Lyhyesti: erosin exästäni ennen kun tiesin raskaudestani. Ex sanoutui irti lapsesta, jätti minut selviytymään yksin. Jossain vaiheessa raskautta mieli muuttui. Olin jo ilmoittanut, etten vaadi mitään elatusmaksuja, mikäli tahtoo olla tekemisissä lapsen kanssa, pelkästään vapaaehtoinen osallistuminen kustannuksiin riittää. Luulin, että osallistuisi, mutta ei osallistunut. Maksoin kaiken itse ja aloin tuskastua. Ilmoitin, että koska ei vapaaehtoisesti osallistu, hänen kannattaa päättää maksaako elatusmaksuja vai miettiikö uudelleen mitä "osallistuminen" tarkoittaa. Sanoutui uudelleen irti lapsesta. Annoin asian olla.
Kun lapsi oli 3kk (tässä vaiheessa asuin jo nykyisen avomieheni kanssa) mies kuitenkin taas muutti mieltään ja oli soittanut lastenvalvojalle ja vaatinut isyystestiä. Olikin yllättäen halukas isäksi (sanatarkasti: "hoitamaan velvollisuutensa"). Ainoa, joka meidän suhteessa oli ainakin aikonut, tuskin siinä onnistunut, pettää oli tämä exäni, silti mies vainoharhaisuudessaan kuvitteli minun maanneen luoja ties kenen kanssa.
Epäiltävästi exän tavoite on hajoittaa ja hallita. Eli aiheuttaa mahdollisimman paljon pahaa nykyiselle suhteelleni, mahdollisesti tavoite on aiheuttaa välirikko ja pahimmassa tapauksessa vahingoittaa vauvaa. Vauvasta hän ei ole kiinnostunut. Yritin sopia tapaamista, häntä ei kiinnostanut pätkääkään tietää miten vauvan 3 ensimmäistä kuukautta on mennyt. Ei suostunut edes vastaamaan yhteydenottoyrityksiini, kunnes soitin numerosta, jota ei tunnistanut ja erehdyksissään vastasi.
Lastenvalvoja sanoi, että minä saan päättää huolinko exäni toiseksi huoltajaksi ja jos huolin, hän voi vaikuttaa esim. vauvan sukunimeen, mikäli minä ja nykyinen avomieheni menemme naimisiin. Tiedän, että yhteishuoltajuus olisi kuolonisku rauhalliselle perhe-elämälle siinäkin tapauksessa, että exäni tarkoitusperät kaikkea todennäköisyyttä vastaan olisivatkin viattomat, koska mies ei kykene minkäänlaiseen yhteistyöhön, ei ota kuuleviin korviinsa muiden mielipiteitä, ja tiedän miten hän on tehnyt entisen vaimonsa perhe-elämän yhdeksi piinaksi (heillä on yhteishuoltajuus ja ex -vaimonsa on uudessa liitossa). Lastenvalvoja sanoi, että exäni voi halutessaan viedä asian oikeuteen, vaikka kieltäytyisinkin yhteishuoltajuudesta. Olen varma, että hän tulee tekemään niin.
Kysymykseni koskeekin sitä, millä tavalla oikeusprosessi tulisi etenemään ja mitä se pitää sisällään? Ei kai tästä jouduta oikeussaliin istumaan? Millä perusteella exäni voisi saada yhteishuoltajuuden vastoin tahtoani?
Kun lapsi oli 3kk (tässä vaiheessa asuin jo nykyisen avomieheni kanssa) mies kuitenkin taas muutti mieltään ja oli soittanut lastenvalvojalle ja vaatinut isyystestiä. Olikin yllättäen halukas isäksi (sanatarkasti: "hoitamaan velvollisuutensa"). Ainoa, joka meidän suhteessa oli ainakin aikonut, tuskin siinä onnistunut, pettää oli tämä exäni, silti mies vainoharhaisuudessaan kuvitteli minun maanneen luoja ties kenen kanssa.
Epäiltävästi exän tavoite on hajoittaa ja hallita. Eli aiheuttaa mahdollisimman paljon pahaa nykyiselle suhteelleni, mahdollisesti tavoite on aiheuttaa välirikko ja pahimmassa tapauksessa vahingoittaa vauvaa. Vauvasta hän ei ole kiinnostunut. Yritin sopia tapaamista, häntä ei kiinnostanut pätkääkään tietää miten vauvan 3 ensimmäistä kuukautta on mennyt. Ei suostunut edes vastaamaan yhteydenottoyrityksiini, kunnes soitin numerosta, jota ei tunnistanut ja erehdyksissään vastasi.
