Mulla on tommonen 7,5 viikkoinen sheltti pentu, joka tuli lauantaina ja nyt muutama asia mietityttää, kyseessä, kun on eka shelttini ja toinen koira vasta kokonaisuudessaan;
1)Mikä olisi hyvä tapa opettaa pentu olemaan haukkumatta? Välillä haukkuu toiselle koiralleni (toisen koiran leikkiessä) ja leikkiessä haukkuu välillä. Ei sanasta ei tässä yhteydessä paljoa välitä, haukkuu lisää vaan, pitäisikö se jättää huomiotta vai miten? Hyviä vinkkejä kaivataan, asun kerrostalossa enkä halua haukkuvaa koiraa...
2)Pentu vinkuu ja kiljuu välillä ulkona (heti ulos päästyään) ja kattelee kotiin päin sen näkösenä, että haluaisi kotiin, miten kuuluisi reagoida? Toistaiseksi en ole reagoinut mitenkään... Kehunut vaan sitten, kun taas tulee. Normaalia varmaan noin pienelle vai onko arkuutta? Joskus on ihan hiljaa ja joskus alkaa huutamaan heti ulos päästyään. Eilen tuli jo joku mummo sanomaan, että tuo se ulos vasta sitten kun se on yli 3kk...
3)Pentu on nyt ollut muutaman kerran yksin kotona vähän aikaa makuhuoneessamme. Muuten on ollut hiljaa, paitsi kerran kotiin tullessani ja tänään suihkussa ollessani vinkui ja raapi ovea, odotin kunnes hiljeni ja menin huoneeseen ja kehuin. Onko normaalia pennuilla kiljuminen ja raapinen yksin ollessa, toisin sanoen jos sitä joskus tekee jääkö iän myötä pois vai pitääkö asiaan jo jotenkin puuttua?
Tossa nyt jotain mietteitäni, kiitokset jo etukäteen vastauksista=)
1)Mikä olisi hyvä tapa opettaa pentu olemaan haukkumatta? Välillä haukkuu toiselle koiralleni (toisen koiran leikkiessä) ja leikkiessä haukkuu välillä. Ei sanasta ei tässä yhteydessä paljoa välitä, haukkuu lisää vaan, pitäisikö se jättää huomiotta vai miten? Hyviä vinkkejä kaivataan, asun kerrostalossa enkä halua haukkuvaa koiraa...
2)Pentu vinkuu ja kiljuu välillä ulkona (heti ulos päästyään) ja kattelee kotiin päin sen näkösenä, että haluaisi kotiin, miten kuuluisi reagoida? Toistaiseksi en ole reagoinut mitenkään... Kehunut vaan sitten, kun taas tulee. Normaalia varmaan noin pienelle vai onko arkuutta? Joskus on ihan hiljaa ja joskus alkaa huutamaan heti ulos päästyään. Eilen tuli jo joku mummo sanomaan, että tuo se ulos vasta sitten kun se on yli 3kk...
3)Pentu on nyt ollut muutaman kerran yksin kotona vähän aikaa makuhuoneessamme. Muuten on ollut hiljaa, paitsi kerran kotiin tullessani ja tänään suihkussa ollessani vinkui ja raapi ovea, odotin kunnes hiljeni ja menin huoneeseen ja kehuin. Onko normaalia pennuilla kiljuminen ja raapinen yksin ollessa, toisin sanoen jos sitä joskus tekee jääkö iän myötä pois vai pitääkö asiaan jo jotenkin puuttua?
Tossa nyt jotain mietteitäni, kiitokset jo etukäteen vastauksista=)
Vastaukset 11
Vanhimmat
1)Itelläni on myös vuoden vanha sheltti uros ja pentuja on vaikea saada hiljaseks, samaten kuin aikuisiakin. Sheltit ovat kovia koiria haukkumaan! Ei ois auttanu muu kun aatella rotua hommatessa kuin herkkähaukkuisia sheltit on.
2,3)Yksin olemisen opettaminen pennulle on helppoa. Paras jättää pentu vaikka leikkimään tai syömään tai jotain, et se ei huomaa oikeen lähtöäs ja sit olla poissa vaan lyhkäsiä aikoja joita pidentää aina päivä päivältä! Ja vaikka pentu itkee ei kannata välittää mitään. Lähtiessä ei kannata hyvästellä koiraa, tulee vaan kauheempi ikävä. Ja tullessa vaan kehua että hyvä koira, vaikka koira on tosi innoissas kun tulet kotiin. Mutta näillä pitäs pärjätä. Mä ainakin pärjäsin oman shelttini kans hyvin näillä periaatteilla!
useimmat pennut mekastavat ja tuhoavat paikkoja aluksi yksinjäätyään, mutta olet tehnyt ihan oikein. Koira huutaa ikävissään sinua takaisin, mutta et saa mennä ennen kuin se vaikenee. Näin se oppii, että saa sinut takaisin olemalla hiljaa eikä itkemällä. kannattaa jättää pentu yksin nyt vaikka joka päivä, jotta se tottuu siihen, viet vaikka toisen koiran ensin lenkille, jolloin pentu saa odottaa kotona. Eihän siitä vielä lenkkeilijöksi olekaan pariin kuukauteen..
