Jääkö koukkuun koska tupakasta tulee tapa (tupakan tuntu ja haju)? Voiko tupakkaa verrata esimerkiksi karkkiin? Tekee mieli mutta pystyy ehkä olemaan ilmankin? Vai onko nikotiini sitten niin vahvaa kamaa että koko elimistö tarvitsee sitä jos ei poltakaan enää?
koukkuun jäämisestä
joku vaan
161750
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
koukuttaa, niin rankasti, että ihmiset hajoaa jos eivät sitä saa. Tupakoitsijaa voisi verrata narkkariin, joka käyttää heroiiniä addiktiopotentiaali on kuulemma sama. Ainut ero kait on siinä, että tupakoitsija pysyy järissään eikä hänen elimistönsä tuhoudu yhtä nopeasti.
Tupakointia voisi verrata kynsien pureksimiseen, josta on myös todella vaikea päästä irti (esim. itselläni ei auta kynnel-lakat eikä mikään). Karkkiin ei täysin voi verrata, koska karkeista tulee vain ähky olo jos niitä syö liikaa.
Jos jostain syystä joutuu olemaan ilman tupakkaa, esim. jos vierailee vanhempiensa luona useamman päivän ja siellä ei kehtaa polttaa, ei siitä mitään vieroitusoireita tai muita tule, vaikka mieli tietysti välillä tekee polttamaan.
Siitä tulee hyvin samaan tapaan pakottava tarve. Jos on hätä, niin on kiva mennä vessaan kun se helpottaa oloa.
(Eli jos vertausta vie pidemmälle, niin tupkoinnin lopettaminen on yhtä helppoa kuin vessan käytön lopettaminen:)
Paskapuhetta. Tupakoinnin lopettamista ei todellakaan voi verrata vessassakäynnin lopettamiseen. Vessassa on pakko käydä (tai voihan sitä paskantaa mettäänkin), mutta tupakkaa ei ole pakko polttaa. Toki nikotiini aiheuttaa fyysistä ja henkistä riippuvuutta mutta mikään mahdottomuus siitä irti pääseminen ei ole.
-Kokemusta on
.....tämä nyt on niitä iänikuisia vertauksia joita tupakkahysteerikot oppikirjoissaan esittää.Toinen mieleen tuleva vertaus on se "liian pieni kenkä"-vertaus.
Minun mielestäni aika,jona ei tarvitse käydä vessassa(ts.ei kiusallista,saati kivuliasta hätää) ei ole "nautinto",se on normaali tila.
Se,että vertaat wc:ssä käymisen helpottavuutta tupakointiin,ponnistaa väitteenä siltä oletuspohjalta,että tupakoinnissa olisi kyse ainoastaan nikotiinista,jota tupakoijan olisi saatava "helpottaakseen" vessassa käynnin tapaan oloaan.Toki nautinnot ovat aina subjektiivisia kokemuksellisia asioita,eikä niihin ole yhtä totuutta,mutta tupakassahan(laadukkaassa) on kiistatta,maku,tuoksu ym.(jopa tunnelma)tekijät(ts.nautinnot),kun taas vessassa käynnin "nautittavuus" perustuu(uskoakseni)siihen että se "normalisoi" tilan,ja päättää kenties kivuliaan tai kiusallisen tilan.Hädättömässä tilassahan ei ole mitään nautittavuutta(maku,tuoksu ym),vaan ainoastaan se normaali tila.
Keski saatana parempi vertaus! Tuon lähemmäs en ole päässyt, kun pitää yrittää selvittää tuota riippuvuutta ja tupakan tuskaa sellaiselle, joka ei ole itse ikinä polttanut. Siis nimenomaan tuota fyysistä ja henkistä riippuvuutta.
Tavasta pääsee eroon eritäin helposti. Enkä tarkoittanut tuota vertaustani tapariippuvuudesta.
Epäilen tuota kokemustasi, tokkopa olet pitkään koskaan poltellutkaan. Huom. alaikäisenä salaa kokeilemista ei lasketa.
