Tyhmä kysymys. Mutta vastauksia vain!
Ite pähkäilen tässä... naiset tietysti enemmän viehättää jne.. Muttamutta..oon tässä mietiskellyt että voisinko kiinnostua miehistäkin, olenko bi vai lesbo..Aiemmin olin varma lesboudestani mut nyt oon vähän kyseenalaistanut asian. En voi kiinnostua vastakkaisesta sukupuolesta, jos en siihen mahdollisuutta anna.. jos ymmärsitte?
Tosin kuitenkin seksi jotenkin ällöttää ajatuksena vastakkaisen sukupuolen kanssa. Ja muutenkin tuntuu etten olisi niin onnellinen miehen, kuin naisen kanssa.Ainakin tähän mennessä useimmiten olen kiinnostunut miehistä vain ystävinä. En halua enempää. Mut saatan kyl kattoo jossain et "ompas kivannäköinen" tms vastaavaa.
Jelpatkaa ja valaiskaa vähän mua kiitos. Ois kiva tulla sinuiksi ittensä kanssa... :)
Ite pähkäilen tässä... naiset tietysti enemmän viehättää jne.. Muttamutta..oon tässä mietiskellyt että voisinko kiinnostua miehistäkin, olenko bi vai lesbo..Aiemmin olin varma lesboudestani mut nyt oon vähän kyseenalaistanut asian. En voi kiinnostua vastakkaisesta sukupuolesta, jos en siihen mahdollisuutta anna.. jos ymmärsitte?
Tosin kuitenkin seksi jotenkin ällöttää ajatuksena vastakkaisen sukupuolen kanssa. Ja muutenkin tuntuu etten olisi niin onnellinen miehen, kuin naisen kanssa.Ainakin tähän mennessä useimmiten olen kiinnostunut miehistä vain ystävinä. En halua enempää. Mut saatan kyl kattoo jossain et "ompas kivannäköinen" tms vastaavaa.
Jelpatkaa ja valaiskaa vähän mua kiitos. Ois kiva tulla sinuiksi ittensä kanssa... :)
Vastaukset 25
Vanhimmat
Naisten, etenkin tiettyjen naisten, läheisyys "sekoittaa pääni". Miesten läsnäollessa ei ole koskaan tapahtunut tällaista. Tällä perusteella ymmärsin suuntautumiseni jo pikkutyttönä: en reagoinut poikien läsnäoloon juuri mitenkään (paitsi että he olivat selvästi parempia jalkapallossa ja pesäpallossa ja mun mielestäni se olikin mainio juttu =)
Seksi miesten kanssa on mulle luonnotonta eli tunnen tipahtaneeni väärälle planeetalle.
Haluan palavasti katsella, kuunnella, muilla tavoin aistia ja oppia tuntemaan naisia, joilla on sydän paikallaan ja elämän pilkahdus silmäkulmassa, siitä huolimatta että vallitsevan yhteiskuntajärjestyksen mukaan tässä on jotain väärää.
Tästä kaikesta tiedän melko hyvin olevani lesbo.
Tosiaankin tää yhteiskunta on niin pepusta.
Kaikki olettaa sun olevan automaattisesti hetero.
Tuntuu et lesbous on vieläkin tabu, vaikka elämmekin jo vuotta 2006.. Missään ei siitä puhuta. Ei koulussa jopa seksuaalikasvatuksessakaan. Eikä varmaan työpaikoillakaan..?
Mut onneks kuitenkin on ystäviä, jotka pitää susta, olit sittem homo tai lesbo, lintu tai kala x)
Seksuaalinen suuntautuminenkin on vain yksi osa ihmisessä. Toiset tykkää suklaasta, toiset lakritsista.
"vaikka elämmekkin jo vutta 2006" Hassu ilmaus.Jos se on ollut jo tabu muutama tuhat vuotta niin pitikö sen muka poistua vuonna 2005.
Kunhan ajattelin.. Luulis ettei enää olis tabu,mut onhan se kai kuitenki viel.. Mut kokoaikahan me parempaan suuntaan kai nyt mennään täs asias... Kun jo lesbojen hedelmöityshoidoistakin puhutaan..
