Heippa vaan.
tietääkö kukaan onko olemassa sellaista koirarotua joka luonnostaan ei voi sietää toisia koiria? Siis ettei auttaisi totuttaminen ja sosialistaminenkaan? Yksilöissä voi toki olla eroja joka rodussa, mutta onko joku rotu tyypillinen "koiravihaaja" jota ei kannattaisi edes yrittää toisiin koiriin tai viedä leikkimään puistoon?
tietääkö kukaan onko olemassa sellaista koirarotua joka luonnostaan ei voi sietää toisia koiria? Siis ettei auttaisi totuttaminen ja sosialistaminenkaan? Yksilöissä voi toki olla eroja joka rodussa, mutta onko joku rotu tyypillinen "koiravihaaja" jota ei kannattaisi edes yrittää toisiin koiriin tai viedä leikkimään puistoon?
Vastaukset 24
Vanhimmat
Hovawart.
Näin olen kuullut. Voin olla väärässäkin, älkää ampuko;)
en usko,koska monilla kasvattajilla niitä on useita ja ihan yhdessä,en oikeastaan tiedä onko tollaista rotua joka ei ollenkaan toisia suvaitse jos pienestä esim kennelissä on laumassa niin harvinaista on että joku koira pitäisi kokonaan eristää =)
Hyvä pointti. Kennelissähän ne koirat yleensä kasvaa.
Mun "tieto" perustuu vain yhteen hoffeen jonka omistaja sanoi ettei sen koira siedä mitenkään muita koiria ja koko rotu on samanlainen.
pentuna hyväksyvät ja jos koko elämänsä ovat samojen koirien kanssa niin sitten, sanoin vähän huonosti. Mutta voiko olla sellainen rotu joka ei missään tapauksessa hyväksy vieraita koiria?
mm cane corso,fila,pittbull,dogo argentino,dogo,canario...yleensä jotenkuten sietävät erisukupuolta samaa ei kannata edes kokeilla.älkää ny vetäkö herneitä nenuun en mitenkään halua yleistää mutta kokemusta on.
Taistelukoirien lisäksi myös esim. metsästyslinjaiset terrierit sietävät hyvin huonosti saman sukupuolen edustajia.
Yleensäkin rodut, joiden historiaan liittyy leukojen käyttö muita koiria tai luolassa asuvia petoja vastaan eivät ole kovin sosiaalisia laumasieluja. Kivoja koiria muuten.
Wuffis: "Mun "tieto" perustuu vain yhteen hoffeen jonka omistaja sanoi ettei sen koira siedä mitenkään muita koiria ja koko rotu on samanlainen. "
Asia ei todellakaan pidä paikkaansa, en tiedä mistä ks.hovawartin omistaja on saanut moista päähänsä...;(
Itse omistan kaksi ks.rodun edustajaa,eikä kummallakaan ole sen suurempia ongelmia toisten koirien kanssa(Koirapuistoissakin käymme).
Tietenkin joka rodusta löytyy yksilöitä,mutta koko rotua ei todella parane yleistää...
tarkoitat rotuja jotka eivät ehdottomasti voi sietää toisia koiria? Tuollaisista roduista en tiedä, puhun omasta rodustani nyt, koska tunnen sen parhaiten. Kennelliiton rotumääritelmän mukaan karjalankarhukoira on "erittäin itsevarma, saattaa käyttäytyä aggressiivisesti toisia koiria, muttei koskaan ihmistä kohtaan. Voimakas taistelutahto." Mutta toisaalta, eihän suurriistaa haukkuva koira voikaan olla ihan lässy? =) (ja nyt viittasin taistelutahtoon!)
Mun koirani ei siedä yleensä toisia narttukoiria, mutta totuttamisen ja sosialistamisen kautta sietää, nähty on.
No nyt täytyy taas miettiä,mitä tarkalleen tarkoitetaan tuolla kysymyksellä...
Eli onhan niitä rotuja,esim.taistelukoira " taustaltaan" löytyviä,kuin myös joitain muutakin.
