Pööpön muistolle...
Tähdet öisin valoaan loi
pimeys peitti tienoon
Aamuisin kuitenkin herätä sait
lintujen lauluun niin vienoon
Olit itsekin lintunen hentoinen
taiteilit lujasti kotkan lailla
Kesti hetken lentosi pienoinen
olit lähes lentokykyä vailla.
Järven rannalle pysähdyit miettimään
oliko unta vain, vai totta tää..
Loit katseesi maahan ja kuuntelit
tätä luonnon laulua sävelin.
Vihdoin laineet tyyntyivät sulaen
kesäyöhön katosi ne tummuen.
Katsoit kuuta, pintaa sen
piirtyi veteen muistot hivenen
Tiesit, ei täällä kauniimpaa ois
vaikka lähtisit pian luotamme pois
Ilta toi sen pian mukanaan
puki luonnon kultaan ja hopeaan
Virtas kukka lumpeen hiljalleen
Kysyit, näistäkö muistojen seppeleen teen
senkö kukista itsellein sidon?
Lähteekö matkallein mukaan tää
kaiken muunko nyt taakseni jätän?
Laitat tyynenä seppeleen ympäri pään
ja käyt luottavaisena lepäämään
Sillä pilvien takana olla kai voi
Hän joka kaikkensa antaa
Hän joka sinutkin luoksemme toi
ja sylissään pois nyt kantaa
Oli tarkoitus sulla, ystävä rakkain
vei Hän sinut luotamme jo näin varhain.
Pööpöö nukkui pois luotamme 23.10
Sinua jäi kaipaamaan...
Tähdet öisin valoaan loi
pimeys peitti tienoon
Aamuisin kuitenkin herätä sait
lintujen lauluun niin vienoon
Olit itsekin lintunen hentoinen
taiteilit lujasti kotkan lailla
Kesti hetken lentosi pienoinen
olit lähes lentokykyä vailla.
Järven rannalle pysähdyit miettimään
oliko unta vain, vai totta tää..
Loit katseesi maahan ja kuuntelit
tätä luonnon laulua sävelin.
Vihdoin laineet tyyntyivät sulaen
kesäyöhön katosi ne tummuen.
Katsoit kuuta, pintaa sen
piirtyi veteen muistot hivenen
Tiesit, ei täällä kauniimpaa ois
vaikka lähtisit pian luotamme pois
Ilta toi sen pian mukanaan
puki luonnon kultaan ja hopeaan
Virtas kukka lumpeen hiljalleen
Kysyit, näistäkö muistojen seppeleen teen
senkö kukista itsellein sidon?
Lähteekö matkallein mukaan tää
kaiken muunko nyt taakseni jätän?
Laitat tyynenä seppeleen ympäri pään
ja käyt luottavaisena lepäämään
Sillä pilvien takana olla kai voi
Hän joka kaikkensa antaa
Hän joka sinutkin luoksemme toi
ja sylissään pois nyt kantaa
Oli tarkoitus sulla, ystävä rakkain
vei Hän sinut luotamme jo näin varhain.
Pööpöö nukkui pois luotamme 23.10
Sinua jäi kaipaamaan...
Vastaukset 7
Vanhimmat
Oon täysin sanaton... siis totta vai tarua?
anskuli34
mutta silti runosi kosketti syvältä. Olen pahoillani ystäväsi poismenosta =(
*Vietän hiljaisen hetken* ja *sytytän kynttilän 10.10*
Ps.Kyseessä lienee 23.9 eikä 23.10?
Yritin keksiä jotain kaunista ja harrasta sanottavaa, mutta en keksinyt....
tyydyn vain mietiskelevään hiljaisuuteen.
Elämänlanka on joskus hauras....
Todella surullista....siit olen hyvillää että kerkisin kerran jutella kahden ja kannustaa jaksamaan....*ottaa osaa ja toivottaa jaksamista ystäville sekä sukulaisille*.
Oli koskettava runo ja tulen lukemaan sen,kun lähdemme hakemaan Kerttua viimeiselle matkalle,niin Kertulle!!!Luen kaikki runot,joita olen saanut teiltä hänelle!!!
Kaikki ei näköjään ole yhtä mieltä,et Kerttu oli ihana ihminen!!!
Kuin kierto kuun on elämä tää...
Niin moni pitkään vain sirppinä taivaalla vaeltaa,
joku täysikuuna yllättäen kesken kaiken katoaa.
Tähtesi, pööpöö, kirkas on
ja muistosi mielissämme unohtumaton.
Monista mieleenpainuvista hetkistä kiittäen
melkein kaima :)