jostain kumman syystä eksyin taas tänne sivustolle ja lueskeltuani näitä juttuja heräsi kysymys, että kenellä on oikeutta nimittää toisia nimikristityksi. Jos kyse on nyt siitä että käy harvemmin seuroissa eihän se kerro ihmisen sisäisestä tilasta. Ihmetyttää vaan tämmöinen asenne. Minä kuulun juuri siihen harvoin käyvien sakkiin...
jostain kumman...
mä vaan
202312
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
jostain kumman syystä eksyin taas tänne sivustolle ja lueskeltuani näitä juttuja heräsi kysymys, että kenellä on oikeutta nimittää toisia nimikristityksi. Jos kyse on nyt siitä että käy harvemmin seuroissa eihän se kerro ihmisen sisäisestä tilasta. Ihmetyttää vaan tämmöinen asenne. Minä kuulun juuri siihen harvoin käyvien sakkiin...
Lieneekö se aika mittana, minkä persumuksiaan penkissä puuduttaa, tie taivaaseen? Luulisi, tai näihnän rietas syntisen korvaan kuiskii, että liiaksi kuuleminen ja istuminen tekee ihmisen uneliaaksi. Havoin kun käy, saattaa kuuntelukin kiinnostaa aivan eri lailla, kuin joka sunnuntainen seuroissa istuminen ja samojen L.L.L:n saarnojen kuuleminen, sekä puhemiesten toisto tuhatkertaa kuulluista syntiluetteloista..
mikä on teidän käsityksenne sanan "nimikristitty" merkityksestä.
Luther kysyy isossa katekismuksessa:
Miten sitten tapahtuu tuollainen (lepopäivän) pyhittäminen? Ei vetelehtimällä kotona tekemättä mitään raskaita askareita tai sitomalla seppele päähän ja pukeutumalla parhaimpiinsa, vaan, kuten sanottu, tutkimalla ja harjoittamalla Jumalan sanaa.
On aika hyvä tapa tutkia ja harjoittaa Jumalan sanaa mennä esim. seuroihin. Mutta jos ei ole Jumalan sanan nälkää, niin minkäs sille teet... Se nälkäkin on Jumalan vaikuttama, joten puuduttakaa perseitänne missä lystäätte.
ei oikein sovi se perese-sanan viljely näihin asioihin.
että oikein kiroillaan.....vihastuksissaan....
että seurossa istuminen on "jumalansanan nälkää". Väitän kuitenkin, etteivät kaikki seuroissa istuvat tee sitä jumalansanannälästä, vaan huolestuttavan monille seuroissaistuminen on traditio - tapa, minkä suorittamattajättäminen aiheuttaa huonon omantunnon.
Jumalan Sanaahan voi toki "tutkia ja harjoittaa", kuten sanot, monin muinkin tavoin, kuin "puuduttaa persettään" seuroissa. Vaikkapa "vetelehtimällä kotona tekemättä mitään raskaita askareita" ja lukemalla Raamatusta Jumalan Sanaa, kuuntelemalla esim. radiosta jumalanpalvelusta. Oletan, että hetken mietittyäsi, lepopäivän pyhittämisessä ei ole lainkaan kysymys siitä, MISSÄ "persettään puuduttaa", vaan MITEN sen tekee.
Lisäksi: En ole lainkaan vakuuttunut, että Jumalan sanan nälkä mitataan seuroissakäymisahkeruudella!
Käsi sydämelle, "sitten te": Ovatko muulla tavoin, kuin seuroissa käymällä, lepopäivänsä pyhittävät "nimikristittyjä"?
Kun Kristus palvelee meitä elämän sanalla, anten meille lahjakksi iankaikkisen elämän, niin samalla hän lähettää meidät palvelemaan lähimmäistämme rakkaudessa. Elikkä Jeesuksen seuraaminen ei ole pelkkää pyllyn puuduttamista kotona taikka seurakunnassa.
