ihmistyyppiä....ja mikä sinua tällä hetkellä huolestuttaa eniten?
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
"Varsinaisesti"kauhian paljosta ainaskaan toisten murheista huolta kanna.Duuni asiat täytyy tunnollisesti hoitaa loppuun saakka.(niin kauan kuin sattuu kalossia saamaan,sitä ei nykyisin koskaan tiedä)
Vapailla vähän huolestuttaa.Missä piileskelee.:-))
Ei tokkiisa, vappailla pittää rentoutua ja nauttia elämästä.
Jos se oma ihminen siitä viereltä puuttuu, niin eiku ehtimmään - täälläkin vappaita yksinäisiä naisia tuntuu olevan ihan valitapannen..eikun vain vikittelemmään heitä...:)
Kyllä kunnon miehelle luulisi ottajia olevan - out sie kunnollinen?
Kuulemma vapaalla voin villiintyä;-)
(alko ja kirstunaulat eivät kuulu joukkioon)
omista ja toisten asioista välillä liikaakin. Milloin hermostuttaa sisaren sairaus, milloin liika lumentulo, kiireet työssä, lintuinfluenssan tulo... Jos en huolehtisi, en olisi oma itseni.
Mitä ihmettä myö immeiset lumen tulolle mahettaan..vaikka hyppis tasajalakkoo, ei se ilimmoin haltija meitä kuuntele..:)
Sitten on meijjän vuoro, kun se lumentulo on loppunu..sukset vain jalakkaan jos ei muuten piäse postilootalle.
Läheisten sairaudet ovat raskaita kestää, ja siitä olen samaa mieltä, ne tuntuu jopa epäreiluilta, mutta eihän niillekään loppuinlopuksi maha mittää..riittää kun on läsnä vaikkeina aikoina.
Joskus olen kateellinen ihmisille, jotka osaavat olla surematta toisten murheita, mutta toisaalta tuntuu etteivät he tunne iloakaan pikkuasioista, niinkuin tunneihminen tekee..
läheisen sairaudesta pitikin nyt paikkaansa, huonoja olivat uutiset.
elämä on joskus epäreilua..
Minulla on ollut niin hyvä tuuri, ettei yhtään sisarusta ole vielä sairastunut vakavasti, se voisikin olla kova paikka; olemme kasvaneet kuin sianporsaat samassa pahnueessa..:)ja olemme läheisiä toisillemme.
läheisiä ollaan aina oltu. Kiitos Pirre*.
nuo muslimimaailman liikehdinnät, ja sitten tuon lintuinfluenssan leviäminen. Sitä
on jo todettu lähelle kuin jo Saksassa; miten selvitään mahdollisesta tulevasta pandemiasta, onko tarpeeksi- ja kaikkien saatavilla tehokkaita lääkkeitäkään...
...en mie omasta puolestani pelkää, mutku ovat niin pieniä nuo mummin omat lintuset, kuinka heidän käy jos pahasti käy...
Tietysti kun osaisi olla vain ja öllöttää, mutku ei osaa..:/
Lintulenssu tulee aivan varmasti,siihen ei voi varautua etukäteen,lapsenlapset käyvät minullakin
mielessä aina kun pasilli tulee lähemmäksi,se on
täällä viimeistään huhtikuussa.Toivottavasti rokotetta ehditään valmistaa ainakin lapsille,
ennenkuin se muuttuu tartuntataudiksi.
Voi...Joka päivä pitää olla jostakin huolestunut..pitää oikeestaan etukäteenkin jo murehtia joitain asioita vaikka tietää ettei se mitään auta...
Lapset nyt ovat se ensimmäinen asia josta eniten kantaa huolta...pysyvätkö terveinä,onko koulupäivä taas turvallinen....olen töissä huolestunut kun pelkään että toi meidän nuorempi vilkas-ville teloo taas ittensä siinä liukkaassa mäessä mikä on koulun pihalla.jne...juu...kyllä näitä piisais..:)
omat ovat maailmalla, alkaa lastenlasten takia huolehtimaan..., vaikka minä olen yrittänyt kovettaa jo ihteni etten nyt ihan kyseesalaistaisi lasteni kasvatustaitoja..eivät nääs tykkää puuttumisistani..:)
Mulla sit varmaan jatkuu tätä koko loppuelämäni...:) Jos mulla joskus on lapsenlapsia,saan takuulla pojat kimppuuni miniöistä lähtien...en varmaan osaa olla puuttumatta...:DD
unelma anopin..:))
Vävyni toivottaa minulle kotiinlähtiessäni "tervetuloa kylään anoppi - ensi kesänä"..:))
Jos en tietäisi sen olevan leikkiä, niin en takuulla menisi ensikesänäkään...
Ouvvat mukavia kellukoita nuo vävyt..
miniät ovat samaa mieltä.. :)
Kiva, että sulla on sellaset vävyt joidenka kans tulee toimeen..;)
kysymystäsi ja ajattelin, että onkohan tosiasiassa ketään ihmistä joka ei jostain huolehtisi?
siis,,,,miehetkin...vaikka eivät tunnusta,
luulen että huolehtivat
mutta se ei kuulu "miehekkäisiin" ...öööö...tapoihin
tms että puhuisi
ja onko se välttämättä paha asia jos huolehtii
joskushan sillä tavoin voi ennakkoon jo varautua tulevaan ja jos mahdollista vaikuttaa jotenkin
"sieltä yli mistä aita matalin"... tms ratkaisukeinoja
löytää miettimällä
toisten kasvatus tms ratkaisuhihin on tietenkin vaikea puuttua, vaikka näkisi että metsään menee...
no siinä tapauksessa voisi kai puhua huolehtimisesta "turhaan" ???