Mietin vain voisiko syömishäiriön kurissa pitämiseen toimia ns. "oksennuspäivä", eli vaikka kerran viikossa/kahdessa viikossa antaisi itselleen luvan bulimointiin..? Kokemuksia kellään? Luulen että itelläni voisi toimia, kun olen tällainen anorektikon/bulimikon välimuoto ja tarve ahmia ja oksentaa ilmenee vain harvoin..
Myöhemmin voi sitten yrittää päästä laattailusta kokonaan eroon, mutta alkuun tää vois ehkä toimia.
Myöhemmin voi sitten yrittää päästä laattailusta kokonaan eroon, mutta alkuun tää vois ehkä toimia.
Vastaukset 2
Vanhimmat
minä tosissani yritin ja halusin lopettaa buliminoinnin, tein itselleni juuri tollaiset päivät: keskiviikkona ja lauantaina minulla oli oikeus ja vapaus syödä mitä halusin ja oksentaa. (hassua että ne ovat juuri ne päivät, kun jotkut ihmiset juovat alkoholia :)
aluksi toimi. sain tarpeeksi niistä kerroista. muut päivät elin joko paastoten tai terveellisellä ruokavaliolla, painokin pysyi hyvin aisoissa, koska oli noita välipäiviä. sittemmin, en muista koska, välipäivät jäiät pois, ja tässä sitä nyt taas ollaan - ruuan yletön mässääminen ja oksentaminen ovat jokaisen päivän "piriste". se siitä järjestelystä.
Testaan parhaillaan miten tuo toimii. :) Yritän siis päästä eroon bulimiasta, ja nykyään pyrin pitämään yhden tai maksimissaan kaksi oksennuspäivää viikossa. Jos koko viikko menee oksentamatta, niin hyvä juttu, mutta luulen että itselläni tämä toimii ensialkuun paremmin kuin totaalikieltäytyminen. En tiedä sitten onko näin, aika näyttää. jos ajattelisin heti, että en oksenna tai ahmi enää ikinä, niin luulen että homma kuivuisi heti alkuunsa. Nyt on ainakin mennyt pari kolme kuukautta ihan hyvin. Ja tiedän ettei tämäkään ihannetilanne ole, mutta paljon parempi kuin se että oksentaa monta kertaa viikossa tai pahimmillaan jokainen päivä. Mutta en tiedä olisiko tämäkin sitten jonkinlaista itseni huijaamista... Yritän myös keksiä korvaavaa toimintaa oksentamiselle. Mulla oksentelu johtuu pahasta olosta, ahdistuksesta ja siitä ettei ole ketään kenen kanssa puhua näistä jutuista, ja olen yksinäinen. Joten yritän rentoutua ja purkaa huoleni muulla tavoin, esim. liikunnan avulla, harrastuksissa, kirjoittamalla. Joka tapauksessa pyrin tästä nyt omin voimin eroon, ja jos en onnistu siinä itse niin menen lääkäriin ja pyydän sieltä apua. Oksennuspäivä viikossa ei ehkä ole mikään pitkäaikainen ratkaisu ongelmaani, mutta jonkinlainen alku se on, ja ainakin parannus verrattuna aiempaan.