Välillä tulee yksinäisyyttä mietittyä. Olen itse ollut yksin jo monta vuotta. Käyn töissä ja muun ajan olen täysin yksin. Olen miettinyt jo jopa itsemurhaa. Vaihtoehtona sekin olisi ehkä parempi. Aina sanotaan että kyllä se oikeakin löytyy. Paskat, ei tältä planeetalta. Olen sitä oikeaaa odottanut jo kauan. Koittakaa joku kertoa mikä olisi vaihtoehtoni. Itsensä tappamisesta kärsii sukulaisiset, yksinäisyydestä vain itse.
Ai, vieläkin yksin!
quastedo
7728
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Sitähän olen myös miettinyt, ehkä sitä oikeaa ei sittenkään ole olemassa minulle. Ei ainakaan löydy... Minun kohdalla kai menee elämättömän elämän piikkiin. Vaikka olen kyllä yrittänyt etsiä melko ennakkoluulottomastikin.
Eihän tietysti sinkkuna pysyttely mitenkään omituinen juttu ole, kohtalotovereita riittää... mutta välillä on raastava tunne ettei elämällä ole mitään tarkoitusta.
Kuitenkin olen tullut siihen tulokseen, ettei itsemurhakaan ole mikään ratkaisu. Välillä käyttäydyn melko itsetuhoisesti, aina kuitenkin jokin syy löytyy tämän kurjan taivalluksen jatkamiseen. Jotain sisältöä elämään kun löytäis.... vaikka ei elämänkumppania mutta edes joku, joka tuntuisi oikeasti ystävältä.
Tietysti hyvä harrastus auttaa myös mutta näin epäsosiaalisena yksilönä on aivan turha yrittääkään mihinkään yhdistystoimintaan tai joukkueurheiluun mennä mukaan, ei paljoa kannusta kokemukset koulusta - silloin piti osallistua mutta poikkeuksetta olin viimeinen vaihtoehto, minut otettiin mukaan koska oli pakko...
Tosiaankin, tietääkö kukaan sellaista lajia tai harrastusta missä syrjäänvetäytyväkin voisi osallistua tasavertaisena? Yksinäisiä harrastuksia kyllä on mutta sellaista, missä tapaisi myös muita ihmisiä...
Vaikka johonkin autoharrastelukerhoon jos sinua kiinnostaa. Itseä ainakin auttoi vähän kun oli samanhenkistä porukkaa. Olen kanssa ilman ystäviä ja ujo, mutta autoharrastus pitää hengissä.
Hevosen kanssa ei ole koskaan yksin ja muiden ihmisten kanssa voit puhua hevosista. Muut voivat myös olla kiinnostuneita lempihevosestasi ja voit kertoa siitä heille.
Alkeiskursseja järjestetään myös aikuisille, eikä kukaan estä menemästä yhdessä lapsien kanssa samalle alkeiskurssille.
Kaikki riippuu kuule ihan susta itsestäsi. Ei naiset tai miehet tule sua sieltä oven takaa hakemaan. Pitää yrittää olla rohkeampi ja vähän sosiaalisempi. Onko ulkonäössä vikaa? Kokeile vaikka netin treffipaikkoija.
Olen 42-vuotias sinkkunainen. En ole koskaan ollut naimisissa. Seurustelut ovat olleet vähäisiä.
Nuorempana olin ihan normaalin meneväinen ja ok-näköinen. Eipä vaan jostain syystä tullut "sitä oikeaa" kohdalle. Eikä sitten myöhemminkään.
Nykyään olen aikamoinen himahiiri, joten on täysin ymmärrettävää, että nyt ei ole miehiä jonossa. Olen käynyt kymmenillä nettitreffeillä, joten yritystä on ollut. Tulos vain täysi nolla. No, yksi mies jäi ystäväksi, mutta romantiikkaa välillämme ei ole.
Ei voi yleistää, että kaikki on itsestä kiinni. Sitä voi elämä vaan mennä niin.
