Makaan sohvalla töistä tultua, sanomalehden alla. Alibi torkahtamiselle. Toiseksi nuorin tyttäremme tuli omituisen näköisena luokseni oma lehtiensä kädessään. Isä, onko isoveli ympäri leikattu ja mitä se tarkoittaa? Mitä tarkoittaa kun Saara antaa orjattaren Aabrahamille? Minä kyselemään, missä mennään. Tukka tässä nousee pystyyn.
Lapsi oli lukenut Siionin Kevät –lehteä. Lehdessä on Raimo Österbergin kirjoitus otsikolla ”Patriarkat: Saara ja Hagar”. Käy ilmi, että teksti on referaatti Vanhan Testamentin kertomuksesta Aabrahamista, Saarasta ja Haagar-nimisestä orjattaresta.
Kertomus kuvaa paimentolaiskulttuurin elämäntapaan kuulunutta perhe- ja avioliittomallia. Siinä ilmenee ankaran patriarkaalisille arvoille nojautuneen yhteiskunnan suhtautuminen lapseen sekä miehen ja naisen tehtäviin ja asemaan.
Kuten tunnettua, tässä Vanhan testamentin kertomuksessa kuvataan, miten mies on herra jo johtaja teltassaan. Ja naisen tärkein tehtävä on poikalasten synnyttäminen.
Saara-äiti oli jo ohittanut tavanomaisen hedelmällisyysiän ja hänen asemansa perheessä oli tulossa uhanalaiseksi. Näissä kulttuureissa on yhä nykyisinkin tavallista että mies ottaa ensimmäisen vaimon ikäännyttyä uusia vaimoja, varallisuutensa mukaan. Vanhan Testamentin kertomuksesa Saara itse ”antaa” orjattarensa Haagarin Aabrahamin ”käyttöön”, niin että Haagar tulee raskaaksi ja synnyttää sittemmin pojan. Tekstissä puhutaan myös ympärileikkauksesta, jonka Jumala velvoittaa tekemään kaikille mihille ja poikalapsille ”liiton merkiksi”.
Voidaan syystä kysyä, mitä tarkoitusta varten tämä tarina ilman minkäänlaisia selityksiä on painettu lapsille suunnattuun lehteen.
Mitä kasvatuksellisia, tiedollisia tai hengellisiä tavoitteita palvelee se, että lapselle kerrotaan, että perheen isä meni ja makasi hänen vaimonsa hänelle ”antaman” toisen naisen kanssa. On myös hätkähdyttävää, että orjuuden ilmiötä tai ympärileikkaamista ei selitetä, vaikka niistä puhutaan. Lapselle herää myös kysymyksiä: kuinka Saara-äiti saattaa noin vain ”antaa” toisen ihmisen, naisen, oman puolisonsa ”käytettäväksi”?
Tämä on pahempaa kuin saippuasarjoissa.
Voidaan myös kysyä, mikä syy on valita juuri tämä varsin arkaainen Raamatun teksti lapsille suunnattuun lehteen. Kuka tai mikä valinnosita päättää?
Sanalla sanoen kummallinen oli myös referaatin otsikko: ”Patriarkat Saara ja Haagar”. Miten niin ”patriarkat”? Kirjoittaja Raimo Österberg ei selitä tarkoituksiaan, vakka nimenomaan tässä se olisi tarpeen. Normaalisti patriarkka-termillä tarkoiteaan miestä, joka käyttää autoritääristä valtaa perhekunnassaan, kertoo sivistyssanakirja. Raamatun hahmoista Abrahamia, Iisakia ja Jaakobia kutsutaan juutalaisuuden kolmeksi patriarkaksi.Termiä käytetään myös kirkkokunnan johtajan nimityksenä: suurten kristillisten kirkkokuntien, erityisesti ortodoksisten, ylimpiä piispoja ja johtajia kutsutaan patriarkoiksi.
Siionin kevät –lastenlehden levikki on sangen huomattava, noin 13 000. Ev.lut.-kirkon varhaisnuorisotyön järjestön Poikien ja Tyttöjen keskuksen julkaisema JiiPee yltää vain puoleen tästä, sen keskipainos 6450 kpl. Siionin Kevään tavoitteena on "hoitaa lapsen uskonelämää ja tukea kasvattajia, jotka haluavat opastaa lasta kristillisen uskon kysymyksissä. Pyrkimyksenä on päästä lapsen kanssa vuoropuheluun, jota ohjaa Hyvän Paimenen ääni.”
Lapsi oli lukenut Siionin Kevät –lehteä. Lehdessä on Raimo Österbergin kirjoitus otsikolla ”Patriarkat: Saara ja Hagar”. Käy ilmi, että teksti on referaatti Vanhan Testamentin kertomuksesta Aabrahamista, Saarasta ja Haagar-nimisestä orjattaresta.
Kertomus kuvaa paimentolaiskulttuurin elämäntapaan kuulunutta perhe- ja avioliittomallia. Siinä ilmenee ankaran patriarkaalisille arvoille nojautuneen yhteiskunnan suhtautuminen lapseen sekä miehen ja naisen tehtäviin ja asemaan.
Kuten tunnettua, tässä Vanhan testamentin kertomuksessa kuvataan, miten mies on herra jo johtaja teltassaan. Ja naisen tärkein tehtävä on poikalasten synnyttäminen.
Saara-äiti oli jo ohittanut tavanomaisen hedelmällisyysiän ja hänen asemansa perheessä oli tulossa uhanalaiseksi. Näissä kulttuureissa on yhä nykyisinkin tavallista että mies ottaa ensimmäisen vaimon ikäännyttyä uusia vaimoja, varallisuutensa mukaan. Vanhan Testamentin kertomuksesa Saara itse ”antaa” orjattarensa Haagarin Aabrahamin ”käyttöön”, niin että Haagar tulee raskaaksi ja synnyttää sittemmin pojan. Tekstissä puhutaan myös ympärileikkauksesta, jonka Jumala velvoittaa tekemään kaikille mihille ja poikalapsille ”liiton merkiksi”.
Voidaan syystä kysyä, mitä tarkoitusta varten tämä tarina ilman minkäänlaisia selityksiä on painettu lapsille suunnattuun lehteen.
Mitä kasvatuksellisia, tiedollisia tai hengellisiä tavoitteita palvelee se, että lapselle kerrotaan, että perheen isä meni ja makasi hänen vaimonsa hänelle ”antaman” toisen naisen kanssa. On myös hätkähdyttävää, että orjuuden ilmiötä tai ympärileikkaamista ei selitetä, vaikka niistä puhutaan. Lapselle herää myös kysymyksiä: kuinka Saara-äiti saattaa noin vain ”antaa” toisen ihmisen, naisen, oman puolisonsa ”käytettäväksi”?
Tämä on pahempaa kuin saippuasarjoissa.
Voidaan myös kysyä, mikä syy on valita juuri tämä varsin arkaainen Raamatun teksti lapsille suunnattuun lehteen. Kuka tai mikä valinnosita päättää?
