..olemme lapseton aviopari. Olemme vuosikausia yrittäneet saada lasta, mutta emme saaneet.
Nyt olemme adoptioneuvonnassa ja toivomme että joku joka on tullut raskaaksi, mutta ei halua pitää lasta, voisi ajatella synnyttävänsä lapsen.
Synnyttämisen jälkeen hän voisi vielä kerran miettiä, että voisiko hän pitää lapsen tai haluaako antaa sen adoptoitavaksi?
Jos tekee abortin, niin se on lopullinen päätös.
Adoption mahdollisuus taas antaa raskaana olevalle aikaa miettiä mitä ihan oikeasti haluaa.
( En halua pakottaa ketään mihinkään, mutta haluan tällä kirjoituksella että te aborttia miettivät tietäisitte sen kuinka paljon meitä lapsirakkaita lapsettomia on odottamassa lasta.)
Jos ette tätä vaihtoehtoa halua miettiä, niin :)
Ja olen onnellinen siitä, että luit tämän ja ehkä mietit asiaa...
Nyt olemme adoptioneuvonnassa ja toivomme että joku joka on tullut raskaaksi, mutta ei halua pitää lasta, voisi ajatella synnyttävänsä lapsen.
Synnyttämisen jälkeen hän voisi vielä kerran miettiä, että voisiko hän pitää lapsen tai haluaako antaa sen adoptoitavaksi?
Jos tekee abortin, niin se on lopullinen päätös.
Adoption mahdollisuus taas antaa raskaana olevalle aikaa miettiä mitä ihan oikeasti haluaa.
( En halua pakottaa ketään mihinkään, mutta haluan tällä kirjoituksella että te aborttia miettivät tietäisitte sen kuinka paljon meitä lapsirakkaita lapsettomia on odottamassa lasta.)
Jos ette tätä vaihtoehtoa halua miettiä, niin :)
Ja olen onnellinen siitä, että luit tämän ja ehkä mietit asiaa...
Vastaukset 42
Vanhimmat
Siellä riittää - valitettavasti - paljon lapsia, jotka joku on synnyttänyt mutta ei ole halunnut. Parempi on abortoida sikiö tulitikkulaatikkoa pienempänä eli sen ikäisenä, jolloin iso osa raskauksista muutenkin menee kesken, kuin synnyttää lapsi, jota kukaan ei halua.
Jos sinä haluat lapsen ja olet myös valmis auttamaan oikeasti hädänalaisia lapsia, adoptoit (esimerkiksi) Venäjältä sen sijaan, että täällä kirjoittelet moisia lapsellisia, muka-tunteisiin-vetoavia viestejä.
Sinä jos joku olet lapsellinen! Ei kai kukaan ole niin idiootti että menee adoptoimaan venäjän katulapsen!? Ellei halua todella suuria vaikeuksia itselleen. Eikä puhe ole enää onnellisesta perhe-elämästä.
Lapsen TÄRKEIN ajanjakso on ensimmäiset 12 kuukautta, ja merkittäviä ovat myös seuraavat vuodet. Mutta sitä sinä et tiedä - säälittävä rassukka, joka annat itsestäsi aivan idiootin kuvan, onneksi kukaan emme tunne sinua. Oletko nähnyt sen dokumentin adoptoinneista, joissa yksi perhe halusi ottaa omakseen kaksi Venäjän katulasta? Sen ohjelman avulla oli viimeistään hyvä nähdä mitä tapahtuu...
Sinä, joka aloitit tämän ketjun puhumalla abortin vastaisesti. Toivottavasti edes joku näistä tikkuaskin kokoisia lapsia suosiolla tappavista ......sta jättää abortin tekemättä ja antaa lapsen heti vauvana jollekin, joka osaa rakastaa. Vaatii määrätynlaista luonnetta, sanoisinko raakaa kylmyyttä ja tunteettomuutta tappaa pieni sikiö, jolla sydän lyö jo heti alkuaikoina - aivotoiminnasta puhumattakaan. Toivotan sinulle ja miehellesi onnea lapsen saantiin, on väärin etteivät ne, jotka vauvan ansaitsisivat, aina siinä onnistu.
se inhimillisyys ja tunteettomuus?? Katulasta ei kannata ottaa, koska siitä voi kuitua harmia adopitio vanhemmille. Eivätkö nämä jo synnytetyt ja olemassa olevat lapset tarvitse onnellista elämää ja mahdollisuutta elämään.
Ehkä olen naivi mutta mielestäni lapsi on lapsi, en se sitten kenen tai minkä maalainen vain. Eihän kukaan voi sanoa ettäkö se oma lapsikaan olis ongelmaton ja helppo! Kukaan ei voi lapsestaan sanoa etukäteen tuleeko hänestä alkoholisti, narkkari tai rikollinen. Mielestäni on todellakin tärkeämpää huolehtia ja pelastaa jo syntyneiden lapsien elämä kuin itkeä sikiöiden perään. Jos niin palon haluaa lasta niin luulisi että lapsi myös "kelpaisi"!!
