Tämä elämäntarina ei varsinaisesti liity sijaisvanhemmuuteen, haluan vain puuttua tällä ja saada ihmiset ajattelemaan epäkohtia sekä tarkastelemaan vakavasti näkökulmiaan.
Olen itse lähtöisin rikkinäisestä kodista, missä isä kuoli tapaturmaisesti ollessani 9-vuotias, äiti ryyppäsi eikä jaksanut välittää minusta ja lapsuuteni oli äärimmäisen köyhä ja onneton.
tätä palstaa lukiessa on tullut monien ihmisten suusta tekstiä vihjailevasti tyyliin: "ei sillä väliä millaiset olosuhteet lapsella on, pääasia että häntä rakastetaan". Tämä on naiivi, ruusunpunainen utopia joka ei toteudu.
Mitä lapsi tarvitsee? Lapsi tarvitsee tasapainoiset, vahvat vanhemmat, ei heikkoja ryyppääviä, välinpitämättömiä "vanhemmuuden" irvikuvia, jotka satuttavat lastaan minkä kerkeävät. Ja nyt älkää herranjestas alkako jossittelemaan tyyliin: "kyllä sitä hyvissäkin perhgeissä missä on molemmat vanhemmat hyväosaisia voi tapahtua sitä ja tätä jne" säästäkää meidät kaikki tuolta tyhjänpäiväiseltä jossittelulta! Itsensä kanssa tasapainossa ja hyvässä sosiaalis-ekonomisessa asemassa olevat vanhemmat kasvattavat suuremmalla todennäköisyydellä klapsistaan vahvoja menestyjiä, joilla on onnellinen ja tasapainoinen elämä. Näiden lapsensa nopeasti juosten kusseet ihmiset (mitä itsekkin olen eli yhden illan jutun ei-haluttu tulos) saavat aikaan sen, mitä esim. Itä-Helsingis lähiöissä nähdään koko ajan, nuorisotyöttömyyttä, näköalattomuutta lasten elämään, syrjäytyneisyyttä yhteiskunnasta jne ja ennen kaikkea, he siirtävät elämänmallinsa usein lapsille ja täten lapsen elämä on hyvin useissa tapauksissa jo tuhottu ennenkuin se ehtii edes alkamaan. Itse olen selvinnyt ihmeen hyvin ottaen huomioon rikkinäisen kotini lähtökohdat, omaan 2 tutkintoa, ammattitaitoa, saan kohtuuhyvää palkkaa ja olen arvostettu työyhteisössäni. Tämä on todella ihme koska kaiken järjen mukaan minun tulisi olla kodista saatujen elämän eväiden perusteella juoppona katuojassa.
Mietin usein että mistä nämä ihmiset, varsinkin anispuoliset saavat päähänsä kuvitelman että raha ei merkitse lasten kasvatuksessa. KYLLÄ TODELLA MERKITSEE! Itse olen elänyt 10 vuotta yksinhuoltajaperheen ainoana lapsena kun ainut vanhempi oli peruspäivärahan ja toimeentulotuen varassa, katkerana jouduin heittämään nuoruuteni parhaimmat vuodet hukkaan katsellessa kun kaverit saivat kaikkea, uusia hienoja elektronisia laitteita, etelänmatkoja, ajokortin jne. Ja toisekseen, nykypäivänäkin on vielä valitettavasti näkyvissä vanhempia, jotka ajattelevat että kakarat ulos talosta 18 vuotiaana ja kaikki rahallinen auttaminen seis juuri silloin. Kun lapsi muuttaa pois kotoa ja hänen tarvitsisi ryhtyä opiskelemaan niin hänen vanhempansa tällä tavalla puukottavat häntä pahimmalla mahdollisella tavalla selkään! Itse joudun tätä hintaa joka päivä maksamaan, katkerana joudun katsomaan kun hyvistä ja toimeentulevista perheistä lähtöisin olevat kaverini opiskelevat AMK:ssa tai yliopistossa mihin itsekki kuuluisin älyni puolesta, valitettavasti lähtökohtieni takia en ole saanut samoja mahdollisuuksia kuin he ja tämä asia koskettaa varmasti myös monia muita älykkäitä rikkinäisten köyhien perheiden lapsia jotka ovat joutuneet sanoinkuvaamattoman paljon kärsimään.