Sanalla sanoen kummallinen oli myös referaatin otsikko: ”Patriarkat Saara ja Haagar”. Miten niin ”patriarkat”? Kirjoittaja Raimo Österberg ei selitä tarkoituksiaan, vakka nimenomaan tässä se olisi tarpeen. Normaalisti patriarkka-termillä tarkoiteaan miestä, joka käyttää autoritääristä valtaa perhekunnassaan, kertoo sivistyssanakirja. Raamatun hahmoista Abrahamia, Iisakia ja Jaakobia kutsutaan juutalaisuuden kolmeksi patriarkaksi.Termiä käytetään myös kirkkokunnan johtajan nimityksenä: suurten kristillisten kirkkokuntien, erityisesti ortodoksisten, ylimpiä piispoja ja johtajia kutsutaan patriarkoiksi.
Siionin kevät –lastenlehden levikki on sangen huomattava, noin 13 000. Ev.lut.-kirkon varhaisnuorisotyön järjestön Poikien ja Tyttöjen keskuksen julkaisema JiiPee yltää vain puoleen tästä, sen keskipainos 6450 kpl. Siionin Kevään tavoitteena on "hoitaa lapsen uskonelämää ja tukea kasvattajia, jotka haluavat opastaa lasta kristillisen uskon kysymyksissä. Pyrkimyksenä on päästä lapsen kanssa vuoropuheluun, jota ohjaa Hyvän Paimenen ääni.”
Vastaukset 61
Vanhimmat
Mietin kuitenkin, onkohan otsikossa pilkku kahden ensimmäisen sanan välissä? Onkohan se jäänyt pois? Pilkku muuttaa lauseen aivan toiseksi, verrattuna avauksessa esitettyyn.Jos siinä on kaksoispiste, kuten avauksessa, siinä on todennäköisesti tapahtunut jonkinlainen lapsus. Myös avauksessa toisen kerran mainittu, ilman mitäään välimerkkiä opeva teksti antaa värittyneen kuvan tapahtumasta.
Sinänsä näillä kirjoituksilla on tarkoitus paikata ssitä aukkoa, joka jäi, kun koulujen raamattutiedon opetus jäi pois. Minä olen oppinut näitä asioita kansakoulussa uskontotunnilla, raamatun historian kirjoista ja opettajan kertomana. Ympörileikkaustakaan he eivät selittäneet, vain pienellä maininnalla, että on sellainen pieni leikkaus sukupuolielimessä.
Siionin kevään kirjoitussarjaan Patriarkat. Edellisessä lehdessä 1/2006 on otsake Patriarkat 2: Abraham ja uusimmassa lehdessä Patriarkat: Saara ja Hagas. Uskoisin, että jatkoa seuraa Isak, Rebekka, Jaakob, Raakel ja Lea. Siinä selitys otsakkeeseen.
Niin. Ja Silpa ja Bilhakin saattavat päästä joukon jatkoksi.
Kouluissa on edelleen uskonnonopetusta. Se ei ole jäänyt pois, kuten esität. Nykyiset oppimateriaalit painottavat raamattuopetusta enemmän kuin kymmenen vuotta sitten.
En vain halunnut kovin yksityisin kohtaisesti repostella. Vertasin lähinnä tilanteeseen lapsuudessani, noin 50 vuotta sitten. Seurasin myös omien lasteni koulunkäyntiä, siitä on kulunut se 10 vuoden ajanjakso. Nykyistä tilannetta en tarkoin tiedä, sillä lasteni lapset asuvat niin kaukana, että harvoin heitä tavatessani, ei ole juuri kouluasoihin tullut perehdytyksi.
Kerroin vain viestissäni lähinnä sen, minkä vuoksi RYt järjestävät raamattuopetusta ja miksi näitä julkaistaan lehdessä. Kirjoittaessani mietin jatkaa, mutta uni alkoi painamaan.
Alakoulun uskonnon oppimateriaali pitää sisällään sekä keskeisimmät Vanhan Testamentin henkilöt Mooseksen, Daavidin, Salomon, Aabrahamin, Jaakobin jne ja Uuden Testamentin puolelta Jeesuksen elämän kattavasti syntymästä kuolemaan sekä kristinuskon alkuvaiheet Paavalin lähetysmatkoja seuraten.
Koulujen raamattutiedon opetus ei todellakaan ole jäänyt pois, päinvastoin se on syventynyt, kun vertaa oppimateriaalien sisältöjä esimerkiksi peruskoulun alkuvaiheeseen, jolloin muistini mukaan kirjat painottuivat enemmän eettiseen puoleen. Lisäksi kristillistä uskoa ja sen vaikutusta ja sen antamaa arvopohjaa käsitellään syvällisesti uskonnin oppikirjojen muissakin teemoissa.
Raamatun sisältöä käsitellään spiraaliperiaatteella aina ensimmäisestä luokasta alkaen siten, että alussa keskitytään henkilöön tutustumiseen, ylemmille luokille mentäessä syvennetään henkilökuvia ja alakoulun kuudennelle luokalle päästyä mukaan tulevat perheen, yhteiskunnan ja jopa globaalit teemat.
Vilaisepa Pakkula joskus lastenlastesi uskonnon oppikirjoja. Varsinkin Hyvä Paimen-sarja on minsuat onnistunut luomaan kanavan Raamattuun tutustumiseen ja tunnustukselliseen uskonnonopetukseen.
Olisipa sellaista!
Ry:llä puhutaan toiminnasta, omasta erinomaisuudesta, muiden saastaisuudesta ja maailman kamaluudesta.
harvemmin Jeesuksesta.
Ai niin. Ja kaikki tämä "kaanaan kielellä".
Siksi niin usein odotan kärsimättömänä kahvitaukoa. Ja siksi niin usein nykyään epäilen tätä vl-opetuksen "eksklusiivisuuden" oikeutusta.
/ Siionin Kevään tavoitteena on "hoitaa lapsen uskonelämää ja tukea kasvattajia, jotka haluavat opastaa lasta kristillisen uskon kysymyksissä. Pyrkimyksenä on päästä lapsen kanssa vuoropuheluun, jota ohjaa Hyvän Paimenen ääni.” /
Siionin Kevän Saara ja Haagar -tarinalla saavutettiin tavoite: päästä vuoropuheluun lapsen kanssa.
Tämän Raamatun kohdan pohjalta päästään vuoropuhelussa käsittelemään:
- orjuutta
- miesten ja poikien ympärileikkausta
- vanhan naisen asemaa perheessä
- lapsettoman naisen ja lapsettoman pariskunnan kohtaloa
- poikalapsen tyttöä suurempaa arvoa perheessä.
Samaan tavoitteseen olsi päästy lukemalla kyseinen Raamatun kohta suoraan Uudesta Käännöksestö (1992). Ei olisi tarvittu kyseistä lehteä lainkaan. Eikä kyseisen kirjoittajan "selitystä".
Koko lehden voi huoletta lakkauttaa.
"Koko lehden voi huoletta lakkauttaa."
Oletkohan itse tutustunut koko lehteen? Yleensä siellä on ihan hyviä kirjoituksia, joita aikuisetkin voivat lukea.
Jotkut taas ovat ehdottaneet lehden lakkauttamista.
Toissa Päivämiehessä kirjoitettiin kriittisestä medialukutaidon tapeellisuudesta. Tässä sitä on oivallinen tilaisuus harjoittaa.