Vaikka yleiset asenteet pistävätkin joskus vihaksi, niin toisaalta täytyy myöntää, että melko nopeasti ainakin länsimaissa on kuljettu inhimillisempään suuntaan. Jos ajanlaskun alusta ryhtyisi ajattelemaan, niin sairausluokituksesta poistaminen tapahtui hetki sitten =)
Toiseksi, esim. omassa ikäluokassani ihmiset valitsevat oman tiensä ilman, että jonkun toisen valinta olisi itseltä pois. Lesboutta ei välttämättä hyväksytä omalla kohdalla, mutta ei sitä missään nimessä tuomitakaan. Tämä ei vanhan mallin kaavayhteiskunnassa olisi ollut mahdollista.
Ihmiset ovat menettäneet osan turvallisuuden tunteestaan perinteisten mallien murentuessa, mutta kyllähän jokainen "paikan päällä" seurannut tietää, että myös tuppukyläidyllissä on varjopuolensa. Olen ihan tyytyväinen, että emme enää elä sitä aikaa.
oli hyvä.. :D
Jaan asuntoni, elämäni ja unelmani toisen naisen kanssa.
Onnea vain :) Hyvä että on asiat hyvin ja oot löytänyt itsellesi kumppanin..
ja miettiä tollasia peruskysymyksiä ;P
Mistä tiedätte että olette elossa?
koska Tarot-kortti kertoi niin. Lisävarmistus tulee siitä, että sotu-tunnukseni numeroiden yhteenlaskettu summa on 28 ja se on varma merkki kuin mikä!
ja koskettaminen tuntuu oikealta. Miehet voivat olla hyviä kavereita, mutta en ikinä pystyisi elämään heidän kanssaan.
Kun minä näen eroottissävytteisiä unia aina vain ja pelkästään naisista niin kyllä mun täytyy olla lesbo.
Itse koin todellisen "heräämisen" lesbouteeni vähän reilu kaksikymppisenä. Ehdin seurustella miehen kanssa useita vuosia ja ehdimme naimisiin astikin - mutta koskaan mikään ei tuntunut kuitenkaan miltään, vaikka päällisin puolin kaikki varmaan näytti olevan hyvin. Hänen kanssaan en tuntenut suurta yhteenkuuluvuutta koskaan, olimme ehkä vain ystäviä, jotka elivät avioliitossa... hullua! Koskaan en hänen kanssaan saanut orgasmia yhdynnässä, sekin ihmetytti.
Sitten vain eksyin chattiin... tutustuin naiseen... sain tuntea hänen kosketuksensa, jakaa hänen maailmansa... ja niin rakastuin palavasti, naiseen. Silloin tajusin sen mitä olin sisimmässäni jo pitkään pohtinut - en halunnut miestä elämääni, halusin naisen.
Pikkuhiljaa mieleeni alkoi palautua nuoruusvuosien ajatuksia; jo silloin olin miettinyt seksuaalista suuntautumistani. Toki "hyvännäköiset" pojat herättivät nuoren tytön huomion, mutta kuitenkin katseellani seurasin tyttöjä, heidän vartaloitaan, rintojaan... tiesin kai sen jo silloin, mutta en uskaltanut tehdä asialle mitään.
Nainen pääsee niin lähelle toista naista, että se on ihan uskomatonta... naisen kosketus, läheisyys, tuoksu, pehmeys... *huokaa* Naisessa on kaikki.
EI VOI MUUTA kuin todeta että juuri näin se menee. Sama juttu miehen kanssa naimisissa asti ja kyllästymiseen asti kokeiluja. Ei uskalla itselleen myöntää että naiset kiinnostaa vaan ennemmin tekee kaikkensa ollakseen "normien" mukainen mallikansalainen. Se tunne joka on kahden naisen välisessä rakastelussa on jotain aivan sanoin kuvaamatonta. Puhumattakaan sitä tunnetta joka valtaa mielen ja koko olemuksen kun kohtaa sen totuuden että olen lesbo. Elämäni varmasti unohtumattomampia hetkiä ja tunteita. Suosittelen lämpimästi kaikille jotka hiukankaan epäilevät itseään, on turhaa heittää elämäänsä hukkaan ja tyytyä vain olemaan kun vaihtoehtona on hyvän olon tunne itseensä ja elämäänsä !!
ihmiset tietävät olevansa heteroita? Eivät oikeasti mistään, ihmiset olettavat. Perusoletus on olla hetero. Minä en oikeastaan ole mitään mieltä noista luokitteluista. Luen itseni lesboksi koska seurustelen naisen kanssa, haluan häntä ja tunnen oloni hyväksi hänen seurustelukumppaninaan. Sen jälkeen kun rakastelin ensimmäistä kertaa naisen kanssa, en ole kertaakaan halunnut enää miestä.
