Olen seurustellut naiseni kanssa jo jonkun aikaa, hieman alle kymmenen vuotta. Viime aikoina on meidän sänkyymme päässyt mörkö, jonka nimi on liian vähän seksiä. Eli minä haluaisin, hän ei. Olemme puhuneet, selityksiä löytyy, vaikka myöskin ilmiselvä halu jatkaa ikuisesti kanssani. Minä en siihen pysty. Ajattelen seksiä joka ikinen päivä, noin 300 kertaa. Mielessäni on alkanut pyöriä aivan kauhea kummitusmainen asia... joku Toinen. Jos sanoisin suoraan, koska et halua, ja minä haluan, otanko jonkun toisen välistä sänkyyni. Tai en kertoisi. Ilman rakastumisia, puhtaasti vain täyttämään se valtava aukko elämässäni mihin kipeästi kaipaan täyttäjää. Tämä siis ajatusasteella vielä, yllätän itseni miettimästä sitä. En tiedä pystyisinkö oikeasti siihen, mutta eikö suhteessamme ole jo iso särö, kun huomaan miettiväni tälläistä? Luulin/haluan olla uskollinen kuolemaani saakka. En enää näe selvästi mitä tietä kulkisin.
Seksi parisuhteessa
Lady in Blue
143051
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
se tietysti särö, jos sinusta tuntuu että naisesi ei halua sinua. Jos kuitenkin rakastatte toisianne, kannattaisi kyllä miettiä muita vaihtehtoja kuin syrjähyppyä. Oletteko puhuneet asiasta? Onko naisellasi jotain syytä mikä voisi vaikuttaa, siis jotain Todellista syytä (ei että päätä särkee)? Ovatko libidonne kertakaikkisen erilaiset? Sekin kyllä tuntuu vähän oudolta, jos seksinne on luistanut jo melkein kymmenen vuotta hyvin..
Jos ette löydä mitään muuta syytä haluttomuuteen kuin erilaiset seksimieltymykset, sinun pitää kaiketi miettiä oletko valmis tinkimään asiassa ja täyttämään omakätisesti hänen jättämänsä tyhjiön, vai tuleeko ongelma paisumaan välillänne niin että se tukahduttaa koko suhteen? Tuskinpa toinen nainen ainakaan suhdettanne parantaa. Minusta olisi siinä vaiheessa parempi hylätä koko ihmissuhde ja etsiä tilalle jotain uutta ja kokonaista. Se on tietysti vain minun mielipiteeni :P
Aikoja, jolloin ei ihmistä huvita ja johtuu lähinnä stressaantumisesta...
Teeppä oikeen paksua punajuurikeittoa...kilo punajuuria raastetaan ja yksi iso palsternakka. Sitten kattilassa keitetään esmees kasvisliemikuution kera.Kaupasta purkki cremebonjourin pippurihässäkkää....tolla pitäs jonkinasteisten vitamiinin puutteiden häipyä.
Tänään tais olla päivälehdessä luettelo lääkkeistä, jokka vie rakasteluhaluja.
Itte oon kyllä ollut senverran lusmu, että otin hatkat, kun vuodessa oli alle viis kertaa...musta, kun pitäs useemman kerran viikossa.
Tässä tapauksessa ne muutamat kerrat kyllä olivat superhubaa...mutkun...
et toisaalta kun rakastat
ja toisaalta kun et saa sitä mitä haluut
-> erittäin vaikea yhtälö
kai järkevintä pohtia asiaa erikseen ja yhdessä--ja keskustella
ja yrittää vielä
ja sitten vaan on tehtävä omat ratkaisut, jos rakkaus ja yrittämisen halu ehtyy
tsemppiä sulle
Kirjoituksesi oli kuin omasta elämästäni. Minäkin olen aivan onneton, kun en tiedä mitä tehdä. Rakastan naistani valtavasti, mutta tämä yksinäisyys tässä asiassa on koko ajan mielessä. Saan rakastaa vain puolinaisesti, kun ei ole lupaa toiseen koskea. Ennen kaikki oli hyvin. En tiedä miksi nyt on näin. Tsemppiä sulle kovasti. Ehkä ratkaisu tulee joskus jossain muodossa.
aikoja aivan vakaassa parisuhteessa ollessakin, että seksi on taka-alalla. En nyt osaa sanoa kuinka kauan viikoissa tai kuukausissa, mutta pitkältä tuntuvan ajan joka tapauksessa. Toinen voi tuskin asiaa huomata ja toinen kipuilee ihmeissään.
Kaikkien tavanomaisten väsymystä aiheuttavien ja vireyttä syövien perusteiden lisäksi joskus vaan tulee sellainen aika, että miettii enemmän tai vähemmän tietoisesti omaa olemistaan. Järjestelee päätänsä. Pyörittelee, miettii, kyseenalaistaa, huomioi omaa ja muiden elämänmenoa. Ei sen maailmanloppua tarvitse merkitä, ei edes suhteen loppua, jos sellaisista pohdinnoista edes on kyse.
Hyvä tietysti olisi käyttää hoksottimiaan myös oma vetäytymisensä ja toisen reagoinnin suhteen. Se voi todella aiheuttaa ihmetystä kumppanille, ja tulee toinen mietteliäs lisää. Ja kai suhteessa pitäisi aina tilaa olla molemmille ääneen sanoa mitä mieleen tulee ettei ihmetys vain lisi ja lisi.
Kiitos vastanneille, joskus kerta kaikkiaan tarvii kolmannen osapuolen näkökulmaa jos asia on mennyt jo pahasti kahden kesken solmuun.
