Niin, avioeromme siitä vaiheesta kun lähti se harkinta aika käyntiin on kulunut juuri ja juuri vajaa vuosi. Eli eri osoitteissa olemme asuneet vasta reilu puolisen vuotta. Yhdessä oloa meille kertyi noin kolmetoista vuotta ja saimme matkan varrella tytön ja pojan, joiden lähi-huoltajana nykyisin toimin minä, kirjoittaja on 41-vuotias mies.
Kävin tällä palstalla paljonkin jo silloin kun ero vasta rupesi häämöttämään ja kirjoittelin ja luin muiden kirjoituksia melkein koko viime kesän, aina kun sain iltisin olla yksikseni. Tämä foorumi oli suureksi avuksi kun sai jakaa ajatuksiaan muiden samankaltaisessa tilanteessa olevien anonyymien ihmisten kanssa.
Nyt itse asiassa piipahdin vapaapäivänäni "pitkästä" aikaa vilkaisemassa näitä kirjoituksia. En ole täällä vieraillut muutamaan kuukauteen.
Minulla on nyt lopultakin todella huojentunut olo, arki on voittanut ja tämä uusi elämän tilanne on sitä "tätä elämää". Vaihtelevat tunteet ovat kokolailla tasaantuneet, ja voisi karrikoiden sanoa että "ei tässä kohta muista naimisissa olleensakaan", paino sanalla karrikoiden.
Olen jopa tapaillut erästä naista tässä säännöllisen epäsäännöllisesti, ja miksi en olisi kun kerran viihdyn hänen seurassaan. Olin vielä joitakin kuukausia takaperin tiukasti sitä mieltä että ei muita kuin irtopainoksia seuraavat pari vuotta. Nyt kuitenkin ilman minkäänlaisia odotuksia tai paineita, katselen kaikessa rauhassa tätäkin orastavaa suhdetta. Eroa edelliseen on kuin yöllä ja päivällä, ja kumpi on se yö ja kumpi päivä, ei liene epäselvää.
Syy miksi kirjoitin tänne on se kun kuitenkin palstalla tiheästi vierailleena ja paljon erilaisia tarinoita ja kommentteja lukeneena,on monasti melkein totuutena kirjoitettu se että JOKAISELLA ihmisellä menee siitä erosta toipumiseen vähintäänkin vuosi, kaikkein varmimmin kuitenkin pari-kolme-neljä vuotta ja sitten vasta pää taas toimii.
Näin aivan varmasti monella onkin. Siihen vaikuttavat niin monet seikat. Kuinka se itse ero sai alkunsa, oliko kyseessä kolmas henkilö, kumpi jätti vai oliko päätös yhteinen. Kummalle jäi lapset, tuliko kovaa vääntöä omaisuudesta tms., ja se oman pään paineensietokyky ja käytännön- sekä tosiasioiden myöntäminen ja haltuunotto.
Tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole olla mikään provo, tai sensuuntainen. Tätä ketjua tulen nyt ainakin hetken tässä seurailemaan ja tarpeenvaatiessa kommentoimaankin.
Haluaisin kuitenkin vastauksia "hengen heimolaisiltani", eli eronneilta miehiltä ja naisilta jotka eivät allekirjoita niiden ihmisten väitteitä, jotka tietävät minua paremmin sen että "et voi olla oikeasti noin pian erosta jaloillasi".
Vai olisiko näin että nämä ihmiset eivät enää käy tällä palstalla, kun kerran ollaan toivuttu.
En usko. Tulen itsekkin varmaan jatkossakin aina silloin tällöin piipahtamaan tällä sivustolla, en enää terapia mielessä, vaan mielenkiinnosta ja ehkä kommentoimaan ja antamaan joitain kannustavia ja lohduttavia kommentteja niille jotka ovat siinä eron alkutaipaleella.
Harri.
"vasta" vuosi erosta.
32
6821
Vastaukset
- eronnut -97
Siitä päivästä kun erilleen muutimme noin vuoden kuluttua aloitin uuden seurustelusuhteen. Toipunut olin jo aiemmin. Riippuu paljon siitä kuinka paljon on tekemisissä exän kanssa. Minä en ollut yhtään kun ei ollut pakottavaa tarvetta. Ystävinä kuitenkin erottiin.
Joo itsellä on nyt kaksi kuukautta erosta ja kyllä tämä tälläistä murrosikäisen koohotusta on ollut (vaimo petti ja jätti)naisia olen kyllä tapaillut ja saanut todella hyviä naisystäviä ja miks ei, surutyötä teen ja bailaan "ihanaa poikamies elämää". Enimmäkseen tunnen vihaa muijaa kohtaan..kaipuu on nyt kylässä harvemmin..
En ole ottanut onkeeni mitään kehoituksia tyyliin:sure nyt yksin kunnolla..ei se vaan sovi minulle.. katsellaan..olen itseasiassa sinulle hieman "kateellinen" kun olet päässyt pahimman yli kun itse vielä elää pimeydessä mutta kyllä se aika minullekkin koittaa jolloin voin suhtautua vaimoon neutraalisti..
Tsemppiä sinulle, oli kiva lukea positiivista asioista..- v....
Itsekkin käyn aina välillä lukemassa näitä juttuja. Oli kiva lukea että sulla on asiat hyvin nykyään, niin meilläkin. Kuka olisi vielä viime kesänä uskonut, että asiat muuttuu näin nopeasti.
Näin sut yks päivä ajalemassa meidän nurkilla.
T: V.... - Täällä taas
v.... kirjoitti:
Itsekkin käyn aina välillä lukemassa näitä juttuja. Oli kiva lukea että sulla on asiat hyvin nykyään, niin meilläkin. Kuka olisi vielä viime kesänä uskonut, että asiat muuttuu näin nopeasti.
Näin sut yks päivä ajalemassa meidän nurkilla.
T: V....Ei sitä huvikseen ajella kato.
Olisit vilauttanut säärtä, oltais menty kahvitupaan kahville.
