Vertaistukiryhmä, Helsinki

..siis kaikki "sängystä toiseen hyppijöitä". Tiukassa elää vanhan kansan uskomukset nähtävästi. Harmi kun ovat niin kaukana totuudesta. Mutta ihmisethän elää monenlaisissa kuvitelmissa, joten miksi eivät siis tällaisissakin. Monille kun näyttää riittävän tuo tuollainen oman pään sisällä asioiden pyörittely ilman realismia.

olemme kirjoitti:

..siis kaikki "sängystä toiseen hyppijöitä". Tiukassa elää vanhan kansan uskomukset nähtävästi. Harmi kun ovat niin kaukana totuudesta. Mutta ihmisethän elää monenlaisissa kuvitelmissa, joten miksi eivät siis tällaisissakin. Monille kun näyttää riittävän tuo tuollainen oman pään sisällä asioiden pyörittely ilman realismia.

kyllä. miksi muuten pitäisi sikiö tappaa, jos ei oman mukavuuden takia. voi jatkaa omaa vastuutonta elämäänsä huolettomana. ne sängystä toiseen hyppimiset on osattu aikojen alusta ja osataan edelleen, nykyisin vaan luullaan että kaikki on vasta nyt keksittyä :)
jos tätä sanoo kuvitelmaksi, niin itseään pettää.
ja realismia koko tarina. Abortit tehdään oman mukavuuden takia, ei siinä lasta ajatella, hänestähän olisi voinut tulla mitä vain, mutta ei saa mahdollisuuksia.

Nyt joudun paheksumaan. Vaikka olen kirjoittanut tänne useita kirjoituksia, joissa pyrin suosittelemaan abortin välttämistä, en voi kuitenkaan syyllistää yksinomaan abortin teetättänyttä naista, joka varmastikin on ollut vaikeassa tilanteessa ja huomattavan stressin alla raskaaseen päätökseen johtuessaan. Jos aborttia käsiteltäisiin henkirikoksena, niin silloin yllyttäjät tuomittaisiin kuten tekijät (tai jopa raskaammin, koska se tapahtuisi ilman mitään lievennyksiä), ja vastaavasti henkiseen tilaan liittyvät lieventävät asianhaarat huomioitaisiin ylenpalttisesti kun abortin teetättäneen naisen rangaistusta mitattaisiin.

Oikea elämän puolesta oleminen keskittyy abortin positiivisten vaihtoehtojen pohjustamiseen, naisten oikeuksien huomioimiseen ja sosiaaliseen tukeen eikä kivitykseen ja pyövelin kirveeseen. Itse asiassa tuollainen abortin kokeneiden vertaistukiryhmä saattaa parhaimmillaan ehkäistä uusia abortteja!

mikko n. kirjoitti:

Nyt joudun paheksumaan. Vaikka olen kirjoittanut tänne useita kirjoituksia, joissa pyrin suosittelemaan abortin välttämistä, en voi kuitenkaan syyllistää yksinomaan abortin teetättänyttä naista, joka varmastikin on ollut vaikeassa tilanteessa ja huomattavan stressin alla raskaaseen päätökseen johtuessaan. Jos aborttia käsiteltäisiin henkirikoksena, niin silloin yllyttäjät tuomittaisiin kuten tekijät (tai jopa raskaammin, koska se tapahtuisi ilman mitään lievennyksiä), ja vastaavasti henkiseen tilaan liittyvät lieventävät asianhaarat huomioitaisiin ylenpalttisesti kun abortin teetättäneen naisen rangaistusta mitattaisiin.

Oikea elämän puolesta oleminen keskittyy abortin positiivisten vaihtoehtojen pohjustamiseen, naisten oikeuksien huomioimiseen ja sosiaaliseen tukeen eikä kivitykseen ja pyövelin kirveeseen. Itse asiassa tuollainen abortin kokeneiden vertaistukiryhmä saattaa parhaimmillaan ehkäistä uusia abortteja!

auttaa joitakin , ehkä jopa ehkäisee tulevia juoppoja. en usko että ehkäisee, eihän siellä varmaankaan käy potentiaalisia tulevia asiakkaita, kuten ei abortin tehneiden vertaistukiryhmässäkään.
abortin ennaltaehkäisy liittyy vallan muihin asioihin. en löydä minäkään yhtään syytä abortin teettämiseen, kuten en viinan juontiinkaan.

