kaikille. Hui täällä huhuilee.
Mukavaa kun Anneli on palannut ja kaikki muutkin tutut on täällä.
Sain sitten sen leikkausajan. Huhtikuun alussa alkaa tapahtua. Tekis mieli kysellä kaikkea leikkauksessa jo olleilta, mutta enpä taida uskaltaa... Parempi sitten kai herätä vaan sen jälkeen ja ihemetellä mitä tapahtui. Onhan se hiton jännää, kun minua ei ennen ole leikelty, eikä nukutettu.
Oli tänään niin kaunis päivä, aurinko paistoi mahtavasti. Eli kesä tulee, JIPII!! Kaikille oikein mukavaa viikonloppua.
Mukavaa kun Anneli on palannut ja kaikki muutkin tutut on täällä.
Sain sitten sen leikkausajan. Huhtikuun alussa alkaa tapahtua. Tekis mieli kysellä kaikkea leikkauksessa jo olleilta, mutta enpä taida uskaltaa... Parempi sitten kai herätä vaan sen jälkeen ja ihemetellä mitä tapahtui. Onhan se hiton jännää, kun minua ei ennen ole leikelty, eikä nukutettu.
Oli tänään niin kaunis päivä, aurinko paistoi mahtavasti. Eli kesä tulee, JIPII!! Kaikille oikein mukavaa viikonloppua.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Minä suorastaan asun täällä, kun olen koko talven ollut kaiken maailman infektioita.
Muistanko oikein, että olet menossa TYKSiin. Minutkin nukutettiin viime käynnillä, ja minulla on niin kova pää, että tarvittiin kaksi anestesialääkäriä. Ei vaan kyllä mä ihan kiltisti nukuin, radiologit vaan mietti ja viivytteli niin, että ekan täytyi lähteä, sit tuli toinen tilalle.
Heräät sitten missä hyvänsä, älä tee sitä virhettä, että kysyt: missä mä olen. Minä kysyin, ja seurauksena oli epäluuloinen kysymys: muistatteko mikä päivä tänään on. Onneksi osasin vastata: tänään on varmaan neljäs päivä, koska eilen oli tyttäreni syntymäpäivä, ja se on kolmas päivä.
Minä ihan viattomasti tarkoitin, että missä heräämö TYKSissä sijaitsee.
Tiedätkö jo kuka sinut leikkaa. Kyllä sä pian varmasti saat vastauksia, johan sinua kaipailtiin.
Voi hyvin
Inka
Mä kyllä ensin odotan että kevät tulee.
No, olihan se lääkäreiltä ihan kiva huolestua voinnistasi.
Minä en meinannut herätä nukutuksesta ollenkaan, olen huomannut etten siedä uusia nukutusaineita alkuunkaan. Muistan vain anestesialääkärin huutavan minulle että lakkaa kakomasta. Johtui ilmeisesti hengitysputken poistosta. Sitten oksensinkin koko yön. Yökkö muisti sen yön vielä puoli vuotta myöhemmin tarkastusangiografiani aikana. Anestesialääkäri sen sijaan väitti ettei mitään ongelmia ollut.
Mutta sellaiset asiat ovat loppujen lopuksi niin vähäpätöisiä, varsinkin kun lukee esim. Annelin kokemuksista. Eri asia vain tuleeko Anneli koskaan kuulemaan syytä tapahtuneeseen.
Kolme lääkäriä vahvistivat aikoinaan leikkaukseni laukaisseen kolmoishermosäryn. Vahvistusta sairaalasta en saanut koskaan, pistivät jopa kärsimään säryt mieluummin kuin tunnustamaan tapahtuneen (olen lähes 100 %:en varma etteivät lääkärit edes voineet estää tai välttää asiaa, joten en edes syyttäisi heitä, mutta kivuissa pitäminen päiväkausia on mielestäni anteeksiantamatonta).
Hui, anteeksi, parempi kun en kirjoittaisi mitään. Tämä tekstihän on kuin vauvalehdet odottaville äideille, kauhukertomuksia toisensa jälkeen. Totuushan on se, että kaikilla on omat kokemuksensa ja toivon kovasti sinulla olevan myöhemmin ne parhaimmat kokemukset!
