Lääkäri sanoi viime käynnilla (rv 33), että koska vauva on perätilassa ja normaalia suurempi, voidaan joutua leikkaamaan. Vauvani painoi 2,6 kg ja laskettuun aikaan on vielä melkein 2 kk.
Tiedän, että on hankalaa ja joskus mahdotonta synnyttää suuri vauva alateitse ja vielä jos se ei käänny pää alaspäin. Mutta turhauduin lääkärin jutuista ja osaltaan myös suutuin ja päätin olla menemettä jokaiseen kontrolliin, joita he nyt haluavat tehdä. Minusta on liian aikaista aloittaa jo huolestuminen perätarjonnasta, koska vauvahan voi vielä hyvinkin kääntyä oikeinpäin. Vauvani liikkuu todella paljon vatsassa ja usein tunnen jopa 360° käännöksiä.
Tuosta painosta ja pään koosta en osaa vielä ennustaa, kuinka suuri vauvani synnytystilanteessa lopulta on ja jaksaako se olla vatsassa ne 40 vk.
Mitä muut samassa tilanteessa olleet äidit olette kokeneet? Ja sanokaa nyt ihmeessä, onko vauvani suhteettoman suuri. Pitäisikö minun pelätä mahdollista keisarinleikkausta?
En ole vielä edes aloittanut perhevalmennuskurssia ja nyt en edes tiedä, miten orientoitua, kun synnytystapa on 50-50.
Tiedän, että on hankalaa ja joskus mahdotonta synnyttää suuri vauva alateitse ja vielä jos se ei käänny pää alaspäin. Mutta turhauduin lääkärin jutuista ja osaltaan myös suutuin ja päätin olla menemettä jokaiseen kontrolliin, joita he nyt haluavat tehdä. Minusta on liian aikaista aloittaa jo huolestuminen perätarjonnasta, koska vauvahan voi vielä hyvinkin kääntyä oikeinpäin. Vauvani liikkuu todella paljon vatsassa ja usein tunnen jopa 360° käännöksiä.
Tuosta painosta ja pään koosta en osaa vielä ennustaa, kuinka suuri vauvani synnytystilanteessa lopulta on ja jaksaako se olla vatsassa ne 40 vk.
Mitä muut samassa tilanteessa olleet äidit olette kokeneet? Ja sanokaa nyt ihmeessä, onko vauvani suhteettoman suuri. Pitäisikö minun pelätä mahdollista keisarinleikkausta?
En ole vielä edes aloittanut perhevalmennuskurssia ja nyt en edes tiedä, miten orientoitua, kun synnytystapa on 50-50.
Vastaukset 6
Vanhimmat
vastaan sulle vaikka uudemman kerran tänään myöhemmin!
Joo, niinhän tässä tahtoo käydä, kun nämä eräät laittavat samat viestinsä useamman eri keskusteluaiheen alle. Minusta se on tyhmää ja hajoittaa turhaan keskustelua. Vaan luvallista tietysti!
Sen verran neuvoisin itse kaksi kertaa synnyttäneenä, että jos lääkäri kehottaa sektioon niin se varmasti kannattaa ottaa tosissaan.Suuntaus on kaikilla lääkäreillä se että alatiesynnytys on aina ensisijainen, jos leikkaukseen päädytään siihen on varmasti pätevä syy. Itse olen molemmat synnyttänyt alateitse. Ensimmäisen lapseni (nyt jo 16v) käsi halvaantui synnytyksessä kun oli liian suuri eikä leikattu. Silloin vielä ei niin tarkasti vauvan kokoa seurattu raskausaikana ja vauvan koko oli yllätys, siitä huolimatta sitä itsesyytösten määrää kun en ollut osannut vaatia sektiota. Kaikkien äitien tulisi olla kiitollisia tämän päivän tarkasta odotusajan seurannasta vaikka se ehkä joskus rasittaakin ja tuntuu liioittelulta, se on taatusti vain vauvan parhaaksi. Joten kehoitan kyllä vakavasti noudattamaan lääkärisi neuvoa, oli se sitten mikä hyvänsä se on varmasti vauvasi eduksi. Toivotan sinulle onnellista odotusta ja turvallista synnytystä, kaikesta huolimatta se on yksi elämän uskomattomampia ja ihanimpia kokemuksia!
Kokemuksen syvällä rintaäänellä voin sanoa kaksi asiaa:
1) Lapsen kokoa on ultrassa vaikea arvioida paikkansa pitävästi
2) Lapsi voi tosiaan vielä kääntyä
Ja perustelut: Ensimmäinen lapseni syntyi rv:lla 41 3. (v-93)Hänen vointiaan oli jostain syystä katsottu vielä ultralla viimeisen kolmanneksen alussa. Minä olin luottavainen 18 vuotias. Vielä synnytyssalissa koenut kätilö arvioi lapsen kokoa ja totesi lapsen todennäköisesti olevan 4 kilon luokkaa, täsmäsi siihen mitä ultrassa oli arvioitu tuleman. Synnytys kesti 2 tuntia 50 min. Ei komplikaatioita (väliliha leikalliin) ja lapsen mitat olivat 4960 g ja 53 cm.
Toista lasta aloin odottamaan pari vuotta myöhemmin. Aina sanotaan että lapsista yleensa tulee isompia. Ja minä olin jonkin verran pelokas, vaikka ensimmäinen synnytys meni hyvin, ihmettelin itsekseni miten saisin puristettua itsestäni ulos yli 5 kiloisen. Vaadin ja pääsin ultraan rv:lla 38. Lapsen arvioitiin olevan n. 3500 g tuolloin, ja syntymäpaino arvioitiin jälleen 4 kilon paikkeille. Lääkäri totesi minulle että "ei pikkuäidin tarvitse olla huolissaan kun kaikki kerran meni hyvin edellisellä herralla". Tasan laskettuna päivänä läksin synnyttämään, ja potra poika tuli tunnin ja 45 min työn jälkeen. 4560 oli paino ja 54 cm. Että se arvioinneista. Ja tämä toinen muuten kääntyi vasta n. 4 vk ennen synnytystä lähtökuoppiin.
Joten rauhoitu vaan... Näitä asioita kannattaa pähkäillä vasta lähempänä h- hetkeä! Onnea teille!
Minun esikoinen oli syntyessään 4950g ja 56 cm eli aika iso! Vauva kääntyi vatsassa vielä 36 viikon jälkeen, että on hyvin mahdollista, että vauvasi kääntyy vielä oikein päin. Ja jos lapsi vettä on vielä tarpeeksi, tai enemmän, kuten minulla oli, niin sehän käy kätevästi!
Onnea vain synnytykseesi!
Onneksi vauvani ehti jo kääntyä oikeinpäin, mutta iso se on silti.
Tuliko vauvasi alakautta maailmaan? Jos niin, sattuiko vauvalle jotain, repesitkö paljon ja miten muuten synnytys meni?