"Toki nautinnot ovat aina subjektiivisia kokemuksellisia asioita,eikä niihin ole yhtä totuutta,mutta tupakassahan(laadukkaassa) on kiistatta,maku,tuoksu ym.(jopa tunnelma)tekijät(ts.nautinnot),kun taas vessassa käynnin "nautittavuus" perustuu(uskoakseni)siihen että se "normalisoi" tilan,ja päättää kenties kivuliaan tai kiusallisen tilan.Hädättömässä tilassahan ei ole mitään nautittavuutta(maku,tuoksu ym),vaan ainoastaan se normaali tila."
Miksei hädättömässä tilassa voi olla nautittavuutta (maku, tuoksu). Minä ainakin nautin hyvästä ateriasta paljon enemmän ilman mitään hätää.
Sinä R.T itse sanoit lainauksessani, että vessassa käynnin nautittavuus perustuu hädän poistumiseen eli se normalisoi tilan. Juuri tähän samaan asiaanhan perustuu tupakankin "nautittavuus". Tupakan nikotiini poistaa vieroitusoireet, jotka se on aiheuttanut eli normalisoi tilan hetkeksi.
"Sinä R.T itse sanoit lainauksessani, että vessassa käynnin nautittavuus perustuu hädän poistumiseen eli se normalisoi tilan. Juuri tähän samaan asiaanhan perustuu tupakankin "nautittavuus". Tupakan nikotiini poistaa vieroitusoireet, jotka se on aiheuttanut eli normalisoi tilan hetkeksi."
-höpö höpö.Etkö sinä lukenut ollenkaan koko viestiäni.Minä kun nimen omaan teroitin,että onhan tupakoinnissa maku-ja tuoksutekijätkin,joista nautitaan aivan kuin hyvästä viinistä tai suklaasta,tai vaikka kahvistakin.
Nikotiini on myös yksi osa nautintoa,aivan kuten alkoholikin on mkuana siinä hycässä viinissä,ja kofeiini hyvässä kahvissa.Kaikki ne vaikuttavat kiihottavasti aivokemian kautta.
Ja tarkoitin,että hädätön tila itsessään ei ole nautinto.Se on nautinto ainoastaan sen hetkenb,kun hädän saa poistettua.
Minä lopetin melkein vuosi sitten. Nikotiinia en kaivannut, koskapa mitään vieroitusoireita ei ollut. Röökipaikat (tuon kulman takana, tuossa tupakkahuoneessa jne.) taas toivat tupakoinnin mieleen ihan jatkuvasti, mutta nekin sitten unohtuivat aika äkkiä. Nyt voin jopa seistä vanhan tupakkakaverin vieressä entisellä tupakkapaikallani edes miettimättä tupakkaa - kunhan ei ihan naamalle puhallella.
Uteliaisuuttani vaan kysäisen, irtauduitko tupakanpolttokulttuurista nikotiinivalmisteiden avulla vai ilman? ( saahan nikotiinia savukkeestakin, kuten varmaan on tullutkin selväksi, loiventelitko vai oliko kerrasta poikki? ). Paloiko tiuhaan ja paloiko kauan?
Samaa mieltä kanssasi siitä, että tapaan itseensäkin voi jo jäädä koukkuun. Kun rituaalia toistetaan niinkin säännöllisesti kuin keskiverto-tupakoitsija sen yleensä tekee, kyllä "ne" liikeradat sinne selkärankaan asti syöpyvät ja siellä hyvin säilyvät.
Vaikka vertaukseni jonkun mielestä ontuisikin, sanon sen silti: kokeilepa olla päivä kahvitta, eikö muka tee yhtään mieli?? Kahvitteluhan mielletään tavaksi ja koukutuspotentiaali hyvin matalaksi ( eikä kahvi sisällä nikotiiniakaan ). Ei-koskaan-tupakkaa-maistaneille tiedoksi: samanlainen mieliteko tupakoitsijankin houkuttaa pistämään tupakaksi. Kiusaus kasvaa, kasvaa, kasvaa kunnes mielellään antaa periksi. Tiettävästi keskiverto-tupakoitsijalle ei yleensä tule vakavia ruumillisia oireita, vaikka purisikin kiusauksen tullessa huulet tiukasti yhteen, esimerkiksi ruumiinjäsenet pysyvät tupakanhimosta huolimatta hyvin paikallaan. Sitä vaan antaa mieliteolle vallan... ...kuka mitenkin helposti... ...mielitekojen esiintymistiheys vaihtelee suuresti...
