pystyin olla melkein viikon oksentelematta, tuntu et kaikki on nyt menossa parempaan suuntaan, söin oikein, en liian vähän enkä liian paljon, eikä tehnyt edes mieli ahmia. olo oli paljon parempi kuin silloin kun ahmi ja oksenteli, joten tänään ostin 150 gramman karkkipussin kun ajattelin etten syö sitä kerralla. en kuitenkaan voinut hillitä itseäni ja sen jälkeen alkoi kaduttamaan ja nyt kun tämä kierre kerran oli taas alkanut niin annoin periksi ja ahmin ja oksensin ahmin jne. kolme tuntia. nyt vituttaa ja masentaa ihan älyttömästi ja itsetunto ihan nollilla, en varmaan pysty huomenna menee kouluunkaan kun oon niin turvoksissa. taas pitäis aloittaa alusta, mutta tuntuu etten jaksa enää. oli taas pakko purkaa jonnekin.
masentaa
toivoton
4466
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
todella tuttu tunne. Mulle on käynyt samoin, useaankin kertaan. Pystyin kerran oleen viikon syömättä (vähällä ruolla) ja sit se taas alko, ahmin ja oksensin. omatunto laski romahtaen... kamala tunne!
mutta kyllä sä siitä selviät, täytyy vaan ajatella että takapakkia tulee aina, eihän kauaa kestänyt bulimia voi päivässä parantua. takapakkia tulee aina ja siihen on totuttava. Yritä keksiä jotain muuta tekemistä jossa saisit ajatukset pois ahminnasta..se vois auttaa!! kannattaa ainakin kokeilla.
kyllä sä taas pystyt uudestaan parantuun, vaikka se tuntuukin mahdottomalta ja motivaatio on maassa, mut se on mahdollista. eikö??
nyt jo onneks parempi olo. pakko tässä on yrittää mennä eteenpäin josko se nyt onnistuis lopullisesti ja olen myös päättänyt jättää kaiken makean pois koska se nähtävästi laukasee mulla ton ahmimisen tai ainakin enemmän kuin muu ruoka. kiitos sulle kommentoinnista, onneks tässä paskassa ei tarvitse ihan yksin rypeä. hyvää jatkoa sulle!
toivon sulle vain kaikkea hyvää, ja toivottavasti pääset parempaan suuntaan. ja saat paljon motivaatiota paranemiseen. Itsellänikin olisi kyllä varmaan aika ajatella parantumista, mutta ei riitä motivaatio eikä halu...
todella kiva kuulla että olet päättänyt parantua, olen kateellinen. onnea matkaan!!
kiitos! toivon että sinäkin saisit jostain sitä halua ja voimia parantua, koska elämä on sillon oikeasti niin paljon helpompaa. mutta koskaan ei saa luovuttaa!