yksinäisenä näitä palstan viestejä lukiessa, miksi te yksinäiset ette tee asialle mitään?
Maailma on täynnä harrastuksia, joissa ei voi olla törmäämättä uusiin ihmisiin/mahdollisiin ihmissuhteisiin.
Esim. mikä estää tekemästä vapaaehtoistyötä? Käydä jonkun yksinäisen vanhuksen luona juttelemassa vaikka kerran viikossa? Tai käydä vaikka Suomen Ladun eräretkillä? Tai pelata golfia (hyvä tapa tutustua vastakkaiseen sukupuoleenkin)? Tai laittaa vaikka kirjeenvaihtoilmoituksen, jossa toivoo vain pelkästään jutteluseuraa vaikka samaa sukupuolta olevien kanssa? Minä sain tätä kautta kaksi todella hyvää ystävää.
Siihenkin täytyy tietysti varautua, että pettymyksiä tulee matkan varrella, mutta niistäkin voi oppia. Osa ystävistä katoaa matkan varrella, mutta sekin kuuluu elämään. Tärkeintä on sinnikäs yrittäminen.
Kokemuksesta voin sitä paitsi sanoa, että kun on tarpeeksi paljon harrastuksia ja menoja, ei sitä yksinäisyyttä ehdi surra ja pohtia joka hetki. Kokemuksesta tiedän myös sen, että avioliitossakin voi olla yksin, mutta sekin pitää hyväksyä, koska ei yhden ihmisen varaan kannata rakentaa koko elämäänsä muutenkaan. Kukaan ihminen ei voi tyydyttää kaikkia tarpeita. Puolison lisäksi tarvitaan aina ystäviä tukemaan eri tilanteissa.
Ystäviäkiä voi olla erilaisia eri tarpeisiin ja tilanteisiin. Yhden kanssa voi käydä vaikka jumpassa, toisen kanssa puhua syntyjä syviä, kolmannen kanssa käydä vaikka taidenäyttelyissä. Ystävyyden asteitakin on erilaisia. Kaikkien kanssa ei koskaan pääse pintää syvemmälle, mutta onko se tarpeenkaan? Yhteinen historiakin on arvo sinänsä, vaikkei ystävyyden laatu niin kovin syvällistä olisi ollutkaan.
Tärkein neuvo: hyväksy itsesi ja muut sellaisina kuin he ovat. Hyväksy se, ettet yhdeltä ihmiseltä voi saada kaikkea sitä, mitä odotat ystävyydeltä, mutta kymmenelta ihmiseltä voit saadakin. Näin muutkin hyväksyvät sinut.
Maailma on täynnä harrastuksia, joissa ei voi olla törmäämättä uusiin ihmisiin/mahdollisiin ihmissuhteisiin.
Esim. mikä estää tekemästä vapaaehtoistyötä? Käydä jonkun yksinäisen vanhuksen luona juttelemassa vaikka kerran viikossa? Tai käydä vaikka Suomen Ladun eräretkillä? Tai pelata golfia (hyvä tapa tutustua vastakkaiseen sukupuoleenkin)? Tai laittaa vaikka kirjeenvaihtoilmoituksen, jossa toivoo vain pelkästään jutteluseuraa vaikka samaa sukupuolta olevien kanssa? Minä sain tätä kautta kaksi todella hyvää ystävää.
Siihenkin täytyy tietysti varautua, että pettymyksiä tulee matkan varrella, mutta niistäkin voi oppia. Osa ystävistä katoaa matkan varrella, mutta sekin kuuluu elämään. Tärkeintä on sinnikäs yrittäminen.
Kokemuksesta voin sitä paitsi sanoa, että kun on tarpeeksi paljon harrastuksia ja menoja, ei sitä yksinäisyyttä ehdi surra ja pohtia joka hetki. Kokemuksesta tiedän myös sen, että avioliitossakin voi olla yksin, mutta sekin pitää hyväksyä, koska ei yhden ihmisen varaan kannata rakentaa koko elämäänsä muutenkaan. Kukaan ihminen ei voi tyydyttää kaikkia tarpeita. Puolison lisäksi tarvitaan aina ystäviä tukemaan eri tilanteissa.
Ystäviäkiä voi olla erilaisia eri tarpeisiin ja tilanteisiin. Yhden kanssa voi käydä vaikka jumpassa, toisen kanssa puhua syntyjä syviä, kolmannen kanssa käydä vaikka taidenäyttelyissä. Ystävyyden asteitakin on erilaisia. Kaikkien kanssa ei koskaan pääse pintää syvemmälle, mutta onko se tarpeenkaan? Yhteinen historiakin on arvo sinänsä, vaikkei ystävyyden laatu niin kovin syvällistä olisi ollutkaan.
Tärkein neuvo: hyväksy itsesi ja muut sellaisina kuin he ovat. Hyväksy se, ettet yhdeltä ihmiseltä voi saada kaikkea sitä, mitä odotat ystävyydeltä, mutta kymmenelta ihmiseltä voit saadakin. Näin muutkin hyväksyvät sinut.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Täällä näkee tosiaan paljon tuollaista, etteivät ihmiset tee mitään tilanteen parantamiseksi. Joskus voi elämä mennä sellaiseen tilanteeseen, ettei kavereita ole, mutta asia ei vain silti tule muuttumaan yhtään mitenkään, ellei sille oikeasti tee jotain. Asian esilletuominen tällä foorumilla varmasti lohduttaa, mutta jos oikeasti haluaa muutosta, sen eteen tulee nähdä vaivaa.
Asettakaa tavoitteita ja olkaa kunnianhimoisia. :)
omalla kohdallani voin sanoa, että olen todella yrittänyt. olen koulussa yrittänyt tutustua ihmisiin, tuloksetta. ihmisillä on omat kuvionsa joihin ei pääse kovin helposti mukaan. enkä ole mikään tuppisuu, joten ei pitäisi olla siitä kiinni. ja harrastuksista. monikaan urheilulaji ei kiinnosta, enkä rikastu siitä mihinkään jos käyn juttelemassa vanhuksen kanssa. haluan ikäisiäni ystäviä, joiden kanssa tehdä normaaleja juttuja, käydä bileissä jne. harrastan jumppaa, joogaa. mutta ei niissä tutustu ihmisiin.
ei etteikö vanhustyö olisi ihan kunnioitettavaa mutta mun fiilikset ei oikein kanna sinne asti.Vai kärräänkö sen papparaisen sinne baariin tanssilattialle. Vois kattoo vähän pitkään.
Jumankauta onko sun ainoa aivosolu liikkeellä? Olen yksinäinen mutta en sentään noin epätoivoinen. Harrastuksia on. Eipä ole auttanut.
aivan. niin epätoivoinen en sentään ole. samat sanat niille, jotka ehdottavat, että hanki koira tai kissa seuraksesi. ihmisen aliarviointia. ihminen tarvitsee ihmistä. nuori ihminen tarvitsee nuoria ihmisiä. aivan. monikossa.
minäkin,miksi asialle pitäisi jotain tehdä? Huomasin juuri tuossa ystävänpäivänä, että minulla ei ole ystäviä, mutta asia on vaivannut vain todella harvoin. Harrastuksia kyllä on, käyn niissä harrastamassa enkä seurankipeyttäni.Teennäiset ja pinnalliset ihmissuhteet ovat enemmänkin riesa ja vaiva.