Hei piilosiili!

Aborttia tehdessä voi joskus ole kyse myös isän vastuun pakoilusta tai vastuun ottamista lapsen tulevaisuudesta tai...tai...tai. Kaikilla abortin tehneillä on päätökseen johtanut elämäntilanteensa ja sitä ei voi ohittaa. Päätöstä ei voi mielestäni ajatella vain hetkellisenä eettisenä ratkaisuna – siihen vaikuttaa kahden ihmisen koko elämät. Minun ja lapsen isän tapauksessa näitä vuosia oli 63.

Onko esim. vastuullista hankkia lapsi, jonkä isän mielenterveys on vaakalaudalla tai äiti on kuolemansairas? Lapsen elämä on harvan mielestä kiinni pelkästä geeniperimästä. Itse olisin halunnut lasta viimeiseen asti, mutta mies ei halunnutkaan pitää lasta tosi paikan tullen - oman mielenterveyden järkkymisen pelossa. En halunnut lapselle isää, joka ei halua lasta ja joka vaihtaa mieltänsä tuulen suunnan mukaan. Piilosiili, tämä kaikki tapahtui ihan yhdessä, samassa sängyssä, jossa myös ehkäisystä on huolehdittu.

Ristiriitaisinta Piilosiilin mielipiteissä lienee se, että harva abortin tehnyt pääsee vastuuta pakoon. Päätöksen antaminen anteeksi itselleen on todella vaikeaa ja aivan uusi laji monelle meistä. Joskus se vaatii aikamoisen ajattelutavan muutoksen. Vähän niin kuin olisi harrastanut laskuvarjohyppyä koko elämänsä ja nyt pitääkin hypätä yksi hyppy ilman varjoa. Siinä vaiheessa vastuuntuntoisuus ja empaattisuus - hyviksi rankatut ominaisuudet - osoittautuvat helposti todella raskaiksi.

Aborttia vastustavat voivat vihata abortin tekijöitä, mutta tekijät eivät pääse itseään pakoon - heidän on pakko ottaa tekemisistään vastuu. Ehkä joillekin on vaikeampaa antaa anteeksi muille, mutta ainakin itselleni itselle anteeksi antaminen on ollut elämäni vaikein tehtävä. Sain syyllisyyden kourissa todella ikäviä paniikkikohtauksia ja olin 5 kk sairaslomalla. Siinä vaiheessa syöminen, nukkuminen, vessassa käyminen tai eläminen eivät ole triviaaleja tehtäviä. Sellaista oloa en toivo kenellekään. Siinä tiimellyksessä on moni elämän periaatteistani myös lentänyt laajassa kaaressa romukoppaan - myös toisten ihmisten tekemisten tuomitseminen. Koskaan ei voi tietää toisten puoleseta.

On raskasta odotella vuosittain äitienpäiväkorttia tappamaltaan ihmiseltä.

Mitä vertaistukiryhmiin tulee, taidetaan puhua enemmänkin osallistujien vastuunottamisesta kuin vastuun pakoilusta. Abortti on rankka kokemus, joka jättää arvet loppuelämäksi. Nämä arvet, hoitamattomina, voivat vaikuttaa abortin tehneen lisäksi muihin ihmisiin, erityisesti tuleviin lapsiin. Omista teoista vastuun ottaminen - kertomalla herkimpiä asioitaan toisille - on mielestäni selvä askel oikeaan suuntaan. Itsensä kohtaamista ei kannattane ajatella helppona tehtävänä tai ainakaan väheksyä muiden kohtaamisyrityksiä.

USA:ssa abortin tehneiden vertaistukiryhmiin on panostettu enemmänkin. Tutkimuksissa on todettu, että ne toimivat yksilöterapiaa selvästi paremmin. Piilosiili, keneltä nämä ryhmät ovat pois? Eikö abortin tehneillä ole oikeutta suruun lapsesta tai oikeutta käsitellä asiaa tai saada apua?

Jaksamista kaikille!

t. M

Äitienpäiväkorttia odotellessa kirjoitti:

Hei piilosiili!

