Hei.
Olisiko teillä jtn muuta ehdotusta kun joku psykiatri tähän asiaan.
Kun olin noin 8-9 vuotias niin isäni (humalassa) "häpläsi" minua (nukuin silloin hänen kanssaan samassa sängyssä kun äitini ja isäni olivat juuri eronneet). Lähdin äkkiä sängystä pois ja soitin äidilleni.. Ja lopulta menin sitten äidilleni yöksi.
Ja nykyään en viitsi kotona edes kulkea topeissa enkä missään vähänkään paljastavissa jos isä on kotona.
Ja jos menen johonkin kaverilleni niin tuntuu että heidän isänsä katsoisi minua siinä toivossa että pääsisivät tekemään minulle jotain.
Ja tähän katekoriaan liittyy myös kaikki miehet jotka ovat humalassa. Pelkään olla humalaisten miesten lähellä, ja niitä nyt on kaikkialla niin alkaa vähästäkin pelottamaan..
Olisiko mitään apua täältä minulle? Omia mielipiteitä yms saa pistää.
Olisiko teillä jtn muuta ehdotusta kun joku psykiatri tähän asiaan.
Kun olin noin 8-9 vuotias niin isäni (humalassa) "häpläsi" minua (nukuin silloin hänen kanssaan samassa sängyssä kun äitini ja isäni olivat juuri eronneet). Lähdin äkkiä sängystä pois ja soitin äidilleni.. Ja lopulta menin sitten äidilleni yöksi.
Ja nykyään en viitsi kotona edes kulkea topeissa enkä missään vähänkään paljastavissa jos isä on kotona.
Ja jos menen johonkin kaverilleni niin tuntuu että heidän isänsä katsoisi minua siinä toivossa että pääsisivät tekemään minulle jotain.
Ja tähän katekoriaan liittyy myös kaikki miehet jotka ovat humalassa. Pelkään olla humalaisten miesten lähellä, ja niitä nyt on kaikkialla niin alkaa vähästäkin pelottamaan..
Olisiko mitään apua täältä minulle? Omia mielipiteitä yms saa pistää.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mä ymmärrän sua kyllä. Toi on varmasti tosi traumaattinen kokemus :( Oot näköjään saanu traumoja tosta isäsi "häpläämisestä". Sun isäs on varmasti vähän päästään sekasin (ei pahalla :/). Mutta puhuminen jonkun psykiatrin (tai jonkun todella luotettavan ystävän) kanssa auttais asiaa, puhuminen jonkun kanssa auttaa aina :) Yritä pärjätä, ja tsemppiä sulle!
Puhuminen tosiaan auttaa! Ei siihen tilanteeseen enää voi uudelleen palata ja muuttaa tapahtunutta, vaan nyt täytyy keskittyä nykyhetkeen ja tulevaan. Olen siitä huolimatta kovin pahoillani siitä, mitä isäsi sinulle teki :( Se oli väärin!!
Jos puhut jollekin, saat asian ikäänkuin unohduksiin itseltäsi. Tietysti tuollaisen noin kamalan tilanteen muistaa varmasti koko loppuikänsä, mutta sen muisteleminen ei ole enää jokapäiväistä, jos asian saa käsiteltyä kunnolla! Psykiatri on vain yksi vaihtoehto, kenelle voisit puhua. Muita ovat äitisi, kaverisi ja sukulaisesi. Jos ei heistä kukaan suostu käsittelemään kanssasi asiaa, niin siinä tapauksessa sinun kannattaa ottaa sitten psykiatriin/ psykologiin yhteyttä. Ota huomioon, että heille puhuminen ei tarkoita automaattisesti sitä, että olisi hullu. Monet ihmiset menevät puhumaan psykologille ilman että olisivat milläänlailla häiriintyneitä. Esimerkiksi työn stressaavuus on nykyaikana aika yleinen syy ottaa psykologiin yhteyttä. Kannattaa puhua asia läpi uudelleen ja uudelleen, niin kauan kuin se sinua itseäsi häiritsee. Sinä ansaitset saada mielenrauhan tuosta asiasta.
P.S. Jos menet psykiatrin/psykologin puheille, kukaan muu ei saa sitä tietoonsa. Ei edes oma äitisi, ellet niin halua! Niinpä sinun ei tarvitse mitenkään murehtia siitä, mitä muut asiasta meinaisivat. Se tulee olemaan täysin sinun yksityisasiasi, jos menet varaamaan ajan. Ajan voi varata koulun terveydenhoitajan kautta. Se ei maksa mitään, eikä ole edes mitenkään harvinaista nykyisin. On paljon ihmisiä, joilla ei ole ketään luotettavaa tuttavaa, jolle voisi puhua. Silloin psykologi jää ainoaksi henkilöksi, jonka kanssa voi keskustella. Niin surullista kuin se onkin. Mutta sellainen on nykymaailmaa. Eli jos menet varaamaan ajan, saattaa käydä niin että joudut jonon hännille. Todennäköisesti kuluu useita kuukausia ennenkuin pääset vastaanotolle. Niinpä sinun kannattaisi oikeastaan varata aika jo nyt, jos vielä epäröit asiaa. Ajan voi nimittäin kätevästi myös perua, jos tuntee ettei ole enää tarvetta.
Kiitoksia, tuosta oli oikeasti todella paljon apua. Ja täytyy harkita sitä psykiatria, jos "jaksaisi" mennä sen ajan varaamaan. Olen kuitenkin vasta 16 vuotta vanha, ja pelossa elänyt jo n. 7 vuotta että.. Tämä saisi kyllä loppua tähän.. Tuntuu vain että se puhuminen ei auttaisi.. Aina kun nään vähänkin vanhempia miehiä niin tuntuu että he haluaisit lähennellä ja olen sitä kokenutkin että pariviikkoa sitten, kun joku 30-40v mies tuli ehdottelemaan KESKELLÄ KAUPUNKIA. :(
Mutta mutta.. Kiitän kyllä todella paljon.. Kiitos ja kumarrus!!! :)
Voi muuten olla, että toi oli ihan inhimillinen erehdys. Että isäsi kuvitteli siinä olevan jonkun muun. Unissaan sitä ei välttämättä tajua. Sun pitäis keskustella isäsi kanssa. Ja muistella miten hän käyttäytyi sen jälkeen tai nyt. Meinaan mulle kävi just noin, että isä hiero pyllyä, kun nukuin pikkusena porukoitten vieressä. En tavallisesti nukkunut vanhempieni sängyssä, mutta nyt olin nukkunut (en muista miksi, varmaan paha uni tms.) Oli hieman nolona, kun tajusi, että siinä olen minä. Eikä siitä keskusteltu sen jälkeen muuta kuin vuosia myöhemmin, mutta sanoin heti, että tiesin, että luulit siinä olevan äitini. Mutta jos hän teki sen tahallaan, niin on kyllä sairasta. Mutta varmaan kannattaisi keskustella rohkeasti isäsi kanssa...