hinnat. Tavoitehinta on se hinta, joka tuottajan tulisi saada tuotteestaan silloin, kun markkinat ovat tasapainossa. Interventiohinta on taas se hinta, jolla EY ostaa tietyt markkinoilta ylijäävät tuotteet interventiovarastoihin. Interventiohinta on siten yleensä viljelijän saama alin mahdollinen hinta markkinoilla. Kynnyshinta kytkeytyy rajasuojaan, ja on käytännössä alin tuontihinta.
Rajasuojalla estetään tuonti tavoitehintaa alemmalla hinnalla pitämällä tuontihinnat maailmanmarkkinahiontoja ja kotimarkkinahintoja korkeampina. Rajasuoja muodostuu muuttuvista tuontimaksuista ja tulleista. Lisensseihin perustuvaa tuonnin rajoittamista ei EY:ssä periaatteessa käytetä.
Uuden GATTin Uruguayn kierroksen maataloussopimuksen myötä EY:n rajasuojan mekanismeihin on tulossa muutoksia.
Vientitukea käytetään EY:n ja maailmanmarkkinahinnan välisen hintaeron tasoittamiseksi.
Rajasuojan avulla toteutetun hintatuen lisäksi käytetään tuotantopalkkioita eräillä tuotteilla sekä suoraa tulotukea. Tuotannonohjausjärjestelmiä ovat muun muassa kiintiöjärjestelmät ja kesannointi.
--
Tallentakaa.
Tässä on virallista tietoa. Lähteenä on eduskunnan hyvksymän EU-liittymislain (HE 135 -1994) teksti.
Opus on nimeltään:
Vuoden 1994
VALTIOPÄIVÄT
Asiakirjat
A4
Hallituksen esitys 135
Niteet I-II
EDUSKUNTA
HELSINKI
Teksti sivuilta 36-37:
5.1.3.1. Maatalous
Maatalouspolitiikan tavoitteet ja periaatteet
EY:n yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteet on määritelty EY:n perustamissopimuksessa. Tavoitteita ovat maatalouden tuottavuuden lisääminen, maatalousväestön kohtuullinen elintaso, markkinoiden vakauttaminen, elintarvikehuollon turvaaminen sekä kohtuulliset kuluttajahinnat.
EY:lle on annettu yksinomainen toimivalta maatalouspolitiikan tavoitteiden toteuttamiseksi. Jäsenvaltiot eivät voi noudattaa kansallista maatalouspolitiikkaa. EY:n noin 60 000 painosivua käsittävästä lainsäädännöstä noin puolet koskee maatalouspolitiikan alaa.
Maatalouspolitiikkaa toteuttaessaan EY noudattaa kolmea perusperiaatetta. Nämä ovat yhteiset sisämarkkinat, yhteisöpreferenssi ja yhteinen rahoitus.
Yhteisillä sisämarkkinoilla tarkoitetaan sitä, että tullit. tuontimaksut, määrälliset rajoitukset ja muut kaupan esteet jäsen valtioiden välillä ovat kiellettyjä. Kaupassa kolmansien maiden kanssa jäsenvaltiot noudattavat yhteisesti sovittu ja sääntöjä. Myös elintarvikkeiden laatua ja turvallisuutta koskevat säännökset ovat yhdenmukaisia koko yhteisön alueella.
Yhteisöpreferenssillä tarkoitetaan yhteisön omien tuotteiden suosimista suhteessa kolmansiin maihin. Suosituimmuus toteutetaan rajasuojan avulla.
Yhteinen maatalouspolitiikka rahoitetaan EY:n budjetista maatalouden tuki- ja ohjausrahaston EMTORin (European Agricultural
Guidance and Guarantee Fund, EAGGF) kautta. EMTORin kokonaiskulut olivat vuonna: 1993 53 prosenttia EY:n kokonaisbudjetista. Rahaston varoista 90 prosenttia käytetään markkinajärjestelmien kustannuksiin, joita ovat viennin, interventiotoiminnan sekä tuki- ja tuotannonohjaustoimien kustannukset(tukiosasto). Tukiosastosta rahoitetaan myös maatalouden ympäristötuki. Loppuosa varoista käytetään rakennepoliittisiin toimenpiteisiin (rakennepolitiikan tavoitteet 5a, 5b ja 6), kuten investointitukeen, käynnistystukeen. epäedullisten alueiden tuotantotukeen ja viljelijöiden yhteistoimintatukeen sekä maaseudun kehittämistoimenpiteisiin (ohjausosasto). Myös elintarviketeollisuuden jalostusta ja markkinointia tuetaan ohjausrahastosta.
Ylituotanto-ongelmien ratkaisemiseksi EY:ssä toteutettiin vuonna 1993 laaja maatalouspolitiikan uudistus. Tuotannon määrään sidottua tukea vähennettiin. Hintojen alennus, jolla pyritään kohottamaan EY:n maataloustuotannon kilpailukykyä maailmanmarkkinoilla, korvataan viljelijöille suoran tulotuen ja rakennepoliittisten toimenpiteiden avulla.
