on helppoa olla etäinen,
katsoa sua kauempaa. Valmistella puheita ja tekoja, joita ei koskaan tule lopulta tehtyä.
On helpompaa uskoa tän olevan jotain ohimenevää ja väliaikaista. Sillä tällaista ei tapahdu ihmisille joiden elämä pyörii surun ja murheen rajamailla.
On helpompaa olla katsomatta silmiisi ja vältellä hymyä. Ties minä pitäisit minua. (harmi ettet voi tietää mitä minä ajattelen sinusta)
On vaikeaa ymmärtää miksi tunteeni sinua kohtaan voimistuvat kun olet poissa.
No kohta me ei enää törmätäkkään. Saan rauhan - kai.
katsoa sua kauempaa. Valmistella puheita ja tekoja, joita ei koskaan tule lopulta tehtyä.
On helpompaa uskoa tän olevan jotain ohimenevää ja väliaikaista. Sillä tällaista ei tapahdu ihmisille joiden elämä pyörii surun ja murheen rajamailla.
On helpompaa olla katsomatta silmiisi ja vältellä hymyä. Ties minä pitäisit minua. (harmi ettet voi tietää mitä minä ajattelen sinusta)
On vaikeaa ymmärtää miksi tunteeni sinua kohtaan voimistuvat kun olet poissa.
No kohta me ei enää törmätäkkään. Saan rauhan - kai.
Vastaukset 51
Vanhimmat
noin :(
tuo tapasi katsella vain kauempaa ja vältellä häntä.
Onko se ollut aina sun tapasi vai vain tämän henkilön kohdalla?
Onko hänessä jotain pelottavaa vai onko hän sanonut tai viestinyt jotain negatiivistä?
se ei ole mun tapa (en ole kyttäri tai muuten sairas). Jotenkin ajattelen olevani reilumpi häntä kohtaan, jos pysyn poissa.
Ja pelkään, jotain...en tiedä tarkalleen mitä. ehkä ulkokuoreni rikkomista? Tyyppihän on tosi positiivisesti latautunut.
hymyä huuleen ja tee jotain,josta tulee hyvä mieli sulle ja sille.Huumori vetoaa naisiin.Ainakin minuun,vaikket minua katselekaan.Olishan se kiva jos joku katselis vähän pidempääkin minuakin.Vitsi.
tapahtuu hyviä asioita. Uskon että kohdallesi osuu vielä joku, joka humoristen hyvällä olemuksellaan tekee sinuun vaikutuksen.
Uskon todella. [ei vitsi =) ]
keskinkertaisia tunteita ja kasvattaa suuria,
kuten tuuli sammuttaa kynttilät ja sytyttää tulen.
Poissaolo on todellisten tunteiden koetinkivi.
Poissaolo kasvattaa kiintymystä.
Tiesitkö, että kuuntelemalla sydämen ääntä, voi löytää sen, mitä järki ei suostu hyväksymään? Taistelu sydäntään vastaan on vaikeaa. Siksi helpompaa on vältellä ja kieltää todelliset tunteet.
Tekemättömyys on helpompaa. Mutta kannattaako
uhrata kaikki se. Ehkä. Vai kokea jotain, joka vielä on tuntematonta. Sen pienen hetken, kun täällä maailmassa elämme.
Kohta me ei enää törmätäkkään, kohta me ei enää tunnetakaan.
kaikki se mitä minäkin ajattelen.
"kohta me ei enää törmätäkään,kohta me ei enää tunnetakaan."
"kohta me ei enää ajatellakaan"
"kohta meitä enää ollukaan"
ja "kohta mä lopetan"
tuntee onnellisen rakkauden, ei tunne rakkautta. Amor , oli ensimmäinen joka maan päällä harjoitti kiduttajan tointa.
