Moi!
Niinkun jo aiemmin pistin, niin meidän toinen marsumme kuoli. :( Oon huolissani toisesta. Pitäiskö silel hankkia toinen marsu kaveriks? Tuntuu pahalta ottaa kuolleen marsun "tilalle" uus, mut tuntuu ettei jää vaihtoehtoja, kun ajattelee sitä nykystä marsua. Mitä mieltä ootte?
Niinkun jo aiemmin pistin, niin meidän toinen marsumme kuoli. :( Oon huolissani toisesta. Pitäiskö silel hankkia toinen marsu kaveriks? Tuntuu pahalta ottaa kuolleen marsun "tilalle" uus, mut tuntuu ettei jää vaihtoehtoja, kun ajattelee sitä nykystä marsua. Mitä mieltä ootte?
Vastaukset 11
Vanhimmat
kuol muutama viikko sitten toinen marsuistani.Oli sunnuntai päivä kun marsu nukkui pois.Jo maanantain hommasin toiselle marsulle uuden kaverin.Kyllähän se vähän tuntuu kummalliselta hommata heti uusi marsu mutta niin on parempi.Nimittäin jos marsusi on tottunut aina olemaan toisen marsun seurassa se pian voi masentua ja kuolla sitten siihen.Tämän takia olisi varmasti hyvä että hommaisit marsullesi uuden kaverin mahdollisimman pian.Nythän sinun kuitenkin kannattaa ajatella elossa olevan marsusi parasta vaikka se itsestä aluksi pahalta tuntuisikin ostaa heti uusi marsu "tilalle".Vaikka uuden kaverin marsullesi hommaisitki pian ei se sitä tarkoita ettet surisi entistä marsuasi.Poismennyt marsu pysyy aina muistoissa ja sydämessä.
kirjoittelinkin jo aiemmin, uuden marsun ottamisesta. Kyllä se kannattaa, ja ethän sinä ottaisi sitä tupun tilalle, vaan toisen marsusi uudeksi ystäväksi. Kyselit miten huomaa marsun kaipaavan ystäväänsä.... kyllä se on sellaista yleistä etsiskelyä, huutelua, ja ehkä masentumista, onko marsusi hiljaisempi tai enemmän paikallaan? toki ruokahaluttomuuskin tulee, sitten kun on ikävöinyt tarpeeksi kauan. Ote vaan hänelle uusi ystävä. se ei tupua korvaa... mutta toinen ei jäisi yksinäisyyteen... ihminen kun ei koskaan korvaa täysin omaa lajitoveria.
Nytkin just nostin mun pienen karvapallon häkistä syliin ja se ei yrittäny pakoon eikä sanonu mitään. Vähän nosti päätään kyllä. Hiljasempi on huomattavasti ja kyhjöttää vaan ressukka paikoillaan. Ennen puheli paljon kun sitä silitteli, nyt ei sano mitään. Äiti ei halua toista marsua paitsi jos on ihan pakko. Mitä mun pitäs sanoo sille, et saisin sen vakuutetuks, et meidän marsu ei pärjää ilman uutta kaveria? Oon nyt huolissani siitä. Samassa tilanteessa ollaan, tosin erilaisessa. Nimittäin hieman ennen Tupun kuolemaa huomasin, ettei Tupu pystynyt kunnolla syömään ja käskin äitin soittaa el.lääkärille, mut sano vaan et seurataan nyt sitä tilannetta ja kuinkas kävikään? :'( En syytä mun äitiä mistään, oireet itse keuhkokuumeeseen tuli vasta esille päivää ennen lopettamista. Mut nyt vaan on samanlainen tilanne, johon kumminkin pystytään vielä vaikuttamaan. Tarkotan, et jos yhtenä päivänä mennäänkin häkin luo ja huomataan, et Minnikin on kuollut niin sit taas aatellaan, et jos ois ottanu sille sen kaverin, niin ei ois käyny. Mut nyt kun Minni on vielä kunnossa... En haluu menettää sitä enkä silti saa äitiä vakuutetuks. :( Auttakaa.
