Siis näillä hinnoilla minulla on turha edes haaveilla omakotitalosta. Mieli tekisi kyllä ostaa mutta toisaalta niin eihän siinä ole mitään järkeä ottaa joku 150.000€ lainaa. Asun nyt tyttöystäväni kanssa kaksiossa joka sinällään on rempattu ja ihan hienon näköinen, mutta kauanko joudutaan vielä odottamaan että hinnat putoaisivat meille suotuisalle tasolle?
Alkaa pikkuhilja vitutt****n nämä nykyiset hinnat mutta kieltäydyn lähtemästä mukaan tähän hintasirkukseen. Lapsen tekoakin joudumme lykkäämään siihen saakka kunnes meillä tulee olemaan mahdollisuus ostaa omakotitaloa. Voisiko joku jo ihan oikeasti puhkaista tämän kuplan niin pääsemme jatkamaan elämäämme...
Alkaa pikkuhilja vitutt****n nämä nykyiset hinnat mutta kieltäydyn lähtemästä mukaan tähän hintasirkukseen. Lapsen tekoakin joudumme lykkäämään siihen saakka kunnes meillä tulee olemaan mahdollisuus ostaa omakotitaloa. Voisiko joku jo ihan oikeasti puhkaista tämän kuplan niin pääsemme jatkamaan elämäämme...
Vastaukset 12
Vanhimmat
ei ne omakotitalotkaan mahdottomia maksa jos olet valmis lähtemään sieltä betonilähiöstä reilusti kauemmaksi. tunnin ajomatka pääkaupunkiseudulta esimerkiksi pudottaa hintoja jo murto-osaan.
mm Ruotsinpyhtäällä on tontteja myynnissä hintaan 17€/1400 m2 ja matkaa stockan kellolle on 107 km ja pienen (n120 m2) talon rakentamiseen ei itse tehden saa paljoa yli 100 t€ menemään....
vanhempia taloja löytyy kyllä alle 100 t€ hintaluokasta vaikka kuinka paljon jos haluaa vanhaa korjailla.
joten turha itkeä hintoja , tee jotain! kyllä sieltä syrjemmästäkin töihin ja harrastuksiin pääsee.
Näinhän sitä helposti kuvittelee, Espoosta vanha omakotitalo maksaa 220tEUR. Siihen 25 vuoden laina, niin makselet joka kuukausi nykykoroilla aika tarkalleen 1200EUR/kk asumisesta. Aika kallista, elämä on. Näin ollen asut aika lähellä työpaikkaa, harrastuksia ja palveluita.
Koska moni ei tästä ideasta pidä, muutetaan sitten jonnekin helvetinkuuseen, mistä on 80km työmatka. Kiva talo kivalla tontilla 120tEUR, ja lapsilla on tilaa leikkiä. Tosin lähimainkaan ei ole katuvaloja tai kyläkauppaa, mutta kuitenkin. Lainaa edelleen 25v. maksuajalla ja nykykoroilla, kuukaudessa makselet n. 610 EUR. Aika halpaahan se asuminenkin voi olla, kyllä nyt hymyilyttää! Saa asua maaseudun rauhassa ja säästää samalla 600EUR/kk! Halpaakin se elämä voi olla.
No sitten, se 80km työmatka verrattuna 10km työmatkaan muuten maksaakin kaikki yhteenlaskettuna (myös auton kuluminen ym) n. 700EUR/kk enemmän. Laskennallisesti voi pitää nyrkkisääntönä että 10km lisää työmatkaan yhteen suuntaan = 100EUR/kk lisää menoja. Aika kallista se elämä oli sittenkin, ei vaan tullut ajatelleeksi. Pitkää päivää painaa töissä ja sitten vielä viettää 2h päivässä työmatkalla, niin siinä se kuusessa asumisen autuus äkkiä häviää. Puhumattakaan siitä kun sitten joskus ehkä haluat ko. talon myydä. Onnistuu muuten huomattavasti helpommin Espoosta kuin jostain kuusesta.
on kiinni vain ja ainoastaan siitä että ette asu omakotitalossa niin sulla kyllä kaikki ruuvit ole päässä kiinni. Neuvoni on että unohdatte koko lapsentekemisen. Keskitytte vain fiilaamaan.
Osta tyttösi kanssa ensin tarpeeksi kookas kolmio, ja tehkää se muksu sinne. Pienen lapsen ja ehkä kahdenkin kanssa pärjää ihan hyvin 70-neliöisessä. Aikanaan talonhankinta tulee kyllä eteen, mutta saatpahan aikaa miettiä muuttoa halvempaan kuntaan, säästämiseen jne.
Nykytyyli, jossa otetaan suoraan iso laina ja muutetaan kahdestaan isoon taloon, on perseestä. Siinähän sitten mietitään lastentekoa kun huomataan ettei velkojen takia kummallakaan ole mahdollisuutta jäädä töistä pois oikeastaan ollenkaan. Pelkkä työnteko ja iso tyhjä talo on myös omiaan rapauttamaan mukavaa parisuhdetta.
