Tyttäreni(20v.)on ollut ikänsä terve.Paukku oli kun hän sairastui viime syksynä epilepsiaan.Monien vaiheiden jälkeen Kuopion yliopistollisessa sairaalassa todettiin aivokasvain.Leikkaus edessä marraskuussa ja sen pitäisi poistaa kohtaukset kokonaan.Tämä vuosi on ollut mielettömän raskas ja pahin vielä edessä.Leikkaus ei tietenkään ole riskitön...Tästä ajasta on selvitty puhumalla,itkemällä ja hurtilla huumorilla...:))
Kyllä sitä tuntee itsensä voimattomaksi,kun voi vain katsoa ja odottaa mitä tuleman pitää...
Kyllä sitä tuntee itsensä voimattomaksi,kun voi vain katsoa ja odottaa mitä tuleman pitää...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Itsekin äitinä ymmärrän miten pahalta koko juttu sinusta ja teistä kaikista tuntuu. Päähän kohdistuvat toimenpiteet ovat aina pelottavia.
Uskon kuitenkin että kaikki menee ihan hyvin - äidilleni on tehty vuosia sitten sama leikkaus ja kasvaimen poiston jälkeen kohtaukset todellakin hävisivät. Mitään jälkiseurauksia ei ole tullut, pelkästään arpi keskellä päätä muistuttaa tapauksesta.
Ymmärtääkseni nämä periaatteessa vaarattomat aivokasvaimet eivät ole edes mitenkään harvinaisia: äitini sairaalassaoloaikana osastolla oli useita samanlaisia tapauksia, kaiken ikäisiä.
Ikävämpi juttu on, että näillä kasvaimilla on joskus taipumus uusia: yksi äitini potilastovereista oli samalla reissulla neljättä kertaa ja vitsaili jo toivovansa päähän vetoketjua.
Toivon parasta onnea tyttärellesi ja voimia sinulle. Todennäköisintä on että kaikki käy parhain päin.
Miten se epilepsia ilmenee? Mitä oireita kasvaimesta voi olla? Olen itsekin menossa tutkimuksiin, lähinnä huimauksen ja migreenin vuoksi. Välillä jalat kuumenevat ja esimerkiksi viime yönä rintaan pisti kamalasti, rintakehää painoi. Nousin ylös ja kävin juomassa, mutta maailma pyöri ympärillä. Pääsin takaisin makuuhuoneen ovelle asti ja olin romahtanut siihen. Heräsin siihen, kun poikakaverini nosti minua ylös. Olin hikinen ja tärisin. Sitten alkoi paleltaa. Mistä nämä oireet saattaisivat johtua?
...on monenlaisia,tyttärelläni oli poissaolokohtauksia,ennakko-oireena oli vatsakouristukset.Selkeitä oireita ovat tietysti isot kohtaukset:kouristelut ym.Hyvä,että pääset tutkimuksiin,nykyajan lääketiede saa hyvinkin pian selville oireiden aiheuttajan.Jos kyseessä on epilepsia,lääkitys pitää oireet hyvin kurissa.Toki se hieman rajoittaa elämistä joltain osin,mutta siihen kyllä tottuu.Ja yksi vaihtoehto on leikkaus,joka ei tosin sovellu kuin pieneen osaan epilepsiapotilaita.
Minulla kasvain ilmeni epikohtauksilla, päänsäryllä, poissaolokohtauksilla ja huippaamisella. Aivan varmasti nykyajan tekniikalla saat selville syyn. Mangeettikuvan otto on vain kurja homma jos on ahtaanpaikan kammo. Putkilo on vain 65cm levyinen ja kokoajan kuuluu ärsyttävää kolinaa laitteesta. Ehdottomasti se on myös sen arvoistakin, se on pelastanut monien ihmisten henkiä, niin myös minun.
Enollani oli paha epilepsia, hän ei päässyt sairaalassa edes vessaan yksin kohtausten takia. Kohtaukset johtuivat pihtisynnytyksestä, joka oli aiheuttanut arven aivoihin. Leikkauksessa tämä poistettiin, ja nyt useamman vuoden jälkeen hän voi mitä mainioimmin ja on saanut mm ajokortin takaisin. Hän oli iältään n50v
Isälläni oli aivokasvain n.20v sitten, hän oli 40vuotias silloin. Tutkimukset olivat siihen aikaan kaameita, aivojen ympärille pumpattiin kaasua että näkyvät paremmin.Kasvain oli kananmunan kokoinen ja takaraivolla niin että leikkaus jouduttiin tekemään etupuolelta silmän ja nenän välistä (aivothan ovat kaksiosaiset, joten se käy)Hormonitoiminta meni kyllä sekaisin, mutta jatkuva kortisonihoito pitää sen yllä.
Lisäksi annettiin sädehoitoa.
Isäni elää yhä, kasvain ei ole uusinut.. eli ei ne aina uusi, riippuu saadaanko se kuinka hyvin poistettua, ja kasvaimen tyypistä. Nykyään hoitomuodotkin on kehittyneet isäni leikkauksen ajoilta, joten minusta teillä on hyvät mahdollisuudet tyttären tervehtymiseen. On leikkaushoidot, varsinkin laser.. sytostaattihoidot ja sädehoidot.. ja ne on tulleeet "käyttäjäystävällisemmiksi".
Huolta ja ahdistustahan tämä aiheuttaa, ja pitkään vielä.. mutta voimia Sinulle ja lapsellesi..
Kirjoittaisitko tänne joskus miten leikkauksessa kävi.. tulee kuitenkin pohdittua sitä. Ja muutenkin minusta nämä sivut ovat hyviä paikkoja tunteiden ja itsensä purkamiseen, ehkä helpompaa kirjoittaa tänne kuin kertoa tutuille.