Esikoiseni kirjoittaa nyt.
Abi-Tyttären äidillä varmaan yhtä Jännää,
ellei jännempää :D
Abi-Tyttären äidillä varmaan yhtä Jännää,
ellei jännempää :D
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Hihi.
Äitini ei jännitä ainakaan kovasti, koska uskoo (tai luulee) minun selviävän kirjoituksista hyvin läpi. On oikeastaan pelottava ajatus, että hän suunnittelee jo lakkiaisiani...:)
Tsemppiä!
Äiti ei ainakaan näytä olevan kiinnostunut.. joskus kysäisee että jokos ne kirjotukset on :/
Ei ilmeisesti jaksa uskoa että läpäisen, en mikään hyvä ole koulussa. Alkaa mennä itseltäkin usko koko hommaan kun ei saa tukea mistään.. Kadenhdin niitä joiden vanhemmat on innoissaan mukana.. siinä tapauksessa olisin varmasti itsekin innoissani ja halu lukea olis suurempi :'(
Lukuintoa sinulle ja ei muuta kuin keskityt huolella koitoksiin. En minäkään ole kotona paljon tukea saanut mutta ehkä juuri siksi en aiokaan luovuttaa. Hyvä me:-)
Olen jo varannut juhlapaikan, pitopalvelun, suunnitellut vieraat, tarjoilun jne.jne.
_nyt vain odotellaan, että juhlat saapi järjestää :D
Abi-tyttönen,
Se riittää kun yrität parhaasi,
enempään Et pysty.
Näytä äidillesi, "sä pystyt siihen"!!
Tsemppiä :D
*Kaikkea hyvää Teille lukewaiset*
Kirjoituksiin ei kannata mennä hermoilemaan,
Luette sen mitä jaksatte,
silloin kun jaksatte.
Se suurin työ on takana,
Nyt vain kertaatte pahimpia kohtia,
mietitte minne jatkatte,
kun Lakki on kädessä... siitä se motivaatio syntyy.
Onnea Elämäänne
Täällä ilmoittauu myöskin eräs äiti, joka eli mukana viime syksynä tyttärensä kirjoitusten ajan. Keskustelimme työpaikoilla lapsistamme ja välillä nauroimme itsellemme, koska tuntui siltä, kuin me vanhemmat olisimme olleet myös ylioppilaskirjoituksissa.
Kaikille äideille: tukekaa lapsianne, jotka sitä tarvitsevat !
Oli mukavaa seurata tytön kanssa, minkälaisia kysymyksiä oli eri aineissa ja mitä keskustelua käytiin niitten tiimoilta. Tyttäreni sai C:n paperit ja jännitystä riitti reaalin osalta ihan tulosten julkaisemiseen asti, huh huh, kun oli jännää. Ja itse ylioppilasjuhlat olivat unohtumattomat: tyttäreni onnellisena ruusujen keskellä! TSEMPPIÄ JA ONNISTUMISIA KAIKILLE KEVÄÄN ABEILLE !!
kun sait tietää että
tyttäresi on YO =?)
*hymy*
En tiennyt itkeäkö vai nauraa; sitävastoin tyttäreni kylläkin nauroi ja härnäsi minua sanomalla, että tulihan minusta ylioppilas, jee!
Meillä oli niinpäin ,että itse kirjoitin syksyllä 2005 ja lapset tukivat ja jännittivät äidin puolesta.Itse kirjoittaneena ymmärrän nuoria,siinä minkälaisen paineenalaisena he ovat.Odotukset ovat monesti suuret itsellä,sekä sukulaisilla !Tsemppiä kaikille abeille :)
*aikuisOpiskelu on erittäin hyvä asia*
YlioppilasTutkinnolla on edelleen suuri merkitys,
eteenpäin lukiessa ;D
.... että ainakin meijän äiti on ihan täpinöissä!! Ei ilmeisesti siis ole ainoa. Kuunteluidenkaan aikaan se ei meinannut pystyä keskittymään omaan työntekoon! Olen melko vakuuttunut siitä, että hän on enemmän jännittäjätyyppiä kuin minä ja panikoi kaksi kertaa enemmän MINUN kirjoituksieni vuoksi kuin minä itse. Minkäs teet.
jännnitttttäääää....apuwa!!!
Huomenna on penkkarit
sitten on abi-risteilyt...
voisentäs.. kyllä mua jännittää
tyttäreni puolesta ja lujaaa!
kirjoittaa, en jännitä koska abikaan ei jännitä isommin mutta tukena olen tietysti kaikessa ja mukana ihan täysillä.
Mitään paineita ei meillä ole koskaan laitettu koulunkäynnistä kummallekaan muksulle, se mikä riittää heille riittää meillekin, molemmat ovat kyllä hoitaneet koulunsa kiitettävästi ja mikä tärkeintä; ihan omasta halustaan.
on ongelma vähän kielipää,
jännitämme kielten kirjallista osuutta,
reaalista kemiaa...
sellaista.. kyllä minä luotan,
HÄN tekee parhaansa.
Toisinaan yo-kirjoitusten tehtävät vain ovat vaikeita, toisinaan helppoja; Toivon että nyt sattuisi se "helppo" vuosi.
Hienoa, jos joidenkin äidit tosiaan elävät mukana kirjoituksissa. Oma äitini ei ole ollenkaan kiinnostunut koulunkäynnistäni, viimeksi hän on nähnyt todistukseni yläasteella. Hän ei tiedä, milloin ylioppilaskirjoitukset ovat. Hän ei tiedä, että olen osallistunut tällä viikolla kolmeen kuunteluun, ja että meillä on penkkarit torstaina. Hän ei ollut katsomassa vanhojen tanssejani, eikä tiedä minne aion pyrkiä lukion jälkeen.
En sitä kannustusta tietenkään kaipaa, olen pärjännyt koulussa hyvin (odotettavissa E:n paperit). Mutta olishan se joskus kiva, jos joku vähän tsemppaisi.
Tosi hienoa, mun tytär ei pysty noin erinomaiseen suoritukseen , enkä odotakaan sitä Häneltä.
niin, huomenna on penkkarit, olemme valmistelleet asua jo monta kuukautta ;D
*JÄNNNÄÄÄ*