Te ihmiset jotkja ajattelette nyt iskeä kovilla taiaksin ja ruveta suoltamaan soopaa tyyliin: "kylläpä sinä olet naiivi jne. lapsi kasvatetaan rakkaudella jne." isken teitä samalla mitalla takaisin. Lapsi EI voi valita niitä vanhempiaan, keiden luokse syntyy,! Tästä johtuen koko lapsen elämän perusta on vanhempien vastuulla, itse luojan kiitos tajuan tämän enkä siirrä vahinkoa kiertämään lapsilleni koska tajuan sen, että siirtäisin omat saamani kasvatusmallini lapsilleni. Toki tälläkin palstalla totuudenpuhuja leimataan heti äärimmäiseksi kyynikoksi ja naiivistiksi, nähtävästi vanhemmuus tekee joistain ihmisistä niin "laaja-katseisia" ja valtavan elämänkokemuksen omaavia että he voivat kieltää tosiasiat ja rakastaa edelleen lapsiaan "rakkaudella" joka todellisuudessa satuttaa heitä joka päivä ja seuraa heitä, viattomia epäonnisia lapsia hautaan asti.
Miksi sitten lapsia otetaan huostaan? No juuri pitkälti tämän naiiviuden takia, vanhemmat ovat alkuhetkestä lähtien asennoituneet että mitä väliä, nussitaan nyt tuonkin kriminaalin kanssa joka hylkää minut ja lapsensa heti tilaisuuden tullen taikka ei hylkää, mutta juo ja väkivaltaisesti pitää perhettään jatkuvassa pelossa ja ahdistuksessa.
Ja nyt stop! nyt todella STOP niille, jotka väittävät ja ovat aikeissa vastata "kyllä äiti aina lastansa rakastaa" tyyliin. Rakkaus ei näy puheissa tai ajatuksissa (ts. tekopyhyydessä), se näkyy konkreettisissa teoissa! Hölynpölyn ja tyhjänpäiväisyyksien suoltaminen vanhemmuuden hyvyydestä, olipa teot mitä tahansa. Se on todellisinta naiivismia ja kertoo järjen köyhyydestä, näitä ruusunpunaisissa kuvitelmissa eläviä ihmisiä elää LIIKAA tässä maailmassa.
Jos todella haluatte olla hyviä vanhempia niin asia nro 1. Harkitkaa todella tarkkaan, millaiusen elämän haluatte lapsenne elävän. Se on teistä kiinni, vain harvat ovat kaltaisiani vahvoja jotka ovat helvetistä selvinneet
Asia nro 2. Toimeentulon ja kunnon koulutuksen lapselle varmistaminen, tässä asiassa ei ole mitään epäselvää, toki nämä "laajakatseiset" vanhemmat selittävät edelleen ettei tällä ole merkitystä, pääasia että lapsi kasvatetaan "rakkaudella". Todellista rakkauden puutetta ja välinpitämättömyyttä todella osoittaa lasten tekeminen köyhääbn ympäristöön, sillon lapsi todella kärsii ja tulee katkeraksi!
Ja viimeiseksi asia nro. 3. Ajatelkaa vanhemmuutta kokonaisvaltaisena prosessina, jossa lasten etu on AINA teidän etunne yläpuolella. Jos elämäntilanteene on surkea, niin laspen todellinen etu on jättää se tekemättä, silloin kun se vielä' on mahdollista!