Mut on nukutettu monta kertaa: ainakin umppari, sektio, sappikivet ja nyt tämä viimeinen (tai viimeisin) embolisaatio. Kaikki on menneet helposti eikä jälkikäteen pahoinvointia tai muita vaikeuksia. Se hengitysputki nyt viimeisellä kerralla teki kurkun muutamaksi tunniksi kipeäksi.
Mun elämäntehtäväni on vissiin olla hyvä potilas.
Toivottavasti sulla Susu menee yhtä helposti.
Huihan se leikkaukseen menossa on!
Huille kovasti tsemppiä leikkaukseen! Eihän leikkaus koskaan ole kiva, mutta tänä päivänä Suomessa osataan nää hommat tosi hyvin. Se on selvää, että jännittää, mutta niin pitääkin, se on tervettä. Mä muistan omalla kohdallani, että se diagnoosin saaminen oli se pahin vaihe, mutta sen jälkeen kun asiat lähti rullaamaan, vähän helpotti. Oot ihan varmasti hyvissä käsissä!!
kaikista! Kiitos kannustuksesta.
Ihan niinkuin Susu sanoi, pahin vaihe oli silloin kun kerrottiin miten hoidetaan. Nyt tämä on odottelua. Kuitenkin joka toinen päivä jännittää ja sitten taas ei.
Vähän sama homma, kun muutama päivä sitten Inkalle hilluin nähtyäni auringon vilaukselta, et jee, kesä tulee. Tänään ei paista aurinko ja olen ihan samaa mieltä Inka, tulis edes kevät ensin. ;)
Ihana tietää teistä vaikka en tunnekaan. Mullahan on ihan selvä tukiverkko. Kiitos.
Lykkyä vaan kaikille leikkaukseen menijöille, ei se välttämättä tarkoita maailmanloppua. Esimerkkinä teille: eräs tuttavani oli melko tarkalleen 2kk sitten aneurysmaleikkauksessa ja on nyt jo takaisin työelämässä. Hänellä ei ilmennyt mitään sivuvaikutuksia, korkeintaan elämänasenne muuttui positiivisempaan suuntaan, eikä arpikaan juuri näy hiusten seasta. Nykytekniikka on kyllä ihmeellistä kun päätäkin voidaan noin operoida!
ONNEA LEIKKAUKSEEN.MINÄ KÄYN PUHETERAPIASSA.TOINEN PÄIVÄ ON ERILAINEN,TOINEN TAAS .......VERIVUONI MENI TUKKOON,TOINEN ON AUKI.SITÄ NYT TARKKAILLAAN.PÄIVÄ KERRALLAAN....ONNEA VIELLA SINULLE.HUOM.MINULLA OLI SE KUN OLI 2-ASIAA.ON MINULLEKKIN NÄITA LEIKKAUKSIA TEHTY 3-4 LAPSETTOMUUSLEIKKAUSTA,SITÄ KESTI 15VUOTTA SITTEN KUN SE LAPSI LÄÄKETIETEEN VOIMALLA TULI ,LEIKATTIIN KOHTU POIS.SAINHAN TOISEN LAPSEN,Ä K S Y .MUTTA IHAHA.SANOO AINA ETTÄ OLEN ERILAINEN KUN TULIN SAIRAALASTA,HÄN HALUAA ETTÄ PUHUISIN KUNNOLLA.ÄITI ON ÄITI OLI SE MILLAINEN VAIN. MOIKKA
Kiva kuulla Sinusta. Kirjoitit painavaa asiaa. Äidistä minä ajattelen samalla tavalla, vaikka minulla ei biologisia lapsia olekaan. (Senkin lapsettomuuden kokemuksen me jaamme, Anneli) Lapsi on varmasti peloissaan aluksi, mutta varmasti kasvaa tilanteen myötä kun huomaa, että oma rakas Äitihän se siinä. Olen välillä lukenut viestejä ja jotenkin tämän luettuani tuli sellainen olo, että olet nyt vähän pirteämpi.
Anneli, minä toivon sinulle sinikkyyttä ja piiiitkiä hermoja. Työn kanssa paljon rakkautta ja muutenkin kaikkea hyvää.