Minulla on kesällä 4 vuotta täyttävä tyttö,joka on kaiken ruuan kanssa erittäin huonosyömäinen. Kertokaa, mitä teillä lapset syö iltapalaksi, onko puurot vielä päivittäin kuvioissa mukana? Olisin valmis ja siirtymään vaikka voileipään ja kaakaoon mutta kun neidin leivänsyöntikin on aivan olematonta. Kuinka olette saaneet muksunne syömään inhimillisessä ajassa? Meillä tyttö istuu ruokansa ääressä (hyvänki ruuan) vaikka tuntikausia, jollei sata kertaa muistuta lusikoinnista. Ruokailut on säänöllisiä, lelut pois ja ympäristö rauhallinen, mutta kuinka voi olla, ettei muka koskaan ole nälkä? Jos eväät nostaa pois ja olettaa,että kyllä nälkä kohta pakottaa syömään, meillä syötäisiin aamupuurokin vasta illalla. Ei auta palkitsemiset sen enempää kuin rangaistuksetkaan . Kaikki kokemukset kelpaa. :)
Mitä lapset syö iltapalaksi?
9
3261
Vastaukset
- sari
Minulla on juuri 4-v täyttänyt poika joka syö aamu- ja/tai iltapalaksi esim: leipää, muroja, hedelmiä, jukurttia, puuroa ja juo maitoa, laimennettua mehua, kaakaota ja joskus vettä. Puuro ei ole enää kovin toivottua. Ja jos ruoka ei maita kehottamisten jälkeen (ruokahalu vaihtelee päivittäin) niin sitten pois pöydästä. Pakottaminen pöydässä istuttaminen tai pöydässä istuttaminen ei toimi meillä. Välipalaa syödään kerran päivässä.
Juttele neuvolassa saako lapsesi tarpeeksi ravintoaineita. - yosa
Koitapa alkaa ruokailujen suhteen oikein säännölliseksi. Viisi ruokaa päivässä, kellolleen samaan aikaan päivittäin. Kerro tytölle, että nyt meillä aletaankin kotona pitämään ruokakoulua! Ruokakoulussa ollaan ½tuntia kerrallaan, sitten lautanen laitetaan pois. Puolessä välissä koulua voi muistuttaa, että kohta loppuu koulu ja pitää jaksaa seuraavaan kouluhetkeen syömättä. Välissä ei saa antaa mitään syömistä, lapset ei kuole nälkäänsä tässä maassa..
Meillä pidetään ruokalistaa sekä aamupalasta, lounaasta, välipalasta, päivällisestä että iltapalasta. Lounas ja päivällinen vaihtuu 6 viikon välein ja muut palat on suunniteltu niin, että joka maanantai on sama aamu-, väli- ja iltapala jne. Suosittelen lämpimästi! Säästää sekä aikaa, että rahaa eikä tarvitse miettiä "mitä tänään..".
Meillä käytettyjä iltapaloja on esim. puuro meloni, karjalanpiirakka kaakao, leipä hedelmä, pannukakut tai letut ja sämpylä marjat. Kun syömiset on suunniteltuja ei herkkujakaan tule syötyä tarpeettomasti.- mamemu
3-4 kertaa päivässä!
Aamupalalla jogurttia ja pähkinä-mantelirouhetta 1rkl päällä! Hän ei ole kovin aamuruokainen eli aamupala ei aina maistu, mutta vähän hän syö aina.
Lounas on lihaa, kalaa, broileria eri muodoissa, munakasta juustolla, kinkulla tai kasviksilla. Lisäksi kasvista ja hieman täysjyväriisiä, tummaa makaroonia tai perunaa. Jos hän syö välipalaa ( esim. jogurttia ja hedelmän tai kananmunan ja kunnon ruisleipää ja voita, juustoa tai kinkkua) hän ei useinkaan syö päivällistä.
Päivällinen koostuu samoin kuin lounas.
Iltapalalla on usein puuro johon laitan voisilmän. Hän syö myös jogurttia, munaa, juustoa, hedelmää, kasvista iltapalalla riippuen mitä hän on syönyt päivällä.
En tuputa ruokaa, en hermostu jos hän ei syö, meillä ei oteta paineita ruoasta!
