Minulla ei tällä hetkellä ole mitään suurta salaisuutta pantattavana, mutta joskus olen tiennyt esim. joittenkin julkisesti tunnettujen ihmisten yksityisiä "salaisuuksia" tai "sisäpiiriasioita", joista ei siihen aikaan voinut suutaan avata. Seurauksena olisi ollut täydellinen luottamuksen menettäminen "omien" piirissä.
Salaisuudesta tulee helposti juoru, jota ensin kuiskutellaan. Lopulta sen tietävät kaikki. Saako salaisuuden kertoa parhaalle ystävälleen? Onko sellaisia salaisuuksia, joista ei ikinä voi hiiskua kenellekään ja jotka jäävät siksi ikuisiksi salaisuuksiksi. Moni on vienyt salaisuuden mukanaan hautaan...
Salaisuudesta tulee helposti juoru, jota ensin kuiskutellaan. Lopulta sen tietävät kaikki. Saako salaisuuden kertoa parhaalle ystävälleen? Onko sellaisia salaisuuksia, joista ei ikinä voi hiiskua kenellekään ja jotka jäävät siksi ikuisiksi salaisuuksiksi. Moni on vienyt salaisuuden mukanaan hautaan...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jos uskoudun jollekin ja hän kertoo siitä ystävälleen ja tämä ystävälleen jne, on tuo luottamukseni pettänyt ihminen minulle entinen ystävä. Itsekään en kerro toisten salaisuuksia eteenpäin.
Paras pitää salaisuudet omana tietona,muuten ne eivät pian ole salaisuuksia.
Tähän sopiva vitsi. Vanha mies teki kuolemaa ja oli kutsuttu pappi paikalle, pappi kehoitti kuolevaa tunnustamaan syntinsä että saisi ne anteeksi ja pääsisi taivaaseen. Kuleva tunnusti osan, mutta osa jäi tunnustamatta. Kuinkas kävikään, sairas ei kuollutkaan vaan parantui ja päätteli että olisipa nyt häpeä elää jos olisin syntini tunnustanut.
Niin että parempi pitää salaisuudet itsellään.
Mikä mahtaisi nykyaikana olla sellainen salaisuus, jonka kertominen toisi häpeää? Enää ei yh-äitienkään tarvitse kertoa keksittyjä tarinoita lapsen isästä. Ennen vanhaan ne olivat arkoja paikkoja.
Monelle ehkä vaikeinta olisi "syrjähypyn" tunnustaminen - varsinkin, jos uskottomuuden toinen osapuoli on jotenkin petetylle läheinen (vaimon sisko, miehen veli, puolison hyvä ystävä tms.).
on syntitaakan painamalle hyvä keino vapautua taakastaan.
Tuollaisia aviollisen uskottomuuden kaltaisia rikkeitä ei saa mennä tunnustamaan puolisolleen, sillä vain siirtää taakan toisen, viattoman kannettavaksi.
Rippipappi, tai miksei maalikkokin, luotettavaksi tunnettu ihminen on ulkopuolinen ja hänelle puhuminen saattaa helpottaa tunnontuskissaan olevaa, eikä kukaan joudu enempää kärsimään.Tunsin iäkkään pariskunnan, joka tunnusti kaikki rikkeensä puolisoaan kohtaan "nipussa", eli : "saanhan anteeksi kaikki - aivan kaikki väärät tekoni?" Siinä petetty osapuoli, tuossa tapauksessa vaimo melkein tiesi mistä oli kyse, mutta kaikki annettiin anteeksi, sen enempää asioita perkaamatta.
Itse sanoin tuolle ukolleni(ei olla nyt juuri muuten puheväleissä)että jos joskus tekee syrjähypyn, niin minä en tahdo siitä tietää mitään.
Minä olin työelämäsäni vaitiolovelvollinen, enkä paljastaisi salaisuuksia muutenkaan.
Jokaisella on omat hyvät ja huonot puolensa.Itse olen ollut aina luotettava ystävä ystävilleni.