Kysy itseltäsi, mitä haluat. Jos sisimmässä mietit mitä kaikkea on helpompi jättää tekemättä kuin tehdä , alat toimia pikku hiljaa sen mukaisesti.
on siis kiduttaja.Se selittäkin kaiken......:)
ei ole siinä, mitä hän saavuttaa,
vaan pikemmin siin, mitä hän kaipaa :)
Mikään ei ole maailmassa pysyvää, eikä siihen
kannata tähdätäkään. Se riittää, että tänään on
onnellinen, eikä havittele huomisen tuulia. Sitoutuminen, pelottavaako? Ei, vaan tulevaisuus.
kerrallaan onnellisena mennään eikä mietitä huomisen onnea,näinkö se meni:) Anteeksi kyynisyyteni,mutta eräs ihminen muutti sisimpäni sellaiseksi käytöksellään.Maailma kohtelee.
ensisuudelmaa ja ensirakkauteen, ihmiset olisivat onnellisempia. Näin ei kuitenkaa aina ole. Ensirakkaus on ikään kuin rokote, joka estää ihmistä sairastumasta toistamiseen.
Se kasvattaa kyynisyyttä. Jäätä on silloin vaikea murtaa. Huomisen onnea kyllä kannattaa miettä. Mutta ei murehtia niin paljon, että jättää elämättä tänään jotain sellaista, johon huomenna ei ehkä ole mahdollisuutta :)
jotain niin erityistä, ettei siitä koskaan kokonaan toivu. Ehkä jos ihmiset jaksaisivat odottaa kauemmin ja eivät rakastuisi niin nuorina, niin se voisi kestääkin. Jos on liian nuori, eikä vielä itsekään tiedä kuka on tai mitä elämältä haluaa, niin miten voisi olla mitään annettavaa toiselle ja rakkaudelle.
Ei saa antaa sen silti tehdä itseään kyyniseksi. Jos se rakkaus ei jostain syystä onnistunut, niin ehkä siihen on joku syy. Ehkä olitte liian nuoria, ehkä ette olleet kuitenkaan tarkoitettu toisillenne ja ehkä ette osanneet tehdä toisianne onnelliseksi. Niin pitää uskoa, vaikkei mitään syytä olisikaan. Ja antaa mahdollisuus itselleen rakastua uudelleen.
kannata katua ja harmitella, että on rakastunut ja rakastanut. "älä sure sitä, että yhteinen aika on ohi. Iloiste sen sijaan siitä, että se on ollut". Muutenhan emme uskaltaisi koskaan rakastua. Ainahan olemme nuorempia tänään kuin huomenna.
Kyynisyys on suoja sisintä vastaan. Se kasvaa, koska ei halua kokea samaa enää. Rakastuminen on haavoittuvuuden paljastamista. Kannattaa harkita kenelle sen näyttää.
"Kyynisyys on suoja sisintä vastaan,Se kasvaa,koska ei halua kokea samaa enää.Rakastuminen on haavoittuvuuden paljastamista.Kannattaa harkita kenelle sen näyttää."
En harkinnut ja kadun nyt.
oikeaan tuossa. Tosiaan kannattaa miettiä kenen antaa itseään haavoittaa ja mielellään etukäteen. Jälkeenpäin on myöhäistä miettiä ja sen sijaan vaurioita kyllä saa paikkailla vaikka kuinka kauan...
Niinpä. Itse en ole aina ajatellut asioita loppuun asti ja vaurioita on sitten paikkaltu vaikka kuinka pitkään. Valitettavasti olen tällainen optimismijolla, enkä ole aina osannut varautua ennalta kaikkeen siihen, joka minua on satuttanut.
Eikä sille mitään voi, että tietyllä tavalla rakkauden ja suhteen päättymisen jollain tavalla kokee epäonnistumiseksi. Vaikka tietysti ei se päättyminen tosiaan vie arvoa siltä ajalta, jonka se rakkaus kesti.
vielä vaimenevan rakkauden viimeiset värähdykset sydämessämme, luistamme helpommin uuteen lemmenseikkailuun kuin jos olisimme edellisestä täysin toipuneet. Mutta kuten aiemmin kerroit, helpompi on välttää rakkauden pauloja kuin päästä niistä.