Lapset yleensä syö silloin kun on nälkä! Lapsilla kun on vielä tallella luonnollinen ruoan säännöstelykyky joka usein pilataan liialla tuputtamisella ja hössötyksellä ruoan ympärillä.
Voisiko olla niin, että lapsellasi ei ole nälkä(alkuperäisen kysyjän)? On tietenkin myös sellaisia lapsia jotka haaveilee ruokapöydässä. Ruokailuun kulutettavaa aikaa voisi silloin lyhentää. Kyllä lapsi sitten syö seuraavalla kerralla jos nälkä jäi.
En suosittele, että ruokailusta tehdään suurta numeroa, koska se voi lisätä tai tuoda muita ongelmia nyt tai tulevaisuudessa! - yosa
mamemu kirjoitti:
3-4 kertaa päivässä!
Aamupalalla jogurttia ja pähkinä-mantelirouhetta 1rkl päällä! Hän ei ole kovin aamuruokainen eli aamupala ei aina maistu, mutta vähän hän syö aina.
Lounas on lihaa, kalaa, broileria eri muodoissa, munakasta juustolla, kinkulla tai kasviksilla. Lisäksi kasvista ja hieman täysjyväriisiä, tummaa makaroonia tai perunaa. Jos hän syö välipalaa ( esim. jogurttia ja hedelmän tai kananmunan ja kunnon ruisleipää ja voita, juustoa tai kinkkua) hän ei useinkaan syö päivällistä.
Päivällinen koostuu samoin kuin lounas.
Iltapalalla on usein puuro johon laitan voisilmän. Hän syö myös jogurttia, munaa, juustoa, hedelmää, kasvista iltapalalla riippuen mitä hän on syönyt päivällä.
En tuputa ruokaa, en hermostu jos hän ei syö, meillä ei oteta paineita ruoasta!
Lapset yleensä syö silloin kun on nälkä! Lapsilla kun on vielä tallella luonnollinen ruoan säännöstelykyky joka usein pilataan liialla tuputtamisella ja hössötyksellä ruoan ympärillä.
Voisiko olla niin, että lapsellasi ei ole nälkä(alkuperäisen kysyjän)? On tietenkin myös sellaisia lapsia jotka haaveilee ruokapöydässä. Ruokailuun kulutettavaa aikaa voisi silloin lyhentää. Kyllä lapsi sitten syö seuraavalla kerralla jos nälkä jäi.
En suosittele, että ruokailusta tehdään suurta numeroa, koska se voi lisätä tai tuoda muita ongelmia nyt tai tulevaisuudessa!Koitko ehdotukseni sitten "suuren numeron teoksi" kun minun kijoitukseni alle vastasit..? Niin ei ollut tarkoitus todellakaan väittää. Ruoka on yhtä tärkeä osa päivää kuin nukkuminen, leikit, peseytyminen. Meillä siitä on tehty itsestään selvä osa päivää ja mukava hetki yhdessä. Ei meillä pakoteta tai tuputeta mihinkään.. Haluan kuitenkin panostaa asiaan sillä lähipiirissä on varoittaviakin esimerkkejä siitä kun ruokailut hoidetaan lasten ehdoilla. Siskoni ei ole koskaan nähnyt tarpeelliseksi keksiä keinoja houkutellakseen lapsensa pöytään tai syömään. Lisäksi tarkkailee omaa syömistään ja vatsamakkaroitaan (joita ei oikeasti ole edes..) lasten nähden. Seurauksena kaikesta on että kaikki lapset reippaasti alipainoisia, vanhimmalla nyt anoreksia. Keskimmäinen syö kaikenmaailman rauta-, vitamiini- ja kalkkitableteita koska ei näitä saa ruuasta. Nuorimmainen pyörtyilee usein koulussa aamupäivisin..