Näin kirjoitti Hanna-leena Nissilä artikkelissaan "Löytyykö medioiden meressä oikeaa suuntaa?":
"Kodeissa onkin hyvä opettaa lapsille pienestä pitäen medialukutaitoa ja tervettä kriittisyyttä. Tutkimusten mukaan alle kouluikäisetkin lapset voivat jo osata valikoivaa ja kriittistä mediankäyttöä. Viisitoistavuotiaat nuoret ovat jo varsin rutinoituneita ja tietoisia siitä, että media välittää vain yhden version todellisuudesta."
Siionin Kevät -lehti osui nyt mediakritiikin areenalle. Mutta ovatko nuoret itse muistinsa mukaan tätä lehteä lukeneet? Lukevatko kouluikäiset Siionin Kevättä ja jos, lukevatko mediakriittisesti?
Raimo Österbergin kirjoitus on luettavana Siionin Kevään "nettiversiossa" (jutun otsikossa näkyy olevan kirjoitusvirhe, Haagas, po. Haagar):
http://www.srk.fi/index.php?p=saara_ja_hagar
Kyllä sulla on murheet. tuskinpa olet todella huolissasi, etsit vain purtavaa.
Valita johonkin tätiyhdistykseen, niin muuttavat koko raamatun.
Vastauksesi on hyvä esimerkki siitä vapaasta keskusteluilmapiiristä mikä vl-liikkeessä vallitsee. Kerran Päivämiehessä sanottiinkin, että Pyhä Henki antaa oikeat kysymykset! :)
Tämä on nähtävästi rauhanyhdistyksen eettistä kasvatusta lapsille.
Ehkä Siionin Kevään kulloisetkin tekstit on tarkoitettu antaamaan aineistoa näiden kysymysten käsittelylle kotien ja rauhanyhdistyksen päiväkerhoissa ja raamattuluokissa?
Kysymys ymmärtääkseni on siitä, minkä ikäiselle milloinkin Raamatun vanhoista tavoista ja ohjeista puhutaan ja millä taidolla.
Herää luonnollisesti kysymys, mitä hyötyä pienille lapsille ja kouluikäisille on Saaran ja Haagarin kohtaloiden yksityiskohtaisesta tuntemuksesta.
Kyllä Raamatun selittämisestä olisi aina hyötyä. Ei pidä sitä väheksyä.
Mutta perusedellytyksenä on se, että selittäjä itse ymmärtää sen mitä aikoo selittää! Raamatun aikana tällaisia ihmisiä nimitettiin "rabeiksi". VL:ssa tällaisia rabbeja on nykyään erittäin vähän, ja pahoin pelkään että nykymenolla he kuolevat sukupuuttoon.
Jos keskeistä on "me"-henki, niin väkisinkin Jeesus hankeen hukkuu, unhoittuu.
Sinuna olisin jättänyt tuon kommentin kirjoittamatta. Oletko tyytyväinen siihen mielikuvaan, jonka se vl:tä antaa ulkopuolisille? Aloitus oli mielestäni hyvä ja asiallinen.
Ihan samaa ajattelen. Aloitus oli asiallinen ja kiinnittää huomion siihen, mitä ry:n lapsille suuntaamassa lehdessä julkaistaan. Lapsille pitää tarjota parasta laatua niin hengelliseltä kannalta kuin tiedollisestikin.
Toivotaan että lehden taustaryhmä miettii näitä asioita entistä huolellisemmin.
"On sinulla otsaa" -tyyliset päivittelyt saisivat jäädä pois. Semmoinen ei vie asiaa eteenpäin. Sellainen kommentti osoittaa että joku vain pyrkii yhä estämään keskustelua. Se taas ei ole kenenkään etujen mukaista, ei varsinkaan meidän uskovaisten.
En ole ko. lehteä nähnyt. Kuka sitä julkaisee? Kamalaa tekstiä. En antaisi oman lapseni lukea. Ei meille tuollaisia lehtiä edes tilattaisikaan.
asut, kun olet noin ulkona?
Ei täällä ilmesty tuon nimisiä lehtiä, mutta olen silti suomalainen, että suomen asiat kiinnostavat.
populismia, jota esiintyy politiikassa varsin runsaasti.
"En ole ko. lehteä nähnyt. Kuka sitä julkaisee? Kamalaa tekstiä. En antaisi oman lapseni lukea. Ei meille tuollaisia lehtiä edes tilattaisikaan."
Helppo ruotia ja arvostella edellä mainituin saatesanoin ja ottaa vastaan täytenä totuutena joku palstakirjoitus???
Jos vähänkin olet koulua käynyt, niin tiedät kyllä, miten rakentaa itselle oikea riippumaton mielikuva asiasta.
ymmärrä tekstistä tai sen vertauskuvallisuudsta kovinkaan kummoisesti. Nämä tekstit pitäisi aina selittää hyvin, erityisesti lapsille. Mutta kun noita tekstikohtia koitetaan lukea 1776-käännöksestä, niin tuloksena on se, että naiset ovat patriarkkoja. Absurdia.
Tämä sama ongelma näkyy kaikkialla. Puhutaan ja toimitaan ja hästätään, mutta sisältö ohenee koko ajan. Jeesuksestakin puhutaan entistä vähemmän. Mitäpä tuosta Jeesuksesta, pääasia että käy seuroissa!
Kristinuskoa?
Olet varmaan siinä oikeassa, että minulla ei ole syvällistä Vanhan Testamentin ymmärrystä.
Ehkä juuri siksi kummastelinkin sitä että näin vaikeaa, raamatunhistoriallista ja tulkinnallista tietoa vaativaa tekstiä tarjotaan lapselle "raakana", sellaisenaan.
Olen kuullut selitettävän Saarasta seurakuntana, toisaalta myös juutalaisuuden alkuna, ja Haagarin poika Ismael taas on leimattu tietyn kansan alkuunsaattajaksi, mutta sellaiet tulkinnat eivät mielestäni edes kuulu lapsen tiedettäväksi. niillä tulkinnoilla on omat historiallis-poliittiset ja uskontopoliittiset intressinsä, eivät ne niin viattomia ole kuin ehkä luulemme.
Joku asioita tunteva voisi sen sijaan valaista asiaa, millaiset ovat raamattuluokkien ja pyhäkoulujen opetussuunnnitelmat.
Ei varmaan sentään tätä?
tuolla ymmärryksen puutteella lehden jutun kirjoittajaa (Österberg). En suinkaan sinua.
Päinvastoin, oli erinomaista että otit asian esille täällä.
Nuo Saara ym. selitykset pohjautuvat Uuden testamentin hebrealaiskirjeeseen.
Yleiempänä ongelmana on se, että "sokea taluttaa sokeaa". Eli sen joka selittää tekstiä, pitäisi itse ensin ymmärtää tekstikohta. Tässä vl-maallikot ontuvat järkyttävän usein. Ei ymmärretä tekstiä, mutta silti jamutaan sitä 45 minuuttia, ja otaksutaan että kansa kuuntelee, uskoo ja rakentuu siitä. Tässä kohtaa kritiikittömyyden vaatimus on kääntynyt täysin vanhoillislestadiolaisuuden ydintä vastaan. Sokea ei voi taluttaa sokeaa seurauksitta.
Ensimmäinen askel olisi nöyrtyä vanhan väärän päätöksen edessä, ja vapauttaa Uusi Käännös (1992) pannasta. Käsittämätöntä, että suomenkielellä ei saa Raamattua lukea! Käsittämätöntä!