Mitä Virpi roikkuu perjantai päivänä netissä? Ulkoilemaan siitä lasten kanssa. - exäexä
v.... kirjoitti:
Itsekkin käyn aina välillä lukemassa näitä juttuja. Oli kiva lukea että sulla on asiat hyvin nykyään, niin meilläkin. Kuka olisi vielä viime kesänä uskonut, että asiat muuttuu näin nopeasti.
Näin sut yks päivä ajalemassa meidän nurkilla.
T: V....No mä meinasin tulla ja "kampittaa" sut hellästi vielä niinkuin jäähyväis mielellä=)) oisit kuitenkin ehkä tykänny kyttyrää niinkuin entinen kameli..
- v....
Täällä taas kirjoitti:
Ei sitä huvikseen ajella kato.
Olisit vilauttanut säärtä, oltais menty kahvitupaan kahville.
Mitä Virpi roikkuu perjantai päivänä netissä? Ulkoilemaan siitä lasten kanssa.Kyllähän mä sen huomasin, et töissä olit. Ens kerralla pysäytän sut jos näen. Kai sä näillä nurkilla pyörit aina välillä.
Ja mä olin itse sairaslomalla perjantaina ja lapset oli hoidossa. Olen mennyt takas töihin. Loppui se kotiäidin elämä. Äläkä enempää kerro täällä meistä, kiitos!! Ja se exäexä ei ollut mun viesti.
V.... - Juk44
v.... kirjoitti:
Kyllähän mä sen huomasin, et töissä olit. Ens kerralla pysäytän sut jos näen. Kai sä näillä nurkilla pyörit aina välillä.
Ja mä olin itse sairaslomalla perjantaina ja lapset oli hoidossa. Olen mennyt takas töihin. Loppui se kotiäidin elämä. Äläkä enempää kerro täällä meistä, kiitos!! Ja se exäexä ei ollut mun viesti.
V....Äh, edelleen tuo tuppo peukalossa. Mutta niin, V.... kuinka kaunis nimi joka tuo muistoja mieleen ajasta kauvan, kauvan sitten. Ethän vain ole kotoisin alumperin Kainuusta J-rannasta. Olisipa se toisaan sattuma
- V.....
Juk44 kirjoitti:
Äh, edelleen tuo tuppo peukalossa. Mutta niin, V.... kuinka kaunis nimi joka tuo muistoja mieleen ajasta kauvan, kauvan sitten. Ethän vain ole kotoisin alumperin Kainuusta J-rannasta. Olisipa se toisaan sattuma
kotoisin Kainuusta.
- Juk44
V..... kirjoitti:
kotoisin Kainuusta.
Silti sinulla on kaunis nimi joka tuo minulle mieleen kauniita muistoja ajasta kauan, kauan sitten.
- Juk44
Olipas kiva lukea tämä mielipide. Näillä asioilla on varmaan yhtä monta tapaa käydä läpi kuin on näitä surullisia kertomuksia ja on sen ihmisen omasta asennoitumisesta kiinni kuinka kauan sitä jää sellaiseen kiinni mitä ei enää ole olemassa. Tätä asiaa olen täällä käynyt läpi ja purkanut omia tunteitani se on helpottanut suunnattomasti sitä taakka mikä on ollut sisälläni, olisin varmaan jäänyt niiden tunteiden loukkuun jos en olisi löytänyt tätä kanavaa.
Eli sikäli aivan varmaan tuiki normaali Suomalainen mies joka ei osaa puhua tunteistaan vaan niiden kirjo on paljon helpompi tuoda julki kirjoittamalla, ainakin siinä voi jäsentää ajatuksiaan ja lukea sen verran monta kertaa kirjoituksensa läpi miettien pystyykö niiden sanojen takana seisomaan. Joskus pystyy, joskus se tuottaa suunnattomia vaikeuksia. Mutta onko kukaan väittänyt että tämä aisa olisi jotenkin helppo, jos se jollekkin on niin silloin ero on aivan varmaan paikallaan koska eihän ole enää tunteita jäljellä.
Mutta se kuinka nopeasti tällaisesta pystyy toipumaan on sen kokijasta itsestä kiinni. Jos ajattelee että ero on kaiken loppu, niinkuin minustakin alussa tuntui, niin silloin asiat pitkittyvät. Mutta eihän tämä ole minkään loppu, tämähän on uuden alku ja kun siitä ei tiedä miksi se vielä muodostuu. Näillä eväillä minä tätä olen ajatellut, kyllä tietenkin käy suru välillä vieraana mutta se ei enää ole vallitseva tunnetila. Ennemminkin on jo odottavalla kannalla siihen mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Hyvää kevättä toivottaen Jukka- NNainen45
aivan tapauksesta, niinkuin muutkin ovat todenneet. Itse erosin kaksi vuotta sitten ja toipuminen kesti noin kuukauden. Lyhyen toipumisajan selittää se, että olin harkinnut eroa jo viisi vuotta ja vain odottanut ns. lopullista niittiä. Eron tuskan olin tavallaan elänyt jo etukäteen. Uuteen suhteeseen en silti heti halunnut, koska olin elänyt yli 20 vuotta häkkilintusuhteessa ja halusin nauttia yksinolosta ja ihanasta vapaudesta, vihdoinkin. Vapauden riemusta sain tarpeekseni jo noin vuodessa, mutta vasta nyt tuntuu siltä, että olen ehkä löytänyt ihmisen, jonka kanssa voin suunnitella tulevaisuutta jo hiukan pitemmälle..eikä sitoutuminen enää pelota niin kauheesti. Erosta toipumiseen vaikuttavat niin monet seikat, kuten eron syy (pettäminen, väkivalta, alkoholismi, rakkauden loppuminen)ja sekin, onko "jättäjä" vai "jätetty" ja kumpi saa lapset ja mikä on taloudellinen tilanne. Varmaa on kuitenkin se, että me kaikki joskus toivumme ja löydämme elämäämme uutta sisältöä. Pitää vaan yrittää ajatella positiivisesti ja uskoa, että yhden oven sulkiessaan saa mahdollisuuden avata useita uusia ovia. Voimia teille kaikille!
