onko lastenne äiti jossain vaiheessa masentunut ja väsynyt pahasti? Miten suhtauduitte siihen, pystyittekö ymmärtämään ja tukemaan vai "suututtiko" se? Miten tilanne ratkesi? Pystyittekö auttamaan kumppanianne? Halusitteko edes? Miten näistä asioista voisi puhua miehelle niin, ettei menisi riitelyksi? Minkä verran kotona lasten kanssa oleva nainen saa väsyä ja minkä verran hän saa toivoa mieheltään osallistumista lasten kasvatukseen ja hoitoon sekä kotihommiin? Saako hän vaatia miestä olemaan enemmän kotona, saako hän vaatia itselleen oikeutta poistua kotoa ilman lapsia omiin menoihin? Jos näin ei ole, kuinka sen väsyneen katkeruuden jaksaa kantaa? Kuinka käy parisuhteen? Kiitos.
masennuksesta
iseiltä haluaisin kysyä
51001
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
...ja sen jälkeen ollaankin umpikujassa. Meillä ollaan nyt siinä, ja jos ei riidellä, ollaan hiljaa. Sovinto saattaa onnistua kerran pari viikossa, ja se johtaa yleensä seksiin. Sen jälkeen onkin taas raukea olo riidellä jostain ennen nukahtamista. Aamulla ei trvii sanoa mitään, kun pääsee lähtemään töihin äipän vielä nukkuessa. Tämä vituttaa molempia, mutta ulospääsyä ei olla vielä keksitty. Luonto ei anna kuitenkaan periksi erota.
tosin minua ei jaksa kiinnostaa edes sovintoseksi. Välillä tekisi mieli lähteä kävelemään, kun kumpikaan ei´jaksa kiinnostua toisen puheista. Miehen mielestä kaikki on kuitenkin periaatteessa hyvin seksielämän vähyyttä lukuunottamatta. Olen raskaana oleva kotiäiti vieraalla paikkakunnalla uudessa ympäristössä ja mies on hyvin paljon töissä. Itsellä on tunne, että olen uhrannut ja antanut tälle perheelle hyvin paljon ja saanut takaisin vain, no en tiedä. Jälkikasvun tietysti. Mies uhraa perheelle rahaa, minä identiteettini. Ehkä mie en sovi äidiksi, kotiäidiksi ainakaan.
meillä minä osallistun kotitöihin ja teen ruoat sekä meille,että vauvalle.
Silti välillä tuntuu,ettei se helppoa ole.Suurimmaksi osaksi onneksi kuitenkin sovussa.Minä en kyllä juurikaan käytä alkoholia ja muutenkin viihdyn kotona lapsen kanssa vaimo saa mennä jos haluaa.
Kotiäidin homma ei ole helppoa: se on kovaa työtä, monesti 24 h/vrk ja sitä ei arvosteta nyky-yhteiskunnassa juuri ollenkaan.
Vaimoni on ollut kotona lasten kanssa jo yli 10 vuotta. Välillä hänelle tulee 'pimahduksia', mutta ne menee onneksi muutamassa päivässä ohi. En lähde riitelemään tällöin vaimon kanssa vaan yritän olla ymmärtävänä osapuolena. Olen jättänyt lähes kaikki kodin ulkopuoliset menot pois, jotta olisi enemmän aikaa perheelle. Työpaikan olen myös valinnut niin, että 8h per päivä riittää. Iltaisin viimeistelen taloamme, johon olemme onneksi jo päässeet asumaan.
Kyllä mielestäni vaimolla on täysi oikeus väsyä, kyllästyä ja suuttua. Eihän ylipäätään negatiivistenkaan tunteiden ilmaiseminen ole väärin. Yritän osallistua kotitöihinkin jossain määrin, mutta aika vähäistä se on ollut lastenhoitoa lukuunottamatta, kun rakennusprojekti on tahtonut viedä ajan. Lasten kasvatukseen pyrin osallistumaan aina kun olen kotona.
