Onko täällä muita jotka haluaisivat adoptoida Suomesta?
Me haluamme!
Me haluamme!
Suomesta adoptoivia?
Laks
272439
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Nykyään ei moni mieti adoptoivansa Suomesta, koska täällä ei kaikki saa lasta vaikka he olisivat käyneet neuvonnan ja odottaneet sen viisi vuotta, joka on maximi odotusaika.
Vaarana on että he jäävät ilman lasta, sillä siinä vaiheessa ehillä voi olla liikaa ikää ulkomaan adoptioon.
Jos heti päätyy adoptoimaan ulkomailta, voi tuon viiden vuoden aikana ( tai lähellä sitä) saada kaksikin lasta.
Tämä on myös aika tärkeä kriteeri ei-ihan nuorille adoptoijille.
Adoptioon laitetaan yleensä sellaisia lapsia joilla omia vanhempia tai adoptiovanhemmiksi sopivia muita lähisukulaisia ei todellakaan ole. Adoptioon ei Suomessa tyypillisesti laiteta sellaisia lapsia, jotka on synnytetty suunnittelemattoman raskauden seurauksena, koska on täysin kohtuutonta, että lapsen kantanut äiti joutuisi lopuksi ikää luopumaan omasta lapsestaan siksi, ettei juuri silloin kun lapsen synnytti, voinut lastansa alkaa hoitaa. Käytännössä Suomessa käytetään tällöin lastenkoteja ja sijaisperheitä ja pidetään aina mahdollisuus palauttaa lapsi oikeille vanhemmilleen, jos heidän sosiaalinen tilanteensa kohenee.
Kerrohan mikko n. mihin tutkimukseen tai tietolähteeseen sinä tämän väitteesi perustat.
t. Työkseen adoptioon luovutettavia "festari-vauvoja" hoitava.
Olen aika monesta lähteestä saanut käsityksen, että kotimaiset adoptiot olisivat Suomessa väestömäärään (>5 miljoonaa) nähden todella harvinaisia, esimerkiksi sivun
http://www.helistin.fi/?page=2682275
mukaan puhutaan vain noin 30:stä. Lukuun sisältynee jopa ne, jotka joutuvat adoptoitaviksi täysorpouden takia. Merkittävin syy näin vähäiselle luvulle on se, että jos lasta ei kerta kaikkiaan haluta pitää, niin turvaudutaan aborttiin (näitä onkin sitten jo yli 10000 Suomessa vuosittain). Toisiksi merkittävin syy on se, että adoptio katkaisee lapsen oikeudet biologisiin vanhempiinsa pysyvästi, joten paljon useammin turvaudutaan laitos- ja sijaisperhejärjestelyihin.
Sanoit käsitteleväsi näitä asioita rutiinilla, oletko aivan varma, että käsittelisit tosiasiassa enemmän sijaisperheisiin sijoittamisia kuin varsinaisia juridisia adoptioita?
kakikki kotimaiseen adoptioon tulevat lapset ovat vauvoja. Monesti raskaus on edennyt niin pitkälle, että aborttia ei voida enää tehdä tai sitten raskaana oleva ei halua tehdä aborttia. Joskus lapsi on saanut alkunsa raiskauksesta. Kaikki lapset eivät ole terveitä. Fas/Fae lapsia tulee adoptoitavaksi muutama joka vuosi.
Esimerkiksi Etelä-Suomen alueen PeLa sijoitti viime vuonna 10 suomalaista adoptiolasta.
Lapsille, jotka vanhempien kuoleman takia jäävät orvoiksi, pyritään löytämään koti lähipiiristä.
Tuo 10 kpl vuodessa Etelä-Suomessa on linjassa mainitsemani luvun kanssa. Joka tapauksessa, osoitus kotimaisen adoption harvinaisuudesta täällä päin, siinä määrin, että adoptiolasta haluavia on huomattavan moninkertainen lukumäärä.
Pitäisiköhän sinun vaihtaa ammattia, ettet joutuisi hoitamaan näitä "festari-vauvoja"? En ainakaan minä haluaisi aloittaa elämääni tuommoisen iljettävän ennakkoluuloisen ihmisarvoa ymmärtämättömän yökötyksen hoivissa.