Aborttia tehdessä voi joskus ole kyse myös isän vastuun pakoilusta tai vastuun ottamista lapsen tulevaisuudesta tai...tai...tai. Kaikilla abortin tehneillä on päätökseen johtanut elämäntilanteensa ja sitä ei voi ohittaa. Päätöstä ei voi mielestäni ajatella vain hetkellisenä eettisenä ratkaisuna – siihen vaikuttaa kahden ihmisen koko elämät. Minun ja lapsen isän tapauksessa näitä vuosia oli 63.

Onko esim. vastuullista hankkia lapsi, jonkä isän mielenterveys on vaakalaudalla tai äiti on kuolemansairas? Lapsen elämä on harvan mielestä kiinni pelkästä geeniperimästä. Itse olisin halunnut lasta viimeiseen asti, mutta mies ei halunnutkaan pitää lasta tosi paikan tullen - oman mielenterveyden järkkymisen pelossa. En halunnut lapselle isää, joka ei halua lasta ja joka vaihtaa mieltänsä tuulen suunnan mukaan. Piilosiili, tämä kaikki tapahtui ihan yhdessä, samassa sängyssä, jossa myös ehkäisystä on huolehdittu.

Ristiriitaisinta Piilosiilin mielipiteissä lienee se, että harva abortin tehnyt pääsee vastuuta pakoon. Päätöksen antaminen anteeksi itselleen on todella vaikeaa ja aivan uusi laji monelle meistä. Joskus se vaatii aikamoisen ajattelutavan muutoksen. Vähän niin kuin olisi harrastanut laskuvarjohyppyä koko elämänsä ja nyt pitääkin hypätä yksi hyppy ilman varjoa. Siinä vaiheessa vastuuntuntoisuus ja empaattisuus - hyviksi rankatut ominaisuudet - osoittautuvat helposti todella raskaiksi.

Aborttia vastustavat voivat vihata abortin tekijöitä, mutta tekijät eivät pääse itseään pakoon - heidän on pakko ottaa tekemisistään vastuu. Ehkä joillekin on vaikeampaa antaa anteeksi muille, mutta ainakin itselleni itselle anteeksi antaminen on ollut elämäni vaikein tehtävä. Sain syyllisyyden kourissa todella ikäviä paniikkikohtauksia ja olin 5 kk sairaslomalla. Siinä vaiheessa syöminen, nukkuminen, vessassa käyminen tai eläminen eivät ole triviaaleja tehtäviä. Sellaista oloa en toivo kenellekään. Siinä tiimellyksessä on moni elämän periaatteistani myös lentänyt laajassa kaaressa romukoppaan - myös toisten ihmisten tekemisten tuomitseminen. Koskaan ei voi tietää toisten puoleseta.

On raskasta odotella vuosittain äitienpäiväkorttia tappamaltaan ihmiseltä.

Mitä vertaistukiryhmiin tulee, taidetaan puhua enemmänkin osallistujien vastuunottamisesta kuin vastuun pakoilusta. Abortti on rankka kokemus, joka jättää arvet loppuelämäksi. Nämä arvet, hoitamattomina, voivat vaikuttaa abortin tehneen lisäksi muihin ihmisiin, erityisesti tuleviin lapsiin. Omista teoista vastuun ottaminen - kertomalla herkimpiä asioitaan toisille - on mielestäni selvä askel oikeaan suuntaan. Itsensä kohtaamista ei kannattane ajatella helppona tehtävänä tai ainakaan väheksyä muiden kohtaamisyrityksiä.

USA:ssa abortin tehneiden vertaistukiryhmiin on panostettu enemmänkin. Tutkimuksissa on todettu, että ne toimivat yksilöterapiaa selvästi paremmin. Piilosiili, keneltä nämä ryhmät ovat pois? Eikö abortin tehneillä ole oikeutta suruun lapsesta tai oikeutta käsitellä asiaa tai saada apua?