Lastenvalvoja sanoi, että minä saan päättää huolinko exäni toiseksi huoltajaksi ja jos huolin, hän voi vaikuttaa esim. vauvan sukunimeen, mikäli minä ja nykyinen avomieheni menemme naimisiin. Tiedän, että yhteishuoltajuus olisi kuolonisku rauhalliselle perhe-elämälle siinäkin tapauksessa, että exäni tarkoitusperät kaikkea todennäköisyyttä vastaan olisivatkin viattomat, koska mies ei kykene minkäänlaiseen yhteistyöhön, ei ota kuuleviin korviinsa muiden mielipiteitä, ja tiedän miten hän on tehnyt entisen vaimonsa perhe-elämän yhdeksi piinaksi (heillä on yhteishuoltajuus ja ex -vaimonsa on uudessa liitossa). Lastenvalvoja sanoi, että exäni voi halutessaan viedä asian oikeuteen, vaikka kieltäytyisinkin yhteishuoltajuudesta. Olen varma, että hän tulee tekemään niin.
Kysymykseni koskeekin sitä, millä tavalla oikeusprosessi tulisi etenemään ja mitä se pitää sisällään? Ei kai tästä jouduta oikeussaliin istumaan? Millä perusteella exäni voisi saada yhteishuoltajuuden vastoin tahtoani?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Varaa aika oikeusaputoimistoon heti. Jo yksi käyntikerta rauhoittaa mieltäsi ja saat kaiken mahdollisen tiedon, jota haluat.
Sinuna en suostuisi yhteishuoltoon, koska on selvä näyttö, että miestä ei lapsi kiinnosta ja huoltajuudella kiusaaminen on päätavoite.
Älä sano miehelle mitään asianajajan luokse menosta tai käynnistä, anna ammattilaisten hoitaa asia.
Muista että vauva vaistoaa äidin hermostuneisuuden, ota iisisti! Ei mies ihan hepposin perustein yhteishuoltajuutta saa, koska ei ole millään tavalla osoittanut olevansa kiinnostunut lapsesta.
neuvo: Älä pidä mitään yhteyttä exääsi. Älä soita, älä txtaile, älä myöskään hänen sukulaisiinsa tai ystäviinsä. Pidä mahdollisimman matalaa profiilia. Kirjaa ylös heidän yhteydenottonsa. Hommaa vaikka uusi kännykkäliittymä ja exäsi tietämä kaappiin äänettömälle. Exäsi tapaiseen miestyyppiin pätee vain kovat otteet, samalla mitalla takain, l. välinpitämättömyyttä ;)
Pidä tosiaan päiväkirjaa näistä yhteyden otoista. Niitä kun on jälkeenpäin niin vaikea muistaa.
Eli jos oikeusjuttu nyt tulisi niin sinulla olisi mustaa valkoisella miehen mielen muutoksista ja yhteydenpitovaikeuksista tai ihan mistä vaan. Kirjoita ylös myös kaikki asiat mitä hän sanoo.
exäsi ei voi saada yhteishuoltajuutta ilman pätevää syytä.esim että sinä olisit laiminlyönyt lastasi jollain tavalla ym.näin minulle on sanottu.tilanne meillä aika lailla sama.
Yhteishuollosta ei ole pelkoa ellet sinä sitä halua (tuskin kannattaa haluta). Isyystestiin tietenkin suostut, sillä saat lapsesi isän maksamaan elatusmaksut, täytyyhän hänenkin vastuu asioista ottaa. Epäilen (mutta vain viestisi perustella, varmastikin ammattilaiset tutkivat asian tarkemmin) ettei isä muuta vastuuta halua ottaa.
Aina kun isyys on todettu on tietenkin lapsella oikeus tavata isäänsä ja kunnon manipuloijat voivat tehdä tälläkin kiusaa. Toisaalta taas jos tosissaan haluaa olla edes viimeisimmällekkään lapselle isä niin silloin on väärin yrittää pitkittää prosessia.
Varmaahan on, että isyyden saa tunnustettua jos haluaa. Naurettavaa, että tehdään lapsia sellaisen kanssa jonka kanssa joudutaan tällaisiin prosesseihiin. Minun mielestä voisi lapset sijoittaa kunnollisiin koteihin tuollaisten ihmisten sijaan jotka eivät itsekkään oikein tajua mistään mitään.
Ihan terve ei äitikään voi olla jos oli jo selvillä aikoinaan edellinen liitto ja silti ryhtyi seurustelemaan ja tekemään lasta.