On normaalia kokea suhteen päättyminen epäonnistumiseksi. Ja vielä kovemmaksi sen tekee se, jos se on tullut itselle täysin yllätyksenä. Vai olisiko sittenkin rakkaudella ehkä etuoikeus olla ainoa asia, jota ei pidä ajatella etukäteen vaan vasta jälkeenpäin?
Se ketä mielessäsi ajattelet, kehen olet ihastunut, kehen haluaisit tutustua paremmin, kelle haluaisit paljastaa tunteesi. Se jolle et kuitenkaan rohkene sitä tehdä, voi olla oikea aarre. Johonkin olet hänessä kiinnittänyt huomion ja luulen, että sisimmässäsi etsit luottamisen arvoista. Mieti ensivaikutelmaa, olisiko henkilö kenen tahansa vietävissä. Jos ei, ehkä hän on yhtä varovainen. Sitä ei voi koskaan tietää. Mutta olen melko varma siitä, että jokainen haluaa onnistua suhteessa ... :)
että jos ei ole kunnolla toipunut edellisestä rakkaudesta, hakee ikäänkuin jotain korvaavaa tilalle. Tässä olet minun kohdalla väärässä. En todellakaan ole toivonut/ etsinyt jotain uutta vanhan rakkauden tilalle, vaan tämä tuli odottamatta.Mutta et voi oikeasti ymmärtää tilannettani ellet tiedä siitä enemmän ja en voi kertoa siitä enempää.
Olet oikeassa siinä että haen luottamuksen arvoista ja että tunnen sellaisen kerrankin elämässäni tavanneeni. On varmasti paljon asioita, jotka tekevät hänestä juuri sen oikean - kaikkea ei varmaan voi edes sanoin selittää. Eikä varmasti tosiaan ole kenen tahansa vietävissä, alkaa tuntua että on jo ihan mahdoton tapaus... ettei kuoren läpi pääsee millään, vaikka hakkaa kivihakulla yötä päivää... Ja kun en itsekään ole mikään maailman lyhytjänteisin ihminen, niin varmaan joku olisi jo luopunut toivosta.
En osaa tätä oikeastaan selittää itsekään. Silti tämä merkitsee minulle niin paljon, että eikö se jo kerro jotain. Toivottavasti.
miten voisin melkein vannoa, että sinun kirjoittamasi oli tuo teksti. Sinä varmaan ajattelet juuri noin.Tuli vaan sellainen tunne,mutta olen tietysti väärässä.Aivan kuin tuntisin sinut......
että suhteen päättyessä helposti hakee läheisyyttä. En tarkoita, että kaikki niin tekisivät. En tarkoita myöskään, että etsisi uutta vanhan rakkauden tilalle. Vaan läheisyys ja seikkailu kulkevat käsikädessä. Kipu ja kaipaus vaan on niin valtava, että pelkkä hellyys tuntuu hyvälle.
Pitkäjänteisyys palkitaan usein. Mutta luulen, vaikken tiedäkään tilannettasi enempää, että tunteesi kyseistä henkilöä kohtaan ovat aidot. Ainoa, mikä askarruttaa, on arvet jotka kulkevat mukanasi. Uskaltaako lähteä tunteiden vietäviksi, jos se ei kestäkään. Tällainen tunne minulla on.
On vain se tunne, että joku ihminen tuntuu yhä enemmän Oikealta, eikä sitä voi sanoin selittää :)
oikeassa tuon läheisyyden suhteen. Mutta omalta kohdaltani edelleen väitän, ettei siitä ole nyt kyse. Mutta koska en voi enempää kertoa, niin turha kai sitten kommentoidakaan.
Turhaan olet huolissasi noista arvista. Olen kai vain niitä ihmisiä, jotka oppivat kaiken kantapään kautta sen, minkä toiset tietävät jo alunperin. Toisaalta se on sellainen tapa oppia, ettei se sitten ikinä unohdukaan.
Kuten sanoin luonteeltani olen kuitenkin optimisti. Joskus ehkä vähän liikaakin. Pikemminkin haluaisin ihmissuhteita jatkaa siinäkin tilanteessa, kun tietää, ettei se ole mahdollista. Sinun pitäisi tietää tarinani, niin ymmärtäisit. Ei minun tunteeni kovinkaan paljon mihinkään muutu.