Täytyy varmaan pistää postia mm. PeLalle, että tarkastaa vähän, millaisia asenteita kotimaasta adoptoitavien vauvojen sijaishoitajilla on.
Kyllä Suomessa nuoria äitejä painostetaan luopumaan vauvoistaan. Painostajia ovat esimerkiksi sossut ja teiniäidin omat vanhemmat. Syinä on esimerkiksi se, että vanhemmat haluu tytön jatkavan opintoja, eikä sossu tai vanhemmat halua auttaa nuorta perhe-elämän alkuun. Siinä on nuorella äidillä aika heikko tilanne tehdä sillä tavalla, mitä itse haluaisi.
Jotkut sitten taas haluavat ihan oikeasti luopua lapsesta esimerkiksi sen takia, kun eivät halua olla missään yhteydessä lapsen isään tai heillä on muuten vaikea elämäntilanne. Esimerkiksi opiskelija saattaa haluta jatkaa opintoja ilman lasta, äiti voi jäädä odotusaikana yksinhuoltajaksi mihin ei usko kykenevänsä, perheessä voi olla jo ennestään paljon lapsia jolloin voimia ei riitä esim. kehitysvammaiselle lapselle. On myös semmoisia esimerkiksi alkoholistuneita jo iäkkäämpiä naisia, joille raskaus on täysi vahinko ja he haluavat lapselle tavallisen perheen.
Suurin osa valitettavasti on noita teiniäitien lapsia, kun teinit painostetaan luopumaan lapsistaan. Ei heille tarjota sijaishuoltoa tai tukea vanhemmuuteen. Joillekin onnekkaille tarjotaan. Läheskään kaikille ei valitettavasti tarjota.
Tämä on totta. Sitä paitsi nuo adoptioluvut sisältää myös sellaset lapset, jotka on alunperin sijoitettu sijaisperheisiin. Jos tämmönen lapsi jää orvoksi tai vanhempi haluaa antaa sijaisperheen adoptoida lapsen, niin Pela kyl hoitaa niitäkin. Kotimainen adoptio on vähäistä ja odottavia on todella moninkertainen määrä.
Suomessa tuetaan teiniäiteja kuten muitakin äitejä todella paljon. Ilman tukitoimia adoptiolapsia tulisi huomttavasti enemmän. Juuri näistä tukitoimista johtuu, että suomalaisia adoptiolapsia tulee HYVIN HYVIN VÄHÄN. Suomi on takuulla maailman parhaita maita tässä suhteessa. On ensikoteja ja ties mitä vaihtoehtoja. Kyllä nainsella/tytöllä, jolla on vähänkään halua pitää lapsensa, on siihen mahdollisuus. Taloudellista tukea Suomessa saa ja psyykkistä ja konkereettistakin tukea on saatavilla. Ja näistä mahdollisuuksista kyllä kerrotaan hänelle, joka lapsensa haluaa antaa adoptoitavaksi. Hänhän saa adoptioneuvontaa siinä missä me lasta toivovatkin. Ja 2 kuukautta on vähintään mietittävä, ennen kuin nimeä saa paperiin laittaa.
Adoptioneuvonta voi olla tasan yksi kerta juttelua sossun kanssa. Teiniäideille ei tosiaan ole tarjolla paljon apua ja esim. järjestöjen avuista ei läheskään aina kerrota. Luuletko että sossut haluaa omaan kuntaan yhden todennäköisen tuettavan lisää, jolle on annettava toimeentulotukea, päästettävä asuntojonossa kärkeen, etsittävä kenties tukiperhe, päivähoitopaikka jne. Eivät sossut tämmöistä halua. Mieluummin he haluavat, että lapsi sijoitetaan toiselle paikkakunnalle adoptioperheeseen, joka on aina niin hyvätuloinen, ettei tarvitse esimerkiksi toimeentulotukeen turvautua. Kyllä se on kuule todella minimaalista se teiniäitien tukeminen ellei tytön omat vanhemmat tai esimerkiksi lapsen isän vanhemmat ja muut tutut tue teinejä aktiivisesti ja etsi tietoa asioista.
Mutta sinun puhe on.