kyllä toi pahasti vaikuttaa nyt siltä että minni suree ja kovasti. Ensinnäkin... voisit käyttää minnin lääkärissä, ihan tarkastuksessa, ettei hällä sattus olemaan tulehdusta myös, ja jos kaikki on ok. niin kyllä se kaveri täytys hankkia, koska oikeesti... jos minnillä on aina ollut kaveri, niin ei se osaa olla yksin, vaan antaa surulle periksi, tosi pahalta tuntuu sanoo näin suoraan, mutta toi käytös viittaa jo nyt siihen, että minnin on tosi paha olla :O( sun täytyy sanoa sun äidille ihan suoraan, että menetän minninkin jos se jää yksin, koska marsu on lauma eläin, ja sun marsut kun oli kaksistaan, niin nythän minni menetti "koko laumansa". Koeta nyt olla ihan kauheesti minnin kanssa, ota tosi paljon sylkkyyn, silitä ja leiki lattialla sen kanssa, jos se yhtään piristyis :O(
Musta tuntuu hirveen ahdistavalta Minnin puolesta. Tänään yritän saada äitin tajuun, et Minnistä tuntuu pahalta eikä se selviä ilman uutta ystävää. Vaikka onhan se vaikeeta heti ottaa uus marsu, mut pakkohan se kai on... Minnin parastahan me kaikki halutaan. Oon tänään koittanu pidellä Minniä paljon, jopa päästäny hieman lattialle, mut ei se rassukka mihinkään liiku, ei se aina sillonkaan liikkunu ellei Tupu ollu sen kaa. Sit se katteli peilikuvaansa peilistä, koitti haistella, oisko siellä peilin takana Tupu, mut tunsi nenällään pelkkää kovaa ja kylmää. :( Kiitos, oon tosi ahdistunut tästä koko tilanteesta ja koulukin tuntuu nyt ihan turhalta ja samantekevältä Tupun kuoleman jälkeen...
Eiköhän se olisi kaikille parasta että heti huomenna haet uuden marsun, sinulle uusi ei kuitenkaan koskaan korvaa vanhaa marsua, mutta ehdottomati marsusi kaipaa kaveria.
Ei minunkaan marsuni ennen lattialla juoksennellut, kyyhöttävät nurkassa, laitoin pahvilaatikosta tunnelin ja kopin. Johan liikettä ilmaantui pikku jalkoihin. Kiva pujahtaa piiloon...
Yritähän jaksella...
vaan saada äitisi ymmärtämään että Minni tarvitsee uuden ystävän nopeasti.Ei kai äitisi kuitenkaan halua että marsusi kärsii ja kuolee pian itsekin?
En tiedä voiko keuhkokuume tarttua esim.juoma-ja ruoka kupeista yms. mutta suosittelisin että desinfoisit kaikki tavarat joissa edesmennyt marsusi on ollut ettei se vaan tartu toiseen.
Häkki siivottiin ja astiat myöskin. Äiti ei halua lisää eläimiä vaan on valmis luopuun Minnistä, jos pakko... Mä en haluu luopua siitä. :( En tiiä mitä teen.
äitisi valitettavasti tekee päätöksen, sille ei mitään voi. Itse olen 30 v kolmen mukulan ja kahden marsun äiti, hah! enkä antaisi nasuja pois kirveelläkään. Mutta kuten sanottu, äitisi ei tahdo marsuja ja piste. Koitahan nyt itse mahdollisimman hyvin korvata tupua minnille. paljon paljon paljon huomiota ja rapsutuksia, josko hän siitä piristyisi. Miten minni voi?
Minni on kyllä vähän allapäin, tänään en oikeen oo ehtiny sitä pidellä, mut nyt koitan mahdollisimman paljon huomioida sitä. On se vähän surullisen näkönen kun makoilee vaan. Olis niin kivaa, jos se ois ilonen... :/
koettakaahan pärjäillä.