Olen iloinen, sosiaalinen, huumorintajuinen ja aina tutustunut helposti ihmisiin. En ole siis mitenkään vaikeasti lähestyttävä tai tuppisuu. Voin helposti jutella ventovieraan ihmisen kanssa vaikkapa 2-3 tuntia. Olen empaattinen kuuntelija, joten yksinpuhelusta ei ole kysymys.
Yksinäisyydestä en sanan varsinaisessa merkityksessä kärsi. Olen tottunut olemaan yksin eikä se ahdista minua. Kumppania vierelleni kyllä toivoisin.
Joskus elämä vaan menee näin:)
nimenomaan riippuu sinusta itsestäsi. Ei se ole niin, että elämä vaan menee näin. Sinä itse olet vastuussa omasta elämästäsi, koska sinä sitä elämääsi elät. Joka päivä teet kymmeniä valintoja, joilla vaikutat elämääsi. Joku toinen tekisi sijassasi toisenlaisia valintoja, ja hänen elämänsä "menisi" toiseen suuntaan. Joka kerta jäädessäsi kotiin nyhjöttämään, sanot ei mahdollisille uusille ihmissuhteille. Olet siis tehnyt valintoja tietoisesti tai tiedostamatta, jotta olet päätynyt nykyiseen tilanteeseen. Vaikutat yksinoloon tyytyväiseltä, joten sitä ehkä pohjimmiltasi haluatkin.
Jos haluat oikeasti löytää ihmisen rinnallesi, sinun pitää ns. laskea rimaa. Viisikymmentä täyttäneet miehet esimerkiksi voisivat pitää sinua ihan varteenotettavana vaihtoehtona.
Mieti mitä tarjottavaa sinulla on miehelle. Nelikymppisenä miehetkin ajattelevat jo aika rationaalisesti. Oletko mielenkiintoinen persoona? Mitä harrastat? Jos olet kotona telkkaria iltaisin töllöttävä sohvaperuna, on turha kuvitella, että kukaan menevä sporttinen mies olisi kiinnostunut sinun kaltaisestasi naisesta. Sen sijaan toista sohvaperunaa voisit kiinnostaa. Mutta kiinnostaako sinua sellainen ihminen?
Kerroit, että nuorempana olit "normaalin meneväinen ja ok-näköinen". Etkö enää ole? Ulkonäolleen voi jokainen tehdä jotakin. Esim. liikuntaa lisäämällä saa väriä poskilleen, iloisen mielen ja kaupanpäällisiksi kiinteän vartalon. Hiuksia ja naamaa laittamalla saa myös ihmeitä aikaan. Kauniit vaatteet auttavat myös asiaa.
Jokainen päivä on uusi mahdollisuus muuttaa elämänsä suuntaa, jos sitä nimittäin oikeasti haluaa. Yksineläminen on ihan ok, mutta kannattaa pohtia, onko se tietoinen valinta vai ajautumisen tulos. Jälkimmäisessä tapauksessa voit halutessasi muuttaa elämääsi.
Aina noita hyviä neuvoja on tarjolla. Blaa blaa.
Joskus elämä vaan menee niin, sano mitä sanot. Ehkä "se oikea" on sitten vielä tulematta. No, aika näyttää.
Osaan kyllä arvioida, millaisen ihmisen kanssa voisin sopia yhteen enkä todellakaan ole hakemassa jotain sporttihirmua, jonka kanssa minulla ei ole mitään yhteistä. Hei haloo, olen 42 enkä 24. Elämänkokemusta roppakaupalla. Ärsyttävää tuollainen ylimielinen ja alentuva neuvonta-asenne. Osaan kyllä meikata ja laittaa hiukseni - minkä teen aina, ennen kuin poistun kotoa. Älä siis siellä jakele typeriä neuvojasi, joista ei ole mitään hyötyä.
Mene muualle pätemään.