Saara oli jo vanha ja yhä lapseton. Niinpä hän antoi Abrahamille orjattarensa Hagarin ja tämä alkoi pian odottaa lasta. Huomatessaan sen Hagar ylpistyi ja halveksi emäntäänsä. Silloin Saara kuritti orjatartaan ja tämä pakeni autiomaahan.
**********
Karseeta!
Vanha mummo siis antoi vanhalle miehelleen piian "käyttöön" jotta suku jatkuisi?!?!?!?!??!?!?!?!?!?!Ja sitten äpärän kanssa piika armotta autiomaahan?!?!??!
Irstailua tai ei, mutta nuo tavat olivat sen ajan yhteiskunnan valtarakenteiden mukaisia ja menettely siihen aikaan "asiaankuuluvaa". Tätä Vanhan Testamentin ja paimentolaiskulttuurin arvomaailmaa vasten tarkasteltuna jeesuksen opetusten radikaalisuus näyttäytyy dramaattisena.
Orjuus ja orjakauppa oli VT:n aikaan yleistä. Toisen kansanryhmän, naapurimaan tai vihollismaan asukkaita ryöstettiin orjuuteen. Tästä on Vanhassa Testamentissa runsaasti raakoja ja siekailemattomia kuvauksia, joiden rinnalla nykyajan väkivaltaelokuvat ovat kevyttä kamaa...
Suvun vanhin ja mies oli ja on paimentolaiskulttuurissa tärkein. Miehen kunnia on suuri jälkeläisten joukko, suuri suku, sekä suuri karja. Käskyistä näkyy sen ajan maailmankuva ja naiskäsitys: "Älä himoitse lähimmäisesi vaimoa, karjaa..."
Elettiin klaaneina, sukuyhteisöinä, joissa ei yksittäisellä yksilöllä ollut arvoa, varsinkaan jos hän oli tyttö tai nainen. Yksilön ihmisarvon käsitettä ei tunnettu. Myöskään järjestäytynyt valtio nykymielessä ei ollut vielä kehittynyt.
Jälkeläisten ja suvun vahvistamiseen tarvittiin useampia vaimoja. Tyttö saatettiin naittaa 8-10-vuotiaana, usein jo hyvinkin vanhalle miehelle. Kunniamurha-menettely juontaa juurensa jo täältä. Naisen tehtävä on toimia miehen kunnian varmistajana, synnyttää ennen kaikkea poikia. Lapsettomuus on suuri onnettomuus. Poikien kautta siirtyi omaisuus. Tytöillä ei ollut perintöoikeutta (tasa-arvo perintölaissa saatiin muuten Suomeenkin vasta 1930-luvulla).
Nykypäivänä meillä ei ole orjuutta; ei lupaa settaa tyttöjä ja poikia eriarvoiseen asemaan. naisella on sama luovuttamaton ihmisarvo riippumatta siitä onko hän avioliitossa ja onko hänellä tai ei ole lapsia. Lapsiavioliitot ovat kiellettyjä, ja sekä yleensä ihmisten että naisten ja lasten ihmisoikeuksista on sovittu kansainvälisesti.
Näiden kaikkien edistysaskelien perustana ja maailmanlaajuisesti yhtenä matkaansaattajana on toiminut Jeesuksen opetus. Hän puolusti radikaalisti kaikkien ihmisten: myös halveksittujen naisten ja lasten ihmisarvoa.
Voidaan sanoa, että nykyiset ihmisoikeudet pohjautuvat osaltaan Jeesuksen opetuksiin.
Viime vuonna tyttöjen printöikeus käytännössä vesitettiin Suomessa - ainakin kiinteistöperinnön siirroissa.
Taitaa lestadiolaismiesten kunnia yhä olla sama kuin tuossa vanhatestamentillisessa paimentolaisuudessa: suuri perhe. Suuri perhe antaa arvovaltaa.
Pieni perhe tai peräti lapsettomuus syö miehen statusta ry:llä. Näin olen ollut ymmärtävinäni...
... siis siinä mielessä, jos tavoitteena on suuren lukijamäärän saaminen. Tuollaiset sensaatiohakuiset otsikothan aina kiinnostavat ihmisiä ja monet valitsevat lukemansa ketjun lukijamäärän perusteella, joten aina tulee lisää.
Hiukan olen kuitenkin samoilla linjoilla ajoittajan kanssa. Ei ehkä ole tarpeen ottaa moisia raamatunpaikkoja noin pienille lapsille suunnattuun lehteen, jos tapahtumat jäävät sitten kysymysmerkiksi ja selvittämättä lapsille. Mikä on tärkeää ja oleellista raamatusta tietää, sitä voisi mielestäni miettiä.
Ja tämän palstan lukijoilla osuu sormi siihen väliin niin että kirpaisee pahasti ?
Älämöinti on tavanomaista ! Miksi ?
Miksi ei ole halua ajatella "lapsen aivoin" ? Jutun alussa lapsihan kysyi ? Mitä kysyi ? Sitä asiaa mitä ei käsittänyt- eikö niin ?
Eikö kukaan kyseenalaista omalla kohdallaan sitä, että olisi valmis "noin vain" kertomaan lapselleen aikuisen maailmaan kuuluvia asioita ?
Eihän ollut yhtään lasta paikalla, kun Vapahtajaamme ristiinnaulittiin pitkäperjantaina ? Vai oliko ?
Kun vastattaatte rehellisesti em. kysymyksiin olette käsittämässä paljon paremmin mitä, milloin ja miten kerron lapselleni uskonasioista.
Lapsillehan on tapana kertoa vain lyhennettyjä Vanhan Testamentin kertomuksia, joissa tulee esiin niiden uskonnollinen sanoma, mutta joissa ei tarkemmin kuvailla sen ajan perhe-elämää tai yhteiskunnallisia instituutioita. Tekstissä on myös selvä virhe. Saara ja Haagar ovat tietenkin kansojensa matriarkkoja eikä patriarkkoja.
Nyt on kyllä jollakin harkintakyky pettänyt. Valittakaa ko lehden toimitukseen asiattomasta kirjoituksesta, ja ilmoittakaa, että peruutatte tilauksenne, jos lehdessä vielä esiintyy sellaisia artikkeleita.
Onko asiaa tarkasteltava myös siltä kannalta, että meillä itse asiassa on liian vähän syvää teologista ammattinäkemystä julkaisujemme johdossa?
Lestadiolaisuus on muutoinkin varsin maallikkopainotteinen Sanan selityksessä. Pääosa teologisesta traditiosta kadotettiin historiassa tapahtuneessa kiistassa, silloin aikanaan kun pappis-ryhmittymä erotettiin vanhoillisuudesta.
Seuroissa ovat pääasiallisesti maallikot saarnaamassa. Tuon esille nostamani kirjoituksen kirjoittaja on itse maallikko, hyväätarkoittava maallikko varmaan. Kuinka laajasti hän tuntee kristillisyyden opetusta että rohkenee lähteä lapsille opettamaan?
Riviuskovaiset harvoin itse lukevat lainkaan Raamattua. Täällä on käynyt ilmi sama jonka olen itse tunnistanut rauhanyhdistyksellä: luterilaisuudesta ja Tunnustuskirjojen sisällöstä on äärimmäisen harva koskaan kuullutkaan.
Ehkä uskonelämä on monelle lähinnä turvallistsa hengellistä viihdettä ja hauskaa sosiaalista kanssakäymista?
