päätin. minä tarvitsen sairaalahoitoa, minä tarvitsen jotain enemmän.
minä en vain enää halua elää. minulla ei ole elämälle mitään annettavaa. en jaksa. mikään ei huvita.
ruoka. ruoka. ruoka. kierre. uudelleen ja uudelleen. oksennus. ruoka. oksennus.
kädet ja jalat verillä. en jaksa enää itkeä. kaikki peilit pieninä palasina. kaikki pienet vaatteet revittynä pieniksi palasiksi.
minun elämäni tuhansina paloina.
ehkä minä en uskalla pyytää apua, minä todella taidan pelätä sitä. että joku auttaa minua, ja minä lopulta paranen. olen aina ajatellut, ettei ole elämää tämän sairauden jälkeen. on vain kuolema, pelastus, rakkaus.
liikaa arpia. liikaa ruokaa. liikaa liikaa liikaa nuorelle tytölle. minulla oli joskus unelmia ja haaveita.
pelkään vain etten ole kyllin sairas sairaalaan. en ole akuuttitapaus - oteetanko minut vastaan? onko minulla lopulta tarpeeksi rohkeutta hakea sinne ja pysyä siellä?
haluan eroon tästä kierteestä. haluan olla normaali. en halua lähteä aamukuudelta kauppaan vain koska minun tekee mieli taas syödä ja syödä, sen jälkeen oksentaa. ja vihata itseäni jälleen enemmän. vartaloani. olen niin lihava, surkea ja ruma. sellainen minusta on tullut.
nyt minä olen valmis hakemaan apua, kuuden vuoden taistelun jälkeen.
-Pinja
minä en vain enää halua elää. minulla ei ole elämälle mitään annettavaa. en jaksa. mikään ei huvita.
ruoka. ruoka. ruoka. kierre. uudelleen ja uudelleen. oksennus. ruoka. oksennus.
kädet ja jalat verillä. en jaksa enää itkeä. kaikki peilit pieninä palasina. kaikki pienet vaatteet revittynä pieniksi palasiksi.
minun elämäni tuhansina paloina.
ehkä minä en uskalla pyytää apua, minä todella taidan pelätä sitä. että joku auttaa minua, ja minä lopulta paranen. olen aina ajatellut, ettei ole elämää tämän sairauden jälkeen. on vain kuolema, pelastus, rakkaus.
liikaa arpia. liikaa ruokaa. liikaa liikaa liikaa nuorelle tytölle. minulla oli joskus unelmia ja haaveita.
pelkään vain etten ole kyllin sairas sairaalaan. en ole akuuttitapaus - oteetanko minut vastaan? onko minulla lopulta tarpeeksi rohkeutta hakea sinne ja pysyä siellä?
haluan eroon tästä kierteestä. haluan olla normaali. en halua lähteä aamukuudelta kauppaan vain koska minun tekee mieli taas syödä ja syödä, sen jälkeen oksentaa. ja vihata itseäni jälleen enemmän. vartaloani. olen niin lihava, surkea ja ruma. sellainen minusta on tullut.
nyt minä olen valmis hakemaan apua, kuuden vuoden taistelun jälkeen.
-Pinja
Vastaukset 5
Vanhimmat
terve, ja todella paljon onnea paranemiseen ja siihen pitkään matkaan terveellisempään elämään.
Toivottavasti pystyt siihen, olen iloinen kun edes joku tajuaa tämän sairauden pahuuden ja yrittää parantua. Itsenikin pitäisi yrittää tehdä asialle jotain mutta ei ole yhtään motivaatiota. niimpä olen sinulle kateellinen että olet saanut päätettyä tälläisen asian, ja syvästi toivon että pysyt päätöksessäsi tapahtui mitä tapahtui. Ja muista että aina tulee vastoinkäymisiä ja takapakkeja, mutta niistä oppii ja vahvistuu...
hae apua, ei todellakaan kannata ajatella että olenko tarpeeksi sairas sairaalaan, itse ajattelin samalla tavalla ja sairaus kerkesi edetä ja paheni paljon.
soita terveyskeskukseen ja varaa aika.
osastolle pääsyssä voi kestää aikaa (ainakin itselläni), mutta älä anna sen lannistaa.
ensimmäinen askel parantumiseen on se että pystyt myöntämään olevasi sairas ja että tarvitset apua.
en voi muuta sanoa kun voimia sulle.
kuulosti niin mun ajatuksilta.
en uskalla edes ajatella mitään sairaalaa.
tulee olo että teen kaiken tahallani,
että valehtelen.
Itse olen tällä hetkellä suljetulla osastolla hoidossa (tosin nyt kotilomalla), ja oloni on pitkästä aikaa edes jonkin verran "tasapainoinen"... minä tiedän, että jonain päivänä parannun:)Hoitoon kannattaa hakea! Tsemppiä sulle!
olen edelleen lujilla päätöksessäni, tosin tuo peikko vielä yrittää kuiskailla ilkeitä valheita korvaani: etten olekaan sairas, että huijaan vain itseäni.
mutta minä TIEDÄN olevani sairas.
täytyy vain olla vahva. ensiviikolla soitan.
kiitos kamalasti teille kaikille, tuollainen tuki, vaikkakin kasvottomilta henkilöiltä, antaa voimia ja uskoa, että minä pystyn siihen - en näköjään ole ensimmäinen, enkä toivottavasti viimeinen. toivottavasti joku muukin samassa tilassa oleva tekee saman ratkaisun kuin minä. minusta kun tuntuu, että muita ratkaisuja ei enää ole, paitsi kuolema.
silti pelottaa. mutta kai sekin on hyvästä :D eteenpäin >