Jaksamista kaikille!

t. M

ole oikeutta suruun lapsesta. itse tehty ratkaisu taposta ei mielestäni oikeuta suruun eikä edes luulisi sitä sellaisen ei- äidin tuntevan, miksi ihmeessä tuntisi.
siitä olen samaa mieltä, että jos ihminen on kuitenkin ihminen eikä hirviö, niin koko ikänsä tuntee syyllisyyttä teostaan. siksi vastustankin sellaista vastuuttomuutta, kun tiedän mitä tunnontuskia se monelle aiheuttaa. sama ihminen voi jonkun vuoden päästä esim haluta lapsen eikä ehkä kykene en'ää saamaan .
minun olisi sinun mielestäsi varmaankin pitänyt myös tappaa kaksoseni ennen syntymää, koska isä ei halunnutkaan ottaa vastuuta kun kuuli että lapsia onkin tulossa kaksi yhden sijaan.
olen heidät yksinäni aikuiseksi kasvattanut, vastoinkäymisiä toki on riittänyt, eikä elämä ole helppoa vieläkään. rahanpuute on lopun elämää kiusaava minua, silti en ikinä antaisi lapsiani pois. tiedän myös paniikkioireet, olen vieläkin lääkinnässä, lasten myötä oireet ovat helpottaneet.
abortin tehneiden ryhmät ovat yksinhuoltajaäideiltä pois, he tarvitsevat kaiken mahdollisen tuen. isiäkin suomessa on jokunen, he ovat myös samassa asemassa kuin yh äiditkin.
minäkään en yh-äidiksi uskonut päätyväni, mutta olen miljoona kertaa mieluummin köyhä yh, kuin vauraampi tappaja.
silti voimia kaikille, en vaan halua että yhtään naista kannustetaan millään lailla aborttiin, vertaistukiryhmä kuulostaa melkein luvalta tehdä se.
niin, ja sinäkin olisit sen isän voinut jättää ja valita lapsen, ei se ole syy aborttiin että mies ei , mistä tahansa syystä, haluakaan .eli peruu aikeensa. en tässä tarkoita naisia jotka isältä kysymättä hankkiutuvat raskaaksi, se onkin kokonaan toinen juttu. ei kuitenkaan tappojuttu sekään...

piilosiili kirjoitti:

kyllä. miksi muuten pitäisi sikiö tappaa, jos ei oman mukavuuden takia. voi jatkaa omaa vastuutonta elämäänsä huolettomana. ne sängystä toiseen hyppimiset on osattu aikojen alusta ja osataan edelleen, nykyisin vaan luullaan että kaikki on vasta nyt keksittyä :)
jos tätä sanoo kuvitelmaksi, niin itseään pettää.
ja realismia koko tarina. Abortit tehdään oman mukavuuden takia, ei siinä lasta ajatella, hänestähän olisi voinut tulla mitä vain, mutta ei saa mahdollisuuksia.

Ahaa, kaikki abortintekijät sängystän sänkyyn hyppijöitä... Taas näitä "Minä tiedän kaiken" ihmisiä.

piilosiili kirjoitti:

ole oikeutta suruun lapsesta. itse tehty ratkaisu taposta ei mielestäni oikeuta suruun eikä edes luulisi sitä sellaisen ei- äidin tuntevan, miksi ihmeessä tuntisi.
siitä olen samaa mieltä, että jos ihminen on kuitenkin ihminen eikä hirviö, niin koko ikänsä tuntee syyllisyyttä teostaan. siksi vastustankin sellaista vastuuttomuutta, kun tiedän mitä tunnontuskia se monelle aiheuttaa. sama ihminen voi jonkun vuoden päästä esim haluta lapsen eikä ehkä kykene en'ää saamaan .
minun olisi sinun mielestäsi varmaankin pitänyt myös tappaa kaksoseni ennen syntymää, koska isä ei halunnutkaan ottaa vastuuta kun kuuli että lapsia onkin tulossa kaksi yhden sijaan.
olen heidät yksinäni aikuiseksi kasvattanut, vastoinkäymisiä toki on riittänyt, eikä elämä ole helppoa vieläkään. rahanpuute on lopun elämää kiusaava minua, silti en ikinä antaisi lapsiani pois. tiedän myös paniikkioireet, olen vieläkin lääkinnässä, lasten myötä oireet ovat helpottaneet.
abortin tehneiden ryhmät ovat yksinhuoltajaäideiltä pois, he tarvitsevat kaiken mahdollisen tuen. isiäkin suomessa on jokunen, he ovat myös samassa asemassa kuin yh äiditkin.
minäkään en yh-äidiksi uskonut päätyväni, mutta olen miljoona kertaa mieluummin köyhä yh, kuin vauraampi tappaja.
silti voimia kaikille, en vaan halua että yhtään naista kannustetaan millään lailla aborttiin, vertaistukiryhmä kuulostaa melkein luvalta tehdä se.
niin, ja sinäkin olisit sen isän voinut jättää ja valita lapsen, ei se ole syy aborttiin että mies ei , mistä tahansa syystä, haluakaan .eli peruu aikeensa. en tässä tarkoita naisia jotka isältä kysymättä hankkiutuvat raskaaksi, se onkin kokonaan toinen juttu. ei kuitenkaan tappojuttu sekään...

