Oon tässä miettiny, että onko mulla paniikkihäiriö. Meinaan usein on sellanen olo (varsinkin kun on yksin kotona) että sydän lyö voimakkaammin (vähän nopemmin kuin normaalisti, mutta tosi lujaa, sillain, että jos esim. kokeilee vatsan päältä, niin siitäkin vois mitata sykkeen). Vaikea rentoutua. Sitten on usein sellasta pientä rintakipua yms. Tää systeemi alko kun olin ollu pitkään kipeä jne. Oireet on tietty johtunu siihen, että oon peloissani. Nää oireet on usein sillon kun oon yksin, rintakipua voi olla muutenkin.
Oon käyny YTHS:llä sillon joskus ja otettiin verikokeita, mutta kun mitään ei löytyny, niin ei tehty mitään. Musta tuntu, et ne ei ottanu mua yhtään vakavasti. Nyt oon alkanu tosissaan miettiin, että voisko tää olla paniikkihäiriö.
Yksityiselle ei oo varaa, onko oletettavaa, että YTHS:llä/kunnallisella puolella voisi lääkärit tälle jutulle jotain tehdä?
Millasta toi lääkitys on, onko sitä pakko syödä loppuikä?
Onko sivuvaikutuksia ja kuinka voimakkaita ne on, eli voiko vaikuttaa urheilemiseen/alkoholin käyttöön?
Oon ihan pihalla, pitäis mennä uudestaan lääkäriin, mutta pelkään, että ne ei taaskaan ota mua yhtään vakavasti. Oon luullu, et tollaset paniikkihäiriössä kohtaukset tulee jossain jännittävissä tilanteissa yms, ei kotona telkkaria katseltaessa.
Oon käyny YTHS:llä sillon joskus ja otettiin verikokeita, mutta kun mitään ei löytyny, niin ei tehty mitään. Musta tuntu, et ne ei ottanu mua yhtään vakavasti. Nyt oon alkanu tosissaan miettiin, että voisko tää olla paniikkihäiriö.
Yksityiselle ei oo varaa, onko oletettavaa, että YTHS:llä/kunnallisella puolella voisi lääkärit tälle jutulle jotain tehdä?
Millasta toi lääkitys on, onko sitä pakko syödä loppuikä?
Onko sivuvaikutuksia ja kuinka voimakkaita ne on, eli voiko vaikuttaa urheilemiseen/alkoholin käyttöön?
Oon ihan pihalla, pitäis mennä uudestaan lääkäriin, mutta pelkään, että ne ei taaskaan ota mua yhtään vakavasti. Oon luullu, et tollaset paniikkihäiriössä kohtaukset tulee jossain jännittävissä tilanteissa yms, ei kotona telkkaria katseltaessa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Niin, muuten ei tässä elämässä oo kyllä oikeastaan mitään, mitä jännittäisin, asiat on paremmin kuin hyvin ja viime keväinen masennuskin on muisto vain. Se meni pois ihan itsestään, siksi ihmettelen, voiko tämä muka oikeasti olla paniikkihäiriötä.
jännittämisestä jo lapsesta saakka ja se lisääntyi
ollessani vähän yli kymmenvuotias.Tuo jännitys py-
syi minulla kymmeniä vuosia ja etsin siihen apua
ryhmistä,terapioista,lääkäreiltä jne.En vieläkään
pysty hallitsemaan itseäni enkä tiedä onko minulla
paniikkihäiriö vai olenko jännittäjätyyppiä.Lääki-
tys on kuitenkin auttanut lieventämään noita oi-
reita mutta silti nykyäänkin jos joku tulee taakseni ja seuraa minua,menen paniikkiin ja käteni hikoavat jne.