- Täällä taas
minulle tuli tosi hyvä mieli kun täällä nimimerkki V.... ja sitten toisella nimmarilla exäexä sattumoisin tunnisti minut.
hän ei liene pahoillaan jos hieman kerron tästä tapauksesta, anonyymeinähän me kuitenkin pysymme.
Eli kirjoittaessani tälle palstalle hän vastasi kirjoitukseeni ja antoi ihan kaikkien näkyville suomi24 meilin osoitteensakin.
Oltiin kokolailla samassa tilanteessa ja vaihdettiin numerot ja tavattiinkin.
Oltiin pienen pieni hetki tässä ihmiselon polulla "kimpassa", se teki varmaan hyvää meille molemmille juuri silloin, sori vaan V.... että se ei sitten kantanut sen pidemmälle.
Minua rupesi oikein hymyilyttämään kun täällä eropalstalla tapaa "vanhoja tuttuja".
Tämä stoori nyt oli tarkoitettu lähinnä reilullehemmolle ja jukalle. Meinaan vaan että eiks tää elämä oikeesti oo mageeta, huomaa vaan nää pikku jutut niin jaksaa painaa päivä päivältä eteenpäin.
Mun pää oli kanssa aluksi tosi sekaisin, yllättävän nopeasti sitä vaan jotenkin on tässä uudessa tilanteessa pääs jaloilleen, IHAN TOSI, nyt vaan kesäkissaa katselemaan, moni varottaa ettei missään nimessä, minä kysyn että miks helvetissä muka ei.
Harri - Juk44
Täällä taas kirjoitti:
minulle tuli tosi hyvä mieli kun täällä nimimerkki V.... ja sitten toisella nimmarilla exäexä sattumoisin tunnisti minut.
hän ei liene pahoillaan jos hieman kerron tästä tapauksesta, anonyymeinähän me kuitenkin pysymme.
Eli kirjoittaessani tälle palstalle hän vastasi kirjoitukseeni ja antoi ihan kaikkien näkyville suomi24 meilin osoitteensakin.
Oltiin kokolailla samassa tilanteessa ja vaihdettiin numerot ja tavattiinkin.
Oltiin pienen pieni hetki tässä ihmiselon polulla "kimpassa", se teki varmaan hyvää meille molemmille juuri silloin, sori vaan V.... että se ei sitten kantanut sen pidemmälle.
Minua rupesi oikein hymyilyttämään kun täällä eropalstalla tapaa "vanhoja tuttuja".
Tämä stoori nyt oli tarkoitettu lähinnä reilullehemmolle ja jukalle. Meinaan vaan että eiks tää elämä oikeesti oo mageeta, huomaa vaan nää pikku jutut niin jaksaa painaa päivä päivältä eteenpäin.
Mun pää oli kanssa aluksi tosi sekaisin, yllättävän nopeasti sitä vaan jotenkin on tässä uudessa tilanteessa pääs jaloilleen, IHAN TOSI, nyt vaan kesäkissaa katselemaan, moni varottaa ettei missään nimessä, minä kysyn että miks helvetissä muka ei.
HarriNo vaikka tääs ollaan tavallaan matkan aika alkutaipaleella on kumminkin tapatumassa niitä liikkuja joilla sulkee ovia takanaan jotta voi avata uusia. Välillä riipii, totta kai eihän se mitä menetti olisi muuten ollut sen arvoista että sitä kannattaisi surra. Se kuuluu asiaan.
No siihen seuraavaan asiaan, luuletko ettei sitä ole jo huomioitu. Tämän rääkin ansiosta katosi ylimääräistä n. 12,5 kg ja outokumpu keskivartalolta. Yllättävä seikka, että kun on sutjakamman näköinen niin näyttää baarissa kiinnittävän kissojen huomion. Vaikka vielä ei ole oikein itse valmis, niin kyllä se tästä vielä iloksi muuttuu. Siitä ole noin niinkuin sata varma. Sitäpaitsi miksi hätäillä ennen kesää ja sitä tässä odotellaan. - Täällä taas
Juk44 kirjoitti:
No vaikka tääs ollaan tavallaan matkan aika alkutaipaleella on kumminkin tapatumassa niitä liikkuja joilla sulkee ovia takanaan jotta voi avata uusia. Välillä riipii, totta kai eihän se mitä menetti olisi muuten ollut sen arvoista että sitä kannattaisi surra. Se kuuluu asiaan.
No siihen seuraavaan asiaan, luuletko ettei sitä ole jo huomioitu. Tämän rääkin ansiosta katosi ylimääräistä n. 12,5 kg ja outokumpu keskivartalolta. Yllättävä seikka, että kun on sutjakamman näköinen niin näyttää baarissa kiinnittävän kissojen huomion. Vaikka vielä ei ole oikein itse valmis, niin kyllä se tästä vielä iloksi muuttuu. Siitä ole noin niinkuin sata varma. Sitäpaitsi miksi hätäillä ennen kesää ja sitä tässä odotellaan.Äläkä pelkästään baareista niitä naisia luule löytäväs.
Mitä mä oon tässä taas lähi mestoissa toisinaan kierrellyt, mullahan muksujen vuoksi ei siihen ole mahiksia olekkaan ihan joka vkl., niin aina siellä ne samat naiset tuntuvat pörräävän. On ehkä rumasti sanottu, mutta jotain vikaahan heissä täytyy olla, kun aikuiset naiset kuuluu tanssilattian vakikalustoon.
Rohkeutta ja itseluottamusta, flirttaa vaikka tankatessasi huoltoasemalla ja kehu sen naisen 206 peugeottia.
Mitä oikeesti tarvitset, on se että joku nainen oivaltaa arvosi, ja ihastuu sinuun, palauttaa itseluottamuksesi ja saa sinut huomaamaan sen että vaikka hän käyttää eri tuoksua, puhuu erilaisista asioista, jakaa ehkä erilaisen elämänkatsomuksen kuin entinen naisesi, siitä huolimatta viihdyt hänen seurassaan.