Mehän emme tiedä, emmekä vastaa muiden motiiveista, usko Jeesukseen on aivan henkilökohtainen asia.
joo, mutta lähetystyötä ei ole suvaittu. halua on ottaa rahaa pois lähetystyöstä, ku se on vähä niinkun turhaa.
Jos jollekulle seuroissaistuminen on traditio, niin eipä ole traditio huonoimmasta päästä... Se että jää seuroista ilman hyvää syytä pois, saakin aiheuttaa huonon omantunnon, niinkuin mikä tahansa hengellisen laiskuuden ilmenemä.
Jumalansanaa voi tosiaankin harjoittaa monella tavalla ja monessa paikassa. Mutta heprealaiskirjeen kirjoittaja kuitenkin sanoo aika suoraan, että "Pitäkäämme huolta toinen toisestamme ja kannustakaamme toisiamme rakkauteen ja hyviin tekoihin. Me emme saa lyödä laimin seurakuntamme yhteisiä kokouksia, niin kuin muutamilla on tapana, vaan meidän tulee rohkaista toisiamme, sitä enemmän mitä lähempänä näette Herran päivän olevan."
Mitä radiojumalanpalveluksiin tulee (ja kirkon jumalanpalveluksiin yleensäkin), niin usein - ei siis aina - minulla on kuitenkin sellainen kokemus, että vanha ihminen tykkää, kun saa olla rauhassa mutta uusi ihminen jää aika niukalle ravinnolle. Lisäksi radiojumalanpalveluksessa ei toteudu tuo heprealaiskirjeen kirjoittajan kehotus. Mutta sama koskee tietysti puhelinkuuntelua, joka tosin on mainio korvike sellaiselle, jolla ei ole ollut tilaisuutta päästä paikan päälle kuuntelemaan. Tilanteet vaihtelevat, enkä minä voi toisten kohdalle olla tekemässä mitään muottia, kuinka heidän tulisi toimia.
Mitä sitten tulee nimikristittyihin, niin sellaisia voi olla meidän seuroissammekin. Itsellänikin on ollut sellaisia jaksoja vaelluksen aikana, että on hyvä, jos on ollut edes nimikristitty. En minä halua rajoittaa tai aliarvioida Jumalan työtä ihmisissä. Heränneitä ihmisiä on paljon muuallakin kuin meidän piirissämme, ja tämä heräys heissä on varmasti Jumalan työtä. Herännyttä ihmistä en pidä nimikristittynä.
Nimimerkille "etupuoli" haluan sanoa, että ensinnäkin "perse" on minustakin alatyylin sana, mutta ei kaikissa tilanteissa kirosana, nimittäin jos oikeasti puhutaan ko. ihmisruumiin alueesta. Tosin sillä voidaan kirota, kuten Jumalan nimelläkin. Vihastuksissa en ollut, kun sitä käytin, ehkä takana oli pikemminkin huono huumorintajuni. Ja lisäksi muistin väärin sanan, mitä ketjussa aiemmin oli käytetty. Siellähän esiintyi muoto "persumuksiaan" nimim. "Syndikäs"in kommentissa.
Jokainen ihminen on itsenäinen ja oikeutettu tekemään omalle elämälleen mitä haluaa. Kellään tai millään ei ole moraalista oikeuttaa määritellä toiselle mikä on hänelle oikein ja väärin.
Omituinen asia tämä "taivaslipun ostaminen"???
älä tee sellaisia asioita mitä kauan aikaa on jokin tuntematon ihmiselle määrittänyt ns. synniksi,, ja toisaalta taivas aukeaa kun täytät "taivasten kriteerit"
Elämä on elämää varten ja itse korvaan uskonnon epäitsekkyydellä muita kohtaan jota pienet lähimmäisen huomioonottamiset höystävät. Eläkää ja iloitkaa itsenäisesti ja sosiaalisesti tästä ainoasta elämästä joka on jokainen vain kerran saatu kokeaksemme.
amen
"Eläkää ja iloitkaa itsenäisesti ja sosiaalisesti tästä ainoasta elämästä joka on jokainen vain kerran saatu kokeaksemme. "
Ai vain "kerran". Minä kyllä aion jatkaa elämää vielä tämän jälkeenkin.