Ketään ei voi pakottaa antamaan lastaan adoptioon. Jokainen joka tulee raskaaksi, tekee iste päätöksen, että:
- tekeekö abortin
- pitääkö lapsen
- antaako lapsen adoptioon
Jos hän päätyy antamaan lapsen adoptioon, niin hänellä on siihen omat syynsä. Ja hän saa tarvittavan neuvonnan.
Minusta ei ole järkevää se, että raskaana olevan omaa päätöstä ei kunnioiteta.
Lapsen synnyttänyt saa olla itse päättämässä millaiseen perheeseen hän haluaa antaa oman lapsensa.
Halutessaan hän voi pyytää lapsesta kuvia, yms.
En ymmärrä kirjoittajan mielipidettä!
Onko sinusta parasta että lapsi abortoidaan?
Adoptiossa lapsi saa kuitenkin elää perheessä jossa häntä on pitkään odotettu ja toivottu. Kaksi vanhempaa rakastaa ja hoitaa häntä.
(Mutta ymmärrän sen että joillekin elämä ja kuolema voi olla samanarvoisia, minulle ne ei ole, eikä niille ihanille raskaina oleville ihmisille jotka päättävät antaa lapsensa adoptioon.)
Kotimaisia adoptioita Suomessa on siis noin 30 vuodessa, sen sijaan esim. huostaanottoja on tuhansia. Tämä on selkeä indikaattori siitä, että jopa teiniäitien tapauksessa on Suomessa sijaisvanhemmuuteen turvautuminen paljon yleisempää kuin adoptioon. Kuten olen aiemmin todennut, tilanne on toinen Yhdysvalloissa ja itä-Euroopassa.
On kyllä totta, että jotkut eivät pidä siitä, että biologisten vanhempien oikeuksia kunnioitetaan niinkin paljon kuin kunnioitetaan Suomessa, koska monet liian pitkään lasten saannin kanssa jahkailleet ja lapsettomiksi jääneet pariskunnat haluaisivat mieluummin lapsen adoptoitavaksi ja kokonaan omakseen kuin ryhtyä sijaisvanhemmiksi ja elää alituisesti tietoisuudessa, ettei lapsi ole heidän. On kuitenkin muistettava, että lapsen saaminen ei ole mikään perusoikeus, tai sellainen oikeus, jonka rikkaat voisivat ostaa itselleen rahalla.
Älä nyt vääristä kirjoituksiani. Ei adoptio ole paha juttu. Se on paha, jos nuoria tyttöjä ja naisia painostetaan antamaan lapsi adoptioon. Sinä et voi tietää, tapahtuuko semmoista Suomessa vai ei. Minä tiedän pari tämmöistä tapausta ja pelkästään hekin ovat liikaa. Nuori nainen on hyvin hankalassa tilanteessa, jos sossu ja tulevat isovanhemmat ovat voimakkaasti adoption kannalla. Kuvittele itsesi 16-vuotiaan raskaana olevan nuoren asemaan. Sinulle kerrotaan, ettei sinua auteta lapsen hoidossa, etkä tule pärjäämään taloudellisesti (minimiäitiyspäiväraha, pieni yh-lisä, elatustuki, asumistuki ja näiden lisäksi toimeentulotukea). Eihän kotona asunut nuori edes kykene arvioimaan rahan menoa ja riittävyyttä saati arvioimaan voimavaroja lapsen kanssa selviytymiseen. Adoptioneuvontaa hän kyllä saa, koska laki määrää siihen. Sossun asenne voi kuitenkin olla selkeästi se, että lapsi kannattaa antaa adoptoitavaksi. Ymmärrätkö? Et varmasti ymmärrä, mutta olen varma siitä, että teiniäitejä ei todellakaan monin tavoin tueta lasten kasvattamiseen, ellei kohdalle satu hyvä sossu sekä nuorta tukeva suku/perhe. Jos äti päätyy antamaan lapsen adoptio, niin nuo toiveet perheen suhteen ja mahdolliset valokuvat yms ovat sitten ihan eri asia. Tässä keskusteltiin siitä, tuetaanko nuoria pitämään vauva vai tyrkytetäänkö adoptiota. Adoptio on joillekin hyvä ratkaisu, toisille se on ainoa vaihtoehto, kun heitä ei tueta. Abortista en ole kirjoittanut missään vaiheessa, joten pidä sinäkin ne puurot ja vellit erossa toisistaan.