Todellisuudessa eri luokitteluilla ei ole mitään väliä. Jos päädytkin ajatukseen että olet lesbo, mitä se muuttaa? Päätätkö katsoa aktiivisesti vain naisia, hakea naista elämääsi? Ainoastaan käytännöllä on väliä. Käytäntö osoittaa rakastutko naiseen vai mieheen, ja sen perusteella voit miettiä onko se sinulle ainoa vaihtoehto vai voisitko jossain muussa elämäntilanteessa tuntea vetoa myös toisen sukupuolen edustajiin.
Luokitteluilla on väliä vain siinä, että saattaa olla mukavaa tuntea kuuluvansa johonkin ryhmään. Jos huomaa ihastuvansa naisiin, voi sanoa olevansa lesbo ja tietää että heitä on muitakin. On tavallaan löytänyt oman paikkansa ts. ei tunne olevansa väärässä paikassa :)
Tsemppiä, kyllä se siitä selkenee!
Koska joka seurusteluyrityksessäni miesten kanssa tunnen omituisen muurin jota ei pysty murtamaan. Aito läheisyys puuttuu kaikesta yrittämisestä huolimatta. En tunne itseäni naiseksi miehen rinnalla.
Naisen lähellä tunnen itseni naiseksi. Sellaiseksi joka olen luotu olemaan.
Minä pohdiskelin joskus näitä samoja kysymyksiä seksuaalisuudesta. Teinivuosina olin vuosikausia aivan hukassa seksuaalisuuteni kanssa kun en tiennyt mikä olen suuntautumiseltani. En seurustellut kenenkään kanssa silloin, vaikka miesehdokkaita olisi ollut. Toisaalta tiesin, että naiset ehdottomasti viehättää ja kiinnostaa minua. Ihailin naisia, heidän kauneuttaan, ajatusmaailmaa, kaikkea mikä naiseuteen liittyi. Ihastuin naisiin, mutta nämä olivat vain kaukoihastuksia eivätkä johtaneet yhtään mihinkään. Huomasin sellaisen kummallisen asian itsessäni, että minulla oli aina outo tarve olla ja näyttää feminiinisemmältä kuin ko. nainen, johon olin ihastunut. Kuitenkin kaipasin myös jonkinlaista epämääräistä "turvaa", fyysistä vahvuutta ympärilleni ja koin, että nämä ominaisuudet yleensä liitetään vain miehiin. Mietin olenko bi vai lesbo. Ihmettelin jopa, että miksi sitten haluan meikata ja olla naisellisen kaunis, jos kuitenkin olen lesbo enkä siis halua seksuaalisesti viehättää ulkonäölläni miessukupuolta. Olin pelkkänä kysymysmerkkinä. Kuitenkin fyysisesti tai seksuaalisesti miehet eivät minua kiinnostaneet. Lopulta visioni selkeni (19-vuotiaana) ja tajusin olevani lesbo ja haluavani kumppanikseni vain ja ainoastaan naisen. Vasta viime vuosina olen saanut paljon valaistusta asiaan. Nyt olen 23-vuotias. Tiedän ettei miehet kiinnosta. Tiedän myös ettei naiselliset naiset kiinnosta, vaan tunnen vetoa vain naisiin, joissa ilmenee androgyynisyyttä. Maskuliinisuuden ja feminiinisyyden yhdistelmä, se minua viehättää eniten. En tiedä onko kyseessä jonkinlainen kolmas sukupuoli, johon tunnen vetoa. Tai olenko siinä mielessä bi, että haluan kummankin sukupuolen ominaisuuksia, mutta niin että ne yhdistyvät yhdessä naisessa. Tiedän vain, että olen tällä hetkellä sinut itseni kanssa ja onnellinen kumppanini kanssa, joka on ihanan poikamainen nainen.
Kuulosti niin tutulta, että ihan hämmästyin! Nuorempana olin tosiaan ihan ymmälläni, että mikä oikein olen, kun ei kiinnosta miehet mutta ei kummemmin naisetkaan. Ja kaipasin juuri sellaista fyysistä turvaa, jota ei naisellisista naisista oikeastaan löydy. Sitten tajusin kaipaavani oikeastaan juuri sitä ns.kolmatta sukupuolta ja huomasin olevani ihan hupsuna ihastunut poikamaisiin naisiin. Itse kun olen täysin femme. Olen kyllä ollut ihastunut myös femmeihin, mutta oikealta tuntuu olla poikamaisen tytön kanssa, koska kaipaan itselleni vastakohtaa.