En tarkoita että yksinomaisesti "tietämällä" uskoen kenenkään hengellisyyttä rakennettaisiin. Mutta perusasioista pitäisi olla vankka ymmärrys, lujalla pohjalla. Tämäkin on Raamatussa todettu. - Silloin nimittäin emme ole koskaan hurmahenkisyyden emmekä harhaoppien uhreja (kuten pääsi käymään 70- ja 80-luvulla).
minuakin toisinaan epäilyttää meikäläisyyden suunta ja vauhti
paljon on hyvää mutta myös kritisoitavaa löytyy
ongelma on että kritiikkiä ei osata ottaa vastaan eikä mitään asianlaitaa pystytä korjaamaan
aivan hassunkuriset asetelmat tiettyihin asioihin on sementoituneet irvokkaisiin puitteisiin 70 luvulla
olen mm sitä mieltä että meikäläisten omattunnot noin yleensäottaen on varsin vääristyneessä tilassa jos Jumalalta kysyttäisiin
samaan aikaan kun useimpien omatunto tulee
1: kipeäksi lasillisesta viiniä,
2: se ei reagoi millään lailla vanhempien kunnoittamattomuuteen eikä lähimmäisestä pahan puhumiseen
jos tämän asian tuot julki (olen monesti yrittänyt), vastaukset menevät vastaavasti:
1: jos et ole kuuliainen seurakunnan neuvoille, olet kieltänyt uskosi teoillasi
2: no joo joo, sattuuhan sitä, katsos kun kukaan ei ole synnitön
Sen sijaan Jumalan silmin nähtynä hänelle on se ja sama kuinka paljon prosentteja juomassasi on ,kunhan et kännää, mutta kohdan 2 teot ovat hänelle synti ja kauhistus
Eli tilanne kaikessa karmeudessaan on niin, että omatekoisten pykälien noudattaminen on tärkeämpää kuin oikeiden syntien suhteen valvominen.
Useat elävät synnin luvallisuudessa täysin paatuneilla omillatunnoilla julkisesti, eikä Päivämies reagoi asiaan mitenkään.
"... tilanne kaikessa karmeudessaan on niin, että omatekoisten pykälien noudattaminen on tärkeämpää kuin oikeiden syntien suhteen valvominen. "
Jees. Muistuttaa sitä vaihetta jolloin Luther alkoi kommentoida katolilaisuutta... Luetaanko taas Augsburgin Tunnustuksen selityksiä, sieltä löytyvät tähän kristallinkirkkaana neuvot.
Jos ei itsellä ole mahdollistuutta lukea, asiat tulisi nostaa esiin saarnoissa.
Suurin osa vl uskovaisista uskoo koko elämänsä ajan niinkuin heille lapsesta asti opetetaan.
Tärkeimpänä asiana laumassa mukana pysyminen, muualla kadotus. Oppi sinällään on oikea, ihmisen on löydettävä Jumalan valtakunta pelastuakseen.
Maallisesti tarkasteltuna,Vl kristillisyyden tärkein kriteeri johtajien näkökulmasta on lauman koossa pysyminen. Mm. joulunjälkeisessä puhunjainkokouksessa Lääkkö viestitti kokoontuneille, te olette vastuussa seurakunnan eheydestä.
Riviuskovaiset ovat kiistatta aika pitkälle johdateltavissa melkein mihin tahansa, oppirakennelma on sellainen. Kun oma raamatun tuntemus on vähäinen ja niillä ketkä asioista ymmärtävät rakentavan keskustelun käyminen julkisesti on vaikeaa,(vrt. palstan suosio).
Lestadiuskin oli hyvin oppinut ja lahjakas mies, hän ymmärsi mitä opetti kansalle, samoin Luther.
He tunsivat myös opetuksensa vastuun. Lestadiolaisuudessa on liiankin paljon huonoja esimerkkejä vastuuttomasta seurakunnan johdattelusta. Vaan aina siihen tilanteeseen näytetään ajautuvan säännöllisin väliajoin, kun painetta kertty tarpeeksi, räjähtää(hoitokokoukset, hajaannukset). Voiko tässä liikkeessä olla mahdollista jatkuva, ilman pelkoa, avoimesti, ei riitaa kylväen käytävä keskustelu. Keskustelu itsessään purkaa jo koko ajan painetta jolloin kaidalla tiellä tasapainottelu on helpompaa ja vähemmän horjuvaa.
kiteytti Hynde minulle niin kirkkaasti!
Täällä osoite tunnustuskirjoihin.
http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/
Pappiseriseura syntyi pappisnäkemyksen omaavien EROAMISESTA, ei erotuksesta.
Miksi maallikotkin voi saarnata? Siksi, että Sanan virka ei ole koulutuksessa, sosiaaliluokassa, kouluttamattomuudessa tai missään muussakaan ulkoisesti opittavissa asioissa riippuva, vaan Pyhän Hengen työtä, Jumalan työ ihmisen kautta. Teologejakin tarvitaan ja heilläkin sana on Jumalan työ heidän kauttaan.
Jeesus kutsui kalastajia opetuslapsikseen, kirjanoppineet eivät lähteneet seuraamaan Jeesusta, koska kirjanoppineet eivät uskoneet puusepän poikaa ollenkaan.
On totta että monilla maallikkosaarnaajillamme on erittäin laaja ja syvällinen näkemys Raamatusta ja kristinopista sekä ymmärrys sen perusteista. He ovat suuria opettajia Jumalan armosta, herran työntekijöitä.
Mutta en väheksyisi myöskään teologista ammattimaista asiantuntemusta.
Mistä muuten tämä onneton tapaus mielestäsi johtuu, Tutkija? Mistä tämä kertoo?
"olen mm sitä mieltä että meikäläisten omattunnot noin yleensäottaen on varsin vääristyneessä tilassa jos Jumalalta kysyttäisiin"
"samaan aikaan kun useimpien omatunto tulee
1: kipeäksi lasillisesta viiniä,
2: se ei reagoi millään lailla vanhempien kunnoittamattomuuteen eikä lähimmäisestä pahan puhumiseen"
Yleensä ottaen? Useimpien? Onkohan tuo vähän turhaa yleistämistä. Ainakaan omat kokemukseni eivät vastaa väitettäsi.
"Eli tilanne kaikessa karmeudessaan on niin, että omatekoisten pykälien noudattaminen on tärkeämpää kuin oikeiden syntien suhteen valvominen."
En allekirjoita tätäkään väitettäsi. Joillekin voi olla niin, mutta uskon, että useimmat ymmärtävät nämä "omatekoiset pykälät" eräänlaisina ohjeina ja neuvoina, siis "varotoimenpiteinä", joiden tarkoitus on uskonelämän suojeleminen. Ne eivät siis ole mitään itseisarvoja sinänsä.
Mitä muuten ovat mielestäsi "oikeat" synnit? Ne 10 käskyssä luetellutko? Minusta ongelma on monesti se, että sekä usko että synti pitäisi ymmärtää paljon kokonaisvaltaisemmin; ei yksittäisinä tekoina tai tekemättä jättämisinä vaan kokonaisuutena.
"Useat elävät synnin luvallisuudessa täysin paatuneilla omillatunnoilla julkisesti, eikä Päivämies reagoi asiaan mitenkään."
