itskut

ovat mukavia, aika vilkkaita pikkukoiria.
Luonteissa on aika paljon eroja. Osa on tosi avoimia ja kaikkien kavereita ja osa taas hyvinkin pidättyväisiä. Suurin osa jotain tältä väliltä.
Ulkona eivät viihdy talvella yhtään enempää, kuin on pakko ja tarvitsevat takin, tai haalarit päälleen, muuten jäätyvät pystyyn.
Meillä ei talvella lenkkeillä ulkona ollenkaan, käydään vaan sen verran, että tulee asiat hoidettua.
Pienenä ja aktiivisena koirana italiaano spurttailee ja leikkii paljon sisälläkin talvisin. Kesällä tehdään sitten pitkiäkin lenkkejä.
Sisäsiisteydessä ei minusta ole nartuilla yleensä tavallista enempää ongelmia, mutta urokset ovat kovia poikia merkkailemaan ja ruikkivat sisälläkin ympäriinsä helposti, kun silmä välttää.

Italiaanot ovat luonteeltaan erittäin kilttejä ja iloisia koiria. Suurin osa italiaanoista on mielestäni hyvin avoimia, jotkut voivat olla varautuneempia, mutta kun tutustuvat ihmiseen, ovat ystävällisiä pusuttelijoita. Jos haluat avoimen italiaanon, kannattaa katsoa, että emo on avoin. Ja tietenkin pentua kannattaa ottaa mukaan erilaisiin paikkoihin, ettei siitä tule vähäisen sosiaalistamisen takia arka. Ihania koiria ne ovat, ja helppoja.

Yli 10 asteen pakkasella käydään ulkona vain nopeasti tarpeilla haalarit ja tossut päällä.
Kyllä italiaano oppii sisäsiistiksi, mutta opetuksen kanssa on nähtävä vaivaa ja aikaa enemmän kuin jonkun isomman rodun kanssa. Ei italiaano ole ainut pikkurotu, joka on tässä asiassa samanlainen, mm. kiinanharjakoirien ja kääpiöpinsereden kanssa on tässä asiassa kuulemma myös oltava tarkka. Urokset oppivat sisäsiistiksi ihan samalla lailla kuin nartutkin, mutta voivat aikuistuttuaan alkaa merkkailla sisälle varsinkin, jos kotona on enemmän kuin yksi koira. Sekin on kuitenkin täysin yksilökohtaista. Minkä tahansa rotuinen uros voi kokemukseni mukaan merkkailla joskus laumassa eläessään tai jos lähistöllä on juoksuaikainen narttu.