Ja mitenköhän Suomessa on asianlaita, millainen on yleensä lapsensa adoptioon antava nainen? Onko niissä paljonkin alkoholisteja, narkkareita yms. Kuinka tämä vaikuttaa adoptoidun lapsen elämään. Helposti voisi ajatella että lapsensa pois antava ei ole juuri välittänyt siitä että on raskaana...
Lapsensa adoptioon antava nainen rakastaa lastaan paljon enemmän kuin lapsensa tappava.
Minä olen aivan samaa mieltä!
jossa jouduin harkitsemaan aborttia, ensimmäisenä mielessäni oli perheet, jotka yrityksistä huolimatta eivät onnistu. Ammatti-ihminen, jonka kanssa asiaa puin sanoi minulle, että "ainut ihminen, ketä sinun pitää tässä asiassa nyt ajatella olet sinä itse, et voi ottaa koko maailman murheita harteillesi". Ja kuinka oikeassa hän oli. Asiat onneksi järjestyivät ja minusta tuli äiti. Toivon teille kaikkea hyvää ja paljon onnea ja voimia adoptioprosessiin!
Jos kotimaista adoptiota toivotte, niin suurella varmuudella se toive on turha. Suomessa valinnat tehdään nykyään lähes yksinomaan akselilla abortti (valitettavasti) tai lapsen pitäminen. Jälkimmäinen tarkoittaa lapsen pitämistä kirjaimellisesti niin, ettei sen huoltajuutta luovuteta muille ja tätä myös yhteiskunnallisesti tuetaan.
Joskus aikanaan oli toisin ja katolisessa Irlannissa käytäntö oli jopa 90-luvulle asti sellainen, että esiaviollisista sukupuolisuhteista raskaaksi tuleminen oli häpeä ja johti joidenkin nuorien tyttöjen osalta siihen, että sukulaiset pakottivat heidät menemään luostariin ja lapsi otettiin heti synnytyksen jälkeen pois adoptoitavaksi. Samantapaista meininkiä on ollut myös muissakin maissa, usein luostarin tilalla vain sellainen ensikoti, josta adoption toteuttamisen jälkeen nainen on potkaistu kadulle oman onnensa nojaan. Sittemmin on tiedostettu, että tällaiset käytännöt ovat ihmisoikeuksia loukkaavia ja aikaansaavat enemmän ongelmia kuin ratkaisevat ja siksi nykykäytäntö.
...On hyvin harmillista että ette ole saaneet omaa biologista lasta. Eikö elämä ole elämisen arvoista vaikka sitä omaa lasta ei oliskaan eikä tuliskaan. Voi aivan hyvin elää tasapainoista ja rikasta elämää lapsettomanakin. Itse en suosittele adoptiota kellekkään.Lasta ei välttämättä koskaan synnytyksen jälkeen näkisi koska adoptioperhe saattaa jopa estää juurien etsimisen. Mitä se elämä sitten synnytyksen jälkeen olisi??...ehkä löysässä hirressä roikkumista loppuelämän.Hirvittävien syyllisyystuntojen kanssa ei olisi kiva olla. Ja se että vaikka minä tulisin nyt raskaaksi ja te siellä saisitte mahdollisuuden adoptiolapseen niin se ei ihan niin tasan menisi.Kannattaa aina miettiä että olisiko itsestä samaan mitä muilta pyydetään???
Elämä on aina elämisen arvoista. Kenenkään ei kannata päättää omaa tai toisen elämää!
Ehkä minä olen mielestäsi jotenkin huono ihminen kun en voi saada lasta ja olen valmis adoptoimaan. Jotkut haluaa elää kahdestaan, eivätkä he edes yritä saada lasta. Heidän elämänsä on varmasti hyvä. Mutta ikävä kyllä minä en ole sellainen, vaan olen aivan liian lapsirakas.
Kirjoitit että:
"Lasta ei välttämättä koskaan synnytyksen jälkeen näkisi koska adoptioperhe saattaa jopa estää juurien etsimisen."
Näin oli joskus vuosia ( vuosikymmeniä) sitten, mutta nykyään lapselle kerrotaan jo pienenä että hän on adoptiolapsi. Lapselle kerrotaan ikätason mukaan myös kaikki muu info mitä adoptioon liittyen on tiedossa.
Äiti, joka päättää antaa lapsensa adoptioon, saa sanoa millaiseen perheeseen hän haluaa lapsensa antaa.
Lisäksi adoptioneuvonnassa olevilta kysytään ovatko he valmiita antamaan kuvia yms säännöllisesti biologiselle äidille.
Lapsen adoptioon antanut äiti saa sitten halutessaan valokuvia yms. (Mutta niitä ei anneta hänelle jos hän ei halua.)
Lisäksi adoption järjestäneelle taholle lapsen synnyttänyt äiti voi kertoa tietoa jonka haluaa lapselle kerrottavan heti tai myöhemmin.
En ymmärrä miten voit puhua "hirressä roikkumiseksi" sitä että äiti haluaa lapsensa jäävän eloon kaivattuna lapsena?