Eli yleensä on kyseessä rotu,joka ei ole kovinkaan sosiaalinen puhuttaessa suhteessa muihin koiriin. Ja yleensä se ilmenee nimenomaan suhtautumisessa omaan sukupuoleen. Harvemmin vastakkaiseen,mutta saattaa kyllä niinkin,varsinkin tietyissä tilanteissa.Useasti kannattaakin miettiä rodun taustoja ja käyttötarkoitusta mihin on tehty,sieltä löytyy usein osviittaa tyypistä. Vaikkakin rotuja esim. taistelukoirarotuja on jalostettu " sosiaalisempaan" suuntaan,niin silti ei niistä saada mitään ylisosiaalisia. Se sitten pitäisikö edes ja millä kustannuksella,on taas eri asia...
Nämä tämäntyyppiset rodut ei ole mitään koirapuistorotuja,ja jos sellaisen haluaa,niin kannattaa miettiä sosiaalisempaa rotua yleensäkin.Itse nyt en ole muutenkaan mikään koirapuistojen tai " pakkososiaalistamisen" kannattaja ( karmee sana,mutta parempikaan ei tullut mieleeni ),mutta kukin toimikoon tyylillään... :O).
Nämä rodut ovat myös sellaisia,joita harvemmin voi useampia pitää yhdessä myös kotona.Yleensä ne on siis erikseen,jos esim.kasvattajilla niitä useampia on.Eri sukupuolet voi olla usein pareittain.
Eli jos tällaisen rodun valitsee,niin kannattaa tarkoin miettiä haluaako useampia olevan kotona yhdessä.Niitä kun on valitettavan paljon tapauksia,että on otettu vaikka nyt toinenkin samaa sukupuolta ( saatu) ja pahoja ongelmia on tullut...
Rodut ei ole myöskään useinkaan, ongelmien ilmettyä varsinkaan ,( kun ei aina muutenkaan) helppo sijoittaa uuteen kotiin.
POIKKEUKSIA kuitenkin löytyy varmasti rodussa kuin rodussa,muta jos rodusta puhutaan,niin aina pitäisi puhua,mikä rotu yleisesti ottaen on ja korostaa sitä.Jo siksikin ,että vältytäisiin turhilta ongelmilta ja mielipahalta...
Onkin tärkeää,että kun lähtee jotain uutta rotua harkitsemaan,että ottaa tarkoin selvää rotujen erikoispiirteistä yleensäkin,ja nimenomaan niistä vaativista.
Ja näiden rotujen kasvattajien,kuin myös harrastajien vastuu on suuri, että asiantuntevaa ja rehellistä tietoa annettaisiin kiinnostuneille ...
asiaa,mutta jos tulee pitkä teksti niin olisitko ystävällinen ja käyttäisit kappaleenjakoa niin olisi helpompi lukea :)
Maya,kiitos.
Ja lisähuomautuksesi oli aivan oikein... :O)
mutta en kokemuksesta tiedä yhtään sellaista rotua. pahimmat joita olen tavannut ovat jotkut isot sekarotuiset. saksanpaimenkoira-rottwailer... ja muita myös. mutta myös minun Chihualla oli näitä sekarotuisia suuria kavereita. olivat tosi kilttejä mun pikkukoirille (ovat vieläkin) ja leikkivät nätisti.
itse uskon että se koiran kasvatus on se tärkein. niinkuin lastenkin kasvatuksessa. jos on päämääräinen rakastava, välittävä omistaja niin koira voi hyvin eikä tunne sitä tarvetta olla aggressiivinen. jos ottaa pennun isompana niin pentu voi olla jo oppinut käyttäytymisen emältään tai muilta lauman jäseniltä.
koiran /sekä lasten perusturvallisuus tulee ensimmäisten elinkuukausien aikana.
mutta myös perinnöllisiä sairauksia on sekä koirilla ja ihmisillä. niille ei kukaan mitään voi, mutta niitä voi helpottaa oikealla suhtautumisella.
kun tulee koiriin, niin mielestäni omistaja voisi ottaa vastuun koirastaan ja viedä koiran "ongelmakouluttajalle" jos aggressiviisuuta esiintyy. (sama kyllä pätee lapsiinkin). jos ei oma järki, voimat riitä niin pitää hakea apua.
siis olen nähnyt aggressiivisia suuria, pieniä koiria ja myös toistepäin, niin ihania isoja koiria (saksanpaimenkoiria, rottiksia, myöskin "taistelukoiria" jotka ovat olleet lempeitä kun lampaat).
koiraa saa sosiaaliseksi millään ongelmakoulutuksella se ei ole ongelma vaan koiran pohjaluonne.siihe täytyy varautua jos ko rodun ottaa.se ei aikuisena tule sietämään samaa sukupuolta.
