sijoituskoira

ei todellakaan ole mikään ilmainen koira, vaan sijoitus koti maksaa kaikki koiran normaalit kulut, kasvattaja maksaa vain pennutukseen liittyvät maksut, kuten kuvaukset yms. Yleensä koirasta maksetaan vakuusmaksua puolet koiran hinnasta, joka palautuu takaisin pennutuksen jälkeen. Koira ei ole siis ilmainen, vaan hintana on pentue, normaalit kulut ruoat, rokotukset, eläinlääkärikulut (paitsi jalostukseen liittyvät) kuuluu siis sijoituskoiran ottajalle.

rahanpuutteen takia ei kannata sijoituskoiraa ottaa. Hyvien kasvattajien sijoituskoiria ei juuri vieraat saa.
Sopimukset tehdään aina kasvattajan kanssa viralliselle lomakkeelle. Kasvattaja maksaa normaalisti, kaikki kulut perinnöllisten sairauksien tutkimuksista, haluamiinsa näyttelyihin kasvattaja maksaa koiran ilmoittautumismaksut, vakuutuksen. Sekä tietysti astutus/synnytyskulut ja hoitaa pentueen.
Toiselle osapuolelle kuuluu koiran normaali hoito ruokintoineen rokotuksineen jne.

Ruoka, lääkäri ym. kulut, varusteet jne. kuin olisi oma koira. Sijoitusehtoihin kuuluu yleensä tietty määrä astutuksia tai pennutus, jonka jälkeen koira siirtyy sijoitukseen ottaneen omistukseen. Kasvattaja vastaa pennutukseen liittyvistä kuluista.
Lonkkakuvaukset ja mahdollinen DNA-testi kannattaa sopia erikseen. Tosin ryhmänä sekään ei ole niin kallista kuin yksin käydessä.
Suomen Kennelliiton sivuilla lisää tietoa asiasta.
Luottamus puolin sun toisin lienee tärkein edellytys toimivalle sijoitukselle.

Sijoituskoiran hoidosta ja kasvatuksesta on vielä suurempi vastuu kuin omasta. Koira nimittäin ei ole sinun, ennekuin sijoitusehdot on täytetty.

Minkä takia haluat sijoituskoiran? Yleensä sijoituskoira on pentueen lupaavin koira, joten sijoituskoira on erittäin hyvä valinta, jos haluat käydä sen kanssa näyttelyissä tai jos haluat aloittaa myöhemmin kasvatuksen. Yleensä kasvattaja ehdottaa itse pennunostajalle, kiinnostaisiko sijoituskoira, mutta voi sitä itsekin kysyä. Ei tosin kannata kysyä heti ensimmäisellä yhtyedenottokerralla, vaan vasta sitten, kun olet henkilökohtaisesti tavannut kasvattajan. Pennunostajan ja kasvattajan on tultava hyvin toimeen keskenään ja mieluiten asuttavakin suhteellisen lähellä, että yhteydenpito olisi helpompaa.

Yleensä sijoituskoira maksaa puolet koiran normaalista hinnasta. Rahan (vakuusmaksun) saa takaisin, kun sijoituksen ehdot on täytetty eli kun koira on saanut pennut. Jos koiraa ei pennuteta, ei rahoja saa takaisin. Yleensä sijoitussopimus on voimassa siihen asti, kun koira täyttää 4 vuotta (ellei toisin ole sovittu). Jos koiraa ei tänä aikana ole pennutettu, siirtyy koira sijoituskodin omistukseen. Sijoituskoti maksaa koiran normaalit kulut: ruoat, rokotukset, sairauskulut. Kasvattaja maksaa kaikki pennutuksesta aiheutuvat kulut. Sijoituskoira ei ole siis mikään ilmainen koira. Jos koirasta täytyy ottaa lonkkakuvat tmv. kannattaa sijoitussopimuksesta selvitä, kumpi sen maksaa vai maksetaanko se puoliksi. Oma rotu on sellainen, josta lonkkakuvia tmv. ei oteta, joten en enempää osaa tästä asiasta kertoa.

Meillä on sellainen sopimus näyttelyistä, että se maksaa, kuka vie. Ja se joka maksaa, saa tietenkin palkinnot. Me viemme sijoituskoiraa paljon näyttelyihin, mutta jos koiran sijoituskoti haluaa sitä viedä myös, se sopii meille.

Joustava ja yhteistyökykyinen täytyy olla puolin ja toisin. Sijoitussopimus kannattaa tehdä Kennelliiton lomakkelle ja kaikista asioista sopia vielä erikseen paperilla. Ja ne kannattaa lukea huolella ja ajatuksella, että on myös valmis sopimusta noudattamaan. Jos jokin tuntuu sopimuksessa sellaiselta, ettei ole valmis sitä noudattamaan, ei sijoituskoiraa kannata ottaa tältä kasvattajalta. Tai jos kasvattaja ei tunnu mieleiseltä, ei sijoitussopimusta kannata tehdä.

Meillä on vain hyviä kokemuksia sijoituskodeista. Mieluiten annamme koiran sijoitukseen näyttelyistä kiinostuneille perheille/ihmisille, koska he osaavat sitten opettaa koiran esiintymään näyttelyissä, mutta on meillä sijoituskoiria myös kodeissa, joissa ei olla kiinnostuneita näyttelyistä. Tärkeintä meille on, että pentu, oli sitten sijoituskoira tai ei, saa hyvän ja rakastavan kodin. Ja yhteistyökykyisen tietenkin. Haluamme kuulla jatkossakin kasvattiemme elämästä kuulumisia, olisi kamalaa, jos pennusta ei kuuluisi enää mitään, kun se on omaan kotiinsa mennyt.