"abortin tehneiden ryhmät ovat yksinhuoltajaäideiltä pois, he tarvitsevat kaiken mahdollisen tuen."

Niin, ja miksi anorektikot päästetään sairaalaan viemään sairaalapaikkoja, itsehän ne on sen aiheuttanut. Niin ja kuinka paljon verorahoja vie päihdehuolto! Pitäisi kaikki tuollaiset vaan jättää kadulle, itsehän ne on siihen hankkiutunut.

piilosiili kirjoitti:

ole oikeutta suruun lapsesta. itse tehty ratkaisu taposta ei mielestäni oikeuta suruun eikä edes luulisi sitä sellaisen ei- äidin tuntevan, miksi ihmeessä tuntisi.
siitä olen samaa mieltä, että jos ihminen on kuitenkin ihminen eikä hirviö, niin koko ikänsä tuntee syyllisyyttä teostaan. siksi vastustankin sellaista vastuuttomuutta, kun tiedän mitä tunnontuskia se monelle aiheuttaa. sama ihminen voi jonkun vuoden päästä esim haluta lapsen eikä ehkä kykene en'ää saamaan .
minun olisi sinun mielestäsi varmaankin pitänyt myös tappaa kaksoseni ennen syntymää, koska isä ei halunnutkaan ottaa vastuuta kun kuuli että lapsia onkin tulossa kaksi yhden sijaan.
olen heidät yksinäni aikuiseksi kasvattanut, vastoinkäymisiä toki on riittänyt, eikä elämä ole helppoa vieläkään. rahanpuute on lopun elämää kiusaava minua, silti en ikinä antaisi lapsiani pois. tiedän myös paniikkioireet, olen vieläkin lääkinnässä, lasten myötä oireet ovat helpottaneet.
abortin tehneiden ryhmät ovat yksinhuoltajaäideiltä pois, he tarvitsevat kaiken mahdollisen tuen. isiäkin suomessa on jokunen, he ovat myös samassa asemassa kuin yh äiditkin.
minäkään en yh-äidiksi uskonut päätyväni, mutta olen miljoona kertaa mieluummin köyhä yh, kuin vauraampi tappaja.
silti voimia kaikille, en vaan halua että yhtään naista kannustetaan millään lailla aborttiin, vertaistukiryhmä kuulostaa melkein luvalta tehdä se.
niin, ja sinäkin olisit sen isän voinut jättää ja valita lapsen, ei se ole syy aborttiin että mies ei , mistä tahansa syystä, haluakaan .eli peruu aikeensa. en tässä tarkoita naisia jotka isältä kysymättä hankkiutuvat raskaaksi, se onkin kokonaan toinen juttu. ei kuitenkaan tappojuttu sekään...

Hei Piilosiili!

Lapsen isä jäi, niin myös lapsi - lapsen itsensä takia. Itseasiassa koin aborttia miettiessäni lapsen haluamisen itsekkäänä haluna - mietin ratkaisua liikaakin isän ja lapsen kannalta. Se harmittaa, mutta se oli mun ratkaisu. Ja sinun ratkaisua pidän sinun ratkaisuna ja hyväksyn erittäin avomielisesti. Päätöksesi ei ole minulta pois.

Ehkä ihmettelinkin sinun tuomitsevaa asennettasi. Mielestäni on äärimmäistä, että koet abortti vertaistukiryhmän olevan sinulta pois tai että mielestäsi abortin tehneillä ei ole oikeutta suruun.