Eikö luulisi enemmän olevan syyllisyydentuntoja sillä joka on päättänyt tulevan lapsensa elämän?
Kirjoitit myös, että:
"Kannattaa aina miettiä että olisiko itsestä samaan mitä muilta pyydetään???"
Tarkoittaako tämä sitä, että jos sinä et saisi lasta niin eläisit mieluummin lapsettomana kuin että haluaisit adoptoida lapsen?
Minusta jokaisella lapsella on oikeus elämään.
Ystäväni on tehnyt nuorena abortin ja siitä ei hyvää seurannut. Kun hän tuli toisen kerran raskaaksi ja oli menossa tekemään jälleen aborttia, niin ymmärsin keskustella hänen kanssaan toisestakin vaihtoehdosta. Nyt minä olen kummitäti!
Jos tekee abortin, niin se on siinä.
Jos päättää synnyttää lapsen, niin voi vielä miettiä kahta eri vaihtoehtoa.
Mutta sinä todennäköisesti voit tulla raskaaksi ja minä en, joten meillä on niin erit lähtökohdat, ettemme osaa kuvitella toisen osaa tässä elämässä.
Minusta on hienoa että aiotte adoptoida lapsen. Se on vaan niin harmi, että joillekin niitä lapsia tulee toivomatta(joka usein johtaa sitten aborttiin) ja joillekin ei vaan yrityksestä ja halusta siunaannu ollenkaan :/ En ymmärrä, kun kaikki tuosta adoptiosta jaksa puhua niin paljon pahaa. Mitä tälle lapselle pitäisi sitten tehdä, jos äiti on synnyttänyt muttei halua pitää lasta? Jättää heitteille vai viedä lastenkotiin? Uskon että adoptoidun lapsen elämä on parempaa adoptioperheen kanssa, kuin se että joutuisi koko lapsuutensa/nuoruutensa lastenkodissa asumaan.
Sellaisten äitien joukko, jotka lapsensa synnytettyään ja tätä sylissään pidettyään haluaisivat antaa tämän pois, on mitättömän vähäinen lukumäärältään. Käytännössä monet adoptioon luovutetut lapset on saatu painostamalla äitiä sosiaalisen tuen epäämisellä, häpäisemisellä ja jatkuvalla pelottelulla. Adoptioon luovuttaminen on saattanut kaduttaa ja masentaa jälkeenpäin hirveästi. Tämä on onneksi harvinaista Suomessa, mutta hyvin yleistä monilla muilla maailman kolkilla.
Ks. esimerkiksi:
http://www.exiledmothers.com/
Kuinka paljon juuri esim. Venäjällä on näitä katulapsia. Lastenkodit ovat täpötäynnä ym... ja kuinka moni on sanonut aborttia suunnittelevalle että "Älä tee aborttia, anna mielummin lapsi adoptioon", eikös tämäkin sitten ole aika vastuuntunnotonta. Jos katuu sitä, että antaa lapsensa adoptioon, eikö sitten parempi ole tehdä se abortti, jos ei lasta halua.
"Äiti, joka päättää antaa lapsensa adoptioon, saa sanoa millaiseen perheeseen hän haluaa lapsensa antaa.
Lisäksi adoptioneuvonnassa olevilta kysytään ovatko he valmiita antamaan kuvia yms säännöllisesti biologiselle äidille. "
--äiti saa sanoa mitä vaan, äidin toiveita ei kuitenkaan enää siinä vaiheessa paljoa kuunnella kun sossut perheen valitsee. Niin pitkään ollaan yhteistyöhaluisia kun nimi on paperissa, sen jälkeen biologisille vanhemmille puhaltelee kylmät tuulet, sitten ei voi sanoa tai toivoa enää sitäkään vähää...
"Kirjoitit että:
"Lasta ei välttämättä koskaan synnytyksen jälkeen näkisi koska adoptioperhe saattaa jopa estää juurien etsimisen."
Näin oli joskus vuosia ( vuosikymmeniä) sitten, mutta nykyään lapselle kerrotaan jo pienenä että hän on adoptiolapsi."
--tämä on tätäpäivää...
"En ymmärrä miten voit puhua "hirressä roikkumiseksi" sitä että äiti haluaa lapsensa jäävän eloon kaivattuna lapsena?
Eikö luulisi enemmän olevan syyllisyydentuntoja sillä joka on päättänyt tulevan lapsensa elämän?"
--abortti tehdään jo varhaisessa vaiheessa, niin varhain että sitä tuskin kukaan tietää.
Raskauden näkee kuitenkin kaikki ja synnytksiä on vaikea pitää salassa varsinkaan pikkupaikkakunnilla. Asiasta tietää sitten kaikki puhumattakaan sukulaisista jne jne...Adoptio koskettaa suurta joukkoa ihmisiä mutta abortti vain tekijää joten siinä on vissi ero...
Sinun olisi hyvä olla kärpäsenä katossa kun käymme adoptioneuvonnassa niin kuulisit että totuus on toinen.