Ulkonakin usein pelottaa, ihan normaalia sekin. Koira rentoutuu parhaiten, kun et huomioi sen pelkoa, vietität tavallaan ettei mitään pelättävää ole. Lohduttelu taas välittää päinvastaisen viestin.. Pääasia, että viet pennun joka päivä ulos, vähän erilaisiin paikkoihin. Joissa se näkee muita koiria, lenkkeilijöitä, pyöräilijöitä, autoja, lapsia yms. Arastelu unhotuu pian, kun et välitä siitä. Mutta älä vie pentua heti alkuun mihinkään markkinoille tms.
Haukkumiseen meillä on auttanut se, että nappaan kuonon sormien väliin, tuijotan ja sanon Hiljaa. Mutta komennan ihan rauhallisesti, ettei koira riehaannu entisestään. Tässä vaiheessa pentu tietysti hiljenee hetkeksi, jolloin sitä voi kehua ja antaa namipalan. Syödessään se ei voi haukkua ;) Kun tätä toistaa aina, pistää suun kiinni ja käskee Hiljaa, ja kehuu sitten. koira lopulta hoksaa asian.
Heips ja onneksi olkoon uudesta pennusta!
Mulla on 4,5kk kiinanharjakoira ja ainaki se oli aikas arka ulkona pienenä! Pelkäsi perhosiakin... :) Luonnekysymyshän se on. Ja liittyen mitä se mummo sulle sanoi: jos haluut sisäsiisteydelle tehdä jotain, kannattaa koiraa totuttaakin ulkopisulle heti pienestä pitäen. Tosin niin kauan, kun rokotukset ei ole kunnossa, täytyy pentua ulkoiluttaa paikoissa, jotka eivät ole toisten koirien lempipaikkoja, kuten puistot. Itse ulkoilutin kerrostalomme sisäpihan nurmikolla, muita koiriakaan talossa ei ole.
Kun olit suihkussa, pentu ikävöi sinua. Minun vauveliini änkesi jopa suihkun alle väkisin ikävissään, vaikkei mikään veden ystävä edes ollutkaan. Täytyy varoa, ettei pentusi opi, että "kun raavin ja vingun, saan heti huomiota". Oli tosi hyvä, kun odotit sen hiljenevän ja menit vasta sitten sitä tervehtimään.
Tsemiä jatkossa! Itsekin vasta opettelen koiranomistajan elämää.... :)
-Satu-
Olen kyllä vähän sitä mieltä, että tällaiset perusasiat pitäisi olla tiedossa jo ENNEN kuin pentu tulee uuteen kotiin. Kirjastossa ainakin on kasapäin pentukirjoja, ja kirjakaupoista saa ihan omaksikin. Myös kasvattajalta saa ja pitääkin kysellä rodusta, sen ominaispiirteistä ja siitä, miten kyseinen rotu kannattaa kouluttaa. Kannattaa lisäksi liittyä johonkin koirakerhoon tai muuhun vastaavaan, jos muuten ei ole yhteyksiä koirallisiin ihmisiin. Ei kysyvä tieltä eksy, ja hyvä kun kuitenkin edes jo tässä vaiheessa kysyt, jos on epävarmuutta jostain asiasta.
Onnea joka tapauksessa uuden perheenjäsenen johdosta! :)
Heh heh, alkoi oikein huvittamaan tuo ns. hyökkäävä viestisi. Voin sulle sanoa, että olen LUKENUT kirjoja, ostanut kirjoja, lukenut kasvattajan kirjoittaman kirjan rodusta, jutellut kasvattajan ja rodun harrastajiekanssa. Mutta, koska kyseessähän on vasta toinen koira, niin kai sitä voi olla epävarma?! Ei ne kaikki kirjan tiedotkaan oikeita ole, käytäntö eroaa minusta aina välillä yllättävän paljonkin! Niin ja kuuluun kyllä sheltti yhdistykseenkin.
Oletko nyt tyytyväinen?