Toivon lastesi kannalta, ettet opeta heille liiaksi katkeraa ja anteeksiantamatonta asennetta. Ja toivon, ettet itsekään ole niin katkera, miltä kuulostat. Hyvää jatkoa ja yritä ymmärtää ihmisten erilaisuutta! Voit yrittää ajatella, miten olisit itse joutunut samaan tilanteeseen (et tietenkään olisi tehnyt niin, mutta kuvittele silti). Meistä jokainen voisi olla vaikkapa albanialainen palkkamurhaaja - se voi olla jossain tilanteessa ainoa tapa perheen ruokkimiseen.

t: M

ris-ta kirjoitti:

"abortin tehneiden ryhmät ovat yksinhuoltajaäideiltä pois, he tarvitsevat kaiken mahdollisen tuen."

Niin, ja miksi anorektikot päästetään sairaalaan viemään sairaalapaikkoja, itsehän ne on sen aiheuttanut. Niin ja kuinka paljon verorahoja vie päihdehuolto! Pitäisi kaikki tuollaiset vaan jättää kadulle, itsehän ne on siihen hankkiutunut.

..edellinen kirjoittaja sanoi "vertaistukiryhmä kuulostaa melkein luvalta tehdä se (abortti)."

Tuota.. meillähän on jo täällä Suomessa ihan lain takaama oikeus tehdä abortti. Se on tosiasia.

Ja vielä piti tälle ihmiselle sanoa, että tärkeintä mitä täytyy raskaana ollessa lapsen synnyttääkseen olla on TAHTO tulla äidiksi. Kyllähän noista käytännön asioista monetkin kamppailisivat yli, jos vain lapsen haluaisivat. Lopulta kaikki on vain siitä kiinni. En itse välittäisi yksinhuoltajaksi päätymisestä tai rahaongelmista, jos äidiksi kovasti haluaisin.

ris-ta kirjoitti:

"abortin tehneiden ryhmät ovat yksinhuoltajaäideiltä pois, he tarvitsevat kaiken mahdollisen tuen."

Niin, ja miksi anorektikot päästetään sairaalaan viemään sairaalapaikkoja, itsehän ne on sen aiheuttanut. Niin ja kuinka paljon verorahoja vie päihdehuolto! Pitäisi kaikki tuollaiset vaan jättää kadulle, itsehän ne on siihen hankkiutunut.

jättää, juopot ja anorektikot , juopot varsinkin ei mitään hyysäystä kaipaa.

Äitienpäiväkorttia odotellessa kirjoitti:

Hei Piilosiili!

Lapsen isä jäi, niin myös lapsi - lapsen itsensä takia. Itseasiassa koin aborttia miettiessäni lapsen haluamisen itsekkäänä haluna - mietin ratkaisua liikaakin isän ja lapsen kannalta. Se harmittaa, mutta se oli mun ratkaisu. Ja sinun ratkaisua pidän sinun ratkaisuna ja hyväksyn erittäin avomielisesti. Päätöksesi ei ole minulta pois.

Ehkä ihmettelinkin sinun tuomitsevaa asennettasi. Mielestäni on äärimmäistä, että koet abortti vertaistukiryhmän olevan sinulta pois tai että mielestäsi abortin tehneillä ei ole oikeutta suruun.

Toivon lastesi kannalta, ettet opeta heille liiaksi katkeraa ja anteeksiantamatonta asennetta. Ja toivon, ettet itsekään ole niin katkera, miltä kuulostat. Hyvää jatkoa ja yritä ymmärtää ihmisten erilaisuutta! Voit yrittää ajatella, miten olisit itse joutunut samaan tilanteeseen (et tietenkään olisi tehnyt niin, mutta kuvittele silti). Meistä jokainen voisi olla vaikkapa albanialainen palkkamurhaaja - se voi olla jossain tilanteessa ainoa tapa perheen ruokkimiseen.