Adoptiojonossa on paljon väkeä ja jotkut voi saada aikaisemmin lapsen kuin toiset ihan siksi, että biologinen äiti on antanut tietyt kriteerit siitä millaiseen perheeseen / asuinkuntaan / yms haluaa antaa lapsensa.
(ja bioäiti ymmärtääkseni ensin kertoo mihin haluaa lapsen antaa ja vasta myöhemmin, lapsen synnyttyä hän voi kirjoittaa "luovutuspaperit.")
Lapsi voi itse hakea adoption toteuttaneelta taholta tietoa biologisista vanhemmistaan.
Ja niin heistä osa hakeekin ja saa tietoja. (Paitsi jos bioäiti ei ole niitä ahlunnut antaa.)
Ja haluan korjata sinulta vielä yhden virheen:
nainen voi saada lapsen ilman että siitä tietää kukaan! Ja näin myös tapahtuu! Se voi tuntua uskomattomalta, jotkut ovat raskaudessaan hyvin pitkällä ennen kuin huomaavat sen ja joskus raskaus ei näy paljoakaan päälle päin, lisäksi sitä voi vaatteilla peitellä.
ja ihan tiedoksi, että TÄÄ ON TÄTÄ PÄIVÄÄ!
(Ja voi olla että abortti järkyttää sen tekijän mielen loppuelämäksi, kun taas adoptio voi olla hvyinkin asia oman mielenrauhan kannalta, mutta tästä asiasta en halua kiistellä, sillä ihmiset ottavat asiat hyvin erilailla. ja toivon että et tuomitse äitejä jotka haluavat antaa lapsensa elämän jatkua adoptiolapsena.)
tulethan sitten puolestani tekemään työni, etten menetä työpaikkaa raskauden takia? Tulethan puolestani esittämään minua ja laihaa sukulaisilleni ja tälle yhteisölle, etten saa lapsensa hylkääjän leimaa? Opiskelethan puolestani aproni valmiiksi, kun minä vain oksennan? Osallistuthan neljän vuoden treenaamiseni jälkeen tärkeimpään kisaan puolestani ja lupaat pärjätä, sillä minä olen tälle hommalle kaikkeni antanut?
Niin kovasti minä sinua säälin, että kaiken tuon voisin tehdä puolestasi, kyllähän sinäkin näitä pikku uhrauksia voisit tehdä minun puolestani, hylkäisit oman elämäsi ja tulisit saavuttamaan vain minun päämääriäni... Ei sinun tarvitsisi hylätä kun puolivuotta omaa elämääsi ja tulla elämään minun elämääni, niin minäkin voisin alkaa elämään sellaisen lasta haluavan elämää siksi raskauden ajaksi...
Joko aletaan sopia yksityiskohdista? Osaathan hiihtää hyvin ja pärjäät yliopiston opinnoissa erinomaisesti? Minä voin taata lapsellesi lukupäätä ja urheilullisuutta..
Mutta kuten tiedät se ei ikävä kyllä ole mahdollista.
Ja joillekin voi olla mahdoton tai ainakin vaikea ajatus mennä tekemään abortti.
Me ihmiset olemme niin erilaisia.
Sinäkin valitset omalla tavallasi ja ehkä joskus myöhemmin elämässäsi sinäkin olet eri mieltä raskauden ja elämän tilanteesi yhteensovittamisesta (..tai sitten et.)
Mutta jokainen tekee omat päätökset elää niiden kanssa.
Ehkä sinä voit olla onnellinen oman, sinulle sopivan ratkaisun kanssa.
(Minä ainakin olen hyvin onnellinen jos joskus saan oman adoptiolapsen.)
> tulethan sitten puolestani tekemään työni, etten
> menetä työpaikkaa raskauden takia?
Tämä seikka on Suomen laissa erityisesti suojeltu. Raskaus ja äitiysloma ei ole irtisanomisperuste. Monet tässä asiassa rajojaan kokeilleet ovat joutuneet tuomituiksi isoihin korvauksiin.
onkin, mutta nykyajan pätkätöiden maailmassa (=Suomessa) tuo asia ei ole enää yhtään niin selkeä kuin voisi kuvitella ja pitäisi olla. Jos työnantaja miettii, jatkaako raskaanaolevan naisen työsopimusta vai ei, päätös saattaa helposti olla kielteinenkin...
Että olet surkea työssäsi.
Minä ainakin palkkaan mielellään hyvän työntekijän uudestaan kun lapsenteko on ohi.
Aina löytyy tuuraaja siksi aikaa.
Tosin jos on joku onneton tunari ni saakin lähteä, lähtö tulisi muutenkin ennen pitkää.
sellaisessa paikassa töissä että ymmärtäisit kuinka paljon maksaa palkata raskaana oleva nainen? Raskaus on työnatajalle erittäin kallista, raskaus ajalle on aitiyslomalle palkattava sijainen yms...
Ymmärrän jos mikko n. ei voi tätä ymmärtää, mutta uskon että seurakunnalla nämä asiat eivät varmaan kristillisten arvojen vuoksi toimivat eritavalla...