Majorica,koiran kasvatuksella voi vaikuttaa toki paljonkin. Lähinnä siis koiran hallittavuuteen ym.mutta niinkuin täällä jo joku viisaasti sanoi, EI sitä perusluonnetta voi muuttaa.Ja kuten mainitsin jo kertaaalleen,pitääkö edes liikaa ja millä kustannuksella...
Rodut ovat todella erilaisia. Minä olen n. 20 vuotta ollut tekemisissä tiettyjen " taistelurotutaustaisten" rotujen kanssa ( kuin myös ylipäätään monen eri ridun kanssa),niin omien kuin myös kouluttanut muita. Siis lähinnä ihmisiä kouluttamaan ja käsittelemään koiriaan. Ja tunnen myös useita muita vaativien rotujen kasvattajia/omistajia. Eli ihan kokemuksesta voin sanoa, että ei millään kasvatuksella pysty muuttamaan totaalisesti rotujen tiettyjä ominaispiirteitä ;)
Eli ei kaikkia koiria pidä edes vaatia touhumaan muiden kanssa tai mihkään koirapuistoihin sopivaksi. Eikä ne silti ole ongelmakoiria tai terapeutin tarpeessa,hmm...
Itse olen sitä mieltä, että ihanne on tällaisten koirien kanssa,että ne on täysin hallinnassa,ei niiden tarvi rakastaa tai olla muiden kanssa kosketuksissa, mutta pitää sietää ilman hyökkäävää käytöstä normaalitilanteessa .
Ja minäkin olen nähnyt lempeitä " taistelukoiria". Miten tämän nyt sitten taas käsittääkin... Jos se tarkoittaa sosiaalisuutta muita koiria kohtaan,niin otetaan esim.taas. Minullakin on pari uroskasvattia, jotka tulevat toimeen kaikkien kanssa. Ne ovat jopa leikkineet vieraiden kääpiöurosten,sun muiden urosten kanssa ja niihin voi luottaa tuossa tlanteessa täysin. MUTTA, ne ovatkin niitä yksilöllisiä poikkeuksia. Joten en minä niiden perusteella mainosta rotua sosiaaliseksi muita koiria kohtaan.
Näiden emä ei rotutyypillisenä koirana pitänyt vieraista nartuista.Se oli muuten äärimmäisen lempeä ihmisille ym. ja tietenkin hyvinkäyttäytyvä koira. Mutta ei minulle olisi tullut mieleenkään vaatia sitä leikkimään vieraiden narttujen kanssa tai " pärjäämään" koirapuistossa.Se olisi ollut totaalisesesti väärin sitä koiraakin kohtaan eli laittaa se moisen paineen alle.
Lopuksi sanoisin kaikella ystävyydellä.Rotuja on hyvinkin erilaisia.Toiset on " helpompia" ja toiset " vaikeampia" ,koska omaavat vaativia erityispiirteitä.Ehkä olisi joskus hyvä kasvattaa muutamiakin tällaisia vaativaan rotuun kuuluvia henkilökohtaisesti, tai/ja olla useiden sellaisten kanssa tekemisissä, niin ehkä maailmankuva hieman muuttuisi ;O)
Niin ja minullakin on noita helppoja rotuja ollut/on.Ihan siis koirapuistossa pärjääviäkin ( tosin niitä en harrasta tirriäisilläkään,kun ei ole tarvetta eikä halua ). Mutta jos rehellisesti sanoisin,niin jos niiden perusteella olisin kokemukseni pelkästään koirista kerännyt,niin paljon heppoisammaksi olisi jäänyt...
juuri näin.
Itsellä sakemanneja, jotka myöskään eivät yleensä varsin rakasta samaa sukupuolta olevia. Sietävät kyllä, jos on pakko, kun ovat ohjaajalla käsissä, mutta mieleenikään ei tulisi niitä mihinkään koirapuistoon raahata.
Tosin jättäisin kyllä sinne kärräämättä muunkin rotuiset.
Yleensäkään en näe mitään tarvetta laittaa koiraa tilanteeseen, jossa se joutuu enempää tekemisiin vieraan lauman edústajien kanssa.
Se kun on koiraeläimelle melkoisen luonnoton tilanne ylipäätään ja minusta on koiran omistajan tehtävä huolehtia siitä, ettei koira joudu sellaiseen stressitilanteeseen.