Paloi melkein 20 vuotta aski (tai yli) päivässä ja sitten touhu meni kerrasta poikki. En käyttänyt mitään valmisteita, koska mitään fyysisiä oireita ei ollut. Hassua kyllä, en ollut miettinyt lopettamista enkä päättänyt lopettaa; yhtenä päivänä vain tumppasin ja lopetin. Olisiko jokin saturaatiokynnys tullut vastaan, kukapa tietää.
Jos tupakanpolton lopettamisesta tekee itselleen SUUREN projektin, siihen kompastuu varmemmin? Siksi kerrasta poikki-lopettamiset näyttävät toimivan vähintään yhtä hyvin kuin lopettaminen telkkarissa ylimainostettujen korvikkeiden avulla ( ja sen helpompaa ei kai voi ollakaan, kun koko ajan vaan naurattaa ).
Ei ole eka kerta kun kuulen lopettamisesta omin avuin. Kaveripiirissäni kaikki ne jotka ovat olleet vuosia aidosti savuttomia ovat vaan tumpanneet vikan kerran ja siitä lähtien on savunvälit ruvennut pidentymään, eräälläkin 30 vuotta joka ansainnee hatunnoston. Eipä ollut 30 vuotta sitten korvikkeita, joka osoittanee mihin tämän päivän mullistavia ihmeaineita oikeastaan tarvitaan? Tai no, kyllähän sisuaskeja myytiin ja sisunsyömisestä tupakkalakkolaisen usein tunnistikin...
Mulla tupakanpoltto jatkuu edelleen ( 20 v savuttelua takana ), tosin taidan edelleen olla niinsanotussa totutteluvaiheessa. Mua voisi siis kai sanoa tuuripolttajaksi. Ostan askin, poltan jokusen, aski pyörii viikon taskussa, jonka jälkeen niitä näivettyneitä pötköjä enää viitsi polttaa, heitän roskiin... Hölmön hommaa mutta ei meillä lasketa...
Tarkoitan että vaikka on niinsanotusti lopettanut ja jo aidosti savuton, puhumme savunvälin olevan pitkä, pisimmillään 30 vuotta -and counting. Tupakkamieshän on aina tupakkamies, sama pätee naisiinkin.
että ehkä kerrasta poikki -menetelmän onnistumiseen vaikutti se, että aika hyvänä "salapolttajana" (harva tiesi harrastuksestani) jouduin pitämään myös lopettamisen omana tietonani. Ei ollut kannustusta eikä kehuja edes odotettavissa, joten lopetukseen tarvittava voima/motivaatio/mikälie lähti ihan omasta itsestäni. Jos hinku polttaa on kovempi kuin halu lopettaa, ei siihen auta mukavälttämätön nikotiinipurkka, mamman nalkutus eikä jälkikasvun astmakohtaukset. Nähty on - onneksi ei omalta kohdalta kumminkaan.
tupakkaa suklaapatukkaan. En tietenkään pidä niitä samana asiana, mutta kuitenkin.
Ajattelen, että yksi tupakka vastaa yhtä suklaapatukkaa. Eli jos poltaa yhden tupakan olisi sama terveyden kannalta kuin olisi syönyt yhden suklaapatukan esim. marssin. Tällä ei ole mitään tieteellistä näyttöä. Ihan itse olen keksinyt.
Siis jos kerran päivässä suklaapatukan, nou hätä. Jos syö päivässä kaksi, kannattaa jo alkaa vähän miettimään. Parina päivänä viikossa kaksi suklaapatukkaa ei vie katastrofiin. Jos sitten taas ajatellaan, että polttaisi askillisen tupakkaa, niin mitä sitten tarkottaisi, jos söisi noin 20 suklaapatukkaa päivässä. Ei olisi enää hyvä varsinkaan päivittäin.
Itse poltan viikossa ehkä kolmena päivänä yhden tai kaksi tupakkaa. Noudatan tätä suklaapatukka-ajattelua. Hyvin on pysynyt makean himo kuin tupakanpoltto kurissa.
:) taidanpa ottaa samanlaisen tupakka-suklaa-vertauksen käyttöön jotta pystyisin sitten hillitsemään polttamistani.