Ne eivät toivottavasti kuulu vaan seurakuntaan vaan jokaisen järkevän ihmisen tapoihin.
Jos ajatellaan että olisi työntantaja joka antaisi aina kenkää nille työntekijöille, jotka tulevat raskaaksi niin hän ei kyllä ajattele firmansa parasta.
Siitä voi nostaa lakijutun!
Ja joka tapauksessa työnantajalla on kohta työntekijöinä vain pohjasakkaa sille eihän sellaiselle kannata kenenkään mennä töihin!
Kuka haluaisi pilata maineensa tahallaan antamalla raskaana olevalla / oleville potkuja?
Minä työllistän 22 ihmistä ja tiedän että hyvä työntekijä on hyvä työntekijä ja on painonsa arvoinen kultaa, tuli raskaaksi tai ei.
Minulle hyvät työntekijät ovat arvokkaita, siksi vien heidät 2 matkalle vuosittain, kerran lappiin laskemaan ja kerran esim laivalla ruotsiin messuille...hyviin satsataan.
"Raskaus on työnatajalle erittäin kallista, raskaus ajalle on aitiyslomalle palkattava sijainen yms..."
Minä en vielä henkilökohtaisesti ole maksanut aitiyskorvausta enkä kodinhoitotukea, enkä vanhempainrahaa, kaiken tämän on hoitanut kela.
Sijaisen joutuu maksamaan, mutta pienemmällä palkalla kuoin varsinainen työntekijä.
2 kertaa olen palkannut äitiysloman sijaisen ja molemmilla kerroilla henkilöt ovat jääneet taloon myös äidin palattua takaisin omaan työhönsä.
Toisaalta ei tarvi edes olla raskaana, saati nainenkaan, niin jos ei homma pelaa ja työntekijä ei toimi se menee vaihtoon.
Minulle on turha tulla kertomaan mitä mikäkin maksaa, eikä kaikkia työntekijöitä voi mitata rahassa niinkuin sinä teet.
Ilmeiseti et luota omaan osaamiseesi, tai työsi on sellaista johon on helppo laittaa kuka vaan, ei vaadi paljoa.
Mutta sillon vastaavaa työtä löytyy lisää.
Mikäli oikeasti olet hyvä, arvokas ja "korvaamaton" ei ole hätäpäivää.
Ammattitaitoisista tekijöitä on aina pulaa, minullkain on tarve 4 uudesta työntekijästä, kuna vaan ei tahdo löytyä vaatimuksia täyttävää, ja kun se löytyy niin voi olla edessä äitiysloma jossain vaiheessa, mutta siihenhän on oikeus.
Eihän siinä mitään ongelmaa varmasti olisikaan jos olisi vakituinen työpaikka. Mutta kun opiskelut hyvin menevät niin kyllä se sitten tulee. Miksi hakisin vakituista paikkaa nyt, kun en ole vielä opinnoissani päämäärässäni? Siksikö, että voisin tehdä lapsia joita en halua?
Tosiasia on, että jos työsopimus tulee puolen vuoden pätkissä, ei kukaan työnantaja tule antamaan seuraavaa puolta vuotta sopimusta, mikäli työntekijä on vaikka kuudennella kuulla raskaana. Tekisi kuukauden parin työtä ja jäisi sitten pois työnantajan kustannuksella. Tottakai sitä pääsee takaisin sitten kun äitiysloma loppuu, mutta ajattele mikko sitä häpeää kun palaat työyhteisöön äitiysloman jälkeen ja lapsesta ei ole tietoakaan, kun on annettu pois. Suvaitsevakin työyhteisö moista paheksuu, puhumattakaan minun mummovoittoisesta työyhteisöstäni.
Toisaalta myös vakituisesta työpaikasta voi saada nykyään potkut, kuten tiedät. Firmat lomauttavat jatkuvasti. Työpaikkansa pitävät tietenkin eri syin kerrottuna ihmiset joiden lapset ovat jo isoja ja joille ei ole kertynyt sairauspoissaoloja. Jos olet yt-neuvottelujen aikana äitiyslomalla, voit olla melko varma mitä aamunposti laatikkoosi tuo. Myös ei saneeraavista paikoista saa helposti lähdöt jos jäät äitiyslomalle vakituisen paikkasi alkumetreillä, silloin olet melko varmasti valehdellut terveydentilastasi tai perheenperustamis haluistasi työhaastattelu tilanteessa, joten et ole se jonka työnantaja luuli palkkaavansa.
Ne jotka ovat vakituisen paikkansa elämässä ja uransa päämäärät saavuttaneet, tehkööt lapsia, (niin teen ehkä minäkin kun olen siellä) meille muille se on yhä mahdotonta...
"silloin olet melko varmasti valehdellut terveydentilastasi tai perheenperustamis haluistasi työhaastattelu tilanteessa"
Työhaastattelussa ei kysytä perheenperustamisesta, ei saa.
Etkä ole valehdellut jos et kerro olevasi raskaana.