Tällaisia kokemuksia tarvitset. Ja vaikkei se ensimmäinen eikä toinenkaan "yritys" johtaisi mihinkään, ainakin saat vähän uutta perspektiiviä ja itseluottamusta elämään.
Minä en itse vaan kuulu siihen seurakuntaan joka pitää näitä "laastareita" jotenkin paheksuttavina.
Niin ja muistathan sen jo terveysopin tunneilta että laastari pitää vaihtaa riittävän usein. - Juk44
Täällä taas kirjoitti:
Äläkä pelkästään baareista niitä naisia luule löytäväs.
Mitä mä oon tässä taas lähi mestoissa toisinaan kierrellyt, mullahan muksujen vuoksi ei siihen ole mahiksia olekkaan ihan joka vkl., niin aina siellä ne samat naiset tuntuvat pörräävän. On ehkä rumasti sanottu, mutta jotain vikaahan heissä täytyy olla, kun aikuiset naiset kuuluu tanssilattian vakikalustoon.
Rohkeutta ja itseluottamusta, flirttaa vaikka tankatessasi huoltoasemalla ja kehu sen naisen 206 peugeottia.
Mitä oikeesti tarvitset, on se että joku nainen oivaltaa arvosi, ja ihastuu sinuun, palauttaa itseluottamuksesi ja saa sinut huomaamaan sen että vaikka hän käyttää eri tuoksua, puhuu erilaisista asioista, jakaa ehkä erilaisen elämänkatsomuksen kuin entinen naisesi, siitä huolimatta viihdyt hänen seurassaan.
Tällaisia kokemuksia tarvitset. Ja vaikkei se ensimmäinen eikä toinenkaan "yritys" johtaisi mihinkään, ainakin saat vähän uutta perspektiiviä ja itseluottamusta elämään.
Minä en itse vaan kuulu siihen seurakuntaan joka pitää näitä "laastareita" jotenkin paheksuttavina.
Niin ja muistathan sen jo terveysopin tunneilta että laastari pitää vaihtaa riittävän usein.Tällä palstalla, mutta pidetään nyt jotain sentään omana tietona varsinkin kun tietääen ettei kaikea kannata tännekkään kirjoittaa. Mutta sanotaanko vain että kevättä rinnassa, kevättä rinnassa :))
- Täällä taas
Juk44 kirjoitti:
Tällä palstalla, mutta pidetään nyt jotain sentään omana tietona varsinkin kun tietääen ettei kaikea kannata tännekkään kirjoittaa. Mutta sanotaanko vain että kevättä rinnassa, kevättä rinnassa :))
Mä huomaan että sä oot vielä siinä pahimmassa vaiheessa vielä. Ja minä hölmö heittelen täältä tällasia typeriä macho-vinkkejä, mä oikeesti tiedän miltä susta tuntuu, mene nyt rauhassa päivä kerrallaan.
Ei muuten mutta tsiigasin noita sun tekstejäs, fiksua tilitystä, EI kirjotusvirheitä, kirjoitettu siis selvinpäin. Nyt et ole, sua sattuu, yksinkö siellä päätteen ääressä dokailet niin että kirjaimet näppiksellä vaihtaa paikkaa?
Nyt loppuu tää meidän välinen kirjeenvaihto, muut kommentoikoot jos haluavat. Dokaa vaan jos siltä tuntuu, siitä vaan voi tulla helvetin paha pakotie pidemmänpäälle.
Useimmilla meistä oli se usko avioliiton jatkumiseen hamaan loppuun asti, ja se hirvee pettymys siihen heräämiseen kun kaikki mikä oli tuttua ja turvallista päättyy. Olet oikeutettu vetämään perseet olalle vaikka seuraavan vuoden jokaisena päivänä, siitä tavasta vaan on sit aikanaan vitun vaikee päästä eroon, älä ryhdy luuseriksi.
Harri - Juk44
Täällä taas kirjoitti:
Mä huomaan että sä oot vielä siinä pahimmassa vaiheessa vielä. Ja minä hölmö heittelen täältä tällasia typeriä macho-vinkkejä, mä oikeesti tiedän miltä susta tuntuu, mene nyt rauhassa päivä kerrallaan.
Ei muuten mutta tsiigasin noita sun tekstejäs, fiksua tilitystä, EI kirjotusvirheitä, kirjoitettu siis selvinpäin. Nyt et ole, sua sattuu, yksinkö siellä päätteen ääressä dokailet niin että kirjaimet näppiksellä vaihtaa paikkaa?
Nyt loppuu tää meidän välinen kirjeenvaihto, muut kommentoikoot jos haluavat. Dokaa vaan jos siltä tuntuu, siitä vaan voi tulla helvetin paha pakotie pidemmänpäälle.
Useimmilla meistä oli se usko avioliiton jatkumiseen hamaan loppuun asti, ja se hirvee pettymys siihen heräämiseen kun kaikki mikä oli tuttua ja turvallista päättyy. Olet oikeutettu vetämään perseet olalle vaikka seuraavan vuoden jokaisena päivänä, siitä tavasta vaan on sit aikanaan vitun vaikee päästä eroon, älä ryhdy luuseriksi.
HarriElikkäs peukalossa helvatanmoinen tuppo joten tämä on vähän hankalaa, on muuten niin etten minä sotkennu alkoholiin niinä viikkoina kun lapset ovat luonani.
- jo naimisissa
Juk44 kirjoitti:
Elikkäs peukalossa helvatanmoinen tuppo joten tämä on vähän hankalaa, on muuten niin etten minä sotkennu alkoholiin niinä viikkoina kun lapset ovat luonani.
ollessasi pelimies.
Luin tuon mainitsemasi episodin muutamaan kertaankin, eipä tämä Virpi sinua ilmeisesti pakit saatuaan, muutakuin "hellästi" muistellut.
Muutenkin tekstistäsi paistaa läpi se asenteesi, tuollaiset itsevarmat uroot nyt jostain syystä kuitenkin vetoaa naisiin.
Sinä varmaankin tulet pärjäämään tässä elämässä, se nyt paistaa asenteestasikin läpi. Kunhan nyt vaan muistat sen että jokainen ihminen on tunteva yksilö, etkä toivottavasti satuta heitä omassa yltäkylläisyydessäsi.
