onko normaalia? mieheni n.vuosi sitten puhui lasten hankkimisesta ja sanoi että haluaisi lapsia paljon (ehkäpä vähän leikillä..) ja sitten kun tulin raskaaksi ja kerroin miehelleni niin hän meni aivan hiljaiseksi eikä puhunut oikein mitään koko asiasta moneen viikkoon..no minähän siitä sitten puhuin kokoajan ja olin aivan innoissani:) minä olen itse 22-v! Onko normaalia että miestä ei kiinnosta puhua koko lapsesta koko odotusaikana ja kaikki hankinnatkin on pitänyt niinkun minun pakotuksesta lähteä ostamaan?! laskettu aikani oli jo kolme päivää sitten ja nyt mietin yksin kotona että millaista on synnyttää tällaiselle miehelle lapsi kun en ole varma haluaako hän lasta vai ei..ajatella että synnytys voi alkaa minä hetkenä tahansa ja minä mietin tällaista? aivan kuin odottaisin jonkun toisen miehen lasta?sellainen suhtautuminen asiaan miehelläni on...en itsekään tajua edes mitä kirjoitan mutta voimani ovat todellakin loppu! miestäni ei kiinnosta seksi eikä lapsesta puhuminen..toki tiedän että hänellä on tressiä töistä mutta voiko kaikkea laittaa sen piikkiin..?pelottaako miehiä oikeasti isäksi tuleminen vai onko tämä jotain muuta? en itsekään voi olla innoissani asiasta kun en voi puhua ääneen tunteistani. todellakin ajattelen että kun saan lapsen niin kiinnitän häneen kaiken huomioni ja annan aikani vain lapselleni enkä piittaa miehestäni pätkääkään, vaikka haluaisinkin.näin ehkä hänkin miettisi vähän käytöstää.
onko teillä miehillä joitakin neuvoja kuinka selvitä eteenpäin?onko parempi olla vaan hiljaa eikä puhua mitään? kiitoksia jos joku jaksoi lukea, olen todella loppu..
onko teillä miehillä joitakin neuvoja kuinka selvitä eteenpäin?onko parempi olla vaan hiljaa eikä puhua mitään? kiitoksia jos joku jaksoi lukea, olen todella loppu..
Vastaukset 8
Vanhimmat
isejäkin. Siinä missä äitejäkin. Isejä pelottaa myös se pelko, kun miehen pitäisi olla vahva. Ja jos vaimo jatkuvasti häslää vauvan tulosta, saattaa ahistaa enemmän. Miehet kun usein pitävät asioita mielessään. Anna isille aikaa. Ja anna sille isillekin sitten mahdollisuus tutustua ja hoitaa vauvaa ja vetäydy itse vähän pois etkä sekaannu siihen sitten neuvomaan viereen.
pelottanut viimeksi kun vaimo odotti,eikä pelota nytkään.Eipä silti kovin ääneen tule ilakoitua.
Me kerettiin olla yhdessä monta vuotta ennenkuin tulin YHTEISELLÄ päätöksellä raskaaksi. Kun kerroin miehelleni raskaudesta niin hän ei puhunut minulle mitään koko päivänä ja muutenkin oli raskauden ajan etäinen, vaikkakin kävi kanssani neuvolassa, ultrassa, vauvan tarvike ostoksilla ym. Uskoisin että suurin läheisyys ja rakkaus lasta kohtaan miehelleni syttyi sitten kun vauva oli syntynyt ja olimme olleet kotona jonkin aikaa. Nyt lapsemme on 1.5-vuotta ja isällensä tärkeintä koko maailmassa.
Vauva kun konkretisoituu isälle kunnolla vasta synnyttyään. Mulla rakkaus roihahti kyllä jo synnytyssalissa.
Minulle uutinen oli aivan upea.Yksi elämäni parhaista uutisista. Toivoin saavani perheen, jossa olisi paljon lapsia... esikoinen syntyi, mutta vaimopa ei halunnutkaan sitten enempää.. vaikka olimme ennen avioliittoa suurta perhettä suunnitelleet. Nyt on usea vuosi mennyt, eikä ole toivoakaan useammasta lapsesta. Miksi minä tunnen itseni petetyksi ja katkeraksi? Kyllä olemme keskustelleet vaimon kanssa asiasta mutta hän on päätöksensä tehnyt.
miehet haluavat lapsia, naiset vauvoja?
Tapasin mieheni viisi vuotta sitten odottaessani toisen miehen lasta. Sovittiin, että auttelee tarvittaessa remppahommissa..oltiin vähän ihastuttu..sanoin kuitenkin, ett lapsi on mun, eikä hänen tarvii siitä koskaan huolehtii. Nyt meillä on yhteinen lapsi..kas kummaa. Mies tulee melkeen paremmin toimeen esikoisen kans, ku ei oo kuulemma raavasta miestä tarkoitettu niin pientä nyyttiä pitämään...kaikki tapahtuu aikanaan.
Elämä kyllä muuttuu paljon lapsen myötä, hyvästi ja kieltämättä huonostikki.
Omalla kohdallani oli kaikista suurin järkytys ensimmäisen lapsen jälkeen että en ollutkaan enään number uno. Raskauksien myötä se meni sellaisiin uomiin mitä mies ei voi tajuta.... Palvotaan vatsaa ja puhutaan tulevaisuudesta. Nimi, sukupuoli, huoneen värit, tarhapaikat ja jne... Mies tarvitsee konkreettista kosketuspintaa asiaan, eli sen Lapsen käsivarsilleen jolloin han tajuaa kuinka onnekas hän on. Ensimmäistä lasta odottaessaan Vaimoni usein sanoi minulle miksi en ota osaa odotukseen ? Mitähän minun pitäisi odottaa ? minulla ei ole samanlaista suhdetta lapseen joka on tulollaan kuin Äidillä. Olenko valmis Isäksi ? ymmärränkö sen vastuun mitä perheen saaminen edellyttää?