Minulla on sellainen tunne, että ihastukseni on samanlainen. Että häneen voisi luottaa. En ikinä ajatellut että hänen kaltaisiaan edes on. Osittain luotan kai (jälleen?) sokeasti, mutta uskon että hän oikeasti on sen arvoinen.
kuulla tarinasi. En kuitenkaan tiedä oletko alkup. vai et. Mutta oletan että kuitenkin pohdit samoja kysymyksiä.
"On helpompaa uskoa tän olevan jotain ohimenevää ja väliaikaista. Sillä tällaista ei tapahdu ihmisille joiden elämä pyörii surun ja murheen rajamailla.
On helpompaa olla katsomatta silmiisi ja vältellä hymyä. Ties minä pitäisit minua. (harmi ettet voi tietää mitä minä ajattelen sinusta) "
Taidat todella tykätä ihastuksestasi, mutta jokin on ajanut teidät "...." ks. ed. tilanteeseen. Tai sitten et ole ap. ja tämäkin löpinä on ihan turhaa.
Haluan vain sanoa, että ole rohkea ja kuuntele sydäntäsi. Minäkin vaistoan, että tässä tapauksessa olet tosissasi. Olet ihastuksen ja rakastumisen rajamailla :) Onnea yritykseen!!
ei ole turhaa, mutta olit oikeassa, siis en ollut..
et jos et ajattelekaan samoin kuin alotus viestissä ja edellisen tekstin pohjustin siihen. Antoisaa on vaihtaa ajatuksia asiasta.. eikä mikään ole turhaa siinä mielessä :)
mutta sen sijaan kirjoittelin nuo edelliset viestit. Joku näköjään yrittää esittää, että olis kirjoittanut ne. No näköjään noita pellejä riittää joka paikkaan!
lailla... niin kyllä se on antoisaa!
sua...et vaan tajunnut mun pointtia.. miten voisitkaan tajuta.. mutta kiitos kuitenkin kun ärsyynnyit.
on liian syvä... Ehkä se tarkottaa, että meidäkin keskustelu asiasta päättyy... :)
samalla tavalla kuin ap, mutta eihän siitä tässä ihan äsken enää keskusteltukaan. Ja tarinani kai haluisin kertoa lähinnä ihastukselleni, eipä se kai muille juuri kuulukaan. Mutta kiva oli silti keskustella.
väliin tunkejia näyttää riittävän. Ja nyt en enää erota kenen kanssa olen pitkän rimpsun vaihtanut ajatuksia.. hö.
ärsyyntymiskynnys ei ole kovin korkea! : )
ihastuksesi arvostaisi, jos kertoisit hänelle. Totta, eihän se muille kuulukaan.
kyllä jyvät aina erottuu akanoista... ja sokea kana löytää jyvän!
miehen vai naisen kanssa? Jos siis haluat kertoa. Itse olen nainen.
se tuntuu menevän =)
naisen että miehen kanssa ehhehe ehhehe ;)
olla etäinen, vältellä ja katsoa kauempaa. Paljon helpompaa kuin rohkaista mielensä, uskoa tunteisiin ja tehdä asialle jotain. Mutta miksi päästät itsesi niin vähällä?
Järjellä ajateltuna on monta kertaa helppo uskoa siihen että joku tunne on vain ohimenevää tai väliaikaista. Kuuntele sydäntäsi, sillä se on ainoa joka voi sen oikeasti tietää. Pistä silmät kiinni, unohda kaikkí realiteetit ja mieti, mitä tunnet. Älä anna järjen sumentaa tunteitasi tai vaistojasi.
Jos sydämessäsi tiedät, että todella välität hänestä ja että hän välittää sinusta, tee jotain. Älä kävele onnesi ohitse, äläkä ainakaan jätä sitä taaksesi. Se voi kaduttaa koko loppuelämän. Pienempi paha kuin se 'kasvojen menetys' joka ihastumisen tunnustamisesta seuraa.