Hyvää jatkoa sinulle.
T.: Pelinainen - Magrat Kynslaukka
Juk44 kirjoitti:
Elikkäs peukalossa helvatanmoinen tuppo joten tämä on vähän hankalaa, on muuten niin etten minä sotkennu alkoholiin niinä viikkoina kun lapset ovat luonani.
Älä usko tyyppejä, jota käyttävät toisia ihmisiä pysyäkseen pinnalla. Sellaisten täytyy yrittää etsiä kannattajia ja arvostusta, jopa täältä. Todellisessa elämässä heillä on omat lakeijansa, ei varmaan sitten riitä ( mikään ei riitä, sanotaan )
Jos kaksi rikkonaista ihmistä käyttää hyväkseen toistaan, toivottavasti molempien olo helpottaa. Mutta jos tarkoituksellisesti käytetään ihmislaastaria? Tästä syntyy niin paljon ajatuskulkuja, etten jaksa kirjoittaa.
Vielä haluan kommentoida kirjoitusvirheasiaa. Jos ihminen on persoonallisuus, joka pysyy pinnalla, työntämättä alas toisia, kirjoitusvirheet merkitsevät yhtä vähän kuin tennissukat mustan puvun kanssa. ( Siis joillekin paljon! )
Virheet, joita oikeasti lasketaan ovat ihan muita. - Juk44
Magrat Kynslaukka kirjoitti:
Älä usko tyyppejä, jota käyttävät toisia ihmisiä pysyäkseen pinnalla. Sellaisten täytyy yrittää etsiä kannattajia ja arvostusta, jopa täältä. Todellisessa elämässä heillä on omat lakeijansa, ei varmaan sitten riitä ( mikään ei riitä, sanotaan )
Jos kaksi rikkonaista ihmistä käyttää hyväkseen toistaan, toivottavasti molempien olo helpottaa. Mutta jos tarkoituksellisesti käytetään ihmislaastaria? Tästä syntyy niin paljon ajatuskulkuja, etten jaksa kirjoittaa.
Vielä haluan kommentoida kirjoitusvirheasiaa. Jos ihminen on persoonallisuus, joka pysyy pinnalla, työntämättä alas toisia, kirjoitusvirheet merkitsevät yhtä vähän kuin tennissukat mustan puvun kanssa. ( Siis joillekin paljon! )
Virheet, joita oikeasti lasketaan ovat ihan muita.Ei ole tarkoitus tällä matkalla rikkoa ketään eikä mitään, eiköhän tässä ole sirpaleita aivan tarpeeksi tullut jo tähän mennessä. Sitä tarkoitin on että on jo ilmassa asioita ja tuntemusksia joilla voi olla tulevaisuutta, ainakin ......, enkä tosiaan aijo tehdä mitään ellen ole varma omista tunteistani.
Laastari suhteet, no on tätä elämää tullut sen verran kumminkin elettyä että tiedän sen ettei ne ole edes itselle mitenkään hyväksi. Enemmän vain on hajallaan ja hukassa niiden jälkeen. Tietenkin jokainen taaplaa omalla tavallaan näitä asioita läpi, enkä edes itse ole varma pystyykö näiden ajatusten takan seisomaan. Voihan se olla, että kun kesä tulee niin sitä alkaa jälleen kerran hulmuamaan kukasta kukkaan, saas nähdä.
Vai kirjoitus virheet, aivan se ja sama, koska tiedän että minulla on paha lukihäiriö enkä välttämättä löydä kaikkia virheitä vaikka luen juttuni läpi monta kertaa. Sinänsä huvitavaa, koska olen toiminut erään ammattiosaston sihteerinä viisi vuotta, onneksi wordissa on oikoluku ohjelma. - Magrat Kynslaukka
Juk44 kirjoitti:
Ei ole tarkoitus tällä matkalla rikkoa ketään eikä mitään, eiköhän tässä ole sirpaleita aivan tarpeeksi tullut jo tähän mennessä. Sitä tarkoitin on että on jo ilmassa asioita ja tuntemusksia joilla voi olla tulevaisuutta, ainakin ......, enkä tosiaan aijo tehdä mitään ellen ole varma omista tunteistani.
Laastari suhteet, no on tätä elämää tullut sen verran kumminkin elettyä että tiedän sen ettei ne ole edes itselle mitenkään hyväksi. Enemmän vain on hajallaan ja hukassa niiden jälkeen. Tietenkin jokainen taaplaa omalla tavallaan näitä asioita läpi, enkä edes itse ole varma pystyykö näiden ajatusten takan seisomaan. Voihan se olla, että kun kesä tulee niin sitä alkaa jälleen kerran hulmuamaan kukasta kukkaan, saas nähdä.
Vai kirjoitus virheet, aivan se ja sama, koska tiedän että minulla on paha lukihäiriö enkä välttämättä löydä kaikkia virheitä vaikka luen juttuni läpi monta kertaa. Sinänsä huvitavaa, koska olen toiminut erään ammattiosaston sihteerinä viisi vuotta, onneksi wordissa on oikoluku ohjelma.En sinusta luullutkaan, vaan kommentoin noita muita viestejä ketjussa. Ehkä vastaukseni oli väärässä paikassa.
Tottakai, kevättä ja toivoa on ilmassa!
- inline
yksilöitä. Lueskelin kesällä ex-mieheni saamia vastauksia ja koin olevani se "sika" meidän suhteessa kun kerran halusin erota. Hän ei olisi millään halunnut ymmärtää ja katsoa peiliin kun hänelle kerroin syyt jne. Olin ensimmäistä kertaa käräjäoikeudessa papereineni noin 3 vuotta sitten, mutta en voinut viedä prosessia loppuun sillä kertaa. En tiedä mistä oli kyse, mutta luulen että silloin edelleen uskoin=halusin uskoa että kaikki vielä järjestyy.