Totta on, että nykyisin on entistä enemmän sellaisia, jotka kyllä kulkevat seuroissa ja osallistuvat muuhunkin toimintaan, mutta omakohtainen usko on unohtunut. Valitettavasti. Maailmallisuus tarttuu ja samalla kontrasti uskovien ja ei-uskovien välillä kasvaa jatkuvasti. Toisaalta nykyinen tilanne on varmaankin seurausta myös siitä, että sideavaimiin ei enää tartuta niin herkästi kuin aikaisemmin, ehkä juuri täälläkin paljon keskusteltujen "ylilyöntien" vuoksi. Onko se sitten hyvä vai huono asia, en osaa sanoa.
Millä tavalla Päivämiehen pitäisi mielestäsi reagoida? Tälläkin palstalla on viime aikoina paljon kritisoitu Päivämiehen linjaa, mutta eipä ole juuri konkreettisia "parannusehdotuksia" tullut.
Minun tietojeni mukaan ns. pappiseriseuran kannattajat nimenomaan EROTETTIIN.
"samaan aikaan kun useimpien omatunto tulee
1: kipeäksi lasillisesta viiniä,
2: se ei reagoi millään lailla vanhempien kunnoittamattomuuteen eikä lähimmäisestä pahan puhumiseen"
****tämä asia on täyttä todellisuutta ainakin minun ympäristössäni olevien vl keskuudessa. Ei tietysti kaikilla, mutta todella,todella, yleistä. Tähän törmää ihan jatkuvasti, että lähimmäisestä puhutaan pahaa. Huom. lähimmäinen on ihan kuka vaan tuntemamme ihminen, ei pelkästään uskonystävät.
"Omatekoiset pykälät" sen sijaan ovat erityisen valvonnan alla. Paljon, paljon tarkemman valvonnan ja paheksunnan alla kuin mainitsemani oikeat synnit. Hysteerinen suhtautuminen näihin omatekoisiin viritelmiin on sen tasoista, että kyse on kerta kaikkiaan siitä, että "lasi viiniä" on todellakin synti. Et sinäkään sitä voi rehellisesti kieltää. Kunhan kaunistelet.
Oikeasti syntiä olevia asioita Raamatussa on mainittu useita, mutta tärkein osviitta elämänohjeiksi, ja vältettäviksi asioiksi on nyt ainakin alkajaisiksi nuo 10 käskyä.
Minun mielestäni ihminen joka puhuu pahaa lähimmäisistään vailla synnin tuntoa on paatunut synnin luvallisuudessa elävä joka ei ole enää uskovainen.
Minun mielestäni ihmisen sielunelämästä ei taas kerro mitään se, nauttiiko hän lasillisen viiniä ruuan kanssa vai ei.
Päivämiehen pitäisi palata olennaisiin uskon peruskysymyksiin sen sijaan että se harrastelee musiikkinumeroiden kanssa, joilla jutuilla ei ole uskolla Kristukseen kanssa yhtään mitään tekemistä.
Ymmärrän kantasi ja olen osittain samaa mieltä.
Ensinnäkin, pahan puhuminen lähimmäisistä ei todellakaan ole Raamatun opetuksen mukaista. Sitä varmasti tapahtuu kaikkialla, myös vl-piireissä, valitettavasti. Usein taustalla saattaa olla aito huoli lähimmäisestä, mutta silloinkin pitäisi rohjeta mennä puhumaan suoraan asianosaisen kanssa, ei "takanapäin" murehtien (tai, joissain tapauksissa, märehtien).
"Hysteerinen suhtautuminen näihin omatekoisiin viritelmiin on sen tasoista, että kyse on kerta kaikkiaan siitä, että "lasi viiniä" on todellakin synti. Et sinäkään sitä voi rehellisesti kieltää. Kunhan kaunistelet."
Henkilökohtaisesti en pidä lasillista viiniä syntinä. Siitä huolimatta olen sillä kannalla, että seurakunnan neuvo tässä tapauksessa on erittäin hyvä, siis että absolutismi on uskon varjelemisen kannalta paras vaihtoehto. Oikeastaan ihmisen ei pitäisi olla mistään nautintoaineesta riippuvainen. En siis suosittele edes "kohtuullista" alkoholin käyttöä kenellekään, uskosta riippumatta. (Tupakan poltosta olen onneksi päässyt kutakuinkin eroon.)
"Hysteerinen suhtautuminen" on siinä mielessä vaarallista, että kuten itsekin sanot, siinä jää helposti tärkein taka-alalle. On vaara, että ajaudutaan tekojen uskoon. Joka tapauksessa olen sitä mieltä, että oikein ymmärrettynä "nämä omatekoiset viritelmät" ovat hyväksi koettuja ja nähtyjä rakkauden neuvoja, jotka auttavat välttämään sydämen luopumista Jumalasta, siis syntiä.
"tärkein osviitta elämänohjeiksi, ja vältettäviksi asioiksi on nyt ainakin alkajaisiksi nuo 10 käskyä"
Uskovainen ihminen ei elä lain alla vaan armon alla. Niinpä 10 käskyäkään eivät ole uskovaisille "käskyjä", sillä sydämestä Jeesuksen lunastustyöhön uskova ihminen haluaa välttää syntiä vaikkei mitään lakia olisikaan. Minusta se rakkauden kaksoiskäsky ("rakasta Herraa sinun Jumalaasi yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi") kiteyttää todellakin kaiken uskovaiselle tarpeellisen ohjeistuksen. Ei tähänkään kukaan pysty, mutta uskova ihminen haluaa pyrkiä siihen panemalla pois synnin, "joka aina tarttuu ja hitaaksi tekee".
"Päivämiehen pitäisi palata olennaisiin uskon peruskysymyksiin sen sijaan että se harrastelee musiikkinumeroiden kanssa, joilla jutuilla ei ole uskolla Kristukseen kanssa yhtään mitään tekemistä."
Alkuosasta olen pääosin samaa mieltä, mutta lopusta olen vähän eri mieltä. Toisaalta, kuten sanoit, Päivämiehessä olisi hyvä tarkstella uskon peruskysymyksiä ihan "teoreettisella" tasolla ja Raamattuun nojautuen. Kuitenkin nämä "musiikkinumerot" ovat sellaisia konkreettisia esimerkkejä niistä rakkauden neuvoista, joiden yksi tarkoitus on saada ihminen ajattelemaan, mikä tässä elämässä loppujen lopuksi on tärkeintä. Tiedän ja tunnen valitettavan paljon ihmisiä, joilla esimerkiksi juuri musiikki on ollut ehkä suurin yksittäinen tekijä, joka on pikkuhiljaa aiheuttanut sydämen luopumista Jumalasta ja lopulta myös uskosta luopumisen.
Kyllä 10 käskyä sellainen ohjeistus on, että jos niitä rikkoo, oikeanlainen Jumalansananmukainen omatunto tulee kipeäksi, ja asiasta on tehtävä parannus.
Ei sitä ainakaan jatkuvasti voida aina vaan kuitata että joo joo eihän tässä kukaan synnitön ole että sattuuhan sitä tämmöistä. Se on synnin luvallisuutta sellainen jos 10 käskyä ei pidetä kunniassaan.
Näin on sekä huorintekemisen että lähimmäisestä pahanpuhumisen kanssa. Molemmat on selviä hairahduksia, ja samalla viivalla 10 käskyssä.