Huomio: lasta ei "tehty", lapsi ei missään tapauksessa ollut suunniteltu, mutta jonkunhan oli vastuu kannettava. Siinä olen samaa mieltä, että suhteeseen ajatutuminen ihan alkujaankin oli suuri erehdys.
Luehan uudelleen sepustuksesi, ihan ajatuksella.
Aivan normaalia on "irtisanoutua" suhteen lopettamisen jälkeen ilmaantuneesta lapsesta, kerta ei ollut tietoa ao. hetkellä. Vai oliko eronne syynä juuri se, että sinä halusit lasta ja ex-puolisko ei ja sinä "vaan pamahdit paksuksi".
Kenelle tahansa miehelle tulee ensinmäisenä mieleen kiistää, jos eron jälkeen tullaan ilmoittamaan; olet nyt sitten tulossa isäksi, kun ei eron hetkellä ollut tietoa raskaudesta.
Ja sitten ilmoitit, ettet "vaadi" mitään elatusmaksuja, pelkkä vapaaehtoinen "osallistuminen" riittää. Taisi teille tulla riitaa "vapaaehtoisen osallistumisen" määrästä, joka ei ollut näemmä mielestäsi riittävä. Ja sitten alatkin, toki lain suomien oikeuksien voimalla, peräämään elatusmaksuja/isyyttä. Jatkuvaa poukkoilua on ollut toimintasi, enkä yhtään ihmettele ex:n toimintaa. Sitä saa, mitä tilaa.
Mitä tulee ex:n toimintaan, sanatarkasti " hoitamaan velvollisuutensa" on aivan ymmärettävää vaatia isyystestiä, kerta täyttä varmuutta ei ole. Kuka tahansa täyspäinen mies niin tekisi, ettei joutuisi "toisen tekeleen" maksumieheksi.
Mitä taasen skenarioosi ex:n toiminnasta, kannattasi varmaan hieman tutkailla itseään ja tarvittaessa käydä ammattilaisen puheilla. Mitä tulee "ensinmäiseen 3:n kuukauteen" onhan vielä epäselvää, ken on isä; on vain sinun sanasi siitä.
Lastenvalvoja voi sanoa mitä tahansa, mutta jos riitelemään ryhdytte, oikeus se viimeisen sanan sanoo ja lastenvalvoja vain toimii sen päätöksen pohjalta.
Tiedoksi vaan, että lastenvalvojan pitäisi olla puolueeton ja vain "pitää" lapsen puolta, eikä kallistua isän tai äidin mielipiteiden taakse, ajatella ainoastaan lapsen parasta.
Ja viimeiseen kysymykseesi:
Jos ette pysty sopimaan asiosta keskenänne, silloin kumpikin omien vaatimuksien kera oikeuteen ilmestyy ja niiden todisteiden ja argumenttien perusteella oikeus määrää kaikesta, paitsi lapsen etunimestä ja sukupuolesta.
Ja ihan neuvoksi; tulevalla perhemuodollasi tai ex:n entisellä perhe-elämällä ei ole merkitystä oikeudessa. Ainoan poikkeuksen tekee lainvoimaiset tuomiot, jos niitä on. Mutu ja huhut eivät ole todisteita.
Jos haluatte riidattoman jatkon ja lapselle hyvän elämän; käykää ne isyystestit läpi, menkää lastenvalvojan juttusille, keskustelkaa siellä kiihkottomasti ja sopikaa asiosta. Ja ellei se onnistu; kummankin elämästä tulee helvettiä ja lapsikin siinä kaupanpäälle kärsii.
Kumpikaan ei tiennyt raskaudestani, minä en missään vaiheessa tahtonut lasta, olinpa aikeissa pysyä lapsettomana koko elämäni. Olen kuitenkin onnellinen päätöksestäni pitää vauva. Exälläni on lapsia edellisestä avioliitostaan ja olisin mielelläni ollut kertomatta hänelle raskaudestani vain saadakseni elää rauhassa, mutta tunsin velvollisuudekseni kertoa.
Osallistumiseksi olisin pyytänyt menojen edes osittaista puolittamista. Hän ei osallistunut sentilläkään mihinkään, vasta viime hädässä jouduin ottamaan asian esille ja hän ilmoitti, ettei ole valmis minkäänlaiseen taloudelliseen yhteistyöhön, siksi katsoin, että sopimus ei pidä. En tahtonut elatusmaksuja pyytää, koska hän maksoi edellisen liittonsa lapsista ja tunsin kohtuuttomaksi syytää yhden ihmisen maksettavaksi elatusmaksuja lapsesta, joka oli molemmille yhtä suuri yllätys. Ja kriisikin, minulle ainakin. Hänhän sanoutui asiasta irti, joten ei nähtävästi kokenut sitä kriisinä.
