Se mihin alunperin olette halunneet, vai oletteko väärässä paikassa.
Tuli mieeleeni vain tuon aikaisemman kirjoittajan aloituksesta mieleen.
Tuli mieeleeni vain tuon aikaisemman kirjoittajan aloituksesta mieleen.
Onko ammattinne
animattiN
291780
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 22 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Olen ammatiltani, siis koulutukseni on tekniseltä puolen, mutta sosiaalialan työtä kuitenkin nykään teen - elämäntilanteeni on sellainen..
Ammatistasi vai vaihtaisitko sen muuhun jos voisit.
siis tämänhetkisistä työstänikö; tykkään ja viihdyn hyvin työssäni, omat sosiaaliset suhteet tahtovat vaan jäädä vähiin...minusta vaan olisi mukavaa, kun minulla olisi työkavereita, ja hupsia heidän kanssaan joutavia..:)
Kartoittajan työtä ei tällä näkymin ole tiedossa, ja luulenkin että jään eläkkeelle tästä nykyisestä "virastani"..
Lapsena haaveilin astronautin urasta
Tulkin ammatista. Mutta ei ollut tuota kielipäätä.
opettajaksi..ja vielä historianopettajaksi..:)
Nyt oikeassa ammatissa mistä kuitenkin pidät?
viihdyn hyvin työssäni, ideaalityö elämäntilantessani.
ollut puhetta kun töitä kysyin. Aina on löytynyt. Aika hyvin, kun tähän ikään on viikon ollut ilman työpaikkaa. Senkin ainoan viikon jälkeen tultiin kotoa pyytämään töihin.
Moneskos virka tämä nykyinen onkaan? Kuudes vasta. Kuudes ammatti, jee!
Ammatteja itsellänikin mutta ei sitä mihin olisin halunnut.
Eläimet kun olisi kiinnostanut ja varsinkin hevosten hoito. :(
olisin halunnut, olin nynny, ja nyhverö, en uskaltanut tulla Helsinkiin opiskelemaan. Muita kautta jouduin hesaan myöhemmin, opiskelin varhaiskasvatukseen ja englanninkieli on rakas harrastus. Vaikkakaan en nyt kovin hyvä siinä olekkaan.
Ihmeellistä se pelko toista paikkakuntaa kohtaan.
Ja sitten kuitenkin voi joutua sinne jonnekkin, ja pelot voitettava.
Halusin lapsena ja nuorena kätilöksi,mutta 14v piti töihin lähteä ja niitä on riittänyt.
18 kesäsenä kilpamoottoripyöräilijäksi. Onneton otin ja kaaduin harjoituksissa , kallonmurtuma ja kallis pyörä romuna. Loppui se ammatin opettelu.
Sitten valokuvaajaksi haaveilin, ja lentokonemekaanikoksi. Se Rakas kuitenkin sanoi, että muutetaan korpeen ja eletään kuin hänen sukunsa sadat vuodet Jumalan selän takana. Muutettiin ja aloin metsuriksi. Siinä samalla sain salakaatajan leiman otsaani..
Sitten kiinnostuin historiasta ja kävin kesäyliopistoosa monet kesät. Menin töihin kuitenkin kemian tutkimuslaitokseen.
ja sitä rataa, aikomukset on toiset ja elämä heittää ihan toiselle radalle...
On ollut kuitenkin vaiherikas elämä mitä minulla ei ole ollut. Silti olen tyytyväinen elämääni. :)
oikeastaan tyytyväinen ole. Paljon paremminkin olis voinut mennä.
Tietysti se johtuu siitä, että on väärä vertailukohde.
Vaikkapa oma veljeni. Annettiin pois ottopojaksi, eräille lapsettomille. Nyt on upporikas yksinperijä.
Minut aioittiin antaa USA:han, ei annettukaan.
Isä karkas Ruåtsiin, en älynnyt mennä perässä. tyydyin vain ruåtsinkielisiin kavereihin,- Suomessa.
Rakastuin kolttatyttöön, vaikka olisi ollut ihan lähinaapureissa Suomen rikkaimpia sukuja tarjolla ja niiden kiihkeitä perijättäriä.
Onneksi se korpiasuminen jäi 8 vuoteen, sitten taas oli sähköt, vedet ja kadut...ja lapset...
hymyä...;)
näissä puolisonvalintakriteereissä, että ota rakkain eikä rikkain.
mieltymykset ja olosuhteet ohjailivat elämässä jossain vaiheessa aloin pohtia tätäkö teen loppuelämäni, iski kipinä uudelleen koulutukseen 3vuodeksi ,mutta työ yksinäistä suunnittelua/järjestökoulutusta yms. ei innostanut kaipasin ihmisiä ympärilleni ,mukava sattuma ohjasi taas koulunpenkille 2vuodeksi.nyt olen siinä työssä mitä olen aina halunnut on taatusti monipuolista ja ihmisläheistä....
vähän yli kolmekymppisenä kouluttauduin uudestaan ja löysin oman ammattini. Viihdyn todella hyvin enkä vaihtaisi enää muuhun.
Noita lapsuuden ammattihaaveita oli moniakin, mutta nykyisestä ammatistani en koskaan uneksinut.
vahingossa tähän ammattiin, en ole sitä koskaan katunut.
Ammatissani saan olla tekemisissä ihmisten kanssa ja pidän työstä jossa olen vuorovaikutuksessa muiden kanssa.
En jaksaisi istua toimistossa, kyllä tien päällä olossa on oma vapautensa. Vaikka työ on raskasta ja varsinkin juhlapyhinä ja viikonloppuisin kiireistä ja joskus vaarallistakin niin pidän ammatistani.
En ole katunut että koulut jäivät aikanaan pelkkään ylioppilaslakkiin.
Ihme kyllä nyt kun alkaa muistelemaan niin näin se kai sitten tulikin käydä. Touhuan työkseni sellaisten asioitten parissa joita jo pikku poikana ajattelin jossain muodossa eniten ja jotka jo silloin kiehtoivat mieltä. Ja kyllä viihdyn työssäni. On monipuolista ja vaihtelevaa eikä ole mielessä ollut minnekään eläkkeelle lähteminen. Siinähän menettää hyvät harrastukset jos joutuisi harrastamaan kokopäiväisesti ja jos eläkkeelle siirtyisi menettäisi lomat ja niitten odotuksen kun olisi aina lomalla :-))) ....no osittain tottakin vaikka huulena heitinkin.
Kun tuntuu että kaiklla on se työ mistä pitää :)
Itse en ole vieläkään löytänyt sitä ammattia missä haluasin olla.
että niihin vain jotenkin ajautuu. Itselläni oli myös jonkinlaista ajatumista, mutta lopullinen ratkaisu oli sitten omissa käsissäni. Kouluun vaan ja uusi ammatti. Eikä ole tarvinnut katua minunkaan.
Haaveilin vielä kaksikymppisenä.
Sitten sattui pieni tapaturma,tipuin talon katolta.
Totesin,kun sattui niin per.... jotten alakkaan lentäjäksi kun ei kerran katollakaan pysynyt.
Teollisuuden prosessit pitää leivässä ja jalat maan pinnalla:-))
(Menetys oli ne sievät lento emot)
saithan laitossiivoojat tilalle.
Heidän työtään ja että kun hekin ovat mainioita(neidit ja r)emoja.
En minä ainakaan.
Aina ollut tekemisissä kumin kanssa niin mikä ettei...
Tuttu tuoksu...
Meni luonnollisesti,en ole koskaan harkinnutkaan muuta ammattia!