Viimeksi kirjoittelin 22.1.-06 sillioin ainakin oli hyvin vieroitusoireita.
Edelleenkään ei ole ollut päivääkään, etteikö olisi jossain vaiheessa tehnyt tupakkia mieli.
Merkille pantavaa on ollut tuo, että tuntuu nykyisellään pinna palavan paljon nopeammin kuin silloin kun vielä poltti.
Polttaessani olin hyvinkin kärsivällinen, muta nyt olen muuttunut kärsimättömäksi.
Ovatko moiset sitten vieroitusoireita?
Vai olenko ollut pienen ikäni kärsimätön ja äkkipikainen, että tuota ominaisuutta nikotiini on vain peitellyt/paikkaillut?
1,5 kuukautta ilman nikotiinia ja kaksi ilman tupakkaa.
Edelleenkään ei ole ollut päivääkään, etteikö olisi jossain vaiheessa tehnyt tupakkia mieli.
Merkille pantavaa on ollut tuo, että tuntuu nykyisellään pinna palavan paljon nopeammin kuin silloin kun vielä poltti.
Polttaessani olin hyvinkin kärsivällinen, muta nyt olen muuttunut kärsimättömäksi.
Ovatko moiset sitten vieroitusoireita?
Vai olenko ollut pienen ikäni kärsimätön ja äkkipikainen, että tuota ominaisuutta nikotiini on vain peitellyt/paikkaillut?
1,5 kuukautta ilman nikotiinia ja kaksi ilman tupakkaa.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Mä olen ollut toukokuusta asti ilman röökin röökiä ja olen huomannut aivan saman asian. Huom. toukokuusta... Edelleen vihastuttaa herkästi ja sanan säilä varsinkin täällä netissä kasvottomana viiltää syvälle. Tämä liittyy kai siihen, että on käsitellyt ne vihan tunteensa lähinnä sen tupakan kanssa pihalla tai ikkunalla. Se on ollut sellainen oma hetki. Nyt pitää opetella jotain muuta.
Itse olen aloittanut päivittäisen tupakoinnin n. 16-vuotiaana. Yläasteella tosin tupakoin ehkä yhden tai kaksi tupakkaa päivässä, mutta tämä oli lähinnä seurassa tapahtuva yhteinen harrastus ja keskustelutilanne päivän polttavista aiheista. Opinkohan koskaan säätelemään näitä tunnetiloja ilman tupakkaa? Onko se aika mennyt jo auttamattomasti ohi?
Olen 23-vuotias nuori nainen.
17 vuotta kolmestakymmenestä vuodesta tuli polteltua. Miinus noi pari pätkää mitä siinä välissä onnistuin olemaan ilman.
Tuli aloitettua tuo polttelu joskus 12-13 vuotiaana seiska luokalla. Nyt on menossa neljäs vuosikymmen.
Itse olen yrittänyt löytää motivaatiota tuolle lopettamispäätökselle ja siinä pysymiselle siitä, että olen tulossa kesällä isäksi. Että aivan pikkujutulla ei meikäläistäkään ole tähän hommaan saanut innostumaan:)
päähän takoa, et on pakko lopettaa. Olen sairastanut vaikeaa/keskivaikeaa astmaa koko ikäni ja silti rupesin polttamaan. Yhdessä välissä olin jo niin luovuttanut, että halusin happipullot kotiin. Onneksi niiden ehtona on ja oli tupakoinnin lopettaminen ja niin täytyy olla jatkossakin. Eihän niistä muuten ole mitään hyötyä.
Säälittävää vain katsoa esimerkiksi keuhkoahtaumaa sairastavaa mummoani, jolle tupakointi on jonkilainen hengenasia. Kivaa poltella esimerkiksi autossa ketjussa. Varmaan joku hienostunut tapa? Sitten ei ole rahaa ostaa ruokaa, kun kaikki menee sairaalalaskuihin ja lääkkeisiin. Lopettamista on kokeillut monesti, mutta ei. Heti kun annetaan joku ratkeamisen syy esimerkiksi humala, niin retkahtaa.
Olisiko hyviä neuvoja kuinka auttaa mummoani? Voiko laittaa pakkohoitoon? Itse olisin kyllä samassa tilanteessa joutunut ja lujaa. Hän voisi muutenkin pitää kun häntä huomioitaisiin enemmän.
Mitäpä sitä suotta vanhan ihmisen elämän laatua pilaamaan lopettamis pakolla.
Toisaalta voisit yllyttää mummoasi innostumaan noista ns. korvaus tuotteista. Toisaalta ei harmainta hajuakaan mitä apua siitä olisi?
Mitä ei itse koe. Mummoa ällöttää purkka ja laastareista ei ole hyötyä. Olen kyllä sanonut imeskelytableteista, mutta meni ainakin siinä tilanteessa ohi korvien. Ehkä hän sitten itse esittelee asian joskus vuosien päästä ;) suurena löytönään. Toivottavasti vain vuodet riittävät... Itse lopetin korvaustuotteilla.