Hän itse otti yhteyttä lastenvalvojaan 3kk syntymän jälkeen. Minä en ollut vaatinut häntä "maksumieheksi", koska kerran oli päättänyt olla erossa lapsesta. Katsoin epäreiluksi myös sen, että mies, joka ei ole osana lapsen elämässä, joutuisi lapsesta maksamaan. Hän itse oli päätynyt tulokseen, että tahtoo maksaa, en edelleenkään tiedä miksi. Velvollisuudentunnosta ei ole kyse. Hän on niitä ihmisiä, joille toiset ihmiset ovat välineitä hänen omille pyrkimyksilleen. Kuten alkuperäisestä viestistäni voit lukea, hän on antanut kaikkea muuta kuin välittävän ja isällisen vaikutelman.
Isyystesti on jo tehty ajat sitten, eikä minun tarvitse tulosta jännittää. Tiedän, kuka biologinen isä on. Valitettavasti. Olen selvin sanoin ilmoittanut exälle, että olen valmis yhteistyöhön, hän on selvin sanoin ilmoittanut minulle, että toimii kaikessa muun tahon kautta, kärsi lapsi siitä tai ei.
Aikomukset ja teot eivät kulje käsikädessä, kuten sinulle on "päässyt" käymään. Ja joskus kannattaa "unohtaa velvollisuudet", kun näemmä sinulla oli jonkinlaista aavistusta tulevasta.
Joka tapauksessa olisit saanut minimit kunnalta, vaikka olisit salannut siitäjän, mutta näemmä siittäjä on päättänytkin "kantaa vastuunsa" jollain tasolla. Mitä tulee "välittämiseen" jotain kertonee hänen yhteydenoton lastenvalvojaan, vai pitäisikö hänen toimia sinun kriteerien mukaan, mitä kirjoituksestasi olen ymmäräväni tai halu kontolloida hänen elämäänsä lapsen kautta.
Juuri lastenvalvojan luona sovitaan elatusmaksu/tapaamiset ja mitä ikinä keksitte lapsen hoitoon ja huoltoon kuuluvaa, esitä "halusi/toimintamallisi" siellä. On eri asia, mihin sopimukseen pääsette.
Sopiminen, muuten tarkoittaa toisen halujen ja toiveiden yhteensovittamista omien vastaavien kanssa. Samaa voi sanoa yhteistyöstä.
Ilmiselvästi aikuiset tappelee ja viimekädessä lapsi, enenmin tai myöhemmin kärsii, tavalla tai toisella.
Tuo on kyllä totta, että lapsi se on, joka aina kärsii ja sitä olen yrittänyt alusta asti välttää. Nyt on vaan oltava se aikuinen, olen jo koettanut opetella sellaiseen rooliin, että kärsin itse lapsen puolesta, vaikka sitten sillä, että myötäilen exäni oikkuja. En enää keksi tähän mitään muuta ratkaisua. Kaikki riita minun ja exäni välillä on vauvalle pahasta, enkä missään nimessä halua aiheuttaa lapselleni sitä vaikutelmaa, että jompi kumpi meistä, minä tai exäni, olemme oikeassa tai väärässä... meillä vaan on erilainen elämänkatsomus, mutta lapsellakin jonain päivänä tulee olemaan omansa. Oletko koskaan tavannut ihmistä, jolla olisi täysin puolueeton katsantokanta? Omasta puolesta pelkään, että menetän ainoan lapseni. En tiedä, mitä exäni puolella asian laita on, hän on niitä harvoja, joiden tunteisiin on minun ollut niin vaikea samaistua. Nyt en voi kuin rukoilla, että kaikki käy hyvin, että kaikki osapuolet viisastumme... En tiedä, mitä muuta enää voin tehdä.
Kenenkään ei tarvitse myötäillä toisen oikkuja, ellei ole masokisti. Mitä keskenänne riitelette nyt, kun lapsi on vielä pieni, ei vaikuta lapseen puoleen eikä toiseen. Eri asia on sitten, kun lapsi alkaa tiedostaa enenmän ympäristöstään.
Sanotaan, että tuomarit olisivat puolueettomia, tiedä sitten totuus. Jotenkin kirjoituksestasi huokuu/kumpuaa eräänlainen läheisriippuvuus, sen verran ristiriitaisia sepustuksesi ovat.
Haluat lapsen parasta, mutta kumminkin . . . .