Mutta sillähän on suuri ero MITEN lapsen saa syömään. En koskaan tekisi sitä pakolla vaan luovuudella!! Luovuus ei tarkoita suurta numeron tekoa vaan omaa vaivannäköä asian suhteen! - mamemu
yosa kirjoitti:
Koitko ehdotukseni sitten "suuren numeron teoksi" kun minun kijoitukseni alle vastasit..? Niin ei ollut tarkoitus todellakaan väittää. Ruoka on yhtä tärkeä osa päivää kuin nukkuminen, leikit, peseytyminen. Meillä siitä on tehty itsestään selvä osa päivää ja mukava hetki yhdessä. Ei meillä pakoteta tai tuputeta mihinkään.. Haluan kuitenkin panostaa asiaan sillä lähipiirissä on varoittaviakin esimerkkejä siitä kun ruokailut hoidetaan lasten ehdoilla. Siskoni ei ole koskaan nähnyt tarpeelliseksi keksiä keinoja houkutellakseen lapsensa pöytään tai syömään. Lisäksi tarkkailee omaa syömistään ja vatsamakkaroitaan (joita ei oikeasti ole edes..) lasten nähden. Seurauksena kaikesta on että kaikki lapset reippaasti alipainoisia, vanhimmalla nyt anoreksia. Keskimmäinen syö kaikenmaailman rauta-, vitamiini- ja kalkkitableteita koska ei näitä saa ruuasta. Nuorimmainen pyörtyilee usein koulussa aamupäivisin..
Mutta sillähän on suuri ero MITEN lapsen saa syömään. En koskaan tekisi sitä pakolla vaan luovuudella!! Luovuus ei tarkoita suurta numeron tekoa vaan omaa vaivannäköä asian suhteen!En todellakaan tarkoittanut sitä, että teillä on mieletön show ruokailussa!
Osallistuin vaan keskusteluun ja satuin laittamaan oman näkemykseni ja kokemukseni sinun viestisi alle!
Olisi pitänyt laittaa se alkuperäisen viestin alle! Olin ajattelematon tässä asiassa!
- hitaita
Toiset lapset vain ovat hitaita syömään. Meillä 3 poikaa 9v, 8v ja 6v. Vanhin ja nuorin istuvat pöydässä varmaan vaikka koko päivän, jos ei muistuta syömisetä tai jos kaveri ei satu odottamaan. Tää on ihan jatkuva juttu. Mutta vain kotona. Koulussa, hoidossa, kylässä, ravintolassa ja ihan missä vain molemmat osaavat syödä ruokansa samassa ajassa muiden kanssa. Kyse ei ole mistään ronklaamisesta, melkein kaikki kelpaa. Ei todellakaan vaikuta nopeuteen, vaik kyseessä ois lempiruoka.
Tää on kai joku vuosien saatossa opittu tapa. Itse olenkin jo ajatellut, että varmaan aikanaan oppivat myös kotona syömään inhimillesessä ajassa, menkööt siihen vaikka 15 vuotta!
Nyt jo kuulen jonkun nauravan ja haukkuvan minua, ihan vapaasti. Näin meillä, en ota enää asiasta paineita. Jokaiselle suotakoon oma syömärytminsä! - meillä
Meidän esikoispoitsu tosiaan täyttää kanssa kesällä 4v joten tunsin jo ihan velvollisuudeksikin vastata ;-) Tosin sillä erotuksella, että poitsumme on aina ollut tosi hyvä syömään, vasta ihan viime aikoina alkanut ronklaamaan (joka johtunee siitä että pikkuveikka 2,5v on tosi huono syömään - ollut alusta asti).
Meillä on jo varmaan yli vuosi sitten unohdettu suosiolla iltapuurot, aamupuurot sen sijaan ovat must vähintään 5pv/vk. Iltapalaksi meillä syödään jogurtti/viilis ja jos on nälkä vielä sen päälle niin saa voileivän (tai joskus parikin) tai esim. banaanin. Toisinaan iltapala voi jäädä kokonaan pois jos ollaan esim. oltu kyläilemässä ja herkuteltu pullaa yms. Joskus olen tehnyt pannariakin, mutta se ei oikein ole saavuttanut suosiota meillä. Tosi harvoin saattaa saada iltapalaksi vaikka jätskin ;-) Mutta tavallisesti (n.28pv/kk) siis jogu tai viilis, joka riittää ihan hyvin normaalin syömäpäivän päälle sekä esikolle että kakkoselle (joka siis huonosyömäinen).