Se on kaikkein surkein paikka irtisanoa kun työntekijä ilmoittaa olevnsa raskaana. Aina häviää sen riidan, työnantaja siis.
Ja jos saat potkut lapsen takia, olet väärällä alalla. et ole tarpeeksi tarpeellinen.
Mutta paikkasi avautumiselle oli vähän korni, siksi laittoi vastaamaan...
Harmi, olisin tosissani voinut auttaa, jos olisit suostunut kloonikseni ja luvannut (siis vannonut...) olla pilaamatta elämääni, sillä välin kun minä olisin paennut maanrakoon lasta väsäämään...
Aina on niissä työhaastatteluissa joissa itse olen käynyt kysytty miten on perhesuunnittelun laita? Minusta ei ole koskaan ollut mitenkään loukkaavaa tai vastaavaa, vaan täysin ymmärrettävää... Itse olen suht suori naisihminen, mutta ehkä jo kohta liian vanha ensi synnyttäjäksi, on täysin luonnollista, että haastattelija asiaa kysyy. Voisinko haastaa heidät oikeuteen tai jotain? Noh, ei vaine. Aina olen haastatteluista töihin päässyt niin en ole katkera...
Yleensäkään potkujen saajat eivät ole tarpeellisia ja siksi saavatkin lähteä...
ja minulle ei siis yhäkään ole sitä vakituista työpaikkaa, joten en voi saada potkuja. Palveluksiani ei vain mahdollisesti enää tarvita enää seuraavan työsopimuskauden alkaessa...
Kirjoitit:
"Ne jotka ovat vakituisen paikkansa elämässä ja uransa päämäärät saavuttaneet, tehkööt lapsia, (niin teen ehkä minäkin kun olen siellä) meille muille se on yhä mahdotonta... "
Minullekin lapsen saaminen on mahdotonta, vaikka on oma koti, vakituinen työpaikka, aviomies, hänellä pysyvä työpaikka, kaikkia on hyvin.
Paitsi että emme saa lasta!
Tarkoitan siis, että jos olet joskus ajatellut saada lapsen, niin älä odota liian kauan. (Niin kuin me. Adoptio ei ole mikään yksinkertainen asia, kuten olen jo aiemmin kirjoittanut.)
Parempaa onnea sinun elämääsi!
Itseasiassa varmasti olemme jo odottaneetkin liian kauan, kun ikää alkaa olemaan lähemmäs kolmeakymmentä, mutta lasta vain ei haluta. Toisaalta tämä on valinta kysymys, tuskin tällä iällä enää mitään vauvakuumetta ensimmäistä kertaa elämässään kokee.
Opiskelut on hyvä tekosyy siirtää muita tärkeitä päätöksiä eteenpäin; kun ei koskaan valmistu, ei tarvitse koskaan asettua aloilleen. Olisi hirveää ajatellakaan vakiintuvansa yhteen työhön, yhteen kaupunkiin, yhteen elämään... Opiskeluissa onnistuu aina, koskaa ei tule mahalaskuja, vaan suunta on vain ylös päin. Sivistys vain parantaa elämän laatua, mitä ei lapset tee kaltaiselleni ihmiselle. Lapsissa voi epäonnistua, ne kasvattaa väärin, niistä tulee luusereita tai vasaavaa...
Ikävää, että minulla kuitenkin on kyky lisääntyä, sillä se taitaa mennä hukkaan. Ei ole reilua...
Tämä nyt menee ohi, eikä enään liity aborttiin mitenkään. Mutta...
"Opiskelut on hyvä tekosyy siirtää muita tärkeitä päätöksiä eteenpäin; kun ei koskaan valmistu, ei tarvitse koskaan asettua aloilleen. Olisi hirveää ajatellakaan vakiintuvansa yhteen työhön, yhteen kaupunkiin, yhteen elämään... Opiskeluissa onnistuu aina, koskaa ei tule mahalaskuja, vaan suunta on vain ylös päin. Sivistys vain parantaa elämän laatua, mitä ei lapset tee kaltaiselleni ihmiselle. Lapsissa voi epäonnistua, ne kasvattaa väärin, niistä tulee luusereita tai vasaavaa... "
Aivan, tekosyy. Loppuja asioita en ymmärrä, miksi lapsi niitä haittaa??
Miksi sivistys parantaa elämän laatua?
Aivan, lapsi voi kasvaa luuseriksi, narkkariksi jne. Mutta sillä ei ole mitään tekemistä vanhempien koulutuksen kanssa, vaikka ehkä toisaalta on. Paljon kouluja käynneiltä usein puuttuu se ns. maalaisjärki, joka on kaikkein olennaisin asia lasten kasvatuksessa, ja toinen asia on että heillä ei tahdo olla aikaa lapsilleen.
Eli puuttuu ne oloennaisimmat, järki ja aika, joilla lapselle annetaan turvallisuuden ja rakkauden tunne.
Suhteellisesti eniten ongelmia on ns. hyvissä rikkaissa perheissä. Ja minä tiedän sillä työskentelen asian parissa.