Minulla on se käsitys, ettei se ilman hyviä perusteluita saa yhteishuoltavuutta.
Kerää todisteita jos on esim.alkoholistin vikaa yms. Säilytä tekstiviestit.
Palkkaa alan asianajaja, hän auttaa sinua hakemaan oikeusapua ja muutenkin neuvoo.
Pyydä heitä tekemään olosuhdeselvitys.
Ex mieheni taas kärsii mielenterveysongelmista ja on minua ja nykyistäni vastaan väkivaltainen ja on uhannut tappaa. Meille tehtiin olosuhdeselvitys, kävimme spykologeilla ja sossutantat kävi kylässä. Tulos: kerran kuussa 3h valvotusti. Minä en antanut huoltavuutta isyystunnustuksessa, eikä kukaan tee isyystestiä ilman lupaasi.
Kiitos kaikille tuhannesti, että olette miettineet asiaa ja vastanneet. Luen näitä viestejä tästäkin eteenpäin ja yritän noudattaa neuvojanne kaikin tavoin. Kiitos myös sinulle, joka esitin vastakannanoton. Minä oikeasti mietin asiaa, mutta olen tähänkin asti asettunut exäni asemaan, enkä enää tiedä miten häntä ymmärtää. Hän tuntuu käsittävän kaiken aivan eri tavoin kuin minä. En tiennyt enää muuta kuin kysyä muilta.
...sellainen neuvo, että ota pikimmiten yhteyttä paikkakuntasi oikeusaputoimistoon. Kun olet kerran siellä asioinut puhelimitse tai muuten, he kirjaavat sinut asiakkaaksi ja ovat sen jälkeen jäävejä auttamaan exääsi. Joten oikeushommiin ex joutuu hommaamamaan ihan kalliilla rahalla matlockin jostain asianajotoimistosta. Sen luulisi hillitsevän turhaa käräjöintiä, ellei hänellä todellakaan ole muuta aikomusta kuin vaikeuttaa sinun elämääsi.
... että nykyään tapahtuu kaikenlaista. Itse en ainakaan luota yhteenkään naiseen niin paljon että jättäisin isyystestin vaatimatta, jos suhteessa ei ole enää mitään menetettävää. Itseasiassa kannatan jopa sitä että isyystestit määrättäisi pakollisiksi jokaiselle lapselle.
Valistakaa minua. Eikö viranomaiset yritä selvittää aviottoman lapsen biologisen isän? Miksei tässä tapauksessa ole niin käynyt?
Lastenvalvoja kysyy isyyden selvitystä.
Äiti voi kieltää.
Eli sanoa ettei halua isyyden selvitystä.
voi sanoa ettei tiedä kuka on isä.
Tai perustella miksei halua selvittää isyyttä
vaikka tietäisikin isän.
Minulle lastenvalvoja sanoi, että suurin osa äideistä haluaa selvittää isyyden myöhemmin kuitenkin.
Mä asuin lapseni isän kanssa 4kk yhdessä lapsen synnyttyä ja sit erottiin. Sitten meni 4kk ja isää ei pahemmin kiinostanut lapsi ollenkaan sen aikana. Yritettiin neuvotella lastenvalvojan luona asioista, mutta siitä ei tullut mitään. Vein asian oikeuteen. Isä halusi yhteishuoltajuuden, minä yksinhuoltajuuden. Käytiin yhden kerran oikeudessa, se oli joku esijuttu ja siellä määrättiin että sossu tarkasti kummankin vanhemman sopivuuden. Kävivät kerran kotona katsomassa ja haastattelivat. Sit mentiin uudestaan oikeuteen ja asiat käsiteltiin perusteelisesti. Ja päätös tuli sit myöhemmin, kesti noin kaksi viikkoa. Koko juttuun meni noin 10kk siitä kun jutun olin laittanut alulle. Mun tapauksessa isä pystyi huijaamaan sossua hyvin ja sai yhteishuoltajuuden. Tuomari tekee päätöksen melkein sen perusteella, ei merkannut mitään ne 4kk jolloin isä ei lasta tavannut. Ei edes se että toi lapsen kotiin poliisien kanssa kun ei kyennyt hoitamaan lasta, kun ei tavoittanut minua heti, mulla puhelimesta akku loppu. Joten kannattaa olla hyvin tarkkana, niitä sossuja ainakin pystyy huijaamaa.. Jos isä ei ole väkivaltanen tai jotain muita ongelmia niin isällä kyllä on mahdollisuus saada yhteishuoltajuus, vaikka et sitä tahtois.