No tänä keväänä sitten vein asian päätökseen ja muutin lasten kanssa kun hän ei kyennyt omaa asuntoa hankkimaan. Jonkin aikaa kaikki oli "hyvin" mutta sitten noin 4 kk eron jälkeen sain tiedon että hän oli kuollut. Viimeiset 2 kuukautta hän jo suostui kekustelemaan kanssani ja tapasi myös muutaman kerran lapsia. Vielä 2 päivää ennen hänen kuolemaansa hän sanoi rakastavansa minua. Siitä jäi kaikenkaikkiaan sellainen tunne että hän halusi kaikesta huolimatta antaa minulle anteeksi ja jostakin syystä tiesi kohtalonsa.
Hautajaiset ja paperisota on hoidettu, ei ollut kovin mukava rasti. Välillä olen kunnossa ja sitten tulee taas se alamäki. Mieletön kiukku ja viha siitä, että piti näin käydä. Olisin suonut hänelle uuden ja paremman suhteen mielelläni mutta ......
Kaikesta huolimatta, koen olevani kohtuullisen onnelinen ja järjissäni, mutta ilman YSTÄVIÄ se olisi ollut mahdotonta näin pian.
Hyvää jatkoa sinulle.- Täällä taas
Lupasin olla enää kommentoimatta Jukalle, pakko syödä sanansa. Okei tuppo sormessa on ihan hyväksyttävä syy virhelyönteihin. Mutta sille ei löydy mitään hyväksyttävää syytä että notkut tietsigan ääressä jos kerran lapset ovat luonasi, nyt jätkä flöittaat.
Pelinaiselle kiitos. Imartelet, mutta ei ne jutut aina mee yksyhteen.
Kai mä olen luonteeltani vähän sellanen "naisten-naurattaja", tai pikemminkin niin että tulen hyvin teidän kanssa juttuun. Se nyt vaan ei sulje pois sitä mahdollisuutta että voisin kuitenkin olla lojaali naiselleni.
Eipä lähtenyt tämä alkuperäinen kirjoitukseni ottamaan paljon tuulta siipiensä alle, vanha painuu nyt hyvin ansaituille unille. Katsotaan huomenna sitten onko tullut uusia kommenteja siihen alkuperäiseen kyhäelmääni.
Harri - tuffe
Aikamoinen story... mahtoi(mahtaa) tuntua pahalta :/
Tsemppiä sulle.. Voi kun tuo näyttää niin laimealta, mutta pakko jotenkin näyttää sinulle myötätuntoa..
- eronnut
Itse löysin (en tosin edes etsinyt) uuden kumppanin vain noin puoli vuotta sen jälkeen, kun exäni kanssa olimme muuttaneet eri osoitteisiin.
Suhteemme viimeiset pari vuotta olivat pelkkää liiton selvittelyä, joten koin että sinä päivänä kun tiemme lopullisesti erosivat, oli kaikki jo käyty läpi, ja moneen kertaan.
Päätin kuitenkin elellä sinkkuna ihan jo siitäkin syystä, että olin niin kypsä paskoihin tyyppeihin. Kävi kuitenkin niin, että törmäsin aivan ihanaan ihmiseen, jonka kanssa olen edelleen, melkein vuosi myöhemmin.
Aina ei siis tarvita sitä "dramaattista vuotta". Eläkää, ihmiset, älkääkä vilkuilko kalenteria! :) - tuffe
on jonkinpituinen suruaika, se missä vaiheessa sen viettää on erilaista. Itse vietin ainakin osan siitä kun vielä elin tulevan exän kanssa (ohhoh, olipa tuo "titteli" :/) Jos pitää yksin päättää erosta, sen joutuu kait pakosti tekemään. Neljän kuukauden jälkeen omassa kämpässä, koen että olisin tasapainoinen ellei olisi edelleen kiistoja miksi ylipäänsä ollaan tässä tilanteessa. Sekä se ainainen huoli soon-to-be-exästä. Kuinka hän pärjää.
Noin yleisesti uskon että ensin pitää käydä yksin läpi sen oman kriisinsä, ja että uutta pukkaa kun löytää sen mahdollisen kakkossuhteen. Silloin pinnalle varmaan putkahtaa kaikki ne vanhat, 15 vuoden ajan opitut askeleet, kunnes huomaa että tämä "uusi" ihminen ei toimikaan kuin se edellinen.- inline
..nyt ensin, joka oli siinä edellisessä viestissäsi.
En tiedä mutta mitä ilmeisimmin sinä olet sen eropäätöksen teidän suhteessa tehnyt. Niin tein minäkin meillä ja kaikesta tapahtuneesta huolimatta edelleen olen sitä mieltä että päätös oli oikea. Mieheni oli verbaalinen lahjakkuus ja myyntimies isolla M:llä. Että osaakin olla vaikeaa se irtiotto, kun toinen osapuoli ei sitä halua. Silloin keväällä hän oli laittanut tänne keskustelupalstalle nimellä "Avoin kirje sinulle rakkaani" saman kirjeen jonka minä paperiversiona sain luettavakseni. Lupauksia ja erittäin vetoavaa järkeilyä, ei ihme että irrottautuminen kesti minulla niin kauan samankaltaista painostusta olin vastaanottanut kauan.
Äläkä muuten sitten huolehdi siitä exästä, hänellä on itsellään aikuisena vastuu omasta itsestään. Kuulostaa varmaan kovalta ja sydämettömältä, mutta sinä et voi elää kenenkään puolesta. Sinulla on velvollisuus huolehtia oman elämäsi onnistumisesta, unohda se entinen.
Yksi päivä kerrallan, katse eteenpäin. Joku viisas on joskus sanonut (itse lueskelen pidempää versiota usein että löytyisi se järjen valo) että: "Olet universumin maailmankaikkeuden lapsi, et vähemmän kuin puut ja tähdet, sinulla on oikeus olla täällä. Ja olkoon se sinulle selvää tai ei, maailmankaikkeus joka tapauksessa kehkeytyy niin kuin sen tuleekin. Ja mitkä lienevätkin toimesi ja rientosi, elämän hälisevän sekasorron keskellä, säilytä rauha sielusi kanssa. Kaikessa valheessaan, vaivassaan ja särkyneine unelmineen se on yhä kaunis maailma. Ole tarkkaavainen. Kaikesta huolimatta, koeta olla onnellinen."
