OinasN ja VaakaM

Moi! Seurustelin pari vuotta vaakamiehen kans. Aluksi oli tosi hurmaava ja osasi ottaa mut huomioon. Mutta auta armias kun arki alkoi niin jopas alkoi kaverit kiinnostaa paljon enemmän ja sitten alkoi lähetellä tekstareita toisen naisen kanssa. Ja tietysti kielsi kaikki, ettei mitään "semmoista" ollut. Vaakamies on kova flirttailemaan ja tietty se ei mun oinasluonteelle ollut kovin kivaa kateltavaa.. Eli mun kokemus on, että ei pidemmän päälle toimi. Vaaka on liero ja epäluotettava, aina jonkinmoinen "haku" päällä, vaiks onki vakisuhteessa. Mä en ainakaan enää ota vaakaa... Mut toivottavasti teillä onnistuu! Tää oli vain mun mielipide.

Olen (toistaiseksi)naimisissa Oinasnaisen kanssa. Itse olen Vaaka. Alkuun meni hyvin,muta nyt vuosien varrella on tullut vaikeuksia.Hän kun haluaa van tanssia ja minä en.Päätin,että va-
litkoon nyt perhe-elämän ja tanssin välillä.Asutaan nyt erossa ja eipä taida olla pa-
luuta entiseen. Onneksi lapset ovat jo aikuisia ja nuorinkin kohta.Silti onnea ja tulevaisuuta sekä Vaaoille että Oinaksille.T:"puntari"

Olen nyt seurustellut hieman yli vuoden vaaka-miehen kanssa...olen tuntenut hänet ystävänä yli 10 vuoden ajan ja hän on ihana ihminen. Ennen, kun olimme "vain kavereita", tuntui hän ajattelevan aina vain minua :) siis tilanteessa kuin tilanteessa, oli hurmaava, huumorintajuinen, puhelias, flirttaileva yms yms. Silloin en kovin paljoa negatiivisempia puolia hänestä nähnyt/tuntenut, osasi ne peittää ystäviltä.. Olin hänen tukenaan kyllä silloisissa suhteissaan, purki minulle useasti, pintapuolisesti kuitenkin, ongelmiaan tai vaikeuksiaan ja minä kuuntelin. Hän oli myös erittäin hyvä kuuntelija minulle. Meidän molempien silloiset suhteet sitten kariutuivat ja jostain hassusta syystä, ehkä siksi että viihdyimme todella hyvin toistemme seurassa, kehkeytyi meille suhde. Seksuaalinen vetovoima oli alkuun tosi suurta :) Kun annoimme mennä.
Nykyään olen muutamaan otteeseen pysähtynyt pohtimaan, että mihinkäs se "paras ystävä" on kadonnut!? Hän ei enää malta kuunnella asioitani enkä minä osaa enää kertoa hänelle tunteistani... Olemme edelleen erittäin huumorintajuisesti höpöttäviä toistemme seurasta nauttivia, mutta arki on kuitenkin erilaista... Vaaka-mieheni onkin asioitaan "pimittävä" siis ei kerro yleensä myöskään minulle, avopuolisollensa, asioitaan... MInä oinaana olen aika suorapuheinen ja joskus tuntuu että loukkaan vaakaa turhankin paljon, en osaa olla hienotunteinen ja hän sulkeutuu entisestään. Kova hän on edelleen flirttailemaan, tosin sitä taidan olla minäkin,joskus jopa paljon enemmän kuin vaakaseni, mustasukkaisia olemme kummatkin, mutta emme halua sitä toiselle näyttää...minä kyllä joskus kiehun..heh.. Emme ole oikeastaan koskaan riidellyt, ei ole ollut "tarvetta" , vaikka minä entisessä suhteessani (kauris-mieheen, 12 vuotta yhdessä) olin oikea sauhupää, tavarat lenteli ja minä ärjyin. Vaaka tasapainottaa minua mukavasti, vaikka joskus tuntuu että tahti on minulle aivan liian hidasta ja vaakani mukaan minä innostan häntä olemaan aktiivisempi, minä puhkun energiaa, keksin ulkoilujuttuja, retkeilyä tms. ja vaakani hymyillen lähtee mukaan, jaksaa jopa innostua jonkun aikaa. Vaakaseni on aika lailla kotona viihtyvää tyyppiä, aina kiire jokapaikasta takaisin kotiin, sisälle, ja minua se piirre usein ärsyttää. Tuntuu, että juoksen hänen vieressään...neljän seinän sisään. No, asia ratkaistu niin, että jos/kun minua ahdistaa, en räyhää hänelle vaan otan ja mene lenkille purkamaan ylimääräisen energiani :)
Olen opetellut antamaan hänelle tilaa ja rauhaa omille jutuilleen ja toteuttanut omia juttujani, vaakani tykkään siitä, sillä silloin hänelle ei jää tunnetta, että ei ole "ollut hyvä seuramies" eli pitänyt minulle seuraa, josta sitten ahdistuisi, kun omat hommansa seisoisivat pysähdyksissä.
Vaaka stressaa aika paljon eikä oikein osaa sitä myöntää ja ahdistuu, kun stressaa.
Ihana ihminen anyway, kyllä se tästä :)

Että sanonpa vaan kokemuksella, että vaakamiehiäkin on monenlaisia, eikä tod. voi yleistää!!Aiempi poikakaverini oli täys shit!! ja petturi ja kieroili minkä kerkesi. Mutta nyt ihana poikaystäväni (yhdessä 4 vuotta) on mitä ihanin ja huomioon ottavin ja todella rakas, johon voin luottaa ihan ehdottomasti. Vaikkakin edellinen suhde jätti minuun hiukan muistijälkiä nuista pettämisistä ja kieroiluista. Mutta kuinka ollakkaa, nykyiseni on ollut superhyper hyvä, ja onnistunut saamaan minut luottamaan itseensä ja osoittautunut luottamuksen arvoiseksi!!
Ja kummatkin näistä vaakamiehiä. En kyllä kiellä etteikö välistä oinasnaisen luonne aiheuttaisi vaakamiehen rinnalla pieniä vastuksia, mutta nehän tietty kuuluu jokaiseen suhteesee ;).

noh.. vaimoni on oinas ja itse olen vaaka. muutaman vuoden naimisissa olon jälkeen on myönnettävä, että mahtavaa! ja sama meininki jatkukoon... nam!