Ja nyt jään mielenkiinnolla odottamaan, kuinka monelta "laajakatseis-vanhemmalta" saan haukut :)
Mutta mutta, kertokaa ja kommentoikaa, tämä teksti ei takuulla jättänyt ketään kylmäksi
Olen itse lähtöisin rikkinäisestä kodista, missä isä kuoli tapaturmaisesti ollessani 9-vuotias, äiti ryyppäsi eikä jaksanut välittää minusta ja lapsuuteni oli äärimmäisen köyhä ja onneton.
tätä palstaa lukiessa on tullut monien ihmisten suusta tekstiä vihjailevasti tyyliin: "ei sillä väliä millaiset olosuhteet lapsella on, pääasia että häntä rakastetaan". Tämä on naiivi, ruusunpunainen utopia joka ei toteudu.
Mitä lapsi tarvitsee? Lapsi tarvitsee tasapainoiset, vahvat vanhemmat, ei heikkoja ryyppääviä, välinpitämättömiä "vanhemmuuden" irvikuvia, jotka satuttavat lastaan minkä kerkeävät. Ja nyt älkää herranjestas alkako jossittelemaan tyyliin: "kyllä sitä hyvissäkin perhgeissä missä on molemmat vanhemmat hyväosaisia voi tapahtua sitä ja tätä jne" säästäkää meidät kaikki tuolta tyhjänpäiväiseltä jossittelulta! Itsensä kanssa tasapainossa ja hyvässä sosiaalis-ekonomisessa asemassa olevat vanhemmat kasvattavat suuremmalla todennäköisyydellä klapsistaan vahvoja menestyjiä, joilla on onnellinen ja tasapainoinen elämä. Näiden lapsensa nopeasti juosten kusseet ihmiset (mitä itsekkin olen eli yhden illan jutun ei-haluttu tulos) saavat aikaan sen, mitä esim. Itä-Helsingis lähiöissä nähdään koko ajan, nuorisotyöttömyyttä, näköalattomuutta lasten elämään, syrjäytyneisyyttä yhteiskunnasta jne ja ennen kaikkea, he siirtävät elämänmallinsa usein lapsille ja täten lapsen elämä on hyvin useissa tapauksissa jo tuhottu ennenkuin se ehtii edes alkamaan. Itse olen selvinnyt ihmeen hyvin ottaen huomioon rikkinäisen kotini lähtökohdat, omaan 2 tutkintoa, ammattitaitoa, saan kohtuuhyvää palkkaa ja olen arvostettu työyhteisössäni. Tämä on todella ihme koska kaiken järjen mukaan minun tulisi olla kodista saatujen elämän eväiden perusteella juoppona katuojassa.
Mietin usein että mistä nämä ihmiset, varsinkin anispuoliset saavat päähänsä kuvitelman että raha ei merkitse lasten kasvatuksessa. KYLLÄ TODELLA MERKITSEE! Itse olen elänyt 10 vuotta yksinhuoltajaperheen ainoana lapsena kun ainut vanhempi oli peruspäivärahan ja toimeentulotuen varassa, katkerana jouduin heittämään nuoruuteni parhaimmat vuodet hukkaan katsellessa kun kaverit saivat kaikkea, uusia hienoja elektronisia laitteita, etelänmatkoja, ajokortin jne. Ja toisekseen, nykypäivänäkin on vielä valitettavasti näkyvissä vanhempia, jotka ajattelevat että kakarat ulos talosta 18 vuotiaana ja kaikki rahallinen auttaminen seis juuri silloin. Kun lapsi muuttaa pois kotoa ja hänen tarvitsisi ryhtyä opiskelemaan niin hänen vanhempansa tällä tavalla puukottavat häntä pahimmalla mahdollisella tavalla selkään! Itse joudun tätä hintaa joka päivä maksamaan, katkerana joudun katsomaan kun hyvistä ja toimeentulevista perheistä lähtöisin olevat kaverini opiskelevat AMK:ssa tai yliopistossa mihin itsekki kuuluisin älyni puolesta, valitettavasti lähtökohtieni takia en ole saanut samoja mahdollisuuksia kuin he ja tämä asia koskettaa varmasti myös monia muita älykkäitä rikkinäisten köyhien perheiden lapsia jotka ovat joutuneet sanoinkuvaamattoman paljon kärsimään.