Onnea tulevaisuuteen. - tuffe
inline kirjoitti:
..nyt ensin, joka oli siinä edellisessä viestissäsi.
En tiedä mutta mitä ilmeisimmin sinä olet sen eropäätöksen teidän suhteessa tehnyt. Niin tein minäkin meillä ja kaikesta tapahtuneesta huolimatta edelleen olen sitä mieltä että päätös oli oikea. Mieheni oli verbaalinen lahjakkuus ja myyntimies isolla M:llä. Että osaakin olla vaikeaa se irtiotto, kun toinen osapuoli ei sitä halua. Silloin keväällä hän oli laittanut tänne keskustelupalstalle nimellä "Avoin kirje sinulle rakkaani" saman kirjeen jonka minä paperiversiona sain luettavakseni. Lupauksia ja erittäin vetoavaa järkeilyä, ei ihme että irrottautuminen kesti minulla niin kauan samankaltaista painostusta olin vastaanottanut kauan.
Äläkä muuten sitten huolehdi siitä exästä, hänellä on itsellään aikuisena vastuu omasta itsestään. Kuulostaa varmaan kovalta ja sydämettömältä, mutta sinä et voi elää kenenkään puolesta. Sinulla on velvollisuus huolehtia oman elämäsi onnistumisesta, unohda se entinen.
Yksi päivä kerrallan, katse eteenpäin. Joku viisas on joskus sanonut (itse lueskelen pidempää versiota usein että löytyisi se järjen valo) että: "Olet universumin maailmankaikkeuden lapsi, et vähemmän kuin puut ja tähdet, sinulla on oikeus olla täällä. Ja olkoon se sinulle selvää tai ei, maailmankaikkeus joka tapauksessa kehkeytyy niin kuin sen tuleekin. Ja mitkä lienevätkin toimesi ja rientosi, elämän hälisevän sekasorron keskellä, säilytä rauha sielusi kanssa. Kaikessa valheessaan, vaivassaan ja särkyneine unelmineen se on yhä kaunis maailma. Ole tarkkaavainen. Kaikesta huolimatta, koeta olla onnellinen."
Onnea tulevaisuuteen.Löysin kirjeen mistä puhuit, ja todellakin.. ei ihme että sinulla oli vaikeuksia lähteä... Hän on varmaan osannut sanoa kaiken sen minkä hän tiesi että halusit kuulla. Teot ovatkin ihan eri asia :/
Minunkin mieheni on Myyntimies, tosin alistava sellainen. Kirjoittelu tänne erilaisille palstoille, vaikken missään vaiheessa ole syvällisemmin puhunut ongelmistamme, on auttanut mua saamaan perspektiiviä asialle, muuten minutkin olisi ympäripuhuttu.
Olet varmaan ihan oikeassa siinä, ettei kannata liikaa huolehtia toisesta. Sinun kirjoituksesi kolahti kyllä. Mun pitäisi heittäytyä järkevämmäksi tässä hommassa...
Kaikkea hyvää sinullekin.. - inline
tuffe kirjoitti:
Löysin kirjeen mistä puhuit, ja todellakin.. ei ihme että sinulla oli vaikeuksia lähteä... Hän on varmaan osannut sanoa kaiken sen minkä hän tiesi että halusit kuulla. Teot ovatkin ihan eri asia :/
Minunkin mieheni on Myyntimies, tosin alistava sellainen. Kirjoittelu tänne erilaisille palstoille, vaikken missään vaiheessa ole syvällisemmin puhunut ongelmistamme, on auttanut mua saamaan perspektiiviä asialle, muuten minutkin olisi ympäripuhuttu.
Olet varmaan ihan oikeassa siinä, ettei kannata liikaa huolehtia toisesta. Sinun kirjoituksesi kolahti kyllä. Mun pitäisi heittäytyä järkevämmäksi tässä hommassa...
Kaikkea hyvää sinullekin.... että haluaisit asiasta keskustella, kuulla muiden kokemuksia jne. Pistä ihmeessä sähköpostia tulemaan. Juttelen mielelleni kanssasi myös kasvotusten (joskus helpompaa) puhutaan tarkemmin.
Terveisin,
se joka taas kerran selvisi loman jälkeisestä elämästä jopa työssä... huh huh. Väsynyt, mutta edelleen onnellinen päätösksistään.
Kaikaesta huolimatta.
- I still standing
ovat vaihdelleet vuoden aikana minulla tosiaan laidasta laitaan, musiikki soinut, lenkkikengät kuluneet, tyynyliinat kastuneet, verenpaineet heitelleet, mutta hengissä ja tiukasti elämässä mukana.
Tuli koettua yli kahdenvuosikymmenen aikana niin paljon kaikenlaista, reissuja, harrastuksia, tekemistä, lapsia, koiria, kissoja ja vaikka mitä, että monesti muistikuvat valtaavat mielen, sillehän et MAHDA mitään...
Erosta ei sen enempää.
Ystävä astui minullekkin kuvioon, vaikka vannoin antavani aikaa itselleni ja pysyä pois kiinteistä suhteista, mutta minkäs teet? Ikäsi pitänyt toista lähelläsi tai ainakin saman katon alla, yksin ei ole hyvä olla.
Olen saanut jakaa hänen kanssaan ajatuksiani, tuntojani ja ennenkaikkea saanut toisen ihmisen arvostusta ja tukea omiin ratkaisuihini.
Elämän yksi iso kulminaatiopistehän se avioero todellakin on, jos olet ollut naimisissa kakskyt vuotta ja perhekkin kasassa lähes saman verran, kun kaikki hajoaa, olet palapelisi kanssa aika alussa, uudessa kulminaatiopisteessä, joudut suunnittelemaan loppuelämäsi ja tekemisesi uudelleen, et voi elää entisessä...
Saatan kuullostaa hiukan aneemiselta ja itseään toistavalta.
