Meille on tuossa keväällä vauva, mutta "ongelmana" on anoppini...Tiedän jo nyt, että mutkia tulee varmasti vastaan...Pelottaa vaan jo nyt kuinka tämä tulee vaikuttamaan tulevaan pienokaiseen ja mieheni ja minun suhteeseen...Anoppini on kovin kilpailuhenkinen, kateellinen (jopa omille lapsilleen) sekä jääräpäinen (osoituksena 1,5kk mykkäkoulu miehelleni ja minulle tässä taannoin)...
Anoppini on jopa ilmaissut omille lapsilleen, että he eivät ole aina edes tervetulleita kotiinsa (hän on vain kyllästynyt lapsiinsa)....Niin....kuullostaa hurjalta, mutta totta!Olemmekin vähentäneet huomattavasti yhteydenpitoa ko. suuntaan, mutta....Mitäpä sitten kun vauva tulee..Anoppini haluaa olla lapsen kanssa tekemisissä, mutta....En suoraansanottuna välitä olla hänen kanssaan tekemisissä ja pelkään, että jossain vaiheessa lapsen kasvaessa anoppini kohtelee lastani kuin omiaan....tätä taas en halua! Kukapa äiti haluaisi? Anoppini on kuitenkin mieheni äiti ja mieheni jakssa kaikesta huolimatta uskoa hyvää äidistään...Että näin...
Anoppini on jopa ilmaissut omille lapsilleen, että he eivät ole aina edes tervetulleita kotiinsa (hän on vain kyllästynyt lapsiinsa)....Niin....kuullostaa hurjalta, mutta totta!Olemmekin vähentäneet huomattavasti yhteydenpitoa ko. suuntaan, mutta....Mitäpä sitten kun vauva tulee..Anoppini haluaa olla lapsen kanssa tekemisissä, mutta....En suoraansanottuna välitä olla hänen kanssaan tekemisissä ja pelkään, että jossain vaiheessa lapsen kasvaessa anoppini kohtelee lastani kuin omiaan....tätä taas en halua! Kukapa äiti haluaisi? Anoppini on kuitenkin mieheni äiti ja mieheni jakssa kaikesta huolimatta uskoa hyvää äidistään...Että näin...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Meillä tuntuu mummojen päät menneen ihan sekaisin sen jälkeen,kun kuulivat tulokkaasta. Ihanaa on nähdä kuinka odotettu ja toivottu vauva on, mutta silti välillä mietityttää mitä oikeasti tapahtuu kun vauva on syntynyt.
Molemmat naiset ovat aika innokkaita neuvomaan ja molemmat ovat ilmoittaneet tulevansa hoitamaan vauvaa meille, kun olemme kotiutuneet laitokselta. Ei ole auttanut vaikka olemme nätisti kieltäytyneet kummankin tarjouksesta. Omaa äitiä tietenkin "kestää" hieman paremmin, koska hänelle voi sanoa suoraan mitä ajattelee, mutta anopille niin ei voi tehdä. En haluisi pahoittaa anopin mieltä rajoittamalla vierailuja, mutta en kyllä halua häntä meille asumaankaan. Lisäksi hänelle on iso kokoisia koiria (3kpl), jotka kulkevat AINA mukana ja eivät ole tottuneet pieniin lapsiin..
Että tällaisia ongelmia meillä.Miten te muut tulette toimeen anoppien kanssa?
Voi kun tuttua tuo minulle on!
Anoppini piti 6kk mykkäkoulun raskaudesta kertomisen jälkeen. Koska anopin mielestä lapsi pilasi hänen poikansa elämän...minä olin silloin 24v ja mieheni 27v ja olimme juuri menneet naimisiin. Anopin mielestä minä olen teiniäiti ja hänen poikansa äidin pikkukulta ja isäksi liian nuori...
Ja nyt kun tyttö on kohta vuoden, niin on vaatimassa minua soittelemaan hänelle joka päivä/hän soittaa minulle joka päivä, koska tuo tyttäremme on hänelle niiiiiin rakas...kuvottaa, koska pilasi minulta koko raskausajan mykkäkoululla ja ilkeillä kommenteillaan ja nyt on omistamassa tytärtämme =/ Mielestäni hänellä ei ole oikeutta edes sanoa kuinka ihana tyttömme on, koska oli loppuun asti sitä mieltä ettei tytön olisi pitänyt syntyä...olin jopa viimeiset 3kk raskaudesta sairaslomalla henkisten paineiden takia.
Ja nyt kun harkinnassa toinen lapsi, inhottaa ajatellakin anoppini sanoja, että on 110% tukena siinä vaiheessa, kun meille toinen lapsi tulee...se on pahin mitä voi tehdä! Olisi mieluummin inhottava oma itsensä, sillä tuntuu todella pahalta ajatella, että esikoisemme odotusaika olisi muka ollut jotenkin huonompaa. Mielestäni hän ei voi päättää kuka lapsi on tervetullut ja kuka ei!
Eipä tätä tunnetta kukaan muu voikaan ymmärtää kuin ihminen, joka itse käynyt läpi saman... =/
Ja tämä on lapsiasia on siis vain murto-osa siitä mitä olen saanut läpikäydä...en edes viitsi ajatella häitä yms...
Jaksamista kohtalotovereille! =)
Niin ja tuolla anoppikullalla on vielä käyttää rahaa rakkauden sijasta!
Aina kun hän haluaa sovun aikaiseksi, hän lahjoittaa rahaa...
Viimeinen mitä haluan lapsellemme/lapsillemme opettaa!!!
Olenkin päättänyt, että "pakolliset" vierailut hoidetaan, koska haluan, että tyttäremme tuntee kummatkin mummonsa, mutta kaikki ylimääräinen jätetään väliin...enkä voi enää vastata hänen puheluihinsakaan, koska ne stressaavat minua niin pahasti...pakko olla kovana ja olla vastaamatta itseäni säästääkseni, tuli mitä tuli!
anoppini on aika alkoholiin menevää sorttia, ja kesällä meille syntyvä vauva aiheuttaa jo meille huolenaihetta. Nähkääs anoppi ei oo koko raskauteni aikana kysynyt kertaakaan kuinka voin. Polttaa sisällä tupakkaa ja on kerran humalassa meinannu kaatua pienen koiramme päälle.
eli siis lasta en voi kuvitella edes sinne hoitoon. Mutta nytpä hän oli miehelleni sanonut että kun lapsi syntyy hän kuulemma tulee meille linja-autolla joka päivä tarkistamaan kuuinka selviydymme lastenhoidosta, koska kokemusta ei kuulemma ole. Mitä kokemukseen tulee niin oon hoitanu sukulaisvauvoja näiden ollessa pieniä.
Eihän ylimääräinen apu haittaa mitään mutta en todellakaan pidä ajatuksesta että anoppi tulee jokapäivä "kyttäämään" koko päiväksi meille, varsinkin jos mieheni on töissä ja anoppi sattuu humaltumaan.
että näin meillä, no onneksi oven voi aina pitää kiinni..:)
Lisäykseksi tulevasta perheenjäsenestämme...Anoppini on siis täysin vakuuttunut, että tulokas on poika (pojat ovat hänen mielestään jotenkin parempia kuin tytöt)....Mitenköhän sitten käy jos tulokas onkin tyttö? Anoppini tuntien hän jopa voisi tehdä asian pikkuiselle jossain vaiheessa selväksi, että "poikaa minä niin toivoin"...ARGHHH! Kuka ihme on keksinyt anopit:)?