ja se tuli todellisena yllätyksenä! Emme ole olleet vuottakaan yhdessä, emmekä virallisesti edes asu vielä yhdessä. Luulin aluksi, että mies vitsaili, mutta hän olikin tosissaan. Rakastan häntä, mutta en silti voinut vastata kyllä. En ole vielä valmis. Mies on pettynyt, ja ajattelee etten rakasta häntä samalla tapaa kuin hän minua. Olen kyllä sanonut miehelle, että minulle kiihlaus tarkoittaa, että piakkoin mennään naimisiin. Mies taas pitää muutaman vuoden kihlausaikaa hyvänä asiana. Kyllä minä haluan, että naimisiin mennään sitten oikeasti, eikä hamaassa tulevaisuudessa. Mutta kuiteski...pystynkö vaikuttamaan mitenkään miehen olotilaan? Tekee pahaa nähdä hänet tuollaisena...ymmärrän kyllä, olisin itsekin varmaan todella surullinen jos toinen sanoisi ei.
Mies pyysi kihloihin....
mirjam
154261
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Kerro hänelle syistä, miksi et halua vielä naimisiin. Kerro hänelle, että tahdot hänen kanssaan naimisiin, kun aika on oikea. Muistuta häntä vielä siitä, että kun sinä menet kihloihin, häät ovat piakkoin, ei muutaman vuoden päästä.
Ei kihloihin pyydetä, vaan pyydetään naimisiin, vaimokseen, ja jos toinen suostuu, silloin ollaan kihloissa. Mennäänkö kihloihin on täysin absurdi kysymys.
noin mäkin ajattelen, mutta miehen mielestä on kivempi edetä asteittain, ensin pyydetään kihloihin, ja kun ollaan kihloissa, niin sitten jossain vaiheessa sovitaan naimisiinmenosta, sen ajankohdasta. Näin se taitaa useissa parisuhteissa olla, vaikka perinteisesti sen "kuuluu" mennä eri tavalla.
Kyllä useimmissa (aikuisissa) parisuhteissa on niin, että kositaan tai muuten sovitaan naimisiinmenosta ja sitten ollaan kihloissa. Teinien touhua tuollainen kihloihin pyytäminen.
En pidä lainkaan teinien touhuna kihloihin menemistä ilman sovittua hääpäivää. Niin meilläkin tehtiin. Tosin aikaraja sille kihloissa olemisellekin säädettiin, ettei vuosikymmeniä odotella sopivaa naimapäivää...
Kihloihin menemisestä sovittiin yhdessä ymmärtäen sormustenvaihdon lupauksenomaisuus ja päivämäärän määräävä kosinta tuli mieheltä sitten vasta, kun oltiin jo pari vuotta kihlat nimettömissä kuljettu. Hyvä ja stressitön järjestely.
Sen lisäksi, että kihlaus on lupaus avioliitosta, on se myös jonkinlainen "koeaika", jolloin selvitetään, halutaanko todella kulkea yhdessä loppuelämä. Toisille sopii puolen vuoden testi, toiset haluavat venyttää kokeilua pidempiaikaiseksi. Hyviä vaihtoehtoja molemmat.
Jos pyydetään kihloihin eikä naimisiin, ei olla oikeasti kihloissa! Kihlaus on avioliittolupaus, ei kihloihinmenolupaus.
Kyllähän kihloihin voi mennä sopimatta hääpäivää. Mutta kihloihin ei voi mennä sopimatta naimisiinmenosta.
Tässä tapauksessa (alkup. kirjoittaja) vaan tuntuu, että mies siksi haluaa olla vuosia kihloissa koska ei ole valmis vielä naimisiin eikä tiedä onko hänen tyttöystävänsä tuleva puoliso. Miksi luvata naimisiin menoa vielä eli mennä kihloihin? Mun mielestä kihlaus ei ole koeaika! Sitä ennen on "koeaika" eli sitten vsta kun on selvillä, että halutaan kulkea yhdessä loppuelämä niin mennään vasta kihloihin! Miksi antaa lupaus avioliitosta, että JOS koeaika menee ok niin mennään naimisiin?
Ehkä se voi jollekin olla hyvä vaihtoehto, mutta muke koeaika ilman kihlausta on parempi! Avoliitto riittää "koeajaksi". Jos sitäkään nyt siksi kutsuisin...
joo. niin se näkyy olevan meilläkin! vaikka mies on täysijärkinen ja tietää kyllä, että kihlaus on lupaus avioliitosta niin siltä hän puhuu, että "mennään kihloihin" ja "ollaan kihloissa". vaikka hääpäivää ei ole päätetty.
Tiedä sitten! ota nyt selvää noista miehistä! nyt siis olemme menneet kihloihin! vaikka sellaista cälivaihetta ei ole olemassakaan! Mies puhuikin vain kihloista eikä naimisiin menosta sormuksia hankkiessamme.
En ole siis saanut varsinaista kosintaa "tuletko vaimokseni" tms
Emme ole päättäneet hääpäivää, mutta sormukset on sormessa ja toistemme kanssa haluamme jakaa elämämme.
