En tajua itseäni! Minulla on ihana 2,5 vuotias prinsessa ja avomies. Masennuin kaksi vuotta sitten ja olen siitä asti syönyt masennuslääkkeitä,ja syön edelleen. Ihan hyvin on mennyt mutta nyt on ollut n. viikon samanlaisia raivo-ja masennuskohtauksia kuin silloin kaksi vuotta sitten. Tuntuu että minulla ei ole minkäänlaisia tunteita ketään kohtaan. Ei jaksais olla kotona lapsen ja miehen kanssa. Mut sit ku en ole heidän kanssaan, kaipaan heitä. Meillä on kyllä ollut iso muutos,ku lapsi lähti pari viikkoa sitten ensimmäiseen hoitopaikkaan ja mä aloitin opiskelut. Mut senhän pitäis vaan piristää mua ku pääsin kotoa pois. ihan pelottaa mennä kotiin lapsen kans kahdestaan ku siellä rupee ahdistamaan! Ja lapsikin on ruennut saamaan tän viikon aikana ihmeen raivokohtauksia,joista ei ole ennen ollut tietoakaan. Voisko äidin ololla olla sama vaikutus lapsen oloon?! En tarvitse teidän valitteluja että oletpas huono äiti ym. Haluaisin vaan kuulla onko kellään samanlaisia kokemuksia?! Kylläpä helpotti purkaa ajatuksia!!!
Mikä on?
väsynyt
3814
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olet kokenut elämänmuutoksen(opiskelemaan lähtö),ja vaikka se onkin positiivinen, niin se saattaa olla raskas käsitellä.Käytkö terapiassa, tarvitsisit sitä varmaan. Lapsesi elää myös raskasta aikaa, ikäkriisin lisäksi hoitoon meno.mutta hän selviää kriisistä,pari kuukautta saattaa olla myrskyisämpää.
Ota apua vastaan, hyvä kun kirjoitit, kaikkea hyvää teille!
OLI SAMANTAPAINEN JUTTU ALOITIN PARI VUOTTA SITTEN MIELIALALÄÄKITYKSEN JA OLO KOHENI TODELLA..
MENI PUOLITOISTA VUOTTA JA TULI TAAS PASKA FIILIKSET, OLI TOSIAAN NIIN KUIN OLISI OLLUT TUNTEETON NIIN HYVISSÄ KUIN PAHOISSA TUNTEISSA, MIKÄÄN EI TUNTUNUT MILTÄÄN..
LÄÄKITYSTÄ LISÄTTIIN, EI AUTTANUT JA LOPETIN SITTEN KOKO LÄÄKITYKSEN JA OLO KOHENI!!!!
NYT OLEN OLLUT PUOLI VUOTTA ILMAN LÄÄKITYSTÄ JA VOINUT IHAN HYVIN...
EN TIEDÄ SYÖTKÖ MASENNUS VAI MIELIALALÄÄKKEITÄ?????
ITSE SÖIN CIPRAMILIÄ JA SIIHEN JOTENKIN "TURTUI"
JUTTELE LÄÄKÄRILLE...TAI SITTEN LÄÄKITYKSEN VAIHTO..
Positiivisetkin elämänmuutokset ja tapahtumat aiheuttaa stressiä! On olemassa jopa stressitaulukoita, joihin on listattu elämän stressaavimmat tilanteet. Kärjestä löytyy esim. naimisiin meno ja asunnon vaihto. Mukavia asioita monelle, mutta stressaa silti!
Sinulla on varmasti hoitosuhde jonnekin kun lääkityksenkin olet saanut? Ota yhteyttä sinne ensi tilassa ja keskustele tilanteestasi.
Totta kai lapsikin reagoi sinun mielialaasi. Pienellä on vielä iso muutos kun aloittanut hoitopäivät vieraalla. Ei ole ihme, että reagoi ja hyvä että reagoi!