Sitäpaitsi teet siitä toisesta ihmisestä hyvin onnettoman, jos häviät sanomatta sanaakaan. Mieti miltä hänestä sitten tuntuu.
Mielipiteitä nämä, vaikken olekaan paras malliesimerkki. Mutta enpä ole menossa minnekään.
eli menen kuuntelemaan weeping willowsin Endless Night -levyä ja nukahdan se tahtiin (pistän silmäni kiinni, unohdan realiteetit ja mietin, mitä tunnen -lainaten =) )
Huomiseen.
Itselläni on aikalailla samanlainen tilanne, mutta kun ei vaan uskalla tehdä aloitetta. Lähes joka päivä näen sen miehen töissä...
Näen sen naisen lähes joka päivä töissä?
Kyllähän meitä kohtalon tovereita tuntuu piisaavan. Olitko ajatellut saada kontaktia tuohon naiseen? Jos sulla on hyviä vinkkejä niin kerro mullekkin. Jos minäkin niitä voisin sitten soveltaa;-)
Mutta kannattaako niitä toteuttaa on toinen asia. Toinen osapuoli kun seurustelee ja vaikuttaa onnelliselta. Toisaalla on juuri keskustelu käynnissä miksi ei tee ihastukselleen mitään, ja siinä esiintulleisiin syihin vaan siis voin itse vedota. Ei näitä asioita viitsi työpaikalla esiin tuoda...
No toi on kyllä vähän hankalampaa jos toinen osapuoli seurustelee. Siinä liikutaan jo hivenen vaarallisemmilla vesillä. Mun kohde ei seurustele, mutta ei se kontaktin luominen ole mitenkään helppoa. Välillä luodaan pidempiäkin katseita ja seisotaan bussipysäkillä vierekkäin, mutta kun ei uskalla niin ei uskalla. Sitä pelkää varmaankin jotain nolatuksi tulemista kun kuitenkin työskentelee samassa firmassa. Ei tätä varmaan sitten ole kuitenkaan tarkoitettu vaikka kuinka itse haluaisi tehdä tuttavuutta;-) Tai edelleenkin vastaan otetaan niitä hyviä vinkkejä miehen näkökulmasta.
Kuule, oletko mies vai nainen? Kerro, niin voin saada hetkellisen rauhan -kai..
tosinainen.
en tiennyt että kiejoitukseni saisi noin paljon keskustelua. Kiitos siitä.
Varsinkin kommentti "rakastuminen on merkki haavoittuvaisuudesta" tms. oli todella vaikuttava ajatus. Erityiskiitokset sinne =)
mitä kirjoitit on niin totta myös omalla kohdallani.
On helpompi uskoa tämän olevan vaan ohimenevää ja väliaikaista. On helpompi vältellä katsettasi ja hymyä. Se on helpompaa silloin kuin kaipaan sinua suunnattomasti ja pienikin katse sinusta saa kaipaukseni tuntumaan kivulta.
Samalla kun toivon, että näkisin sinut, toivon, etten näkisi sinusta pienintäkään vilahdusta. En sano, että helppoa mutta helpompi olla kanssasi etäinen.
miten sanoit mun ajatukset.Vaikka haluaisi nähdä,näkeminen vilaukseltakin tuottaa suunnatonta kipua sydämessäni,aina.Mitä tämä on,voisko joku kertoa?
kyseessä on kahden ihmisen ihastuminen, jonka ei anneta kasvaa rakkaudeksi! Rakkaus on vaan siitä ihmeellinen, että vaikka olisit ihan lähellä rakastamaasi ihmistä, tunnet samalla suunnatonta ikävää ja kaipuuta.
on helpompi olla rakastamansa ihmisen lähellä kuin erossa hänestä.
Ei voi kuin katsella ja arvuutella onko se molemminpuoleista vai ei. Jokin sanoo että on, järki sanoo että kuvittelen. Joka tapauksessa on järkevämpää pysyä erossa ainakin toistaiseksi.
en tule koskaan rakastumaan :( Jos en ole järjissäni, se voisi hyvinkin olla mahdollista. Pysymme siis kaukana toisistamme. Miten olisi kilometrin säde näin aluksi.