Sietää pitää ja käyttäytyä, kun tulee vieraita lähelle esim. näyttelyt, kokeet ym. mutta ikinä eivät meillä joudu tilanteeseen, että vieras pitäisi päästää kovin lähelle (leikki etäisyydelle).
olet ihan oikeassa. hyvä kirjoitus.
tarkoitin lähinnä sitä että koiran pitää pystyä kasvattamaan sosiaaliseksi eri tilanteissa. siis jos koira pääsee esim. irti ihmisten ja toisten koirien lähellä että omistaja pystyy sen hallitsemaan käskyillä. jos minulla olisi koira johon en voisi luottaa niin veisin sen lopetettavaksi.
tiedän monia koiria jotka ei pätkääkään välitä toisista koirista, ja mitäs sitä silloin yrittääkään. pääasia että koira ei agressivisena hyökkää toisen kimppuun jos vaan saa tilaisuuden.
kokemusta minulla on monista koiraroduista, enimmäkseen saksanpaimenkoirista. kylläkään ei paljon näistä "taisteluroduista".
ja tottakai kaikilla koiraroduilla on ne omat piirteensä.niinkuin yksilöilläkin. olis vaan toivottavaa että koiranhankkijat miettisivät juuri sitä rotuvalintaa ja omia kykyjä kasvattaa koira.
oma lempikoirani on saksanpaimenkoira, mutta koska aikani on rajoitettu niin nyt minulla on näitä "seurakoiria". niitten kanssa voi myös poikani mennä ulos ja opettaa pikku juttuja.
mutta siis onko joku koira siis perusluonteeltaan aggressivinen? siis kysyn vakavasti?
No eli minulla on FAU:n kanssa aivan sama ajatusmaailma tuosta suhtautumisesta muihin koiriin... ;)
Sitten vielä tuohon kysymykseesi agressiivisuudesta.
Kun sitä ensin pitää miettiä mitä se on? Miten ilmenee? Ja mihin raja vedetään sen " hyväksynnässä?
Jos siis kyse on suhtautumisessa toiseen koiraan pohjimmiltaan,lähinnä siis omaan sukupuoleen,niin vastaus on sitten vissiin kyllä.Mutta kun tuo sana on niin monisyinen,varsinkin kuin koiriin se liitetään.
Kun puhutaan suhtautumisessa ihmiseen,niin se on taas oma lukunsa.Agressio ihmiseen on aina paha juttu ja vaikea sellainen. Tätä en miellä " hyväksyttäväksi" ,mutta tässäkin taas tullaan siihen,että miten esim. vahvaa vahtimisviettiä voidaan myös sekoittaa agressioon tai jos väärillä ihmisillä on väärä koira,joka on ottanut johtajan aseman.Myös kipu voi aiheuttaa agressiivisuutta ja on myös oikeasti mielenvikaisia koiria,joilla on esim.paha kasvain päässä,kun on avattu.
Voiko näitä koiria sanoa perusluonteeltaan agressiiviseksi...
Vastaisin kuitenkin ei.
Ja sitten taas oma lukunsa esim.nämä jenkeissä rikollisten "jalostamat" koirat,tietyntapaiset,joiden kasvatukseen valitaan mahdollisimman " häijyjä" koiria. Eli sitä luonteenpiirrettä hakemalla haetaan ja tehdään.Siinä voidaan jo tulla siihen,että voidaan puhua perusagressiivisesta koirasta.
Jotenkin vaikea pukea sanoiksi,ehkä joku osaa paremmin.
Jalostuksessa sitten onkin tarkkaan mietittävä,mikä on mitäkin ja mikä on kasvatuksen osuus.Jalostuskoirien omistajien täytyy tuntee koiransa todella hyvin,että perimä ja " ulkopuoliset " tekijät pystyttäisiin erottamaan.Jos koira on agressiivinen ihmisiä kohtaan ja hallitsemattomasti täysin ilman järkevää syytä ( esim. erittäin huono kokemus jostain syystä ym.) tai jalostuskoiran omistaja on vähänkään epävarma,onko koira agressiivinen pohjimmiltaan,niin en suosittaisi koiraa jalostukseen.
Yritin jotenkin viisaasti kirjoittaa,mutta tulos nyt ei välttämättä itseänikään täysin tyydyttänyt :=/.
Toivottavasti joku edes sai ajatuksesta hieman kiinni...