No vuosi ei vielä ole tuonut lopullista eroa, vaikka näin olisi luullut, olemme asuneet omillamme ja virallisesti eronneet vuosi sitten, mutta kiista jatkuu käräjillä huoltajuuksista, se syö miestä...tässä tapauksessa.
Muuten, aika parantaa haavat, isotkin... - monilla miehillä
Sulla ilmeisesti menee hyvin, hieno homma. Mulla on taas ollu kunnia tavata takertujia, sitoutumiskyvyttömiä, monen naisen miehiä ja muita huijareita. Mun ero oli tosi rumasti hoidettu. Ja omaisuuden jako jatkuu vieläkin, vaikkei omaisuutta olekaan. Laillistettua kiusaamista. Exä ruvennu jälleen ahdistelemaan. Ehkä pitäis mennä päästämään siitä höyryt pihalle, eka kerrasta sais vaan kuus vuotta, loppuis sit tämäkin "liitto" kun ei muuten lopu. Mä haluaisin irti. Ja missähän se mun "muusa" on, kaikille retkuillekin tuntuu löytyvän kivoja naisia...ehkä mun pitää ryhtyy a) manipuloijaks b) vampiks c) flirttailijaks, näistä ne miehet tykkää. Ja loputhan on jo parisuhteessa. Et siinä mun tunteista.
- kuitenkin
Itse asiassa itsekin ajattelin kertoilla omasta selviytymisestäni vaikka erostani on vasta 4kk. Mutta sitten huomasin ilokseni että 'Täällä taas' on jo kirjaillut tällaisen hyvin omaankin tilanteeseeni ja ajatusmaailmaani sopivan kuvauksen. Vaikka olen tarkkaan omaksunut muiden kokemukset ja lueskellut myös nämä miten kauan tämä prosessi vie niin sittenkin olen päässyt uskomattoman hyvin eteenpäin. Alku oli tähän astisen elämäni karmivinta aikaa, olin täysin sitoutunut perheeseeni ja tulin petetyksi ja jätetyksi. Mutta kun myönsin itselleni tapahtuneen tosiasian ja lähdin kerta kaikkiaan hakemaan tietä eteenpäin ja pois menneestä niin tällä hetkellä näyttää ajoittain uskomattoman hienolta.
Eromme käytännön asiat hoidimme nopeasti ja järjen avulla eli meidän tilanteessa lapset (14v-19v) jäi asumaan kanssani, exä muutti toiselle paikkakunnalle toisen miehen luo. Omaisuus ositettiin puoliksi ja maksoin exän ulos (lainalla) välittömästi, tarvittavat paperit tehtiin ja lapset sanovat koska haluavat äitinsä luo. Näiden kaikkien jälkeen en ole exän kanssa missään tekemisissä, enkä haluakaan olla. Ja meidänkin tapauksessa on paljon muitakin yksityiskohtia jotka teki itselleni eron hyväksymisen helpommaksi.
Ja kyllä, niinkuin kokeneemmat on sanoneet niin tunnepuoli on yhtä ylä/alamäkeä, tässä oli juuri kahden viikon jakso itselläni jolloin olo oli kuin murrosiässä eli olin niin herkässä että kuka tahansa ystävällismielinen vapaa naisihminen tuntui tulevalta vaimoehdokkaalta. Ja vaikka kuinka järjellä ajattelin niin tunnepuoli meni omaa latuaan. No, opin eron alkuvaiheessa että aina kun tulee näitä tunnemyrskyjä niin eikun minuutti kerrallaan, tunti kerrallaan, päivä kerrallaan, viikko kerrallaan ja lopulta se on ohi. Niin nytkin ja jälleen on vapaa olo.
En aio hakea mitään uutta suhdetta lähiaikoina syystä että en tunne ollenkaan olevani valmis sellaiseen ja toisekseen kun lapset asuvat kanssani niin se olisi heille aika väärin tuoda ketään heille tuntematonta ihmistä samaan taloon. Mutta jos minulla ei olisi lapsia huollettavani niin tilanne olisi ilman muuta toinen. Vaan tämäkin asia hoituu varmasti ajan kanssa. En kuitenkaan ole ihan varma että haluanko enää ollenkaan sitoutua pitemmäksi aikaa kehenkään, tämä on hetkittäin todella hienoa kun kaikista asioista voi päättää itse ajattelematta toista osapuolta.
Mutta kaikilla on tilanne erilainen, ajatusmaailma erilainen ja mahdollisuudet erilaisia ja ne on käytettävä. Missään nimessä ei saa jäädä paikoilleen masentumaan vaan haettava pienintäkin mahdollisuutta/tilaisuutta päästä eteenpäin, kyllä niitä löytyy.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Näin kun katsoit salaa ja
Hymyilit sieltä kaukaa 😍☺️ mutta hämmennyin ja tilanne oli niin nopeaa ohi etten oikeen kerennyt mukaan 😢 säteilit ku443888Katu täyttyy...
Hei, oli pakko laittaa vielä tää. Huomaan että olet suuttunut. Minähän sanoin että poistun, olit paikalla. Olin pettynyt351879Eduskunnasta tippuneet kokoomuslaiset nostavat eniten sopeutumisrahaa. Kyllä veroeurot kelpaavat.
Sopeutumisraha on eduskuntatyön päättymisen jälkeen maksettava etuus, jonka tarkoituksena on tukea entisiä kansanedustaj1531326- 1541202
Povipommi, ex-Playboy-malli Susanna Penttilä avoimena - Paljastaa suhteestaan miehiin: "Olen..."
No nyt! Susanna Penttilä on OnlyFans-vaikuttaja ja yrittäjä sekä yksi uuden Petolliset-kauden kisaajista. Onpa 53-vuoti41980- 190975
Sari Multala teki "riikkapurrat"
Sekoili humalassa Ruisrokissa kuten Purra Lohjan torilla. Kovia dokaamaan nuo nykyiset ministerit.228954- 80927
- 55800
Jälkiviisauttako
Kun katsot taaksepäin, tekisitkö jotain asioita toisin kaivattusi suhteen? Vai onko kaikki mennyt, niin kuin piti?79799