En ole täysin varma, olenko bi vai lesbo, koska jollain tavalla miehetkin on kiehtoneet, varsinkin hieman tyttömäiset pojat. Sen kyllä tiedän, että huomattavasti enemmän kiehtoo naiset, enkä ole enää moneen vuoteen ollut miesten kanssa enkä sitä kaipaa. Mutta mitään en lyö lukkoon, sillä elämähän osaa yllättää. En tykkää laittaa itseäni minkäänlaisiin kategorioihin.
minä löysin lesbouteni vasta reilusti yli kolmekymppisenä. Naimisiin asti en koskaan miesten kanssa ehtinyt, koska en koskaan voisi mennä naimisiin henkilön kanssa, jota en rakasta. Seurusteluyrityksiä (ts. yrityksiä olla normaali) oli muutama, mutta vaikka pidin miehistä, suhteet jäivät aina kaveritasolle. Koin, että välissä oli aina jonkinlainen muuri, jonka yli vain en onnistunut pääsemään. Samanlaisen muurin olemassaolon koen kyllä myös joidenkin naisten kanssa (niin, eihän kaikkiin naisiinkaan voi rakastua, osa jää vain kavereiksi).
Minäkin pohdin pitkään olenko lesbo, bi vai hetero, koska en ole koskaan pitänyt miehiä vastenmielisinä, en edes seksuaalisesti. Toisaalta en ole koskaan erityisemmin nauttinut seksistä miesten kanssa, mutta asia ei mielestäni liity mitenkään sukupuoleen, vaan siihen, etten ole koskaan ollut rakastunut mieheen. En nauti seksistä naisenkaan kanssa, jos en ole häneen rakastunut. Aivot ovat todellakin tärkein sukupuolielin. Jos yhteys ei synny henkisellä tasolla, ei synny myöskään seksuaalinen intohimo.
Yhteistä kanssasi on se, että olen femme ja se, että kaipaan fyysistä turvaa. Toisaalta en voi sietää miesmäisiä naisia enkä varsinkaan naismaisia miehiä. Hyi olkoon. Naiseni on oltava ulkoisesti ehdottomasti femme, mutta sisäisesti hänestä täytyy löytyä tiettyä, yleensä miehiin yhdistettyä dynaamisuutta, vahvuutta ja johtajuutta. Siis jonkinlaista henkistä androgyyniyttä.
Yhteistä kanssasi on myös se, etten pidä kategorioista. Mutta koska rakastun vain naisiin, en koskaan miehiin, pidän itseäni lesbona (jos joku kategoria on pakko valita).
Siitä tiedän, että miehet eivät kerta kaikkiaan kolahda mulle. Naiset sen sijaan ja lujaa.;)
Koska rakastan naista, siitä tiedän sen.
... romanttisissa ja eroottisissa mielikuvissa pyörii vain nainen, ja haluaa koskettaa hyväilevästi vain naista, ei miestä - jos ylimalkaan ketään - niin sellainen nainen on todennäköisesti lesbo. No, lempeästi hyväillen voi koskettaa myös lapsia ja vanhuksia, mutta kaksi ensimmäistä ehtoa eivät täyty. Sekin pitää paikkansa, ettei mies siellä unissakaan herätä ikinä mitään värinää.
