Kavereita kauemmaksi lähdin katsomaan,laskettuun aikaan kun vielä oli melkein kuukausi aikaa. Mitään oireita ei ollut, mutta selän polttelun vuoksi ajattelin käydä lääkärille sitä näyttämässä. Ultrassa selvisi, ettei sydänääniä kuulunut, lapsemme oli kuollut. Syitä oli monia, mutta se, että raskaus jatkui melkein laskettuun aikaan asti on raastavin ajatus. Ajatukset eivät pysy päässä, joten tekstikin takkuilee,suokoon se minulle anteeksi.
Nyt vuorossa ovat hautajaisvalmistelut. Miten etenen?Lapseni hautaanlasku ei tule kuuloonkaan, samoin tuhkaus. Sairaala lupasi hoitaa asian, mutta mieheni vuoksi on varmasti järjestettävä jonkinlainen siunaus tilaisuus meille kahdelle. Onko mahdollista, että pappi vain muistaa normaalisti jumalnapalveluksen yhteydessä lastamme ja suruamme? En halua lehti-ilmoituksia,hautajaisia, sukulaisia vollottamaan, vaan haluan olla yksin ja opetella edes tajuamaan asian ensin.
Nyt vuorossa ovat hautajaisvalmistelut. Miten etenen?Lapseni hautaanlasku ei tule kuuloonkaan, samoin tuhkaus. Sairaala lupasi hoitaa asian, mutta mieheni vuoksi on varmasti järjestettävä jonkinlainen siunaus tilaisuus meille kahdelle. Onko mahdollista, että pappi vain muistaa normaalisti jumalnapalveluksen yhteydessä lastamme ja suruamme? En halua lehti-ilmoituksia,hautajaisia, sukulaisia vollottamaan, vaan haluan olla yksin ja opetella edes tajuamaan asian ensin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hei,
otan osaa suruusi.
Meidän poika kuoli päivän ikäisenä. Me järjestimme hautajaiset, joissa paikalla oli vain läheisimmät ihmiset (n. 6 henkilöä). Siunaustilaisuus pidettiin kirkossa ja vauvamme laskettiin hautaan.
Voit valita itse minkälaisen siunaustilaisuuden pidät. Sinua varmasti auttavat oman seurakuntasi pappi tai sairaalapastori.
Näiltä sivuilta voit saada jotain apua http://www.kapy.fi/
Aikaa on kulunut jo yli 5v...mutta lähdimme laskettuna päivänä synnyttämään ja sairaalassa todettiin, että lapsi oli kuollut kohtuun(oli kuristunut napanuoraan).
Synnytyksen jälkeen pidimme tyttöä sylissä ja otimme valokuvia hänestä. Tyttö oli aivan sen näköinen kuin olisi vaan nukkunut. JOnkin ajan kuluttua tyttö vietiin sairaalan kappeliin säilöön ja meille tuli puhumaan sekä sairaala pastori ja sosiaalityöntekijä järjestelyistä.
Päätimme että järjestämme itse hautajaiset, sekä tuhkaamisen ja kaikki kuljetukset...vaikka hautajaiset yms olivat kauheat, niin olen silti sitä mieltä että on hyvä käydä KAIKKI kamaluuskin läpi...kuten synnytyskin. Psyykisesti niistä on apua siitä selviytymiseen.
Toivon sinulle todella paljon voimia, en osaa sanoa mitään lohduttavaa....tiedän vain että miltä sinusta tuntuu*hali*
Jos menet hautajaisiin, niin kaikki yleensä sanoo että niiden jälkeen olo muka helpottaa...ja paskat, minulla ei ainakaan...tuli vaan tyhjä olo kun ei ollut enää mitään mitä järjestää...
Meillä poika kuoli synnytykseen, jäi jumiin ja kärsi hapenpuutteesta, eli 8 tuntia. Asian tajuaminen vei aikansa, helppoa ei ole vieläkään. Teimme hautajaisjärjestelyt itse, pieni paikka muistolehdossa, pienet hautajaiset ja suuri suru. Tiedän todella tunteenne. Odotan nyt lasta viimeisilläni, mitään valmisteluja en ole kyennyt tekemään, toivon vain, että saisin lapsen rinnalleni ensi viikolla.
Mitä lämpimimmät osaanottoni Teille, elämä voittaa, sitten joskus...