leikkaus oli 21pv joulukuuta,leikkaus meni niin olin 5paivaa tehohoidossa,7päivää osastolla .minulle ei sanottu mitään mistään ongelamasta.puheteropiaa,afasia luki lapussa.kunnes tulin siihen kuntoon????soitin lääkärille soma joka leikkasi ,leikkaus mennyt hyvin,mutta kaulasuoni on mennyt kiinni mika piti laikata.pyysin häntä soittamaan meilahteen koska sinne oli tullut jo kutsu.no meilahdesta tuli kutsu kuvaukseen.soitto tuli parin paivan päästä:ei leikata,suoni on kiinni ei tiedä miten on mennyt ,mutta jos leikataan aivot kerää nestettä.......tämä oli minun tarinani aneurysma leikkauksesta,en tiedä oliko ne aivan rinnakkain ne mitkä piti leikata,seko teki fipan.nyt käyn puheteraptassa.....ja tänää menen päässa on haava ommeltu vaarin korjaavat sen jollain tikilla.haava on otsalta takaraivoon.huh..mitene kesti
aneurusmä
annali
181854
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Oonkin miettinyt monen monta kertaa sua ja miten sun leikkaus meni. Onneksi oot päässyt kotiin, koska siellä se paraneminen vasta pääsee käyntiin. Sehän näissä leikkauksissa on, ettei voi koskaan olla satavarma, ettei jotain jälkikommervenkkejä tule. Mutta pidän peukkuja pystyssä, että paraneminen jatkuu ja olet piakkoin taas ihan kunnossa. Ja jokainenhan meistä toipuu omaan tahtiinsa ja aikaa se ottaa, mutta lopussa kiitos seisoo, näin uskon!
Mullakin on tosi ruma arpi muistona leikkauksesta. Siihen onneksi tottuu, enkä edes itse sitä enää huomaa. Ja sehän on vaan yksilöllistä, kaikilla ei oo samanlaista!
Oikein paljon voimia ja jaksamista Anneli!!!
Voimia sinulle tuntematon kanssaihminen, miksi ihmisillä pitääkin olla kaikenlaista vaivaa ja vaikeutta. Mutta, kuten kirjoitin: voimia sinulle.
Aivot on vaikea alue, siinä voi tulla ongelmia ihan yllättäen. Kokemusta on. Minulla puhe onneksi säilyi koska aneurysmat ja muut viat olivat oikealla puolella.
Hyvä että olet heti päässyt puheterapiaan, olen kuullut, että terapeuteista on pulaa.
Nyt sitten vain paljon harjoitusta, puhua voi vaikka huonekasveille, nehän kuulemma tykkää kun niille puhutaan, eikä varmaan välitä pienistä virheistä. Kirjoittele tänne paljon niin saat siinäkin harjoitusta, ja me kuulemme miten sinulla menee!
Sitten kun olet vähän toipunut kannattaa varmaan vielä kerran kysyä lääkäriltä, mistä vaikeudet johtuivat.
Voimia, mutta muista myös levätä!
Kaisa
Kiva kuulla susta! Onneksi mennään kohti valoa, toivon että saat siitä paljon energiaa ja voimia. Olet ollut usein mielessäni. Tuo kukille puhuminen olikin aika kiva ohje. Käytän sitä itsekin, jos tarvitsen. :)
näistä saa
voimia...kiitos...
Hei Anneli!
On todella hyvä kuulla sinusta! Ajattelin sinua erityisesti jouluna ollessani Suomessa miettien missä silloin olet.
On todella ikävä kuulla ettei leikkaus onnistunut ongelmitta. Mutta hienoa että pääsit puheterapiaan. Joudutaanko vielä jotain tekemään?
Toivotan sinulle pikaista toipumista ja mahdollisuutta levätä!
auttakaa...tämä on yhta ...kertokaa mieen selvisitta.minulla on rytmih.itkettää,ei tiedä miten olisi...kaikki jäi kesken verisuoni meni tukkoon.ajatukset on sekasin......sori tää kirjotus.
Hei Anneli!
Ei sinun todellakaan tarvitse pyydellä anteeksi! Tuntuu pahalta kuulla sinulla olevan asiat huonosti enkä oikein tiedä mitä kirjoittaisin.
Ymmärsinkö oikein että sinulla on rytmihäiriöitä? Ja ne johtuvat siitä tukkeutuneesta suonesta? Mitä lääkärit sanovat tilanteeseen?
Olen erittäin onnellinen pystyessäni sanomaan että minulla on kaikki nykyään hyvin ja selvisin lopulta todella vähällä koko toimenpiteestä.
Lähetän sinulle paljon voimia, kerro jos mitenkään pystyn auttamaan.
Saatko mistään mitään apua?
Oletko nyt kotona?
Miten pärjäät pakollisten kotihommien kanssa?
Muistaakseni sinulla on murrosikäinen tytär,miten hän suhtautuu?
Onko sinun pahin ongelmasi afasia, vai onko muitakin.
Kerro, millaista apua tarvitset, niin yritetään porukalla miettiä. Ainakin psyykenlääkitys auttaa pahimman yli.
Nyt sinun täytyy yrittää levätä ja rentoutua. Katsele kaunista talvipäivää ja laita mielimusiikki soimaan.
En minä ainakaan kokonaan ole selvinnytkään, kaikkia riesoja jäi, jotka välillä suututtaa, välillä masentaa.
Voimia!