Kolmio voisi olla aika kova sana, nykyisessä 57m2 kaksiossa kuin lapsen kasvatusta voi olla aika haasteellista. Toisaalta pieni omakotitalokin olisi erittäin hyvä kasvuympäristö näin lapsen kannalta ajatellen.
Ratkaisu on kuitenkin ehdottomasti oltava sellainen ettei jäädä taloudellisesti kuseen, koska silloin vasta parisuhdetta joutuu koetukselle, niin kuin asian hyvin ilmaisit.
Ehkä kuitenkin se vanha, pieni omakotitalo jossain perskylässä on se oikea vaihtoehto tänä päivänä, mutta ei nekään mitään halpoja enää ole...PRKL!
lapsen tekoa!
Ennen se oli näin: "katotaan sitten kun raha asiat ovat vähän paremmin"
Nykypäivänä: "Ei pysty! Ei oo omakotitaloa."
Kai se nykypäivänä sitten vaatii sen luksuslukaalin 10 hehtaarin pihalla.
Näillä kriteereillä taitaa minun lapset jäädä tekemättä. Ei vaan oo yksinkertaisesti varaa omakotitaloon
Jos haluaa rauhallista perhe-elämää isossa talossa niin parasta on hankkia työpaikka pienemmästä kunnasta pääkaupunkiseudun pendelöintialueen ulkopuolelta.
Tämä on tietysti hankalaa, jos ns. "kaikki" on pk-seudulla, eli kaverit ja harrastukset - ne on pistettävä vähemmälle prioriteetille.
Jostain Lahdesta tulee oikoradan valmistuttua Helsinkiin kavereita moikkaamaan reilun kolme varttia, ja autollakaan ei aja tuntia pidempään. Hollola, Nastola ja Orimattila ovat ainakin varsin edullisia tonttiostomielessä, joten tuskin niille käytetyille taloille on sen enempää hintakuplaa päässyt muodostumaan.
Taloudellisesti joudutte kuseen joka tapauksessa, sillä joko ostatte pikkukunnasta ja huolehditte ettette joudu koskaan pakkomyymään, tai sitten ostatte Helsingistä ja otatte "hiukan" enemmän velkaa.
Ei se nyt periaatteessa omakotitalon puuttumisestakaan johdu, vaan siitä syystä etten halua tehdä mitään tyhmiä päätöksiä mitä joudun viiden vuoden päästä katumaan.
Suurin syy on just se etten halua joutua siihen tilanteeseen että olen persauki kotona parin muksun kanssa jotka pyörii jalkojeni ympärillä. Itse vartuin omakotitalossa ja sekin on varmasti yksi syy siihen että toivon lapselleni samanlainen kasvuympäristö. 150000€ lainaa...ei helvetti!!!
sitä lasta/niitä lapsia kerrostaloasuntoon?
Meillä täällä Etelä-Helsingissä asuu lukemattomia onnellisia lapsiperheitä :-)
neuvoisin miettimään tommosta kolmion ostoa. Niitä löytyy erilaisia ja erihintaisi riippuen paikastakin.
Meille syntyi kaksi lasta kolmiossa asuessa ja lainan maksu ei ollut sen suurempi kuin vuokrakaan.
Kun sitten löysimme talon, joka meitä lämmitti niin olimme jo lyhentäneet lainaa ja pankki oli nähnyt maksukykymme, joten eivä nikotelleet kun ostimme talon. En usko, että olisi onnistunut suoraan vuokralta lähteä silloisilla tuloilla talon ostoon.
Meillä ensimmäinen lapsi syntyi kaksiossa ja sinne mahduttiin vielä senkin jälkeen pari vuotta. Seuraava askel oli siirtyminen kolmioon, missä syntyi toinen lapsi. Kolmiosta siirryimme edelleen isompaan betonibunkkeriin, missä mahtuisimme edelleenkin asumaan; nyt näyttää kuitenkin sille, että omakotitalo (lähes unohdettu haave) kuitenkin toteutuu, rakennuttamalla - tontti on hankittu ja talon pohjaa suunnitellaan. Lisävelkaa tarvitaan ainakin se 150 kE, vaikka bunkkeri on lähes oma. Rauhallinen eteneminen on meidän tapauksessa toiminut; omakotitaloon päästään ja asuinpaikkaa ei tarvitse muuttaa - kaikki palvelut, lyhyet koulu- ja työmatkat jne. säilyvät. Me asumme pääkaupunkiseudulla siis jatkossakin.
Joskus se laina on vaan otettava. Kaikille se tuntuu suurelta, mutta eihän tuo 150000 mikään jättivelka kahdelle ole. Elämä on riskejä täynnä, ei sitä voi jättää elämättä ja odotella josko joskus olisi se omakotitalo varaa hankkia. Sitä aikaa tuskin tulee koskaan, mikäli laakereillaan lepäillee ja paasaa korkeista hinnoista. Ja lapsetkin jää siinä samalla tekemättä. Siinähän se elämä jo oli.