Lähimmäisestä pahanpuhuminen on meikäläisyydessä niin niin yleistä ja siinä eletään niin selvässä synnin julkisessa luvallisuudessa, että Päivämiehen tulisi asiaan jo puuttua.
Kyse on sielujen autuudesta ja väärästä rauhasta.
Kuvittelepa tilanne että yhtä julkeasti rikottaisiin käskyä "älä tee huorin".
Aivan hirveä tilanne olisi. Nyt on sama tilanne mutta eri käskyn kohdalla.
Synti on päässyt valloilleen eikä kukaan reagoi.
Luther neuvoi kristityitä jatkuvasti tutkiskelemaan omaatuntoaan 10 käskyn valossa, miten se reagoi.
"Kyllä 10 käskyä sellainen ohjeistus on, että jos niitä rikkoo, oikeanlainen Jumalansananmukainen omatunto tulee kipeäksi, ja asiasta on tehtävä parannus."
Totta puhut. Kun sanoin, että uskovainen ihminen ei elä lain alla vaan armon alla, en tarkoittanut, että uskovainen saisi tehdä mitä haluaa. Armon alla eläminen EI ole synnin luvallisuutta. Sydämestä Jeesuksen lunastustyöhön uskova ihminen ei kuitenkaan näe lakia lakina, jota on noudatettava rangaistuksen pelossa, vaan hän haluaa Jeesuksen esimerkkiä noudattaen välttää syntiä ja toteuttaa rakkauden kaksoiskäskyä, jolloin lain noudattaminen tapahtuukin ikään kuin huomaamatta, "siinä sivussa", jos näin voi asian ilmaista. En oikein osaa selittää asiaa, mutta toivon, että ymmärsit, mitä tarkoitan.
"Lähimmäisestä pahanpuhuminen on meikäläisyydessä niin niin yleistä ja siinä eletään niin selvässä synnin julkisessa luvallisuudessa, että Päivämiehen tulisi asiaan jo puuttua."
Niin. Minulla on vähän henkilökohtaista kokemusta asiasta, joten en tiedä kuinka yleistä se loppujen lopuksi on. Joka tapauksessa pahanpuhumista ei todellakaan saisi hyväksyä, riippumatta yleisyydestä. Kyllähän Päivämieskin voisi ottaa asiaan kantaa, mutta loppujen lopuksi muutos lähtee meistä jokaisesta itsestämme. Mielestäni myös se, joka kokee, että hänestä puhutaan pahaa, on oikeutettu ja jopa velvollinen kertomaan pahanpuhujalle henkilökohtaisesti, mitä mieltä on asiasta. Näin asiat saadaan toivottavasti sovittua.
"Luther neuvoi kristityitä jatkuvasti tutkiskelemaan omaatuntoaan 10 käskyn valossa, miten se reagoi."
Tuo on edelleen hyvä neuvo, eikä se mitenkään kumoa edellä sanomaani.
lukea se juttu, jotta voi ottaa kantaa sen perusteella.
En väheksy teologeja, kuten en maallikkosaarnaajiakaan.
Raimo Österbergin kirjoitus on luettavana Siionin Kevään "nettiversiossa" (jutun otsikossa näkyy olevan kirjoitusvirhe, Haagas, po. Haagar):
http://www.srk.fi/index.php?p=saara_ja_hagar
Tuolla joku ehdotti, että Siionin Kevään voisi lakkauttaa.
Tarvitsemmeko sitä? Voisimmeko käyttää siihen kuluvat varat paremmin?
Kuinka paljon sitä käytämme perheissä raamattutietouden ja kasvatuksen tukena?
Onko lehti vanhemmille tärkeä?
Pitävätkö lapset lehdestä?
Olisi hyvä keskustella tästä!
Meille lehti tuli pitkään. Kuitenkin havaitsimme että kukaan ei meillä sitä lukenut (kuten ei myöskään Siionin Lähetyslehteä). Joskus itse lueskelin, mutten juurikaan kostunut. Niinpä lopetimme niiden tilauksen jo tovi sitten.
Sen sijaan luemme lapsillemme ajoittain suoraan Raamattua ja toisaalta SRK:n lapsille tarkoittamaa Raamatun selitysteosta (Tapio Holman toimittama). Nämä herättävät lapsissa mielenkiintoa, ja itsestäni on mukava opettaa lapsille nimenomaan Raamatun tuntemusta.
Perinteet oppi itsekseen, Raamattua täytyy opiskella!
Minulle on yhdentekevää toimitetaanko noita lehtiä. Saa toimittaakin, mutta ainakin itse olen käsittänyt vapauden olla tilaamatta. Samalla tavalla suhtaudun SRK:n julkaisutuotantoon - ostan vain sen mitä tarvitsen tai koen mielekkääksi. (Tässä asiassa olen saanut vihjauksia, että olisi hyvä ostaa mahdollisimman paljon tai jopa kaikki.) Samalla tavalla suhtaudun muihinkin julkaisuihin - vaikkapa Suomen Kuvalehteen tai Fitness -lehteen. Lopetin, kun ei sisältö tyydyttänyt.
Noinpa olen itsekin asian nähnyt SRK:n julkaisujen osalta.
ja Suomen Kuvalehti on muuten oma lukunsa. Seiskajournalismin virrassa sekin on jättänyt kaikki kunniakkaat periaatteensa ja skandalisoiva sekä yhteiskuntapoliittisesti yksisilmäinen asenne paistaa jutuista.
Ruokanen myi sielunsa isokenkäisille. lehden ainut rehellinen sielu on Risto Lindstedt jonka ihmisläheisissä reportaaseissa on sydän paikallaan.
:-) Kiitos innostsamista mediakriittisyyteen, siihen myös Päivämies kehotti hiljattain.
Mitä se sellainen on että muka ostaisimme sellaistakin jota emme tarvitse tai jota pidämme heikkotasoisena, vain siksi että se on SRK:n tuottamaa?
Sehän on kuin Brezhnevin Neuvostoliitossa tai Ceaucescun Romaniassa... ai niin, nuoriso netissä ei tunne kommunisisten diktatuurien tapoja. Piti kannattaa, koska se kannatti, vaikka ei olisikaan sydämessään kannattanut.
Edellä mainitsemasi lisäksi Suomen Kuvalehdessä häiritsee räikeä patriarkaalisuus ja mieskeskeisyys, paikoin jopa sovinismi. Olen myös jättänyt lehden tilaamisen väliin.
Olen kanssasi samalla kannalla. Skandaalihakuisuuden lisäksi mieskeskeisyys on hätkähdyttävä. Surullista että Ilta-Sanomista hankittiin Kuvalehteen ihan toimitussihteeriksi henkilö, joka aloitti navanalusjuttuihin keskittyvän ilkeilypalstan. Ilkeily ei kuitenkaan koskaan vahingossakaan koske todella valtaapitäviä tahoja, vaan sopivasti meille kaikille sylkykupiksi sopivia kansanedustajia, eritoten naispoliitikkoja.
Kerrotko missä numerossa juttu oli?
Uusin taitaa olla.
...aiheesta:
Siionin keväässä on kirjoituksia patriarkkojen elämästä. Vuoden ensimmäisen lehden kirjoitus on yläotsikoitu PATRIARKAT 1; Aabraham. Tämä kirjoitus kertoo Aabrahamista, jolle Jumala antoi käskyn lähteä omasta maastaan, sekä Saarasta, joka ei ollut saanut lasta, sekä lupauksesta yhtä suuraesta jälkeläisten joukosta, kuin tähtiä taivaalla.