Vaimoni saa milloin tahansa lähteä käymään kodin ulkopuolella jos haluaa, ja tällöin hoidan tietysti lapset. Yhteisiä menoja meillä ei ole ollut vuosiin, kun isolle katraalle ei saa hoitajaa kovin helposti, ja toisekseen viihdymme erittäin hyvin kotona, tai jos jonnekin menemme, menemme koko perheen voimin. Iltaisin laitamme lapset nukkumaan sen verran aikaisin, että kahdenkeskistä aikaa jää yleensä jonkin verran.
Minusta on ensiarvoisen tärkeää onnistuneelle ja pitkälle parisuhteelle, että katkeroitua ei saa. Jokaisessa suhteessa on ongelmansa, mutta missään suhteessa tuskin on sellaisia ongelmia että niitä ei saataisi ratkaistua jos molemminpuolista halua on. Asiat pitää selvittää ajoissa perin juurin eikä saa alistua kohtaloonsa, koska se katkeroittaa. Vaatii monesti aika nöyrää asennetta lähteä nostamaan esille sellaisia asioita mihin ei omasta mielestä ole ollenkaan syyllinen. Mutta mitä pidemmälle tilanteen antaa mennä sen vaikeampi on sovintoa saada aikaan, ja sitten tilanne menee helposti pelkäksi riitelyksi. Toisaalta kukaan ei riitele yksin ainakaan kauaa, joten jos edes toinen jättää riitelemisen, se loppuu silloin myös toiselta. Myöskään ei voi olla niin että vain toisella osapuolella on ongelmia. Jos vaimolla on ongelmia, niin silloin miehellä on vähintäänkin se ongelma, että hänen vaimollaan on ongelma. Ja sen takia myös miehen pitää ottaa osaa ongelmanratkaisuun.
Lopuksi pitää vielä todeta, että jaksaminen on hirveän yksilöllinen asia. Lisäksi toinen viihtyy kotona paremmin kuin toinen. Kotiäideillä ja (-isilläkin) on nykyisin se iso ongelma että ajan hengen mukaan pitäisi ehtiä tekemään kaikkea: luomaan ura, kasvattamaan lapset, elämään lennokasta seurapiirielämää jne. Kun ikää tulee enemmän, huomaa ettei se niin olekaan. Voi käydä niin, että kun yrittää saada kaiken, ei itseasiassa saakaan mitään. Kannattaa yrittää tyytyä vähempään niin saa enemmän, koska siitä vähemmästä ehtii ja voi nauttia paremmin. Jaksamista kaikille väsyneille !
kirjoitat kyllä ihan asiaa. Mietin vain, että miten sellaisia asioita voisi muuttaa tai helpottaa, joihin kumpikaan osapuoli ei voi oikeastaan vaikuttaa? Niitäkin meillä on. Tietysti pitäisi muistaa, että kun joitakin päätöksiä on aikanaan tehty, niin ne on tehty sen hetkisten tietojen perusteella ja jos olosuhteet ovatkin matkan varrella muuttuneet, sitä ei voinut aiemmin tietää. Joten ei pitäisi vääristä päätöksistä itseään syyttää, vaikka juuri niin tulee tehtyä. Ja tuo paljon vaatiminen, se on kyllä suuri rasite. Tämäkin pieni kylä, jolla asumme, elää yhä menneessä siinä mielessä, että kaikesta pitäisi selviytyä itse, kun niin on aina ennenkin tehty. Siitä ajattelumallista pyrin kyllä vähitellen erkaantumaan, eihän me kaikki voida olla niin kuin aina on oltu. Kyllä sen taustan erilaisuuden huomaa, kun tulee kaupunkiympäristöstä pieneen kuntaan ja pieneen kylään. Empaattisuutta edes kaipaa hän, jos ei apua saisikaan. Ymmärrys, sitä ei meillä ihmisillä toisia kohtaan taida olla. Tai ainakin harvalla. Sinulle kiitoksia vastauksestasi, oletan, että ainakin teillä perheen äitiä tuetaan hyvin, vaikka "pimahdus" tulisikin. Voimia ja jaksamista teillekin. :-)