Hei!
Teille, jotka ootte perheessänne itse kokeneet väkivaltaa tai joutuneet silminnäkijäksi vanhempienne väliseen väkivaltaan. Miten se on vaikuttanu teidän elämään, erityisesti sosiaalisiin suhteisiin ja itsetuntoon?
Mä ite oon monta vuotta joutunu katsomaan vanhempieni välistä väkivaltaa. Isä pahoinpitelee äitiä. Nyt on ollut ihanan rauhallista muutama vuosi kun ollaan äidin kans muutettu toiseen kaupunkiin. Mun elämään tämä, kun lapsuudessa piti elää jatkuvassa pelossa, on vaikuttanut. Koulussa mulla on aina mennyt hyvin, mutta erityisesti sosiaalisiin suhteisiin ja itsetuntoon tuo on vaikuttanut. Mun on äärettömän vaikea luottaa miehiin ja luoda suhteita. Muutenkin välillä tuntuu, että oon niin ujo ja yliherkkä, varsinkin miesseurassa. Ois kiva kuulla muidenkin kokemuksia.
Teille, jotka ootte perheessänne itse kokeneet väkivaltaa tai joutuneet silminnäkijäksi vanhempienne väliseen väkivaltaan. Miten se on vaikuttanu teidän elämään, erityisesti sosiaalisiin suhteisiin ja itsetuntoon?
Mä ite oon monta vuotta joutunu katsomaan vanhempieni välistä väkivaltaa. Isä pahoinpitelee äitiä. Nyt on ollut ihanan rauhallista muutama vuosi kun ollaan äidin kans muutettu toiseen kaupunkiin. Mun elämään tämä, kun lapsuudessa piti elää jatkuvassa pelossa, on vaikuttanut. Koulussa mulla on aina mennyt hyvin, mutta erityisesti sosiaalisiin suhteisiin ja itsetuntoon tuo on vaikuttanut. Mun on äärettömän vaikea luottaa miehiin ja luoda suhteita. Muutenkin välillä tuntuu, että oon niin ujo ja yliherkkä, varsinkin miesseurassa. Ois kiva kuulla muidenkin kokemuksia.
Vastaukset 6
Vanhimmat
oon koko mun lapsuuden kattonu ku isä hakkaa äitiä. ja se muuttu niin pahaks että mä jouduin väkivallan kohteeks kans, ja nyt oon kärsiny masennuksesta ja itsetunto 0.. kaikkee sitä joutuukin kestämään. mut onneks se on nyt ohi.
Kun tuollaisesta joutuu jo elämän alkutaipaleella selviytymään, pystyy sen jälkeen selvitä melkein mistä tahansa. Kokemus ongelman lopullisesta voittamisesta vahvistaa tunnetta, että pärjää tässä elämässä. Lisäksi monet sellaiset ihmiset, jotka ovat kokoneet paljon, ovat normaalia suurinpiirteisempiä (=kehittyneempiä) eivätkä mitään lapsellisia nipottajia. Osasta kovia kokeneita ihmisiä tulee varsin inhimillisiä ja ymmärtäväisiä. Eli siis todella hyviä persoonia!
Tsemppiä teille kummallekin. Olette jo voiton puolella =)
(P.S.Hyödyntäkää elämässänne koettuja vaikeuksia, koska sitä viisautta ei kukaan pysty ostamaan)
siis kokeneet ;)
kiitos, tuo oli niin kannustavasti sanottu :)
Mä oon joutunut koko lapsuuteni katseleen porukoiden riitoja, joihin on kuulunut väkivaltaa, kun faija on pieksänyt mutsia. Ja nyt oma avomies on pahoinpidellyt mua. Se ei ole vaikuttanut kovin myönteisesti, kuten voi tietää.
Muuta ihmeessä pois sieltä sinun ja miesystäväsi yhteisestä kämpästä! Ei kenenkään tarvi tuollaista kestää, ihan oikeasti. Kunnioita itseäsi ja anna pakit hänelle. Olen niin valtavan pahoillani siitä, mitä sinulle on käynyt!! :(
Kyllä tämä tästä, jos ymmärrät vain muuttaa. Olethan jo 17-vuotias ja luultavasti myös töissäkäyvä? Voit etsiä jostain (vaikkapa viereisestä kaupungista?) itsellesi mukavan soluasunnon, johon menisit asumaan. Siellä on yleensä vuokra halpaakin ja se on suunnattu juuri nimenomaan nuorille ihmisille. Siellä saisit oman, uuden ja paremman elämän itsellesi. Sinä olet sievä tyttö ja sinulla riittää ottajia, jos vain jätät tuon kumppanisi! Eihän kukaan välitä tuollaisesta hakkaavasta paskiaisesta. Sinä ansaitset paljon parempaa. Usko se hyvän sään aikana, ennenkuin olet tuhlannut liikaa elämästäsi häneen. Kyllähän voimatkin jo kuluvat tuollaisessa. Muista, että sinä et ole äitisi, vaan ihan oma erillinen yksilösi. Jos äitisi "salli" mieheltään hakkaamista (ei muuttanut muualle siis), niin ei se tarkoita kuitenkaan sitä, että sinua odottaisi sama kohtalo. Älä alistu vähäarvoisen asemaan, vaan pidä pintasi! Ala etsiä itsellesi uutta kattoa pään päälle, koska tällainen meno ei voi enää jatkua. Et ole arvoltasi niin mitätön. Usko siis todella se, mitä sanon.