Millaisia epäilyksiä teille tulee? Epäilettekö koskaan oikeasti sitä, onko Jumala olemassa, oliko Jeesus Jumalan poika? Vai onko epäilys sitä, että epäilette, onko joku tapakulttuuriin liittyvä asia syntiä vai ei?
Millaisia epäilyksiä pyydätte anteeksi toiselta uskovaiselta?
Mitä raamatun aikana tarkoitettiin noilla epäilyksillä?
Millaisia epäilyksiä pyydätte anteeksi toiselta uskovaiselta?
Mitä raamatun aikana tarkoitettiin noilla epäilyksillä?
Vastaukset 11
Vanhimmat
....Mieletön se joka ajattelee "ei Jumalaa ole"
Turmeltuneita ovat ne, jotka näin ajattelevat.
Kukaan heistä ei tee hyvää.
Oletko sitä mieltä, että ateisilta puuttuu lähimmäisen rakkaus ja anteeksiantava mieli? Oletko sitä mieltä, että ateistien teot ovat jotenkin pahempia kuin kristittyjen?
Pakana kansatkin joilla ei ole lakia, saattavat
luonnostaan tehdä, mitä laki vaatii.
Silloin pakanat, vaikkei heillä lakia olekaan,
ovat itse itselleen laki (Room.2:14)
Lisäksi: Nämä luettelemasi asiat ovat inhimillisiä tunteita, jota edellyttäisin jokaiselta terveeltä ihmiseltä.
Jumalan nimissä kiihkoillessa on myös saatu paljon pahaa aikaiseksi, valitettavasti.
Jumalan olemassaoloa en ole koskaan tohtinut epäillä. En silloinkaan, kun en ollut uskomassa, enkä silloinkaan, kun elämässä on ollut vaikeuksia. Eniten epäilyksiä tulee siitä, onko itse uskomassa vai ei. Siis sen takia, että sitä niin helposti tekee kaikenlaista.
Tavallisestihan nuo tekemiset tulevat elämän tuiskeessa ja tavallisissa tilanteissa. Sitä vain tekee tai jättää tekemättä jonkun asian ja sitten kun on aikaa pysähtyä, alkaa pohtia, tuliko se nyt oikeinpäin ja oliko se nyt sellainen ratkaisu, jonka uskovainen tekee.
Tapakulttuuriset asiat eivät isommasti ole epäilyksiin vieneet. Siihen saattaa olla syynä elämäntilanteeni. Ja myös se, että tapakulttuuriin kuuluvat asiat eivät aiemminkaan ole isommasti viehättäneet.
Näitä epäilyksiä tulee pyydetyksi anteeksi, sitten nimellisiä syntejä myös. Suurimmaksi osaksi silloin, kun pyydän siunausta, tarvitsen sitä juuri sellaiseen yleiseen pahaanoloon, että on ollut kärsimätön, kiivas, laiminlyönyt tehtäviään, ei ole jaksanut rakastaa ja palvella lähimmäisiään, eli ollut siis huono ihminen.
Minusta tuntuu, että kaikkina aikoina ne epäilykset ovat olleet samoja. Ja synnit samoja. Mihinpä se ihminen olisi niistä päässyt. Kukin ihminen tietysti on synninteossakin yksilö, tekee omanlaisiaan syntejä, mutta ettei mitään uutta auringon alla. Niin ajattelen.
että onko tämä se oikea usko.Se on aivan kauhea epäilys, mitä todella pelkään.Sitten sairastan epilepsiaa.Olen toisinaan saanut niin hirveitä kohtauksia, että kun olen tullut tajuihini, minun sielussani on ollut suunnaton autius ja silmitön kauhu.On ollut sellainen tunne kuin olisin käynyt helvetin porteilla.Äitini on lohduttanut minua siten, että hän on sanonut, että se liittyy sairauteen.Eräs ystävä, puhujaveli sanoi, että jos olisin epäuskoinen, niin ei minulla olisi ollut välttämättä mitään kauhua.Hän sanoi ,että sielunvihollinen pelottelee sillä tavalla uskovaista.Se ei paljon lohduta minua.Pelkään ,että joudun helvettiin kun kuolen.
Minulla on jatkuva kuolemanpelko, melkein jatkuva, ainankin jossain taka-alalla.En epäile Jumalan olemassaoloa, enkä sitä etteikö Jeesus olisi Jumalan poika.Mutta vaikeaa on elämäni.:(
Oletko sinä jokaisen sekunnin aikana uskon kautta puettuna Kristuksen vanhurskaudella?