Inka
-risoo olotila mina on.tyttö on i3v kaikkien äitit osaa puhua....en tarkotoksella itselle tätä tehnyt.sit piti viella leikata toinen puoli mikä meni sitten kiinni,eli kaulasuoni ,mitä ei voi enää leikata,on liian vaarallista.eli on yksi kaulasuoni,mita en kaytännossä huomaa.joku päiva menee että itkan,itken,itken.jos jollain on huonommin,laita paperikke.olin tänää puheterapiassa.pään haava aukesi kuukauden jälkeen,ompalivar 2tikkia lisaa.mitahan tekis,vai takisiko mitaan.moikka
Kerro kuitenkin jaksatko hoitaa kotityöt?
Onko sulla ketään, jonka kanssa jutella? Mielenterveystoimistoissa on ihan kivaa fiksua väkeä!
Murrosikäisenä varmaan jokainen tyttö on äidille hankala. Minunkin tyttäreni oli minua kohtaan tosi hankala ja se johtui osittain siitä, että hän pelkäsi että minä kuolen.
Uskon että me kaikki olemme hengessä mukana, kun sinulla on vaikeaa. Varmaan meillä kaikilla on ollut päiviä, jolloin on vain itkenyt ja itkenyt, varsinkin noissa tilanteissa, jolloin on tullut ylimääräisiä vaikeuksia.
Yritä jaksaa kirjoittaa, mitä sinulle kuuluu.
Kevättä odottaen
Inka
Hei Anneli!
En tiedä vielä millainen murrosikäinen poikani tulee olemaan, mutta jokainen lapsi reagoi eri tavalla tuollaiseen shokkiin, minkä tyttäresi on kokenut.
Kyllä tyttäresi tietää ettei tapahtunut ole sinun syysi, mutta mitä Inka kirjoitti pelkäämisestä kuulostaa ihan tutulta. Minun poikani ei halunnut kuullakaan päästäni edes puhuttavan. Kysyi joskus varovasti mitä sille päälleni oikein tehtiin. Nyt kun olen pari viime viikkoa ollut kipeänä ja reagoin antibiootille näköharhoina ja huimauksena oli hän heti huolissaan kun lääkäri heitti epäilyksen kaiken johtuvan ehkä sittenkin päästäni.
Inka varmasti tietää paikkoja mihin voi mennä tai mistä saa apua. Minäkin aloitin psykologilla käynnin leikkauksen jälkeen, vaikkei mitään vakavampaa vaivaa asiasta jäänytkään. Mutta kyllä se vaan käy henkiselle hyvinvoinnille. Ja voit olla varma että olen itkuni itkenyt. Parempi itkeä kuin vain kasata pahaa oloa sisälle. Se on tietenkin kova paikka lapselle, mutta asia jonka hekin joutuvat oppimaan.
Kirjoittele millainen vointisi on. En tiedä onko tästä kirjoittamisesta sinulle mitään apua, mutta kuten Inka sanoi, kyllä me porukalla jotain keksitään. Et ole yksin!
Vointeja!
Saksa
VOIMIA!! Ja niin hullua kuin se onkin, itku auttaa joskus. Murkut ovat oma lukunsa, mutta onneksi sekin vaihe menee ohi ajan kanssa. Oot ajatuksissani!!
Joskus olen todella kiitollinen, että on netti
Kyynelet silmissä
Inka
Paljon voimia sinulle toivotan tuntematon ystävä. Sinulla on kohtuuttoman kovaa. Se, että murrosikäinen tytär pippuroi kuuluu ikäänkuin asiaan, hän ei tiedä, onko hän lapsi vai aikuinen ja häntä pelottaa että hän menettää äidin. Hän ei ehkä voi pukea tätä sanoiksi, mutta niin se vain on.
Teini-ikäinen hakee paikkaansa elämässä, kaikki on vaikeata välistä ja nenäkin voi olla liian iso.
Asioita, joille hän myöhemmin nauraa, mutta ei juuri nyt.
Voimia sinulle. toivotaan että sinua osataan auttaa parhaamman mukaan.
On kohtuutonta että jokin asia voi mennä noin pieleen kuin sinulla.
eilen soitti laakari niinkuin oli puhe...kaikki rasvarvoi,hemokiopiini,kaikki ok,sydänfilmissa oli muutos,tullut kai leikkeaksessa,tai kun oli korkea kolestrooli .3,5 oli nyt .sanoi että voi olla niita mitä on mennyt aivosuoniin,se on keskella,en tiedä miksi.kysy otanko laakettä...lähettää sen reseptin
postissa.laakariaika on 29.3.täytyy kävellä ja katella lintuja,ja onhan mulla tuo ihann koira.bicon havannainen:meeri, en rupea oikeaa nimea nyt kirjoittamaan ,meeri on 3v.hei
Ajattelin sinua äsken ja kun luin tätä palstaa tajusin, miten pienestä ihmisen elämä voi olla kiinni.
Ihan oikein että olet ulkona jos vaan pystyt.
Minulle sanottiin aivoinfarktin jälkeen että yritä pitää hyvää huolta itsestäsi kaikin tavoin, minimoi stressi tee itsellesi mieluisia asioita ja ajattele positiivisesti.
Vaikeaa se on jos sattuu olemaan suuria ongelmia mutta niistä selvitään, ei ehkä leikiten mutta kuitenkin.
Voimia sinulle ja muista ettet ole yksin.
Jokaisella meistä on vastoinkäymisiä sekä terveinä että sairaina.
Itse olen saanut paljon apua siitä että jaksan ajatella:
minun olisi voinut käydä tosi huonosti.
Tsemppiä sinulle ja kirjoittele kun jaksat.
:-))
No heips mitä sinulle nyt oikein kuuluu? toivottavasti parempaa ja asiat ovat menossa oikeaan suuntaan.
kaikkea hyvää sinulle.