@lizaa!
Siitä sisäisestä sieluntilasta se kertoo hyvinkin...
No, jos sieluntilasi on tuo, kuule se Sana joka sanoo:
"Herää sinä joka makaat, niin Kristus sinua valaisee".
kysynpähän vaan?
...syynsä miksi ei käy, en niitä nyt rupea erittelemään. Aika tuomitsevan tuntuinen tuo kysymys yleensä. Moni ihminen on sidottu erilaisin syin kotiin.
Seuroissa kehoitetaan käymään Jumalan sanan kuulossa, että jaksaisi pysyä uskomassa. Seuroihin ei lähetä ainoastaan persettä puuduttamaan ja kuuntelemaan L.L.L-puheita... tuota en edes ymmärtänyt... Monella on sellainen kuva, että seuroissa olis pakko käydä. Ja täytyy sanoo et ihan väärässä on. Seuroihin menee uskovaiset, jotka sinen haluu mennä. Muiden ei tarvi, jokaisen oma asia.
Itestä voin sanoo sen, että nykyään kun seuroihin lähtee, niin useimmiten tuntuu kavereiden tapaaminen nousevan päällimäiseksi syyksi. Harmittaa, että on vähän kadoksissa seurojen oikea tarkoitus.
myös minä kuuluun näihin jotka käyvät seuroissa harvoin. Olen turtunut kuuntelemaan saarnaa seuroissa. Kuunnellessani uneliaisuus valtaa mieleni ja ajatukset lähtevät tahtomattani harhailemaan. Välillä havahdun ja yritän taas keskittyä saarnaan. Tyjjänä lähden kotiin vailla mitään mielenkiintoa. Ei tälläkään kertaa mitään joka olisi ravistanut minut hereille. Olen varmaan täysin paatunut kun minussa ei ole enää kosketuspintaa.
Monia ihmisiä on jäänyt koteihin ja maallistuneet.
Meitä on niin monta jotka eivät enää jaksa kilvoitella tässä kristillisyydessä.
Siemen on Jumalan sana. (Luukas 8:11)
Emme tosin tiedä, paljonko riihestä lopulta jää vehnänjyviä, kun ruumenet poltetaan, virnat erotetaan seulomalla ja oljet annetaan eläimille. Siementen Herra kuitenkin tietää sen. Me toivomme, että harvat katoamattomasta siemenestä syntyneet maitojyvät kasvaisivat ja vihannoisivat kerran iankaikkisuuden ihanalla rannalla. Siellä pyhät peltomiehet sanovat: "Tämä on hyvä ja kaunis pelto, josta siementen Herra voi saada aittaansa muutamia vehnänjyviä."
Näin voi käydä, jos Herra antaa enemmän taivaan kastetta ja armollisen auringon paistetta, jos hän varjelee maitojyviä pakkaselta, rakeilta ja rajuilmalta, jos hän ajaa pois mustat linnut, jotka nokkivat ja poimivat siemeniä pellosta…
Herra Jeesus, sinä suuri kylväjä ja taivaallinen peltomies, kuinka vähän sinä saatkaan satoa suuren vaivasi palkaksi. Älä kuitenkaan väsy kylvämästä ja kastelemasta peltopalastasi niin kauan kuin aurinko vielä paistaa, ettei maanviljelys kokonaan loppuisi pohjolassa. Kuule niiden köyhien peltomiesten huokaus, jotka tekevät raskasta työtä. He ovat kantaneet päivän kuorman ja helteen ja toivovat saavansa palkaksi vähäisen vehnänjyviä ja sitten iankaikkisen elämän. Aamen.
Tämä ei ole aidosta saarnasta.
mikä saarnassa oli epäaitoa?