Onko se vaan niin että miehelle on helpompi edetä näin?
Miehellesi on juuri selvinnyt, että et rakasta häntä yhtä syvästi kuin hän sinua. Hän nähtävästi oli luullut toisin, koska uskaltautui kosimaan sinua.
Uskoisin, että suhteenne on nyt kriisissä. Miehesi käy läpi tunteitaan, jääkö hän luoksesi, jos jää, niin pystyykö elämään tietoisena että tunteenne eivät kohtaa? Epävarmuus on nyt astunut mukaan suhteeseenne, ja se kalvaa...
Oletteko harkinneet eroa? Saattaisi olla parempi erota heti, kuin odottaa että kalvava epävarmuus suhteessa ajaa teidät siihen pikkuhiljaa kuitenkin.
Oliko se kosinta?! Minusta ei ole kosinta jos kysytään, että menetkö kanssani kihloihin? Ja eihän mies edes halua naimisiin kun ehkä (?) muutaman vuoden päästä.
Oletko nyt tosissasi? Että jopa eroa pitäisi oikein harkita? Vai onko tämä sitä jotain ironiaa?
Ei ole ironiaa. Kuvastaa vain kyynistä elämänkokemusta. Voisin lyödä aika isosta summasta vetoa että aloituksen pari ei ole enää yhdessä viiden vuoden kuluttua. Epäonnistunut kosinta on ensimmäinen takapakki joka ikäänkuin ruokkii muita negatiivisia tuntemuksia pintaan.
Toivottavasti mun avomies ei pyydä mua kihloihin vaan naimisiin kanssaan!
Miksi sun pitäs suostua kihloihin jotka ei ole lupaus avioliitosta vaan miellyttääksesi miestä? Et kai sinäkään halua, että hän suostuisi menemään kanssasi naimisiin vain siksi kun sinä haluat ja ettei sinulle tulisi paha mieli!
Selitä periaatteesi ja "sivistä" miestä siitä mikä se kihlaus oikeasti on. Etsi vaikka netistä tietoa. Niin ehkä hän ymmärtää...
Itselläni oli samanlainen tilanne jonkun aikaa sitten. Kyllä se tietenkin miestä satutti - todella pahasti. Ei kieltävä vastaus ikinä ole helppo. Selitin kuitenkin hänelle, että rakastan häntä aivan valtavasti, enemmän kuin koskaan uskoin ketään pystyväni rakastamaan. Ja siitä huolimatta, että vastasin ei, haluan hänen kanssaan vielä joskus kihloihin ja naimisiin. On kyse vain ajasta, rakastaa voi ilman sormustakin. Kerroin hänelle myös kuinka ihana hänen pyyntönsä oli ja kuinka paljon se minulle merkitsi.
Kyllä hän tämän lopulta ymmärsi. Kyllä hän aina välillä muistuttaa olevansa yhä valmis ja halukas, muttei kuitenkaan painosta. Meillä on nyt hyvä olla näin.
Eli keskustelkaa, keskustelkaa ja vielä lisää - keskustelkaa! Vakuuta miehellesi sata kertaa, että todella rakastat häntä. Kyllä hän siitä tokenee, vaikkei ihan heti :)
puhuin miehen kanssa. kyllä hän ymmärtää, että rakastan häntä todella vaikka en vielä haluakaan mennä kihloihin. Mitä ei tuossa aloituksessa tullut ilmi, niin olen ollut ennenkin kihloissa. Olimme sopineet menevämme naimisiin 2 vuoden päästä, mutta sitä hetkeä ei koskaan tullut, sillä exä rakastuikin sitten työkaveriinsa. Jäi niin paska maku suuhun tuosta, etten ehkä enää uskalla samalla tapaa luottaa...no, tapahtui tämäkin vasta vuosien yhdessäolon jälkeen, että eihän se aika vaikuta siihen tuleeko toinen pettämään vai ei. Mutta en kuitenkaan pysty vielä tässä vaiheessa kihlautumaan.
Sanoin miehelle myös, että sitten kun kihlaudutaan, haluan myös että ne häät on lähitulevaisuudessa. Vaikka ollaan näistä joskus aiemmin puhuttu, niin taisi kertaus olla hyvä opintojen äiti :) No hänelle on ok, että kerron sitten kun tunnen olevani valmis. Että hän kyllä on. Hmm, vaikeana naisihmisenä tietysti hiukan harmittelen, kun olisi niin kiva sanoa kyllä silleen että mies kosii :) mutta tottakai ymmärrän, ettei toista kertaa halua pistää itseään likoon, kun on jo kerran kysynyt ja saanut pakit. Kyllä miehellekin kihlaus tarkoittaa että mennään naimisiin, mutta hän ei vain ole pitänyt niin tärkeänä sitä, että se hääpäivä pitäisi sopia. Siitä kuulemma voi sopia sitten myöhemmin, että haluisitko ens kesänä mennä naimisiin tms. Kiitos kuitenkin vastauksista...kyllä se tästä päivä kerrallaan jatkuu :) onneksi mieskin on taas tyytyväinen eikä surkuttele tätä asiaa :)