Te ihmiset jotkja ajattelette nyt iskeä kovilla taiaksin ja ruveta suoltamaan soopaa tyyliin: "kylläpä sinä olet naiivi jne. lapsi kasvatetaan rakkaudella jne." isken teitä samalla mitalla takaisin. Lapsi EI voi valita niitä vanhempiaan, keiden luokse syntyy,! Tästä johtuen koko lapsen elämän perusta on vanhempien vastuulla, itse luojan kiitos tajuan tämän enkä siirrä vahinkoa kiertämään lapsilleni koska tajuan sen, että siirtäisin omat saamani kasvatusmallini lapsilleni. Toki tälläkin palstalla totuudenpuhuja leimataan heti äärimmäiseksi kyynikoksi ja naiivistiksi, nähtävästi vanhemmuus tekee joistain ihmisistä niin "laaja-katseisia" ja valtavan elämänkokemuksen omaavia että he voivat kieltää tosiasiat ja rakastaa edelleen lapsiaan "rakkaudella" joka todellisuudessa satuttaa heitä joka päivä ja seuraa heitä, viattomia epäonnisia lapsia hautaan asti.
Miksi sitten lapsia otetaan huostaan? No juuri pitkälti tämän naiiviuden takia, vanhemmat ovat alkuhetkestä lähtien asennoituneet että mitä väliä, nussitaan nyt tuonkin kriminaalin kanssa joka hylkää minut ja lapsensa heti tilaisuuden tullen taikka ei hylkää, mutta juo ja väkivaltaisesti pitää perhettään jatkuvassa pelossa ja ahdistuksessa.
Ja nyt stop! nyt todella STOP niille, jotka väittävät ja ovat aikeissa vastata "kyllä äiti aina lastansa rakastaa" tyyliin. Rakkaus ei näy puheissa tai ajatuksissa (ts. tekopyhyydessä), se näkyy konkreettisissa teoissa! Hölynpölyn ja tyhjänpäiväisyyksien suoltaminen vanhemmuuden hyvyydestä, olipa teot mitä tahansa. Se on todellisinta naiivismia ja kertoo järjen köyhyydestä, näitä ruusunpunaisissa kuvitelmissa eläviä ihmisiä elää LIIKAA tässä maailmassa.
Jos todella haluatte olla hyviä vanhempia niin asia nro 1. Harkitkaa todella tarkkaan, millaiusen elämän haluatte lapsenne elävän. Se on teistä kiinni, vain harvat ovat kaltaisiani vahvoja jotka ovat helvetistä selvinneet
Asia nro 2. Toimeentulon ja kunnon koulutuksen lapselle varmistaminen, tässä asiassa ei ole mitään epäselvää, toki nämä "laajakatseiset" vanhemmat selittävät edelleen ettei tällä ole merkitystä, pääasia että lapsi kasvatetaan "rakkaudella". Todellista rakkauden puutetta ja välinpitämättömyyttä todella osoittaa lasten tekeminen köyhääbn ympäristöön, sillon lapsi todella kärsii ja tulee katkeraksi!
Ja viimeiseksi asia nro. 3. Ajatelkaa vanhemmuutta kokonaisvaltaisena prosessina, jossa lasten etu on AINA teidän etunne yläpuolella. Jos elämäntilanteene on surkea, niin laspen todellinen etu on jättää se tekemättä, silloin kun se vielä' on mahdollista!
Ja nyt jään mielenkiinnolla odottamaan, kuinka monelta "laajakatseis-vanhemmalta" saan haukut :)
Mutta mutta, kertokaa ja kommentoikaa, tämä teksti ei takuulla jättänyt ketään kylmäksi
Vastaukset 6
Vanhimmat
Täältä tulee ainakin komppi joka sanallesi.
Kuullostat todella katkeralta.
Onko muotisanasi naiivi?
ikävät lähtökohdat elämässässi olivatkin.
Etkä saanutkaan murkkuiässä kaikkea kultatarjottimella eteen kannettuna!
Ehkä juuri siinä ovatkin syyt,
miksi olet noin tomera ja hyvin pärjäävä!