Kristuksen vanhurskaus on täysin varma, eikä epäile koska se on täydellinen ja kelpaa Jumalalle.
Jos etsit itsestäsi jotakin vanhurskautta, niin silloin epäilys on varmaa koska ihmisessä ITSESSÄÄN ei ole yhtään Jumalalle kelpaavaa vahurskautta.
Epilepsia on sairaus ja siitä voi johtua monenlaisia tajunnan tiloja. Niitä ei saisi missään tapauksessa saisi hengellistää.
Puhuja ei ole ymmärtänyt asiaa oikein, mistä hän voisi tietää sen, mitä muut samaa sairautta sairastavat kokevat.
Sairauttasi koskien sinun tulisikin kuulua johonkin vertaisryhmään, jossa voisit näitä sairauteen liittyviä pelkojasi kohdata yhdessä toisten kanssa.
Mutta mitä taas uskoon tulee, niin sinun tulee luottaa yksinomaan Kristuksen tekoon sinun edestäsi, eikä luottaa YHTÄÄN omiin tekemisiisi taikka tekemättä jättämisiisi. Tämä siitä huolimatta vaikka itse taivaan enkeli sädekehä päässään sinulle muuta neuvoisi. Sanot suoraan,
"mene pois saatana kiusaamasta minua".
Jumala uhrasi oman Poikansa Jeesuksen syntiuhriksi! Hän teki sen siksi että sinä olet nyt täysin vapaa, synnistä kuolemasta ja perkeleen vallasta.
Mutta et ole vapaa ellet sitä usko. Ja siksi piru tekeekin kaikkensa ettet sitä uskoisi ja vapaaksi tulisi.
Vaarallisin on piru silloin, kun se tulee valkean ehkelin haamussa. Omavanhurskaus on saatana itse, kavalimmillaan.
Kun se tulee vaikkapa Raamattu kourassa jonkun hyvän puhujan haamussa kertomaan, että sitä ja sitä sinun pitää vielä tehdä että voisit saada armon (olisit arvollinen saamaan armoa). Taikka sitä ja sitä et saa tehdä, jos mielit pelastua.
Armo on lahja jonka sinä saat aivan lahjaksi, ilman yhtäkään ansiota siihen. Saat armon siksi koska Jumala rakastaa sinua, et siksi että sinussa olisi jotakin hyvää taikka onnistunutta
armon vastineeksi.
En ole vl, mutta halusin silti vastata kysymykseesi epäilyksistä.
Uskossa on kyse siitä, kehen laitat turvasi. Epäily on luonnollinen asia. Luonnollisen epäilyn kieltäminen johtaa uskotteluun, mikä ei ole sama asia kuin Jumalan antama usko. Tämä on lahja, kun taas uskottelu on ihmisen omaa tekoa.
Jos uskossa on kyse todellisista asioista, on selvää, että se kestää kyllä tutkimisen ja sekä uskovan epäilyt. Jumala kuljettaa omiaan niin, että he oppisivat Hänet tuntemaan ja näkisivät, että Hän on meidän kanssamme ja että Hän on hyvä, armollinen, laupias ja pitkämielinen. Välistä on hiljaisemman tuntuisia aikoja, välistä hämmästelemme Hänen tekojaan.
Kuolemanpelossa olevia opetuslapsia Jeesus kutsui vähä- mutta ei epäuskoisiksi. He olivat kuulleet hänen opetustaan ja nähneet hänen tekojaan, mutta silti pelko valtasi heidän mielensä.
Uskossa ihminen haluaa yhtyä näihin sanoihin "Tässä hetkessä minä tahdon olla sinun omasi, Jeesus. Älä päästä koskaan minua luotasi pois."
Uskossa me turvaamme Jeesuksen sovitustyöhön ja uskomme syntimme anteeksi. Älä siksi pelästy epäilyjäsi, vaan turvaudu rauhassa Vapahtajaan. Raamattu vakuuttaa, että vaikka sydämemme meitä syyttäisi, on Hän suurempi kuin sydämemme ja tietää kaiken. Siis myös meidän inhimillisen heikkoutemme.
kiitos viestistäsi.Se ainakin auttoi minua tähän hätään.
Jumalan sanaan saa luottaa, ja tuleekin luottaa, muualta emme apua saa.
Paljon kiitoksia vastauksista.
Ihmiskunnassa on monta uskontoa ja monta Jumalaa. Joko kaikki ovat oikeassa tai sitten nähdään näkyjä. Yksinkertainen totuus on, että uskominen on ihmisen perustarve. Siksi meillä on Jumalia, niitä on helpompi uskoa kuin jotain patsasta.