Kirjoittajahan kertoi ettei halua lapsia, han haluaa uran, sekä kehittää ja sivistää itseään. Lapsi ei näitä tavoiteita kirjoittajalle tuo.
Kirjoittaja ei halua lapsia, joten opiskeluja on myös helppo käyttää tekosyynä.
Inhottavaa on että kaikki ketkä lapsia haluu ei niitä saa ja että monet jotka lapsia saisi ei niitä halua. Niin se vaan menee, ei sille mitään mahda. Minäkin kuulun tuohon jälkimmäiseen rthmään ja olen onnellinen elämääni ja tyytyväinen päätökseeni abortista!
Jos olet vielä alle 30v, niin voin vakuuttaa että monet asiat voi vielä muuttua ennen kuin olet mennyt ohi hedelmällisestä iästä.
Mekin aloimme yrittämään lasta vasta myöhemmin, minä olin täyttämässä kuukauden päästä 30v.
Minullakin oli aika jolloin ajattelin, että en ikinä ota miestä, enkä ikinä tee lasta.
Mutta niin vain mieli muuttui.
En tarkoita että sinulla välttämättä mielimuuttuisi, mutta sekin mahdollisuus voi olla...
Ja kasvatuksesta, olen hekä sinisilmäinen kun ajattelen että itse voi vaikuttaa siihen millainen lapsesta tulee. Monet huonosti menestyneistä eivät ole välttämättä saaneet kovin hyviä eävitä elämäänsä. Uskon että äiti joka haluaa lapsensa parasta ja paneutuu kasvatukseen voi kasvattaa ihan kelvollisen nuoren, joka pärjää elämässään.
Omassa lapsuudessani vallalla oli vapaakasvatus ja osa vanehmmista on vieläkin sitä mieltä että kyllä se lapsi tuossa aikuistuu.
Mutta lapsi vaatii paljon, aikaa ja rakkautta. Ne eivät ole mitään vaikeita ja ihmeellisiä asioita, mutta vaativat vanhemmilta halua olla läsnä.
Olet aika järkevä, kun mietit mitä lapsi vaatii, ja minusta tuntuu että sinunlaisista ihmisistä tulee aikanaan hyviä äitejä, jos vain on halua ottaa vanehmmuuden tärkeä tehtävä vastaan. Ja sitä ei tänä päivänä kenenkään ole pakko ottaa vastaa, vaan jokainen saa päättää itse elämästään.
Valinnanvapaus on hyvä oikeus.
Ja vaikka elämä ei ole aina epäreilua, niin silti se on todella ihanaa. ; )
Onnea valitsemallesi tielle, muista nauttia!
Hassua, että olemme samalla alalla ja kokemuksemme ovat täysin päin vastaiset... Itse olen kasvatusalalla myös ja olen huomannut ja kaikista tutkimuksista lukenut, että ongelma perheissä on nuo suurimmat ongelmat lapsillakin... Ongelma perheisiinhän liittyy yleensä syrjäytyneisyys, siis alkoholismi johtaa usein työttömyyteen ja sitä kautta köyhyyteen jne. Keskitaon ongelma perhe, jossa siis näitä ongelmia esiintyy, ei ole rikas ja vaikka heillä rahaa olisikin niin "hyväksi" harvemmin olen ennen kuullut ongelmaperhettä nimitettävän...Vai minkälaisia ongelmia tarkoitit jos et päihteitä, väkivaltaa, itsetunnonpuutetta, syrjäytyneisyyttä jne?
Kysytkö todella miksi lapsi haittaa opiskeluja? Ja miksi sivistys parantaa elämänlaatua? Olen kuvitellut noiden nyt olevan itsestään selvyyksiä. Mutta lapsi haittaa opiskeluja, koska tietyssä vaiheessa kun lapsi on tietyssä iässä on fyysisesti mahdotonta olla läsnä luennoilla, oman terveyden lisäksi on lapsen terveys, jonka reistaillessa ei voi osallistua opetukseen, lapsi vaatii aikaa ja se aika on pois opinnoilta, lukemiselta... lapselle halutaan normaalisti taata suhteellisen hyvä elintaso, jolloin opiskeluista aletaan kitssastelemaan ja keskitytytään enmmän rahakkaaseen puuhaan, eli työntekoon jne. jne. Sivistys parantaa elämän laatua, koska asioiden ymmärtäminen lisää asioiden ymmärtämistä, se laajentaa maailmankuvaa ja esimerkiksi mahdollistaa kommunikoinnin ja muun yhteydenpidon muiden maiden ja ihmisten kanssa. Opiskelemalla saa paremman työpaikan ja ylemmän tason työntekijöille maksetaan palkkaa enemmän, mikä taas on omiaan nostamaan elämänlaatua materiaalisella puolella. Psyykkisesti aivojensa käyttäminen parantaa vanhuusiälläkin terveyttä jne. jne.
