vuosia sitten ihastuin ukko mieheen, komeaan. hän ei tunteistani sanut koskaan tietää, salaa peräänsä vain kaipailin. joskus emempi, joskus vähemmän. omaa elämääni samalla rakentaen, eläen sydämessäni kaksoiselämää. arki ja aherrus kuului perheelle, muulloin fantasioin hänestä niin, että joskus itseänikin pelotti. myös hän erosi, tai oikeammin vaimonsa löysi toisen. mies oli aikansa vapaa, minä en häneltä huomiota saanut, ja tilaisuudetkin onnistuin töppäämään niin kuin vain huonon itsetunnon kanssa varustettu, ei niin kaunis eikä hoikka ihminen vain voi. kerran häntä yritin lähestyä, jo vuosia sitten, vaan hän torjui minut ensin mutta myöhemmin ehkä olisi ystävyyttä hieronutkin, vaan pakenin ja nolostelin. edelleen hän on sydämeni ykkönen ja kun hänet tänään taas näin, on pääni sekaisin. tiedän, ettei hän ole enää tai taas vapaa, mutta se ei estä ihastumistani. haluaisin muuttua ulkoisesti, ehkäpä sitten minulla olisi rohkeutta selvittää tunteeni todellisuus tämän miehen suhteen. vaan aina vain syön enemmän ja enemmän, en hoida itseäni kuin kostoksi siitä, etten pysty "saamaan" tuota miestä. kukaan toinen ei kelpaa ja jos joku minuun ihstuisi, tietäisin, etten voisi koskaan todella tuntea rakkautta, ellei tämä tämänhetkinen ihastuminen olisi jotenkin koettu.
varmaankin olen sekaisin hänestä mutta en tiedä, mitä tehdä.
varmaankin olen sekaisin hänestä mutta en tiedä, mitä tehdä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.