Miten on, kuinka lapset (tässä tapauksessa 11 v poika) saadaan jaksamaan "tylsissä" harrastuksissa? Tarkoitan sellaista harrastusta joissa alkuvaiheessa menee paljon aikaa tekniikan ja teorian oppimiseen, ennen kuin alkaa tulemaan omia onnistumisia ja saavutetaan jokin taso. Vai onko tämä kuolleena syntynyt ajatus?
Minä aloitin keskustelun musiikkipuolella tästä aiheesta:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=124&conference=4500000000000499&posting=22000000014153547
mutta se taitaa vähän ryöpsähtää topicin uolkopuolelle siellä.
Tilanne on se, että poika on kypsynyt telinvoimisteluun (käynyt 5 vuotta), koska siellä kilparyhmässä hiotaan samoja asioita jatkuvasti, eikä tule "uusia temppuja". Eli nyt etsitään reseptiä joko tilanteen korjaamiseksi tai uuden harrastuksen löytämiseksi.
Itse kuvittelen olevan kyseessä sen, että itse "tekemisen", eli oppimisprosessin aikaisen puuhastelun pitää olla se juttu jota harrastetaan. Ei lopputulos saa olla se ainoa motivaattori. Esimerkiksi oma puutyöharrastus: kyllä minusta on mukavinta se itse näprääminen ja uuden oppiminen heti alusta alkaen vaikak taitoa ei vielä ole. Jonkinasteisen pätevyyden saavuttaminen on yhdentekevää. Toisaalta oman musiikinharrastuksen aikoinaan tappoi tämä "oppimisprosessi", joka oli tavattoman tylsä. En koskaan oppinut tarpeeksi, jotta soittaminen olisi alkanut "ruokkia itseään".
Minä aloitin keskustelun musiikkipuolella tästä aiheesta:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=124&conference=4500000000000499&posting=22000000014153547
mutta se taitaa vähän ryöpsähtää topicin uolkopuolelle siellä.
Tilanne on se, että poika on kypsynyt telinvoimisteluun (käynyt 5 vuotta), koska siellä kilparyhmässä hiotaan samoja asioita jatkuvasti, eikä tule "uusia temppuja". Eli nyt etsitään reseptiä joko tilanteen korjaamiseksi tai uuden harrastuksen löytämiseksi.
Itse kuvittelen olevan kyseessä sen, että itse "tekemisen", eli oppimisprosessin aikaisen puuhastelun pitää olla se juttu jota harrastetaan. Ei lopputulos saa olla se ainoa motivaattori. Esimerkiksi oma puutyöharrastus: kyllä minusta on mukavinta se itse näprääminen ja uuden oppiminen heti alusta alkaen vaikak taitoa ei vielä ole. Jonkinasteisen pätevyyden saavuttaminen on yhdentekevää. Toisaalta oman musiikinharrastuksen aikoinaan tappoi tämä "oppimisprosessi", joka oli tavattoman tylsä. En koskaan oppinut tarpeeksi, jotta soittaminen olisi alkanut "ruokkia itseään".
Vastaukset 1
Vanhimmat
Joskus motivaation löytäminen on vain vaikeaa. Onneksi ryhmässä on muitakin, joiden kanssa voi jakaa kokemuksiaan.
Itse ajattelen henkilökohtaisesti, että harrastuksen pitäisi olla rentouttava, ei mikään koulun- tai työnomainen. Sellaisia pitkäjännitteisyyttä vaativia vastenmielisiä opiskelujuttuja on lapsenkin elämässä aivan tarpeeksi.