Jos olet todella tekemisissäkään kasvatusalan kanssa tiedät puhuneesi puuta heinää ja sontaa jos kuvittelet esittämäsi stereotyypin uraihmisestä pitävän paikkaansa, ei ole aikaa lapselleen. Se mitkä arvot perheessä vallitsevat ei ole riippuvainen koulutuksesta, vaan perheen keskinäisistä suhteista. Myös aikamoisen steroptyyppinen näkemys nörteistä tuo, että koulujenkäynti vähentää ihmisen luontaista järjen käyttöä... Mielestäsi siis maailman järkevimmät/ älykkäimmät ihmiset ovat tuolla savanneilla alasti juoksevat lapset, joilla ei tule koskaan olemaan mahdollisuuttakaan koulujen käyntiin, saati opiskella koskaan edes lukemaan?
Kaiken kaikkiaan järjen käyttö on vain osa resursseja joita lapsen kasvattamiseen tarvitaan. Noita resursseja on paljon muitakin kuin vain henkisiä, joten paljon muutakin kun koulujen käyntiä tarvitaan siihen, että kykenee kasvattamaan lapsen tasapainoiseksi yksilöksi.
Ei todella enää liittynyt aborttiin. Mutta aasin sillan kautta voitaisiin vetästä, että kun ihminen tuntee, että ei ole resurssit vielä kasassa ruveta sitä lasta kasvattamaan, ja ehkei ole koskaan sellaisia resursseja, niin on parempi ettei niitä lapsia tee. Vai mitäpä on mieltä Kasvatusalan ammattilainen?
Vielä tulee, mikä tässä maailmassa on tärkeintä.
Raha se ei ole, sen voin kertoa varmasti.
Zemppiä valitsemallanne tiellä.
Järki ja äly on kaski eri asiaa.
Näin ne kasvatusalan ammattilaiset asioita oivaltaa; Jos joku sanoo, että lasten kasvatukseeen tarvitaan resursseja, niin se tottakai tarkoittaa rahaa! Heh olet huvittava...
ihan eri lähtökohdista kuin lapsettoman parin epäonnesta.
Mutta jos nainen tulee raskaaksi, eikä hän halua pitää lasta,niin eikö silloin kannata miettiä myös adoptiota?
Joillekin voi jäädä todella paha olo sisälle, kun he tekevät abortin.
Joillekin abortti ei ole edes vaihtoehto, sillä he voivat tuntea tappavansa lapsen!
Elämä ei ole läheskään aina helppoa ja jos joutuu miettimään mitä tekee raskaudelleen, niin kannattaa miettiä sitä myös tuelvaisuuden kannalta.
> Mutta jos nainen tulee raskaaksi, eikä hän halua
> pitää lasta,niin eikö silloin kannata miettiä
> myös adoptiota?
Kyllä sitä voi miettiä, mutta se tosiasia, että Suomessa adoptioita on muutama kymmenen vuodessa ja väestömme yli 5 miljoonaa puhuu omaa karua kieltään. Siinä vaiheessa kun lapsi synnytetään, häärivät ympärillä usein synnyttäneen äidin lisäksi myös lapsen isä ja isovanhemmat ja turvaverkko kaikesta huolimatta pitää suvun koossa. Vaikkei edes näinkään, niin luonnollisesti äiti lasta sylissään pidettyään ja tätä imetettyään muuttaa äkkiä mielensä siitä, miten sen adoption kanssa tehdäänkään ...
Tarkoitin edellisellä "muutamalla kymmenellä" kotimaisia adoptioita. Kansainvälisiä adoptioita on muutamia satoja, mutta niiden määrä voi vähentyä jyrkästi sitä mukaa kun niiden ongelmia tiedostetaan.
"Elämä ei ole läheskään aina helppoa ja jos joutuu miettimään mitä tekee raskaudelleen, niin kannattaa miettiä sitä myös tulevaisuuden kannalta."
---kerroppa, miten miettiä tulevaisuuden kannalta?????? Kerro mulle mitä se tulevaisuus on sen jälkeen kun lapsen luovuttaa adoptioon? Pidätkö adoptioon luovuttamista helppona?? no, sinullehan se olisi siunaus mutta huomatko itseäsi että olet kuin lokki ??? Äläkä ala paasata että "lapsen tapaa sitten myöhemmin" ja "saa sitten synninpäästön ettei tehnyt aborttia" ja "kuinka onnelliseksi teetkään jonkun lapsettoman parin" jne jne....hyväksy sinäkin lapsettomuutesi ja ota vaikka koira lemmikiksi..
Helppoa sen vaatia ihmisiltä mahdottomia tekoja. Luulisi hyväksyvänsä lapsettomuuden ja harkitsevansa adoptiota ulkomailta tai sijaisvanhemmuutta. Eikö nämä ratkaisut ole kaikkien kannalta parempia? Turhaan joku tyttönen käyttää 9kk siihen että voi antaa lapsettomalle lapsen. Onhan maailmassa vaikka kuinka paljon lapsia ilman vanhempia. Kuinka tuollaisessa asiassa voi olla niin itsekäs adoptiolapsen tulee olla suomalainen.
Toivottavasti saatte elämänne kuntoon...