Yksi seikka mikä vaikeuttaa koko tilannetta on jatkuva "toiveikkuuteni". Jaksan vieläkin odottaa joka ilta, jos hän sittenkin, tänään.
Pettymys on sitä suurempi. Joskus ihan suutun, mikä on tietenkin naurettavaa, mutta turhautuneisuuden tunteeni on niin voimakas.
Asiasta on vaikea puhua, olen kysynyt suoraankin miksei, hän vain kiertelee. Vastaa, niin, kyllä meidän pitäisi useammin. Silti mitään ei tapahdu. Jos tästä jatkaisin, jankuttaisin, ja ajattelisin että hän suostuu vain siksi koska kinusin kuin pikkulapsi, ja itselleni tulisi esto.
Kärpäsestä on tullut härkänen..
kuin meidän elämästä ja mä olen se vähemmän antava/ jaksava osapuoli.Mun mieltä kyllä rassaa kun vaistoo etä toinen olisi valmis ja halukas ja itsellä ei tee mieli tai ei riitä puhti. Mulla ainakin vireystila kokonaisuudessaan vaikuttaa, että alkaako mihinkään tai mulla pitää olla kaikki palikat kohdallaan...ja toinen aina valmis niin kuin nykyajan kiukaat:) Olenkin miettinyt monesti et miten pitkään se toinen osapuoli jaksaa tätä ja mä vaan...ollaan kyllä puhuttu asiasta ja ihmetellyt et olenko tulossa vanhaksi ku ei sillai tee mieli ku muutama vuosi taaksepäin..
alkaa muuttua vihaksi ja viha katkeruudeksi ja se on jo aika iso muuri suhteen välissä. Ei uskalla avata itseään toiselle, koska pelkää tulevansa taas pettymään.
Omasta kokemuksesta tiedän senkin, että on kamalan vaikea virittäytyä ns. pakolla tunnelmaan... Eli siis jos tietää että toinen haluaa eikä millään haluaisi kieltäytyä. Siitä kasaa mieleensä paineita ja halut ovat lopullisesti mennyttä. Ainoa toimiva tapa on puhua. Kyllä jossain on iso vika jos rakkaan kosketus ei tunnu hyvältä.
Sitten yksi asia joka ei ole mikään kovin miellyttävä vaihtoehto, mutta oletteko miettineet että haluttomuuteen olisi syynä toinen nainen(tai mies)? Useinhan suhde saa aikaan haluttomuutta siinä varsinaisessa suhteessa. Minä en yksinkertaisesti usko että ihmistä voi nimittäin rakastaa henkisellä tasolla ihan vietävästi ilman että kaipaisi hellimistä.
"kyllä se pettymys alkaa muuttua vihaksi ja viha katkeruudeksi ja se on jo aika iso muuri suhteen välissä. Ei uskalla avata itseään toiselle, koska pelkää tulevansa taas pettymään."
Tämä oli erinomaisesti kiteytetty. Juuri näin luulen että meille, minulle on tapahtumassa.
Kaikki mahdolliset kellot hälyttää. Olen ajatellut puhki ja poikki voiko syy olla minussa, ja vaikeasti on myönnettävä, etten usko että on.
Myös en luule/halua uskoa että kyseessä olisi kolmas osapuoli.
..entä jos jokin tunne, rakkaus, on hänen osaltaan kuolemassa. Muuttumassa enemmän ystävyydeksi?
En halua kasata hänelle paineita, joskun en vain voi sille mitään. Uskon että hän on myös onneton.
oppineet keskustelemaan toistenne kanssa. Ehkä kannattaisi kertoa toisillenne oletteko huomanneet tilanteesta mitään, jos yleensä mitään. Kerro hänelle, kertokaa toisillenne oletteko valmiita heittämään pois kymmenen vuotta tämän asian takia vai ryhdyttekö todella paiskomaan töitä jatkonne eteen. Jos siis mitään mielestänne tarvitsee tehdä. Aluksi se voi työltä tuntua. Aivan ajatuksella siihen on ryhdyttävä. Mutta se kannattaa, voin kertoa, lyhyemmänkin ajan vuoksi kuin teillä.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=2000000000000019&conference=705&posting=22000000005047576
Onko poissuljettu mahdollisuus, että haluttomuus johtuisi fyysisistä syistä? Ei käynyt ilmi minkä ikäisiä olette mutta aikuisilla naisilla on hyvin mahdollista, että hormoniosasto heittelee rajustikin ja se saattaa tuoda tullessaan selittämättömän haluttomuuden.
Se voi olla hyvin hämmentävää haluttomalle itselleenkin, kun mitään varsinaista, käsinkosketeltavaa syytä ei ole. Toinen näyttää ihan yhtä ihanalta kuin ennenkin, tunteet ovat tallella, ajatuskin ehkä liikkuu seksissä mutta fyysisesti ei vain syty, ei kertakaikkiaan tunne mitään. Nykyään on olemassa lääkkeitä ja hoitoja asiaan, joten kannattaa ottaa selvää, ennenkuin antaa kokonaan periksi.
Moi! Suhde muuttaa muotoaan ajan myötä. On naivia odottaa kumppanilta seksiä, muuttuu, muuttuu. Kaikki tyylillään.
meidänkin suhteessa. Pidemmän päälle raskasta henkisestikin, kun joutuu turhautumaan ja pettymään jatkuvasti. Viime kerrasta yli puoli vuotta ja olenkin miettinyt kuinka pitkää "hiljaista kautta" jaksan. Valoa tunnelin päässä ei näy eli muutosta ei näytä tulevan.