t: M

ei kai sentään meistä voi olla kukaan , paitsi se albanialainen palkkamurhaaja tietty.
Kannibalismi on myös äärioloissa mahdollista, mutta nimenomaan vain ÄÄRIoloissa.
en koe vertaistukiryhmän olevan minulta pois, ihmettelen vaan sellaisen tarvetta, kun vapaaehtoisesti tapetaan oma lapsi, ja sitten vielä pitäisi tukea saada. sairaslomaa ja korvauksiakin täällä joku on kaipaillut.
kummallista puhetta, luulisi sen vapauden ilman lasta ja vastuuta riittävän loppuelämäksi.
voitte sitten käydä kirkossa ja päivitellä ja kauhistella miten jotkut, esim yh-äidit ovat saattaneet itsensä siihen asemaan ja sitten vielä valittavat rahapulaa. vastuu on mielestäni parempi kantaa yksin kuin huonon kumppanin kanssa, lapsetkin saavat paremman esimerkin elämäänsä, ei mitään tappelevaa pariskuntaa.
kaikkea hyvää vaan kaikille, Suomi on vapaa maa, sanoa saa mitä haluaa.

piilosiili kirjoitti:

ei kai sentään meistä voi olla kukaan , paitsi se albanialainen palkkamurhaaja tietty.
Kannibalismi on myös äärioloissa mahdollista, mutta nimenomaan vain ÄÄRIoloissa.
en koe vertaistukiryhmän olevan minulta pois, ihmettelen vaan sellaisen tarvetta, kun vapaaehtoisesti tapetaan oma lapsi, ja sitten vielä pitäisi tukea saada. sairaslomaa ja korvauksiakin täällä joku on kaipaillut.
kummallista puhetta, luulisi sen vapauden ilman lasta ja vastuuta riittävän loppuelämäksi.
voitte sitten käydä kirkossa ja päivitellä ja kauhistella miten jotkut, esim yh-äidit ovat saattaneet itsensä siihen asemaan ja sitten vielä valittavat rahapulaa. vastuu on mielestäni parempi kantaa yksin kuin huonon kumppanin kanssa, lapsetkin saavat paremman esimerkin elämäänsä, ei mitään tappelevaa pariskuntaa.
kaikkea hyvää vaan kaikille, Suomi on vapaa maa, sanoa saa mitä haluaa.

Piilosiili,

Yritä opetella kuuntelemaan avoimesti, mitä ihmiset sinulle sanovat. Maailma on siten paljon monimuotoisempi ja rikkaampi.

Voit olla onnellinen siitä, että tiedät mitä itse teet, muttet valitettavasti voi tietää muiden puolesta. Minä tunnen erään sydämellisen ja humaanin entisen, albanialaisen palkkamurhaajan. Elämä on.

t: M

hihhihih kirjoitti:

jättää, juopot ja anorektikot , juopot varsinkin ei mitään hyysäystä kaipaa.

Niin, kuvitellaan esim. vaikka 18-vuotias huumeriippuvainen nuori, ei se mitään vieroitusta tarvi, meidän verorahoista vaan se on pois. Niin ja juuri nämä anorektikot, mitäs rupeaa sellaseen laihduttamiseen. Ja kyllä liikalihavatkin on aika paha asia. Joo, ja ne juopot, kadulle vaan! Näin se elämä on ihanaa. Ei kellekään mitään, kaikki on itseaiheutettua, hommatkoon itse itsenä kusesta pois.

piilosiili kirjoitti:

kyllä. miksi muuten pitäisi sikiö tappaa, jos ei oman mukavuuden takia. voi jatkaa omaa vastuutonta elämäänsä huolettomana. ne sängystä toiseen hyppimiset on osattu aikojen alusta ja osataan edelleen, nykyisin vaan luullaan että kaikki on vasta nyt keksittyä :)
jos tätä sanoo kuvitelmaksi, niin itseään pettää.
ja realismia koko tarina. Abortit tehdään oman mukavuuden takia, ei siinä lasta ajatella, hänestähän olisi voinut tulla mitä vain, mutta ei saa mahdollisuuksia.

joo, no mä oon tehny abortin, ja sitä lasta, ja itteäni siinä ajattelin kyllä. Se lapsi ei edes ollu ajatteleva ihminen vielä, ei millään pahalla. Ja tässä elämässä tosiaan on tervettä ajatella itteänsä, ainaki noin vakavissa asioissa, jos vahinko sattuu ja raskaaksi tulee.