Uusimmassa numerossa on yläotsikko PATRIARKAT 2; Saara ja Hagar. Tämä kirjoitus kertoo Saarasta ja Hagarista, miten heidän elämänsä liittyy Aabrahamiin ja miten Jumalan lupaus Aabrahamin jälkeläisistä toteutui.
Uusimman numeron lehdessä ja nettiversiossa on olennainen ero tuossa otsikossa, joka on nettiversiossa julkaistu väärin lehteen nähden.
Mielestäni aloittaja tuo kirjoituksessaan esille sellaisia elementtejä, joita ei kirjoituksessa sellaisenaan ole(esim. aloituksen otsikko). Kysymyksiä lapselle herää varmasti kirjoituksesta, mutta samalla tavalla ne kysymykset heräävät seurapuheista, eikä ole syytä lähteä muuttamaan sitä sanaa, mitä Raamatussa lukee.
Lapset kyselevät muutenkin aikuisilta asioita, joihin aikuisten on vaikea vastata aikuisten kielellä ja joutuvat kääntämään sen lasten kielelle lyhenneltynä ja kiteyttäen olennaisen asian.
Siinä on vanhemmille tehtävää, että selittää lapselle, miten se on silloin ollut ja se oli silloin vanhassa liitossa Jumalan tahto, mutta nykyään ei ole niin, vaan uudessa liitossa on eri tavalla. Lukutaitoinen lapsi ymmärtää, mikä ero on vaikka 5000 vuotta sitten ja tänään.
Ehkä ongelma ei olekaan lapsen, joka lukee näitä, vaan aikuisten. Lukutaitoinen lapsi voi lukea ihan samalla tavalla Raamattuakin tai netisät mitä tahansa ja taatusti herää erinäisiä kysymyksiä siitäkin, joita vanhemmat joutuvat lapselle selittämään.
Koulussa käsitellään Raamatun aiheita melko laajasti ja niiden inspiroimana lapset lukevat Raamatusta itsekin asioita tarkemmin, johon on suorat viitteet annettu uskonnon oppikirjoissa. Kouluikäiset lapset ottavat jopa itse Raamatun(jos kodissa on) ja saattavat tulla kysymään paljon vaikeampiakin asioita sitä luettuaan.
Raamatun sanaa ei tule piilottaa lapsilta, vaan selittää sitä heillekin.
Kaikkien tekstien sisällössä jää aina toivomisen varaa paremmasta, sitä en kiistä ja kukapa täydellistä tekstiä osaa kirjoittaa.
Tässä linkki Patriarkat 2 kirjoitukseen:
http://www.srk-oulu.net/index.php?p=saara_ja_hagar
Kiitos kommentista. Jos kuulut Siionin Kevään toimitukseen, ymmärrän "puolustautumisesi".
Hyvä yritys. :-)
Sanot:
>> Kysymyksiä lapselle herää varmasti kirjoituksesta - -
- - Lapset kyselevät muutenkin aikuisilta asioita, joihin aikuisten on vaikea vastata aikuisten kielellä ja joutuvat kääntämään sen lasten kielelle lyhenneltynä ja kiteyttäen olennaisen asian.
Siinä on vanhemmille tehtävää, että selittää lapselle, miten se on silloin ollut ja se oli silloin vanhassa liitossa Jumalan tahto, mutta nykyään ei ole niin, vaan uudessa liitossa on eri tavalla. Lukutaitoinen lapsi ymmärtää, mikä ero on vaikka 5000 vuotta sitten ja tänään.
Ehkä ongelma ei olekaan lapsen, joka lukee näitä, vaan aikuisten. - ->>
Pääsit tuossa ihan itse oikeille jäljille! :-)
Toisin sanoen: Lapsi ei itse omikseen ymmärrä miten tarina Aabrahamista, Saarasta ja Haagarista liittyy kristillisyyden sanomaan. "Siinä on vanhemmille tehtävää", totesit.
Aikuisellekin voi muinaisen yhteiskunnan arvomaailman ja tapojen ymmärtäminen osana kristillisyyden opetusta olla vaikeaa. Ainakin itselleni, kun en ole Raamatun tuntemuksen suhteen hurskaimmasta päästä uskovaisia. :-( Myönnän.
Siionin Kevät ilmoittaa itse tavoitteestaan seuraavaa: "tavoitteena on "hoitaa lapsen uskonelämää ja tukea kasvattajia, jotka haluavat opastaa lasta kristillisen uskon kysymyksissä. Pyrkimyksenä on päästä lapsen kanssa vuoropuheluun, jota ohjaa Hyvän Paimenen ääni.”
Kun Siionon Kevään tulee tietysti antaa vanhemmille apua, kuten tässä tapauksessa historiallisia tietoja ja kristillisen Raamatun tulkintaperinteen mukaisia taustatietoja. Raamatun tekstin referointi ilman asian työstämistä tekee karhunpalveluksen asialle.
Ilman niitä me vanhemmat joudumme monessa tapauksessa nostamaan kädet pystyyn.
...kirjoitin, ei ongelma ole lapsien, vaan enemmän aikuisten ja toiseksi, sisällöltään täydellistä kirjotusta ei liene olemassakaan.
En tiedä, käsititkö pointtini, tarkoitukseni ei ole puolustautua, vaan tuoda asiaan näkökantaa omasta katsantokulmastani ja sysätä vastuu sinne, minne se kuuluukin -> aikuisille. Kykeneekö tai osaako aikuinen sitten ottaa tai omaksua vastuuta ko. asioihin, on kokonaan toinen juttu. Kuten itsekin totesit, niin ehkä sinunkin on hyvä lukea niitä patriarkojen elämää käsitteleviä kirjoituksia, niin kokonaisuus näyttää toiselta, kuin ennen lukemista ja siten anti myös lasten suuntaan voisi olla toisenlaista.
Samassa yhteydessä on tietysti hyvä muistella mieleen omaa lapsuuttaan ja omiin korviin/silmiin tulleita asioita, enpä itse ainakaan muista juuri mitään erityistä jääneen mieleen.
"Puolustus" - "hyökkäys" asetelma on huono lähtökohta lähestyä tällaisia asioita, sillä se johtaa helposti asian luisumisen sivuraiteelle. Siksi on parempi tuoda näkökantoja, joiden pohjalta voi vetää laajempaa näkemystä siitä, miten itse kukin kokee lukemaansa ja pyrkiä löytämään sisällöllisen ilmaisun keinoja myös itselleen, ettei tahattomasti skriivaa sellaista, mitä ei tarvitsisi.
"Kiitos kommentista. Jos kuulut Siionin Kevään toimitukseen, ymmärrän "puolustautumisesi"."
Vastaus: En kuulu Siionin kevään toimitukseen, enkä koskaan tule kuulumaankaan, joten et sitten ymmärrä kommenttejani :D
Tietääkö / ymmärtääkö teitä joku, mikä merkitys tyon Aabrahamin tarinalla on tämän päivän lapselle ja nuorelle, tämän päivän kristitylle?
Miksi se kertomus pitää Siionin Keväässä julkaista, ja vielä ilman selityksiä?