Tämä itsensä lokeroimistarve on mulle vähän outo ajatus. Aika ajoin omaa seksuaalista suuntautumistaan pohtii itsetuntemuksensa kautta tietysti. Kuvittelin joskus 11-14:n vuoden välillä olevani hetero, koska tuon mallin olin kaikilta oppinut, enkä itseeni ja omiin haluihini/tarpeisiini ollut vielä pahemmin tutustunut. Jo 15 vuotiaasta tiesin olevani vähintään bisse ja siitä eteenpäin huomioni kiinnittyi niin naisiin kuin miehiinkin. Tosin miesten vartalo ei koskaan ole tuntunut kiihottavalta ja miehistäkin valitsin aina ne hoikat ja hyvin feminiiniset tapaukset seurustelukumppaneiksi. Naisia olen aina ihaillut juuri sillä silmällä. Pienet kaunismuotoiset, ehkä hieman pehmeänkin näköiset naisellisuudet vetävät omat polveni hyytelöksi. Kun löysin sisimpäni ilmaisun välineeksi piirtämisen ja maalaamisen, useimmiten töitäni koristavat joko vaatteelliset tai vaatteettomat naiset. Miestä en edes osaa piirtää, vaikka muutaman kasvokuvan olenkin koittanut vääntää. Taide vain on mulle se purkautumistie sille kauneudelle, jota itse näen ympärilläni ja mikä suunnattomasti mieltäni kiehtoo. Tilanteeni kuitenkin on sikäli kummallinen, että vuosia sitten ihastuin ihmiseen, mieheen vieläpä, vaikka sänkyhommat tuon sukupuolen kanssa tuntuvatkin epämiellyttäviltä, olen tuon puutteen vastapainoksi saanut uskomattoman luotettavan elämänkumppanin, jonka kanssa pystyn kaiken sisimpääni painavan rehellisesti jakamaan. Jopa tämän identiteettiongelman seksuaalisesta suuntautumisestani. Mun tilanne on ehkä sikäli onnekas, että mieheni suo minulle mahdollisuuden tyydyttää omat tarpeeni samaa sukupuolta edustavan henkilön kanssa, niin kuin minäkin suon sen hänelle (hän on myös naisten lisäksi miehiin suuntautunut). Toisaalta tämä elämänkumppanuus ehkä vie minulta mahdollisuuden perheen perustamiseen ja henkiseen&fyysiseen syvään rakkaussuhteeseen jonkun ihanan naisen kanssa, mutta jotain elämässä on aina uhrattava. En kyllä toisaalta haluaisi olla itse lelu kenellekään tai käyttää ketään vain poistamaan omia tarpeitani, eli pelinsäännöt tuon asian suhteen olen tehnyt sangen selväksi aina tavattuani mukavan naisen. Mutta asiasta kukkapurkkiin ja sieltä takaisin. Sanoisin, että kyllä oma mieli ja keho kertoo ihmisille sen, mihin sitä lopulta on suuntautunut. Hieman tutkiskelua ja ajatustyötähän tuo vaatii, mutta aina on hyvä toimia juuri niin kuin itsestä hyvältä tuntuu, eikä luoda sellaisia epätodellisia rajoitteita, jotka tietty lokeroituminen väkisinkin aiheuttaa. Kaikkea hyvää itsensä etsintään! :)
Tiedän yksinkertaisesti siitä että olen nuorempana kokeillut toista vaihtoehtoa... deittaillut muutamaa kundia, kaikki miehiset piirteet (karvaisuus, karkeus, ulkonäkö, ääni, haju...) tuntui vieraalta enkä halunut edes suudella joten seksikin jäi kokeilematta. Olin vähän pihalla kun en ymmärtänyt mistä se johtuu vaikka oli kyllä tunteita naisia kohtaan... olin sokea itselleni kun halusin olla jotain muuta. Mutta kun olin valmis myöntämään asian itselleni, kaikki kirkastui ja sain vastauksen siihen, miksi tuntui luonnottomalta olla lähellä miestä. Naisen kanssa kaikki tapahtuu niin luonnollisen saumattomasti... on sellainen olo että näin tän täytyy mennä. Ja olen ONNELLINEN! Kyllä sen asian tietää sydämessään :)
siitä että olen pian pari vuotta seurustellut naisen kanssa, ja viime elokuusta lähtien olemme asuneet yhdessä omassa kämpässä, enkä voisi kuvitellakaan että olisin samassa tilanteessa miehen kanssa.
Olen kyllä melkein koko ikäni ollut "vähintään bi" että olen aina kiinnostunut naisistakin, mutta nyt viimeistään tämän suhteen aikana olen todennut ettei miehet kiinnosta minua millään tavalla muuten kuin korkeintaan kavereina/ystävinä.
Vielä yläasteella ajattelin että olen bi, ja yläasteella seurustelin parikin kertaa kundin kanssa, yläasteen lopussa/lukion alussa yhden kanssa vähän pidempäänkin ja vakavemmin, ja harrastimme seksiäkin, mutta jotenkin aina kundien kanssa jäi "jokin" puuttumaan.
Mutta nyt tosiaankin en ole enää pystynyt pariin vuoteen miettimään miehiä sillä tavalla että seurustelisin tai menisin sänkyyn heidän kanssaan.