Yhteinen maatalouspolitiikka voidaan periaatteessa jakaa hinta- ja markkinapolitikkaan (maatalouden markkinajärjestelmät) sekä rakennepolitiikkaan (rakennetuet). Lisäksi on annettu säännöksiä muun muassa eläinlääkinnästä ja kasvinsuojelusta, metsätaloudesta sekä järjestelmien hallinnosta. Seuraavassa on lyhyesti selostettu näitä maatalouspolitiikan ei osa-alueita.
Maatalouden markkinajärjestelmät
Yleistä
EY:n maataloustuotteiden markkinajärjestelmä on monitahoinen. Eri tuoteryhmien järjestelmät (19) rakentuvat kuitenkin pääosin samoille perusteille: yhteiseen hintajärjestelmään, rajasuojaan, vientitukeen sekä erilaisiin tuki- ja tuotannonohjausjärjestelmiin.
Yhteinen hintajärjestelmä muodostuu hallinnollisista hinnoista, joita ovat yleensä tavoitehinta, interventiohinta ja kynnyshinta, tai niitä vastaavat hinnat. Tavoitehinta on se hinta, joka tuottajan tulisi saada tuotteestaan silloin, kun markkinat ovat tasapainossa. Interventiohinta on taas se hinta, jolla EY ostaa tietyt markkinoilta ylijäävät tuotteet interventiovarastoihin. Interventiohinta on siten yleensä viljelijän saama alin mahdollinen hinta markkinoilla. Kynnyshinta kytkeytyy rajasuojaan, ja on käytännössä alin tuontihinta.
Rajasuojalla estetään tuonti tavoitehintaa alemmalla hinnalla pitämällä tuontihinnat maailmanmarkkinahiontoja ja kotimarkkinahintoja korkeampina. Rajasuoja muodostuu muuttuvista tuontimaksuista ja tulleista. Lisensseihin perustuvaa tuonnin rajoittamista ei EY:ssä periaatteessa käytetä.
Uuden GATTin Uruguayn kierroksen maataloussopimuksen myötä EY:n rajasuojan mekanismeihin on tulossa muutoksia.
Vientitukea käytetään EY:n ja maailmanmarkkinahinnan välisen hintaeron tasoittamiseksi.
Rajasuojan avulla toteutetun hintatuen lisäksi käytetään tuotantopalkkioita eräillä tuotteilla sekä suoraa tulotukea. Tuotannonohjausjärjestelmiä ovat muun muassa kiintiöjärjestelmät ja kesannointi.
--
Tallentakaa.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ihan turhaa sitä on yrittää piiloutua EU:n päätösten taakse. Kyllä Suomi voi lopettaa omat tukensa ihan milloin tahansa. Silloin kaikki hyötyisivät. Veromme vähenisivät ja työn tuottavuus nousisi hurjasti. Ruokamme saisimme halvemmalla ja ympäristömme puhdistuisi.
Lisäksi maalaismaisema kaunistuisi kun ei enään olisi rumia paaleja pelloilla.Liikenneturvallisuus paranisi huomattavasti kun traktorit eivät matelisi tientukkoina ja kuran levittäminen ajoradelle loppuisi. Joka kesäinen sinilevä ongelma todellakin poistusi ja tähän on turha väittää vastaan.
Kuolisivat sukupuuttoon ja rähinöinti lähikapakoissa loppuisi pikkuhiljaa kokonaan.
Virkavaltta saisi vähentää heti puolella ja siitä tulisi suuret säästöt kansantalouteen.
Sinilevä on teidän kaupunkilaisten tuotetta, sitä ei esiinny missään muualla kuin siellä teidän kulmilla ja se on hyvä se.
Kauan se kestikin ennen kuin joku tuli ruokkimaan, nyt taas jaksaa.
"Kauan se kestikin ennen kuin joku tuli ruokkimaan, nyt taas jaksaa."
Olkaa hyvä!
Kuka piiloutuu EU-tukipäätösten taakse?
Ranskan ja Hollannin maajussitko?
EU-maataloustukien maksaminen suomalaisista verorahoista jatkuu, vaikka viimeinenkin suomalainen maajussi lopettaisi viljelyn.
Ruuan hinta voi siitä huolimatta nousta.
,että ruoka kallistuu jatkuvasti.Kun vertailet ruoan kalleutta,pitäisi verrata raaka-aineiden hintoja,EI valmiiden ruokien hintaa.Tänä päivänä kuluttajat vaativat entistöä enemmän valmisruokaa.Oletko älynnyt ,että valmisruoissa maksat myös palkan ruoanlaittajalle,joka todellakaan ei ole viljelijä.Lopputulos on että raaka-aineiden hinnat laskee,ruoanlaittajan palkat nousee,ruoankuljettajien palkat nousee ja ruoka kallistuu.
Suomen eduskunta voi sitten varmaan säätää myös lain, jonka nojalla työnantajan ei tarvitse maksaa työntekijälle lainkaan palkkaa.
Varsinkin tämä pala tossa lakitekstissä on hyvä kohta:
>EY:lle on annettu yksinomainen toimivalta maatalouspolitiikan tavoitteiden toteuttamiseksi. Jäsenvaltiot eivät voi noudattaa kansallista maatalouspolitiikkaa.>
No noista asioista ne tuet johtuvat. Suomalaista viljelijää on turha syyttää.