Sitten tuosta ruokailuun kulutettavasta ajasta. Meillä esikoisessa kanssa samaa vikaa kuin teidän tytössä että unelmointi ja muiden katselu kestää tuntitolkulla jos ei melkein koko ajan hoe "ruokaa suuhun". Meillä toisin kuin teillä se ei kuitenkaan johdu ruokahalusta vaan menee ihan puhtaasti uteliaisuuden piikkiin (=pitää aina nähdä mitä muut tekee). Tuon "pikkuisen" (2,5v) kanssa olen sitten huomannut, että mitkään keinot ei tehoa, jos herra päättää että nyt ei maistu syystä tai kolmannesta. Onneksi isompi ei ole vielä kiinnostunut/huomannut asiaa että pikkuveikka jättää melkein aina ja hänen pitää pääsääntöisesti aina syödä lautanen tyhjäx ;-) Itse yritän ajatella niinkuin joku jo kirjoittikin että ei tässä maassa lapset nälkään kuole ja kuten ystäväni (myös huonosyöntisen äiti) sanoi että lapsen oma vika se on jos ruoan ääressä nälkään nääntyy ;-) Mulla vaan oli alux tosi hankala asennoitua huonosyöntiseen, kun esikko tosiaan söi aina mitä tahansa lautasella olikin ja aivan hillittömiä annoksia ikäänsä nähden. Mutta nyt pärjäilen jo molempien ruokahalujen kanssa: isompaa vähän patistelen kun tiedän että yleensä syö hyvin, pienempää en pahemmin pakota - syököön sitten seuraavalla ruoalla enempi jos on sitten sattuis olemaan nälkä.
P.S. Olen muuten huomannut että juuri tuo pienempi pitää välillä selviä paastopäiviä: uppoa ei muuta kuin hieman leipää, lusikka-pari ruokaa ja mahdottomasti nestettä (maitoa, vettä). Sitten päivän-parin päästä taas syö normaalia enemmän ja sitten palataan tavalliselle ronklauslinjalle.
Toivottavasti tästä jutusta oli sulle, jos ei nyt apua, niin ainakin iloa =) Tsemppiä!- ulos juoksemaan
ja heilumaan, niin ruokakin maittaa! Jos autolla kuskataan paikasta toiseen ja liikunta on parkkipaikalta sisälle, ei ihme, ettei ole nälkä. Ulos pulkkamäkeen ja lumileikkeihin, tunti illalla pihalla, niin kyllä maistuu ruoka.
Ja jos ukko jäkättää siivoamisesta tai perunoitten kuorimisesta, niin eiku ukko kans kotihommiin.
lasten pittää heilua pihalla vähintään kaksi tuntia päivässä, mieluummin enemmän! - Hellu
Meillä on myös ollut vaikeuksia syönnin kanssa kotona. Tarhassa tyttö syö tosi hyvin, mutta kotona on ronkeli. Kotona ei oo kelvannut puurot pitkiin aikoihin, mut tarhassa syö hyvin. Iltapalaksi annan jugurttia tai viilis-viilejä, leipää ja maitoa. Meillä on ongelmana hedelmät. Ei suostu syömään, kun banaania, appelsiinia ja melonia. Myöskin jugurtit jossa on hedelmän paloja, ei suostu syömään, syö vaan Kindus-jugurtteja. Tyttö kans hötkyilee ruokapöydässä ja kun jätän yksin syömään keittiöön, niin sit saa syötyä. Alkaa kans kyllästyttää, hoputtaminen syönnin kans. Tarhasta kun tullaan, niin sanoo itse, et on nälkä ja silloin syö ruokansa hyvin. Iltapalalla annan kaksi vaihtoehtoa, mitä haluaa syödä ja sekin on auttanut.Hapankorput ja näkkileivät on myös suosittuja ja kun saa vielä itse voidella niin ne maistuu.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1472455
- 1761694
- 921578
- 691533
- 79914
Kesä, kesä!
Veikkaan, ettet juuri nyt ikävöi minua, ehket enää koskaan? Näkemättömyys on laimentanut tunteet, ja katselet iloisena k6875- 68851
- 59825
- 61798
Miksi sanotaan että Suomella on suuri armeija, tykistö jne.
Asioita tarkemmin seuranneet tietävät että tuolla Ukrainassa palaa kuukaudessa sen verran mitä Suomella on kokonaisuudes152745