Ole iloinen, Sinun elämäsi vaikuttaa juuri sellaiselta,
mitä sijaiset markkinoivat tilanteeksi, jollainen huostaanotettujen lasten elämän tilanne sijoituksen jälkeen tulisi olla.
Teillä päästiinkin samaan
"lopputulokseen" ilman huostaanottoa.....
ap:n kanssa. Kuitenkin myös otettaessa lapsia huostaan hyvistä perheistä heidät rikotaan ja sijaisperheessä he elävät todellisessa köyhyydessä. Vaatteet on käytettyjä, television katselua on paljon ja koulumenestys on mennyt alaspäin kuin lehmän häntä verrattuna kotioloihin. Olen tullut siihen tulokseen, että huostaanotto tehtiin syrjäyttämistä varten. Jäin pois työstä, en mene leimattuna työhön.
Kävin aiemmin työssä, mikä takasi puutteettoman elämän lapsille. Lapseni joutui kiusatuksi koulussa, koulumatkalla häntä toiset pilkkasivat "äitisi on huora" ja hakkasivat minkä kerkisivät.
Yksinhuoltaja kun olin pidettiin itsestään selvänä että meille sai tehdä kukin mitä halusi ja sosiaalitoimisto putsasi kodin lopullisesti. Näinkin päin kurjuutta tehdään viranomaisten taholta.
Pitäisikö ottaa laki omiin käsiin ja syöttää sosiaalityöntekijälle vaikka koiranpaska, tai laittaa linturuokaa keväällä ja kutsua kotikäynnille.
Koska meillä on näin niin TIEDÄN, että jokaisessa sijaisperheessä on samalla tavalla.
Eikös se yleistäminen ole tätä?
Eli meillä sijoitettu saa pääosin uusia vaatteita. Joskus saan tai ostan käytettyäkin jos on todella hyväkuntoisia, myös biolapsilleni.
Television katselua on joutunut rajoittamaan todella rankalla kädellä. Sijoitettu katsoisi kaiken mitä toosasta tulee, ostos-tv:stä lähtien. Mitään muuta ei sitten tekisikään, uloskin täytyy useimmiten hoputtaa menemään. Lapsi kun on tottunut ennenpää istumaan sisällä silmät kiinni telkussa.
Koulumenestyskin on noussut kohisten. Lapsella on meillä sentään oma pöytäkin, jolla niitä tehdä. Joka päivä joutuu muistuttamaan läksyjen teosta, mutta kun valvoo että läksyt tehdään niin silloin lapsi ne tekee. Biokodissa kukaan ei muistanut kysyä, että onko läksyt tehty ja lapsi mieluummin katsoi teeveetä, joten ne jäivät useimmiten tekemättä.
Minäkin olen ollut yksinhuoltaja, muttei minulla siitä ajasta ole mitään huonoa muisteltavaa.
Joten kaikilla yksinhuoltajilla menee loistavasti, kuten minulla aikoinaan.
...vai?...
olen aivan samaa mieltä kanssasi: vanhemman rakkaus näkyy teoissa.
itse seuraan läheltä tilannetta, jossa lapsi pyörii kännisten vanhempien erojen ja hermoromahdusten seassa ilman että kukaan jaksaisi oikeasti olla läsnä hänen kasvamisessaan - koulunkäynnistä puhumattakaan. kuitenkin hän saa kuulla jatkuvatsti että "äiti rakashtaa shinua niin paljon" ja "ishin tyttö".
onhan se toki parempi, että edes sanoissa se rakkaus tuntuu, siis ainakin välilllä, kun ei ole krapula-ahdistus, kuin että tulisi remmistä, mutta karseata mitä tämän rakkauden nimissä tehdään.
eihän siinä muuten mitään, mutta lapsihan ne kaikki solmut joutuu selvittämään kasvaessaan. kaikki eivät jaksa, ja jatkavat vanhempiensa malliin.
sinä olet jaksanut ja aiotkin jaksaa. minäkin yritän. kyllä tämä tästä.