tuuli ulvoi kuin epäkuolleiden armeija astellessani alas kryptaan. Kädessäni myrskylyhty, lähdin astelemaan kohti kryptan perimmäistä seinää, hätistellen samalla pienten kirosanojen kera rottia, jotka tulivat tervehtimään liiankin innokaasti minua, kryptan pitkäaikaista asukasta.
Kosketin kylmää seinää, kavahtamatta kuitenkaan sen karheutta ja painoin kevyesti sitä taaksepäin, jotta kulkureitti maan alle paljastui minulle kivisen äänen kera. Mietteissäni lähdin astelemaan rautaisia kierreportaita alaspäin.
Minä, Mirabella olin jo viisikymmentä vuotta vanha. Tosin klaanini nuorimpia ja tulisin ikuisesti säilyttämään 19v nuoren ruumiini. Se oli lahja, ja kirous... Sipaisin vaalean ruskeita paksuja hiuksiani pois kasvoilta, minun oli nälkä, ja se teki aina ärtyisäksi.
Pitkä viittamainen takki perässäni hulmuten astelin maan alaista käytävää, joka yhdisti hautausmaan kryptan ja vanhan, mutta suuren ja arvokkaan omakotitalon lähellä hautausmaata. Reitti oli vanha orjien kaivama käytävä joskus satoja vuosia sitten, mutta se oli pitänyt klaanimme hengissä. Vanhimpien mukaan he olivat jopa asuneet siellä joitain vuosia, pahimpien vampyyrin teurastus vuosien aikana. Onneksi nykyään tappajia, jotka vainosivat meitä, oli harvassa ja harvat enää edes uskoivat vampyyreihin.
Viimein pääsin perille ja lähdin nousemaan kohti kellarin luukkua. Tänään tiedossa olisi juhlat ja tiesin että kellarissa olisi saaliiksi napattuja "kunniavieraita" joista jokainen pääsisi nauttimaan osansa illan aikana. Häijysti virnistäen kohtasin ensimmäisen, nuoren pojan häkeltyneet kasvot kun yllätin hänet pimeässä täysin, kaapaten hellään otteeseeni. vain vähän...mietin ja tunsin kuuman nesteen purskahtavan suuhuni, kun hampaani lävistivät hänen kaulavaltimonsa...
jatkuu..tai sitten ei.
Kosketin kylmää seinää, kavahtamatta kuitenkaan sen karheutta ja painoin kevyesti sitä taaksepäin, jotta kulkureitti maan alle paljastui minulle kivisen äänen kera. Mietteissäni lähdin astelemaan rautaisia kierreportaita alaspäin.
Minä, Mirabella olin jo viisikymmentä vuotta vanha. Tosin klaanini nuorimpia ja tulisin ikuisesti säilyttämään 19v nuoren ruumiini. Se oli lahja, ja kirous... Sipaisin vaalean ruskeita paksuja hiuksiani pois kasvoilta, minun oli nälkä, ja se teki aina ärtyisäksi.
Pitkä viittamainen takki perässäni hulmuten astelin maan alaista käytävää, joka yhdisti hautausmaan kryptan ja vanhan, mutta suuren ja arvokkaan omakotitalon lähellä hautausmaata. Reitti oli vanha orjien kaivama käytävä joskus satoja vuosia sitten, mutta se oli pitänyt klaanimme hengissä. Vanhimpien mukaan he olivat jopa asuneet siellä joitain vuosia, pahimpien vampyyrin teurastus vuosien aikana. Onneksi nykyään tappajia, jotka vainosivat meitä, oli harvassa ja harvat enää edes uskoivat vampyyreihin.
Viimein pääsin perille ja lähdin nousemaan kohti kellarin luukkua. Tänään tiedossa olisi juhlat ja tiesin että kellarissa olisi saaliiksi napattuja "kunniavieraita" joista jokainen pääsisi nauttimaan osansa illan aikana. Häijysti virnistäen kohtasin ensimmäisen, nuoren pojan häkeltyneet kasvot kun yllätin hänet pimeässä täysin, kaapaten hellään otteeseeni. vain vähän...mietin ja tunsin kuuman nesteen purskahtavan suuhuni, kun hampaani lävistivät hänen kaulavaltimonsa...
jatkuu..tai sitten ei.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tuota samaa näkee siellä sun täällä, vampyyrit sitä ja vampyyrit tätä, olisi hyvä jos joku (kenties sinä?) keksisi uuden näkökulman tähän asiaan taas...nykyään kaikki vampyyrikirjallisuus lähinnä toistaa nykygoottilaista Ricen perinnettä...eli tylsää...
Muuten tuo on ihan mukiinmenevää tekstiä, mutta eipä hirveästi sytytä kun saman on nähnyt jossain muodossa lähes samanlaisena...
(Syytän lähinnä nykyvampyyrimediaa (esim. tv-sarjat), jotka ovat muodostaneet nykyisen lähestymistavan aiheeseen)
Hyvänä esimerkkinä kirja nimeltä "I Am Legend", jossa päähenkilö on ainoa jäljellä oleva ihminen, kun vampyyrit ovat saalistaneet/tartuttaneet kaikki muut...Tämä yksinäinen peto sitten saalistaa uhrejaan päivisin ja on se mistä "äitivampyyrit" varoittelevat lapsiaan...
Vampyyrit ovat olleet jo pitkään suosiossa mm. kirjallisuudessa. Tämän vuoksi tarinasi kaipaa omaäänisyyttä, yritä kirjoittaa asiat tavalla jolla niitä ei ole aiemmin kirjoitettu.. Sinänsä tarinasi alku oli hyvä, mutta ilmaisutavassa on kehittämistä.. Jatka ihmeessä.