Olen Prinan mielipiteitä jo jonkin aikaa seuranneena kiinnittänyt huomiota samaan asiaan - usein hän puhuu kyllä ihan asiaa mutta joskus tyyli on hieman sanoisinko "minä tiedän että asia on näin"-tyyppinen. Meidän kaikkien kannattaa pitää mielessä, varsinkin koira-asioissa, että ei ole olemassa vain yhtä oikeaa tapaa tai keinoa. Ja koskaan ei voi tietää liikaa, minusta keskustelupalstalla voi, saa ja on hyvä kysyä mitä ei itse heti tiedä.
Mistäpä olisin noitakaan (pentukirjoihin tutustuminen, yhdistykseen kuuluminen) tosiaan voinut tietää sen viestisi perusteella. Enkä todellakaan tarkoittanut viestiäni mitenkään hyökkääväksi. Jos ja kun se siltä tuntui, olen pahoillani.
Lähinnähän kommenttini koski ajoitusta. Ehkä sitten suhtaudun asiaan jotenkin eri tavalla, kun minulle nuo (alkuperäisessä viestissäsi kysymäsi asiat) ovat sellaisia asioita, jotka olivat koko lailla selviä jo ennen kuin tuo pentukoirani kotiutui uuteen kotiinsa. Luin itsekin lähes metrisen kasan erilaisia koirakirjoja sekä juttelin pitkälti ja monesti "kasvattajan" (koirani on ns. rakkauspentu) ja muitten koiranomistajien kanssa. Näiden opasten lisäksi käytössä on kuitenkin ollut myös oma maalaisjärkeni ja se, miltä koirani vaikuttaa.
En myöskään missään nimessä väitä olevani mikään koirankasvattamisen ammattilainen, eikä minunkaan koirani tietenkään ole mikään tyylipuhdas ihannekoira (jos sellaista edes on olemassa). Kaikkein tärkeintä on kuitenkin se yhteenkuuluvaisuuden ja välittämisen tunne, joka minulla on tuon otukseni kanssa.
Kaiken kaikkiaan.. Ehkä minun sitten olisi pitänyt jättää kommentoimatta. Ehkä.
Ikävää, jos kommenteistani on saanut sellaisen vaikutelma, että olisin joku besser-wisser, joka jakelee viisautensa helmiä. Ehkä olen sitten ilmaissut itseäni kehnosti. Ainakaan tarkoituksenani ei ole koskaan ollut väittää muuta, kuin että omalla kohdallani ja oman koirani kanssa jokin asia on totta ja pätevä. En kiellä sitä, etteikö tyylini olisi tuo nimenomainen "minä tiedän, että asia on näin", mutta muistaakseni olen kyllä maininnut aina myöskin sanaparin "omalla koirallani". Olen ollut siinä luulossa, että tämä jo viestittäisi kommenttini lukijalle niksini tai neuvoni päteneen omaan koiraani. Ei se vielä anna takuuta siitä, että sama keino pätisi jokaiseen hännänheiluttajaan.
Ja toisaalta.. Näin keskustelupalstalla voi helpostikin syntyä väärinymmärryksiä huonojen sanavalintojen tms. vuoksi. Kyllä tämä silti ehdottomasti puolustaa paikkaansa neuvojen ja niksien vaihtopaikkana. Olenhan sentään itsekin saanut apua tätä kautta johonkin ongelmaan. Taidan siitä huolimatta miettiä tästä lähin parikin kertaa, ennen kuin omia kokemuksiani tai vinkkejäni lähden jakamaan.
Tarkoitukseni ei ollut kuulostaa liian negatiiviselta. Omasta mielestäni kommenttisi ovat kyllä varsin asiantuntevia ja useimmiten olisin asioista aivan samaa mieltä kanssasi. Joka tapauksessa minusta kuulut tämän palstan kermaan...:-)
Yritin vain sanoa että joillekin ehkä tapasi välillä esittää asioita on liian suora. Kaikki eivät halua kuulla jotain asiaa "että se on juuri näin".
Itseäni tyylisi ei ainakaan häiritse, vaikka siitä tässä mainitsinkin. Tiedän kuitenkin varsin hyvin että en ole itse ainakaan mikään koiratietouden "Mitä Missä Milloin" ja pyrin myös aina korostamaan jos kirjoitan tänne että kyseessä on vain oma mielipiteeni jostain asiasta ja että se ei välttämättä ole se oikea.
Mutta jatketaan kuitenkin kirjoittelua täällä.
Ainakin voisin vähentää puolenyön jälkeen tapahtuvaa kommentointia. Todistettavasti se ei ole fiksu idea ;)
Oikeassa olet - kaikki kiltit koirat omistajineen vetävät viikolla unta palloon noihin aikoihin...:-)