Niin ja tuo rodunvalinta ja omien resurssien tunteminen on yksi tärkeimpiä pointteja koiraa hankittaessa.
Itse en voisi koskaan hankkia " laitettavaa rotua",vaikka niitä monia ihailenkin.Hyvä kun saa edes laitettua omat karvat jotenkuten säälliseen kuntoon,kun ihmisten kanssa on tekemisissä...Siksi pölyt pois ja kiillotus " mallit" :O)
varmastikkin tosi perehtyneitä koiriin ja arvostan mielipiteitänne.
missä raja menee? puolustamisvietti? jne.
itse ajattelen näin että jos vieras lähestyy (ihminen/koira), niin normaali koira varoittaa... haukkuu.. murisee. jos "tunkeilija" ei poistu reviiriltä tai vahdittavan alueelta niin saattaa tulla tappelu. se on ihan normaalia(vahtivietti). siis ihmisetkin ovat typeriä kun eivät "kuuntele" koiraa.
sitten ovat nuo jotka ilman varoitusta vaan hyökkäävät kimppuun vaikkeivat ole edes omalla reviirillä. ja vaikka se toinen koira siis alistuisi heti...
(esim. minun lasten isovanhemmilla oli king charles spaniel.ei koskaan muuta kun heilutti häntäänsä. olivat ulkona ja iso saksanpaimenkoira hyökkäsi vaan sen kimppuun ja se vahingoittui niin pahasti että jouduttiin lopettamaan. ja samahan kävi itselleni ja mun chihulle)
no, minusta tällainen koira ei ole enää normaali koira. ja jos omistaja välttämättä tällaisen koiran jostakin syystä haluaa pitää niin voisi pitää kuonokoppaa koiralla sen ollessa ulkona ja heti siitä lähtien kun koira näyttää merkkejä siitä että on hyökkäämishaluinen.
nämä koirat ovat niitä jotka ovat tappaneet lapsia ja niitä jotka ovat hyökänneet toisten koirien kimppuun "ihan tappamis tarkoituksessa".
jollakin tavalla voisi verrata ihmisiin jotka tappaa syystä. (siis jos joku on tappanut vaikka oman lapsen) sen voi ymmärtää kuitenkin. mutta kun joku tappaa jonkun kadulla ihan ilman syytä?
voiko sitä ymmärtää. sellaset ihmisetkin pitäis ajoissa laittaa hoitoon, miks ei sit koiria?
tappamisvietti on normaaleilla eläimillä jotka tappavat hankkiakseen ruokaa.
kiitos mukavasta keskustelusta.
että sakut ovat tappajakoiria?
Itse en ole ko. rodusta kovin innostunut mutta enpä ole niitä ennen tappajakoiriksi kuullut sanottavan,kirjoittamasi perusteella tämä tietty koira oli mielenvikainen.
Sympatiani kuitenkin puolellesi pienen koirasi johdosta.
Kamalaa, eikä noin olisi saanut käydä!Miten koira edes pääsi omasi kimppuun?
Pitääkö häiriintyneen seefferin omistaja koiraansa vapaana?
Eikö ensimmäinen kerta vanhempiesi koiran kanssa riittänyt?
Kai koiralle on nyt jo tehty jotain? Otettu taidottomalta omistajalta pois yms..?
Kaikkea tähän maailmaan mahtuukin.
en tarkoita missään tapauksessa että saksanpaimenkoira on tappajakoira. (lempirotuni).
mutta siis nämä "mielenvikaiset" koirat ovat niitä tappajia. ja välinpitämättömät omistajat tekevät tilanteen vaaralliseksi kun eivät osaa koiraa hallita.
ja kyllä tämän koiran omistaja joka puri omaani pitää koiriaan useasti vapaana. koira hyökkäilee esim. pyöräilijöiden kimppuun kun ei siedä pyöriä.
koira ei ole sama joka tappoi sen Charlien. mutta se oli myös saksanpaimenkoira.
tästä on nyt poliisijuttu meneillään ja toivon että koira lopetettaisiin ennekuin tappaa toisenkin koiran.
Filat ehdottomasti.
luuleks jottaa tiätäväs Buahhahhahhahhahhaa tyhmä oot.
koiran kun räkyttää ja raivoo itse
sisään niin voisin ottaa vakavasti tuon kiukuttelusi. tuo tuollainen on säälittävää..