Tupakalla käyminen on kuin meditointia: siinä pössytellessään voi miettiä menneet ja tulevat, suunnitella ja kiristää hampaita. Nyt minultakin puuttuu parikymmentä "pakollista" meditointihetkeä päivässä. No, kohta vuosi täynnä - enkä tupakkaa oikeastaan edes muista enää. Paitsi että yököttää, kun joku röökaaja tulee liian lähelle.
neljäs päivä ilman röökii, käytän vieroitukseen nuuskaa. tekis mieli kuristaa koira välillä kun ei heti tottele, ei jaksais kuunnella yhtään muita perheen jäseniä. 35 vuotta kessutellut n. 18 vuotta sitte oli 2 vuotta taukoo, mutta tiukka elämäntilanne nakkas kessun huuleen...kyllä v...ttaa. en olis lopettanu ellei sydän reistailis ja se keuhkoahtauma alkanut jo aikaa sitte. täysin terveydellinen päätös jumala auttakoon minuakin tässä
juttu,noin 2 kk päästä helpotti tuokin oire
työ kun on olla asiakas palvelussa niin olihan se kovaa
Onkohan kukaan tutkinut eri ihmisten lopettamisen vaikeutta? Näitä kun lueskelee ihmettelen suuresti miksi mun oma lopettaminen kävi niin helposti. Poltin n,8 vuotta askin päivässä enkä ollut ikinä oikein edes ajatellut lopettaa, kun joulukuussa idea oikeasti iski mun päähän mä vaan lopetin, ilman mitään purkkia tai laastareita.. odotin jotain tärinöitä seuraavan viikon ja kummastuin kun ei niitä tullutkaan.
Olen kapakassa töissä joten kaiiki duunikaverit polttaa ja ne oli tosi kummaksuvia ja kunnioittavia mun päätöstä kohtaan. Kai musta näki että mä olen tosissani. Se on ainut apu mitä siihen tarvitaan.
Olisko sitten niin että kun on töissä siellä savun keskellä niin saa aivan tarpeeksi passiivista tupakointia nikotiini tarpeen tyydyttämiseksi?
No kenpä tietää..
Itse asiassa tulin nettiin siksi kun olisin halunnut jotain tutkittua tietoa painon noususta tupakanpolton lopetuksen jälkeen..? kun on toi paino noussu joulun jälkeen n,5kg ei oo kivaa.
Mitenkä muilla painon kanssa?
Itse lopetin reilu 5kk sitten. Lopettamisyritykseksi luokiteltavia lakkoja tätä ennen takana 2. Edelliset lakkoni oli noin 2kk:n mittaisia.
Nykyisessä lakossani ensimmäiset 3kk, mulla oli hermot tosi kireellä. Olen luonteeltani ihan rauhallinen tyyppi ja enkä oikeastaan edes muista, että koska olisin viimeksi ketään lyönyt, mutta nyt täytyi välillä ihan pelätä, ettei tule vedettyä ketään turpaan.
No 3kk:n jälkeen alkoi helpottaa. Tuntuu, että hermot ovat kehittyneet siten, että taitavat olla paremmassa kunnossa kuin tupakoidessa. Minua on alkanut suorastaan naurattaa oma nykyinen käytökseni. Nykyisin saatan ruveta jopa nauramaan, jos minulle tulee joku huutamaan naama punaisena. Tässä mielessä minusta on tullut suorastaan vittumainen.
Työssäni joudun kohtaamaan erilaisista kulttuureista lähtöisin olevia ihmisiä. Viimeaikoina olen ollut tekemisissä sellaisten "ihmisten" kanssa, joille kasvojen mentys on jotain aivan kaameata. Usein nämä ovat yrittäneet, että minä menettäisin kasvoni ja ovat tulleet suorastaan vittuilemaan jostakin asiasta ja yrittäneet saada minut hermostumaan ja näin "menettämään kasvoni" kaikkien läsnä ollessa.
Nyt kun hermoni ovat rautaa, olen kuunnellut vittuilua ihan rauhallisesti ja esittänyt asiallisen kommenttini, ja jos asia on ollut niin typerä, että sitä ei ole ollut syytä kommentoida olen vai pieni virne naamalla katsonut vastustajaa.
No koska vittuilijat eivät saa minusta otetta, käy usein niin, että he itse hermostuvat ja alkavat huutamaan niin, että lopuksi heille itselle tapahtuu tämä paljon pelätty kasvojen menetys.
No edellinen oli nyt vain kuvaus omista kokemuksistani hermojen hallinnan suhteen.
P.S. Nicorette on ollut avain asemassa oman lakkoni kanssa. Olen syönyt sitä nyt 5kk ja en ole oikein edes yrittänyt säännöstellä tai lopettaa. Ensin lopetan tupakoinnin ja sitten yritän päästä nikotiinista eroon.
Se on tuttu ominaisuus myös.
Olenko ollut ennen lopettamista vittumainen?
En tiedä. Mutta lopetettuani on kyllä tullut tuota vittumaisuutta lisää tai siihen vain on jotenkin kiinnittänyt nyt huomiota enemmän, samalla kun on seuraillut lopettamisen vaikutuksia.
Itse en pidä moista piirrettä omana ongelmana, sen sijaan se on on ehkä toisille ongelmaksi (jos edes aina huomaavat pikku piruilut). Eli se mukaan lukien aivan sama miten muut käyttäytyvät/ suhtautuvat, niin kauan, kun ei haittaa minun elämääni.
Summa Summarum
Siinä missä yteiskunta ehkä on voittanut terveemmän elämäntavan valinneen ihmisen, on saanut sammalla varsin ikävän ihmisen tilalle (Omalta osaltani siis, en tiedä tuosta kaimasta. Ja lisäksi vielä ikävä siis toisille ihmisille)?