tuossa on kyllä 16-vuotiaan aliarvioimista. Kyllä 16-vuotiaan pitäisi jo osata ottaa asioista selvää. Nykyään kun on tämä internetti niin kyllä on helppo saada faktat selville ja tietoa mahdollisuuksista. En hyväksy painostamista, mutta olen myös sitä mieltä, että jos teini antaa vanhempiensa painostukselle periksi, niin olisiko hän vielä valmis äidin vastuutakaan ottamaan... Mene ja tiedä. Vaikeita asioitahan nämä ovat.
on yksi pari, joka odottelee adoptiolasta kotosuomesta. Me aloitettiin prosessi sen ikäisinä kuin sen ylipäätään saa aloittaa (25)eli ollaan todella nuoria adoptiovanhemiksi haluavia. Lapsettomuudesta kun olen tiennyt aina ja hoidoista ei apua ole, niin ei mennyt aikaa sitten hoitojen kanssa. Meillä ei ainakaan ikä tule vastaan ihan heti. Kansainvälisestä adoptiosta kun puhuin ekalla kerralla kun otin yhteyttä PeLaan, niin sanottiin, että odottakaa muutama vuosi..kotimaiseen sen sijaan otettiin ilomielin...
Millainen tilanne teillä päin on?
Saako kaikki neuvonnan "kunnialla suoritteneet" lapsen?
Olen kuullut että viime vuonna pohjois-Suomessa adoptoitiin 2 lasta ja etelä-Suomessa 10, eli erot ovat todella suuria. Pohjoi-Suomessa on suurempi todennäköisyys jäädä ilman lasta.
näin olen minäkin ymmärtänyt, että paljon riippuu lapsen saanti siitä, missä asuu. Toisaalta: Etelä-Suomessa hakijoita on enemmän kuin Pohjois-Suomessa.
Me ollaan Etelä-Suomen Pelan asiakkaita. Meille on korostettu sitä, että kaikki on epävarmaa. Kovasti toivoa on kuitenkin annettu. Ja se mitä sanotaan viiden vuoden odotuksesta ja sen jälkeen ulos putoamisesta, ei ehkä pidä täysin paikkaansa. Meille neuvonnanantaja sanoi, että missään tapauksessa emme automaattisesti lennä ulos viiden vuoden jälkeen (siinä vaiheesa kun lentäisimme ulos, olemme sen ikäisiä kuin adoptioprosessi noin keskimäärin aloitetaan).
Vaikka hakijoita on paljon, koko ajan tapahtuu: yllätysraskauksia, siirtyminen kansainväliseen, sijaisvanhemmuuden valitseminen ja ikäviäkin sattuu: avioeroja ja sairastumisia.
Tuntuu välillä että tää on sellaista vuoristorataa, josta ei koskaan tiedä tuleeko perille.
Välillä tuntuu että me ei koskaan saada lasta ja välillä tuntuu siltä että pitäisi heti ostaa jotain tarvikkeita valmiiksi.
Ei tässä voi muuta tehdä kuin toivoa!
Ja pitää yhteyttä muihin vastaavasssa tilanteessa oleviin.
tässä me mieheni kanssa ootellaan ja ootellaan...viimeinen tapaaminen adoptioneuvonnassa olisi maaliskuussa ja vielä odotamme...Tsemppiä Teille
Niinpä niin, sitä tämä on!
Onko teille sanottu kuinka kauan pitää odottaa?
Meillä pitää odottaa se ihan maximi määrä, eli lähes / täydet 5-vuotta.
Lisäksi meillä päin ei edes kaikki saa lasta. (Lapsia vähän ja odottajia paljon.)
Kuinka kauan teillä meni neuvonnassa? Meillä vähän yli vuosi, osaksi johtuu meistäkin, tuntuu että ei ollut mikään kiire ottaa aikoja, kun tää joka tapauksessa vie vuosia.
Tsemppiä myös teille!
Laita henk.kohtasta mailia josko haluut vaihtaa ajatuksia
En tiedä mihin voin kirjoittaa sulle.
laita viestiäsi [email protected]
Toivottavasti se tuli perille!
postia takaisin sinulle
kadoksissa...laitatko vielä mailia minulle päin...kadotin osoitteesi